Aikamoinen puutarha

No, aloin sitten kirjoittaa ficciä, voi ttu. Ei kyllä tule tänne, koska siitä tulee liian pitkä, ja tämä huomioiden kestää myös tovi saada valmiiksi.

Vois kyl ehkä itekin kokeilla et miten semmonen sujuis. Ei oo kyl ikuisuuteen tullu kirjoteltua enkä oo ikinä ollu mikään maailman paras kirjottaja, mut eihän sitä tiiä vaik alkais runosuoni sykkimään Ja minäkin sitä mieltä et lisää ficcejä vaan tännekin. Noi tempasee kivasti mukaansa

 

No, aloin sitten kirjoittaa ficciä, voi ttu. Ei kyllä tule tänne, koska siitä tulee liian pitkä, ja tämä huomioiden kestää myös tovi saada valmiiksi.

Laita osissa ja vaikka keskeneräisenäkin.

 

Laitan muualle ja englanniksi, linkkaan toki tänne/toisaalle. Se tulee tarjoamaan spekulatiivisen vastauksen useisiin puutarhureiden mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin, kuten miksi Bojan jäi Helsinkiin eikä mennyt Rautalammille. Ja ylipäätään tarkoitus tarjoilla paljon sellaista matskua, mitä muissa ficeissä voisi olla, mutta ei jostain syystä ole juuri ollut (koska turha kirjoittaa samoja tarinoita uudestaan). Katsotaan mitä tulee.

 

Jes ficeille! Laittakaa vaan tulemaan tänne tai ao3:seen<3 Itsellänikin on ajatuksen aihio, jonka parissa nukkumaan mennessä askartelen… Osaisiko sitä vielä kirjoittaa…

 

Onko joku teistä muuten se joka eilen sano vauva ketjun puolella että hänen terapeutti kaveri oli kirjottanu jonku ficin?

 

Mä en jotenki vaa pysty lukee noita ficcejä vaikka täysi puutarhuri olenki XD kun ne on kuitenkin oikeita ihmisiä niin tuntuu oudolta lukea niistä mitään tollasta. fiktiiviset hahmot on ihan eri juttu, ainakin mun päässä.

 

Itse osaan kuvitella vaan suht lyhyitä hetkiä mutta hyvä että jotkut kykenevät pidempiin ja tarinallisempiin. Ja se terapeutin ficci pitäisi kyllä tänne saada.

 

Omakin ammattini on kyllä hyvin lähellä terapeuttia.

 

Tarot mamman päivitys: yritän tänään laittaa tiivistelmän Bojanin Suomi vierailusta, toi luenta vaan on vähän hankalampi tulkita kun se edellinen olisi tosi suoraviivainen.

 

Mä en myöskään ole ikinä ennen kirjoittanut oikeista ihmisistä. Toki tarinoissani on ollut taustalla joku tapahtuma tai tietyt ihmiset, josta kertomus on lähtenyt. Mutta vaikka kuinka yritän, niin heiden kohtaamisesta syntyvät ideat ja tarinan pätkät eivät vaan toimi ilman, että taustalla on se oikeassa elämässä tapahtunut.

Toki nimet voi vaihtaa, mutta jokainen tajuaisi silti että tässä on Jere ja Bojan. Tuossa parissa kiehtoo niin moni juttu. Toisilleen vieraista kulttuureista tulevat ihmiset, miesten välinen suhde, julkisuus ja tähteys, miljoonat seuraavat heitä (tai seurasivat kisojen aikaan) ja niin, ne kisatkin, pitäisi kisata toisiaan vastaan, sen sijaan kisat jää ja parasta koko reissussa oli… sen toisen löytäminen.

Hiukan on vaikeaa keksiä vastaavaa taustatarinaa kuin tuo oikeasti tapahtunut.

 

Hitto av meni kiinni. Olen se joka mietti D/s ficin kirjoittamista. Mietin samaa kuin joku tuossa yllä että meneekö jotain rikki, ahdistaisi tosi paljon lukea J ja B asemassa mun ihan mielikuvituksen tuotteita jotka on todella graafisia. Ok he on itse tarjoilleet tota D/s kuvastoa viisuista asti ja Helsinki-viikonloppu räjäytti potin. Uskon jopa että B on alistuva luonnostaan tai ainakin tässä mieskuviossa. Puppy. Daddy on kyllä aivan pihalla.

Onko joku kirjoittanut ficcejä ja jos niin mihin ja ovatko ne todella anonyymejä? Mikä alusta, mikä kieli jne. Tarina meinaa nyt väkisin tulla ulos mut se ei ole kiltti ja ahdistaa etten vaan vahingoita ketään tai vaaranna itseäni. Voiko tollasta oikeasti kirjoittaa, nää on oikeita ihmisiä??!?! En tunne shippimaailmaa mut tiedän että jokainen on vastuussa kaikesta mitä nettiin tuuttaa.

 

Hitto av meni kiinni. Olen se joka mietti D/s ficin kirjoittamista. Mietin samaa kuin joku tuossa yllä että meneekö jotain rikki, ahdistaisi tosi paljon lukea J ja B asemassa mun ihan mielikuvituksen tuotteita jotka on todella graafisia. Ok he on itse tarjoilleet tota D/s kuvastoa viisuista asti ja Helsinki-viikonloppu räjäytti potin. Uskon jopa että B on alistuva luonnostaan tai ainakin tässä mieskuviossa. Puppy. Daddy on kyllä aivan pihalla.

Onko joku kirjoittanut ficcejä ja jos niin mihin ja ovatko ne todella anonyymejä? Mikä alusta, mikä kieli jne. Tarina meinaa nyt väkisin tulla ulos mut se ei ole kiltti ja ahdistaa etten vaan vahingoita ketään tai vaaranna itseäni. Voiko tollasta oikeasti kirjoittaa, nää on oikeita ihmisiä??!?! En tunne shippimaailmaa mut tiedän että jokainen on vastuussa kaikesta mitä nettiin tuuttaa.

En tunne *ficcimaailmaa. Shippauksesta voisin ehkä tämän kevään jälkeen kirjoittaa gradun.

 

Tuntuu todella tyhmältä, miten syvälle olen jotenkin pudonnut tähän. Mulla on yksi lapsi ja puoliso, ja silti jotenkin hurahdin näiden kahden ihmisen (ystävyys)suhteen pauloihin. Moni on kirjoitellut tuolla vauvalla, että on saanut omaan suhteeseen uusia kipinöitä ja pitää itsestään parempaa huolta. Mulla taas vähän päin vastoin.. aluksi aloin kyseenalaistamaan omaa suhdettani puolisooni ja tuntui (ja tuntuu), että meillä ei ole mtn sielunkumppanuutta tai en edes muista, koska meillä olisi ollut aidosti hauskaa yhdessä. Sit samalla on jotenkin mennyt usko rakkauteen (ei nyt oikeasti), kun hetken omassa mielessä kuvitteli näiden ihmisten välille jtn ystävyyttä suurempaa. Sitten sekin pilvilinna romahti. Nyt on tyhjä olo kaiken suhteen ja mietin, että onko mulla pimahtanut täysin päässä. Aikuinen ihminen ja täysin hurahtanut johonkin fiktiiviseen tarinaan, jossa seikkailevat oikeat ihmiset tunteineen, joista mulla ei ole todellisuudessa hajuakaan. En tiedä miksi tämän kirjoitin, ehkä siinä toiveessa, että täältä löytyisi joku muukin. Miten voin tuntea surua töstä..vai tunnenko surua vaan omasta elämästäni. Onneksi lapseni on maailman ihanin. Sellaisenaan kun on. <3

 

Halaus edelliselle, jolla oma parisuhde mietityttää 🩷 Kyllähän tämä laittaa liikkeelle monenlaista, kuka on ja mitä haluaa. Omassakin parisuhteessa vaikutukset olleet vaihtelevia, kun tämä ajoittainen uppoutuminen jo kuitenkin kestänyt näin pitkään

Ja D/s ficeistä Aww. Varmaan kyse omista linsseistä myös, mutta tunnen tässä ihan hirveän paljon noita sävyjä ja ne on humahtaneet ihan pahasti päähän, kuten AV:lla kerroin. Joitakin pieniä tarinoita itselläkin mielessä. En tiedä jos kirjoittaisi käyttämättä oikeita nimiä. Ja en tiedä, ajattelen itse, että tavallaanhan se on kunnianosoitus heille, vähän kuin ne monet piirrokset ja maalaukset. Tapa inspiroitua ja ilmaista rakkautta

Ja mä kans näen, että B olis luonnostaan antautuva K:lle, kukapa ei olisi, mutta heidän dynamiikka on ihan taikaa! Sit taas oma tunne on, että muutoin B on hyvinkin kaikkea mitä vaan. Että nimenomaan K kutsuu ja saa puhkeamaan kukkaan tuota puolta hänessä Sit K leikittelee näillä teemoilla, mutta ei osaa uskalla tajua oikeasti mikä se Daddyn paikka on. Varmasti välittää ja B on tosi tärkeä hälle, mutta on enemmän suojia edessä ja lappuja silmillä hänellä.

Ps. Kanssa sillä alalla josta edellä puhetta

Ja kyssärinä minä rakastan sinua

 

Tuntuu todella tyhmältä, miten syvälle olen jotenkin pudonnut tähän. Mulla on yksi lapsi ja puoliso, ja silti jotenkin hurahdin näiden kahden ihmisen (ystävyys)suhteen pauloihin. Moni on kirjoitellut tuolla vauvalla, että on saanut omaan suhteeseen uusia kipinöitä ja pitää itsestään parempaa huolta. Mulla taas vähän päin vastoin.. aluksi aloin kyseenalaistamaan omaa suhdettani puolisooni ja tuntui (ja tuntuu), että meillä ei ole mtn sielunkumppanuutta tai en edes muista, koska meillä olisi ollut aidosti hauskaa yhdessä. Sit samalla on jotenkin mennyt usko rakkauteen (ei nyt oikeasti), kun hetken omassa mielessä kuvitteli näiden ihmisten välille jtn ystävyyttä suurempaa. Sitten sekin pilvilinna romahti. Nyt on tyhjä olo kaiken suhteen ja mietin, että onko mulla pimahtanut täysin päässä. Aikuinen ihminen ja täysin hurahtanut johonkin fiktiiviseen tarinaan, jossa seikkailevat oikeat ihmiset tunteineen, joista mulla ei ole todellisuudessa hajuakaan. En tiedä miksi tämän kirjoitin, ehkä siinä toiveessa, että täältä löytyisi joku muukin. Miten voin tuntea surua töstä..vai tunnenko surua vaan omasta elämästäni. Onneksi lapseni on maailman ihanin. Sellaisenaan kun on. <3

Mulle kävi vähän samoin muutama vuosi sitten. Loppupeleissä tämä kyseenalaistaminen oli ehdottomasti hyvä asia, koska se ravisteli sekä minut että puolisoni hereille siitä horroksesta mihin olimme ajautuneet.
Yritä herätellä kuitenkin niitä teidän suhteen alkuaikojen tunteita, koska jotain hyväähän teidän välillä on varmasti ollut? Yritä avata kommunikaatiota enemmän, kerro hänelle miltä sinusta tuntuu (ei sun ole pakko avata sillä että suhde ei tunnu nyt hyvältä, vaan että sinä olet vähän eksyksissä ja haluaisit setviä tätä myös hänen kanssaan). Tehkää kivoja juttuja yhdessä, jos mahdollista ihan kahden kesken ilman lasta. Meillä ne vanhat ihastumisen ja toistemme seurasta oikeasti nauttimisen tunteet puhkesivat kukkaan monen vaikean hetken kautta, ja nyt olen todella onnellinen siitä, että mies jaksoi kulkea mukana tämän mun "romahduksen" aikana ja kannatteli hyvin pitkälti koko meidän perhettä sillä välin kun etsin itseäni.
Ja mun kohdalla myös sellainen terve itsekkyys ja omien juttujeni tekeminen/uskaltaminen auttoi todella paljon.

 

Tämä meidän parivaljakko sai mut haluamaan tuollaisen ihan päättömän rakastumisen todella odottamattomaan ihmiseen. Ehkä lähinnä olen päässyt aikoinaan tutustuessani yhteen ystävääni. Meillä oli tosi läheinen ystävyyssuhde parin vuoden ajan kunnes hän rakastui ja muutti pois. Vasta jälkikäteen olen tajunnut, että olin todennäköisesti myös ihastunut seksuaalisesti häneen, siis nainen naiseen. Ja se lienee myös syy miksi todella tiivis ja läheinen ystävyys päättyi kuin seinään.

Mulla on tosi pitkä parisuhde miehen kanssa, myös tuolloin kun tuo ystävyys kukoisti. Ja olen kyllä nyt viime viikot miettinyt enemmän eroa kuin koskaan. Että kuolenko pystyyn tähän suhteeseen vai löytyisikö jotain muuta.

 

Kiitos ihmiset kun olette täällä ja av-palstalla tänään avanneet yksityiskohtaisesti joidenkin tilanteiden puppy/daddy-dynamiikkaa ja sinä joku joka sanoit, että peilisolujen ansiosta voi kokea samaa kuin ihminen jota katselee. Huh. Täältäpä löytyikin omasta takaa todella vahvoja subtaipumuksia joita olen viime vuodet yrittänyt olla hirveästi ajattelematta, kun olin/olen jo menettänyt toivoni siihen että voisin niitä ikinä toteuttaa. Tajusin kuitenkin kunnolla vasta nyt miksi sekosin ihan täysin B:n koiranpentuvideosta ja kaulapantakuvasta.

Se johtuu B:n katseesta ja ilmeestä, joihin aivan valtavasti samaistun ja joita tunnen täysin ymmärtäväni. Pistäisin vaikka pääni pantiksi että myös Tavastian lavalla oli B:n puolelta aidosti kuuma meno, mutta nekään pätkät ei näyttäisi samoilta ellei B olis jakanut katsettaan suoraan kameraan pentuvideossa ja pantakuvassa. Kuten toiset jo sanoi, niissä on haavoittuvuutta, antautumista, kutsua leikkiin, ja myös sitä että haluaa olla katseen kohde. Se että B leikki myös *meidän* kanssa, paljasti niin haavoittuvan puolen itsestään ja halusi että K:n lisäksi kaikki me nähdään (ja nähdään että K näkee ) sen... se on minusta ehkä kuuminta ja samalla koskettavinta ikinä. Niin että jokin liikahti mahanpohjan lisäksi rinnassa.

Tässä tietyssä asiassa en korviani lotkauta niille jotka sanoo että vitsiä tms se vaan oli, tai että ylitulkitsen. Nyt jos koskaan ja tästä eteenpäin luotan puppypeilisoluihini 100%.

Jos jotain tästä shipistä jää itselleni käteen niin toivottavasti se olisi uutta empatiaa ja ymmärrystä omasta seksuaalisuudesta. Jospa asioita on pitänyt käsitellä ensin toisten kautta ja kuvitelmien kautta. Jos hyvin käy, ehkä jotain noissa vieraissa ihmisissä näkemääni on edessä minullekin vielä.

 

Tuntuu todella tyhmältä, miten syvälle olen jotenkin pudonnut tähän. Mulla on yksi lapsi ja puoliso, ja silti jotenkin hurahdin näiden kahden ihmisen (ystävyys)suhteen pauloihin. Moni on kirjoitellut tuolla vauvalla, että on saanut omaan suhteeseen uusia kipinöitä ja pitää itsestään parempaa huolta. Mulla taas vähän päin vastoin.. aluksi aloin kyseenalaistamaan omaa suhdettani puolisooni ja tuntui (ja tuntuu), että meillä ei ole mtn sielunkumppanuutta tai en edes muista, koska meillä olisi ollut aidosti hauskaa yhdessä. Sit samalla on jotenkin mennyt usko rakkauteen (ei nyt oikeasti), kun hetken omassa mielessä kuvitteli näiden ihmisten välille jtn ystävyyttä suurempaa. Sitten sekin pilvilinna romahti. Nyt on tyhjä olo kaiken suhteen ja mietin, että onko mulla pimahtanut täysin päässä. Aikuinen ihminen ja täysin hurahtanut johonkin fiktiiviseen tarinaan, jossa seikkailevat oikeat ihmiset tunteineen, joista mulla ei ole todellisuudessa hajuakaan. En tiedä miksi tämän kirjoitin, ehkä siinä toiveessa, että täältä löytyisi joku muukin. Miten voin tuntea surua töstä..vai tunnenko surua vaan omasta elämästäni. Onneksi lapseni on maailman ihanin. Sellaisenaan kun on. <3

<3 Vähän samoja keloja miettinyt itsekin. Mutta myös sitä, että aika harva suhde lopulta on täydellinen. Että onko se mahdollistakaan. Että jahtaako tässä jotain, mikä ei ole pysyvää. Mun parisuhde on ihan hyvä, mutta ei meillä ole sitä samaa paloa, mitä reilu 10 vuotta sitten oli kun tavattiin. Tullaan hyvin erilaisista taustoista ja nyt lasten myötä se on korostunut. Välillä tuntuu, että arki on pelkkää valtataistelua ja stressiä raha-asioista jne. Mutta samanlaisia haasteita tulisi varmaan eteen kenen kanssa vaan. Ehkä me myös korostetaan liikaa romanttista parisuhdetta? Ehkä on ihan hyvä välillä fiilistellä rakkausromaaneja, elokuvia tai vaikka fanficcejä ja sukeltaa hetkeksi siihen ihanaan vaaleanpunaiseen höttöön. Tää on ollu mulle itselle myös vähän sellanen herätys, että pitää panostaa myös muihin ihmissuhteisiin. Ja lapset, mikä ihana mahdollisuus muodostaa syvä yhteys toiseen<3

Ehkä meidän pitää vaan olla avoimia ja katsoa, mitä tuleman pitää. Ja sillä välin tehdä asioita, jotka tuntuu hyvältä. Nyt tästä tuli aikamoista tajunnanvirtaa. Tuntuu tärkeältä, että niin monet on jakaneet omia tuntojaan täällä ja toisessa ketjussa<3

 

Kiitos ihmiset kun olette täällä ja av-palstalla tänään avanneet yksityiskohtaisesti joidenkin tilanteiden puppy/daddy-dynamiikkaa ja sinä joku joka sanoit, että peilisolujen ansiosta voi kokea samaa kuin ihminen jota katselee. Huh. Täältäpä löytyikin omasta takaa todella vahvoja subtaipumuksia joita olen viime vuodet yrittänyt olla hirveästi ajattelematta, kun olin/olen jo menettänyt toivoni siihen että voisin niitä ikinä toteuttaa. Tajusin kuitenkin kunnolla vasta nyt miksi sekosin ihan täysin B:n koiranpentuvideosta ja kaulapantakuvasta.

Se johtuu B:n katseesta ja ilmeestä, joihin aivan valtavasti samaistun ja joita tunnen täysin ymmärtäväni. Pistäisin vaikka pääni pantiksi että myös Tavastian lavalla oli B:n puolelta aidosti kuuma meno, mutta nekään pätkät ei näyttäisi samoilta ellei B olis jakanut katsettaan suoraan kameraan pentuvideossa ja pantakuvassa. Kuten toiset jo sanoi, niissä on haavoittuvuutta, antautumista, kutsua leikkiin, ja myös sitä että haluaa olla katseen kohde. Se että B leikki myös *meidän* kanssa, paljasti niin haavoittuvan puolen itsestään ja halusi että K:n lisäksi kaikki me nähdään (ja nähdään että K näkee ) sen... se on minusta ehkä kuuminta ja samalla koskettavinta ikinä. Niin että jokin liikahti mahanpohjan lisäksi rinnassa.

Tässä tietyssä asiassa en korviani lotkauta niille jotka sanoo että vitsiä tms se vaan oli, tai että ylitulkitsen. Nyt jos koskaan ja tästä eteenpäin luotan puppypeilisoluihini 100%.

Jos jotain tästä shipistä jää itselleni käteen niin toivottavasti se olisi uutta empatiaa ja ymmärrystä omasta seksuaalisuudesta. Jospa asioita on pitänyt käsitellä ensin toisten kautta ja kuvitelmien kautta. Jos hyvin käy, ehkä jotain noissa vieraissa ihmisissä näkemääni on edessä minullekin vielä.

siis tää on totta se tavastian keikka oli kuuminta ikinä mitä on nähnyt huomas heti et ne viihty toisensa kanssa

 

Tuntuu todella tyhmältä, miten syvälle olen jotenkin pudonnut tähän. Mulla on yksi lapsi ja puoliso, ja silti jotenkin hurahdin näiden kahden ihmisen (ystävyys)suhteen pauloihin. Moni on kirjoitellut tuolla vauvalla, että on saanut omaan suhteeseen uusia kipinöitä ja pitää itsestään parempaa huolta. Mulla taas vähän päin vastoin.. aluksi aloin kyseenalaistamaan omaa suhdettani puolisooni ja tuntui (ja tuntuu), että meillä ei ole mtn sielunkumppanuutta tai en edes muista, koska meillä olisi ollut aidosti hauskaa yhdessä. Sit samalla on jotenkin mennyt usko rakkauteen (ei nyt oikeasti), kun hetken omassa mielessä kuvitteli näiden ihmisten välille jtn ystävyyttä suurempaa. Sitten sekin pilvilinna romahti. Nyt on tyhjä olo kaiken suhteen ja mietin, että onko mulla pimahtanut täysin päässä. Aikuinen ihminen ja täysin hurahtanut johonkin fiktiiviseen tarinaan, jossa seikkailevat oikeat ihmiset tunteineen, joista mulla ei ole todellisuudessa hajuakaan. En tiedä miksi tämän kirjoitin, ehkä siinä toiveessa, että täältä löytyisi joku muukin. Miten voin tuntea surua töstä..vai tunnenko surua vaan omasta elämästäni. Onneksi lapseni on maailman ihanin. Sellaisenaan kun on. <3

Mä kuulun myös niihin, joita tää B&K kuvio on ennemminkin saanut kyseenalaistamaan omaa pitkää parisuhdetta, joka on jo auttamattomasti väljähtynyt enkä usko, että on enää korjattavissa. Olemme vaan vuosi vuodelta etääntyneet toisistamme ja läheisyyttä on enää vain vähän. Siinäkin mielessä shippimaailma on toiminut eräänlaisena romanttisten tunteiden varaventtiilinä, jonka kautta elää omia unelmia.

Toisaalta tämä kevät on saanut myös heräämään siihen, mitä voi olla kun todella klikkaa jonkun ihmisen kanssa ja yhdessäolo on niin vaivatonta ja spontaania kuin näillä kahdella. Mitä oma parisuhde ei siis ole ollut enää pitkään aikaan, jos ikinä. Eli eräänlaista kriisivaihetta eletään: jäädäkö tuttuun ja turvalliseen, vai ryhtyä isoihin muutoksiin ja tavoitella (turhaan?) jotain sellaista ihmissuhdetta, mikä antaisi enemmän kaikilla tasoilla emotionaalisesta ruumiilliseen.

 

Halaus edelliselle, jolla oma parisuhde mietityttää 🩷 Kyllähän tämä laittaa liikkeelle monenlaista, kuka on ja mitä haluaa. Omassakin parisuhteessa vaikutukset olleet vaihtelevia, kun tämä ajoittainen uppoutuminen jo kuitenkin kestänyt näin pitkään

Ja D/s ficeistä Aww. Varmaan kyse omista linsseistä myös, mutta tunnen tässä ihan hirveän paljon noita sävyjä ja ne on humahtaneet ihan pahasti päähän, kuten AV:lla kerroin. Joitakin pieniä tarinoita itselläkin mielessä. En tiedä jos kirjoittaisi käyttämättä oikeita nimiä. Ja en tiedä, ajattelen itse, että tavallaanhan se on kunnianosoitus heille, vähän kuin ne monet piirrokset ja maalaukset. Tapa inspiroitua ja ilmaista rakkautta

Ja mä kans näen, että B olis luonnostaan antautuva K:lle, kukapa ei olisi, mutta heidän dynamiikka on ihan taikaa! Sit taas oma tunne on, että muutoin B on hyvinkin kaikkea mitä vaan. Että nimenomaan K kutsuu ja saa puhkeamaan kukkaan tuota puolta hänessä Sit K leikittelee näillä teemoilla, mutta ei osaa uskalla tajua oikeasti mikä se Daddyn paikka on. Varmasti välittää ja B on tosi tärkeä hälle, mutta on enemmän suojia edessä ja lappuja silmillä hänellä.

Ps. Kanssa sillä alalla josta edellä puhetta

Ja kyssärinä minä rakastan sinua

Vastasin sulle av:lla ja tunnen suurta sielujen sympatiaa tässä. Koen samoin myös K roolin tässä ja nuo suojat. Mahdollisuuksia olisi ottaa rooli kunnolla haltuun ja voisi se heillä vaihdellakin. Nåen myös haavoittuvia piirteitä J:ssä.

 

itekin tässä lueskellut toiten asioita vaikka omalla kohdalla on hyvä suhde viimeiset 14 vuotta ja sit on rakas lapsi elämässä silti itekin välillä tunnen vetoa mieheni yhteen kaveriin kenen kanssa oon tullu juttuu jo lapsesta asti o_o

 

Vau. Minusta nämä ovat parhaita pohdintoja, jos jotain hyvää nyt tuosta B ja K:n ystävyydestä ovat ihmiset saaneet, on juuri tuo, että se on ravistellut näkemään paremmin omaa elämää. Ja toisaalta, kun ajattelee, miten ihmiset "sokeutuu" asioille ja "tyytyy" ihan OK oloon. On se kyllä vähän surullista.

"Tämä meidän parivaljakko sai mut haluamaan tuollaisen ihan päättömän rakastumisen todella odottamattomaan ihmiseen. "

" Että kuolenko pystyyn tähän suhteeseen vai löytyisikö jotain muuta."

Taisit vastata jo omaan kysymykseesi. Yksi elämä. Mihinkään suhteeseen ei kannata jäädä kuolemaan.

Tragikoomistahan tässä on se, että monet ihmiset ovat heränneet omassa elämässään miettimään asioita ja tunteneet näiden kahden tyypin kemian kotisohvalle asti ja sitten kuitenkin heillä on vain ystävyydestä kyse.Vaikka ei ystävyyttäkään pidä aliarvioida,Tai sitten jos K:lla ja B:llä olisikin varovasti mielenkiintoa ja uteliaisuutta muuhun, niin se on varmaan niin pitkässä puussa, eikä tuu tapahtuun olosuhteiden pakosta.

Käyttihän se K sanoja:" Tässä on nyt jotain meidän välillä." ja "romanttista"

No oli mitä vaan,, niin on kuitenkin vailuttanut molempiin aika paljon.

 

Vastasin sulle av:lla ja tunnen suurta sielujen sympatiaa tässä. Koen samoin myös K roolin tässä ja nuo suojat. Mahdollisuuksia olisi ottaa rooli kunnolla haltuun ja voisi se heillä vaihdellakin. Nåen myös haavoittuvia piirteitä J:ssä.

Te kaksi! Älkää vaan lopettako kirjoittamista, nämä s/d/switch-nyanssien ja tunneyhteyden pohdinnat joita saatte irti kb:sta on parasta mitä täällä tai vauvalla on ollut. Fanitan teitä! Olen sama joka vuodatti edellä omista puppypeilisoluista.

 

Kannattaa vaan muistaa että tietenkin pitkät parisuhteet tuntuu noiden kahden rinnalla jotenkin tylsiltä tai epäromanttisilta onhan se ihan eri asia olla siinä tutustumisvaiheessa kuin jos on ollut parisuhteessa monien vuosien ajan.