Moikka!
Mä tulinkin tänne kirjoittelemaan vähän, jos sattuisi löytymään vertaistukea joihinkin juttuihin.
Täällä yksi yli ikäinen - juuri 48-v täyttänyt, lapseton nainen.
Ajatus perheen perustamisesta/lapsitoive on herännyt myöhään. Toisaalta on lainsäädäntökin muuttunut tässä matkanvarrella ja käsite sosiaalinen lapsettomuus on myös tulossa tutummaksi yhteiskunnassa.
Viime syksynä minulle tehtiin yksi alkionsiirto lahjamunasoluilla (oli mies mukana kuviossa). Alkio ehdittiin muodostaa just ennen mun 47-v synttäreitä Ovumiassa, mutta harmi kyllä saatiin vain yksi alkio ja siirto ei onnistunut. Ei siihen kyllä niin paljoa panostettukaan. Tehtiin luonnolliseen kiertoon ja tueksi määrätty keltarauhashormoni oli tosi pieni. Aika pettynyt Ovumiaan tämän osalta.
Minulla on myoomia ja sittemmin paljostui, että on myös adenomyyosia. Tällaista käsitettä en ollut koskaan kuullutkaan. Mentiin Nova Vitan lapsettomuusklinikalle Viroon ja lääkäri ei suostunut /ei suositellut aloittamaan hoitoja.
Joku täällä vinkkasi minulle Pietarilaisen klinikan ja otin sinne sitten yhteyttä helmikuussa - ennenkuin sodasta oli tietoa. O.L.G.A - klinikka on keskittynyt haastaviin potilaisiin ja siellä on paljon 45+ potilaita. Tarkoitukseni oli pyytää heiltä "toinen mielipide". Heiltä saa ilmaisen konsultoinnin (jos sopimus tehdään, niin sitten maksetaan hoidosta). Olin kuunnellut heidän live-webinaarejaan ja olin tosi vaikuttunut heidän osaamisestaan. Heidän pyynnöstään kävin ensin Helsingissä ultrassa ja pyysin lääkäriltä raportin, kuvia ja videoita. Lähetin nämä sitten Pietariin ja tapasin lääkärin Teamsissa. He sanoivat, että olen haastava tapaus, eivätkä turhaan tee siirtoja, mutta kertoivat sitten, että mitä kaikkea minun pitää tehdä, jos haluan lapsen. Minulle laadittiin tosi yksityiskohtainen suunnitelma ja nyt olen sitä noudattanut 3 kuukautta. OLGA on juurikin se klinikka, josta luvataan rahat takaisin, jos lapsi ei synny. Minun kohdalla tuli ikäraja vastaan, kun ensimmäisen alkionsiirron olisi pitänyt tapahtua ennenkuin täyttää 48-v. Muutoin he tekevät alkionsiirtoja 51-v synttäreihin asti.
Elikkä itsellä lähtökohdat helmikuussa: 3 myoomaa (2-4,7 cm): yksi kohtuontelossa ja 2 sittten muualla. Lisäksi kohdussa näkyi adenomyoosia ja toisessa munasarjassa oli 5 cm kysta, josta ei voinut sanoa, että onko endometrioosia sisältävä. Ovumiassa näitä myomia ei nähty niin ongelmallisena ja yksi minulta poistettiinkin ja toinen puoliksi ennen viime syksyn siirtoa. Viro näki tämän todella ongelmallisena. Pietari taas sanoi, että myoomiakin voi poistaa (no tämän tiesinkin), mutta ilmeisesti riittää, että tuo yksi kohtuontelossa oleva poistettiin.
Maaliskuussa todettiin, että kysta oli poistunut eli se ei ollut endometrioosia ja ei tullut tarvetta poistaa munasarjoista onneksi siis mitään. Hoitosuositus alkoi siitä, että pistän (kaveri pistää onneksi) 1 krt/kk Lupricin-nimistä "lääkettä" 3 kuukauden ajan (OLGA antoi reseptin ja tilasin nettiapteekista ulkomailta). Tämä on nyt pienentänyt myoomia vähän, oma kierto on ajettu alas ja lisäksi se kai vähän hoitaa tuota adenomyoosia tai ainakin pitää sen kurissa. Seuraava askel olisi sitten ollut diagnostinen hysteroskopia Suomessa (Suomessa ei tehdä tällaisia) ja MRI-scan (magneettikuva) ja sitten puhuttiin erilaisista tavoista poistaa myoomia: laparoskopia / avoin leikkaus. Suomessa tekniikka kai on niin kehittynyttä, että noita avoimia leikkauksia vältetään ja laparoskopialla tehtdään, jos vaan mahdollista. Minulta poistettiin viime viikolla 2 cm submukoottinen myooma kohtuontelosta yksityisellä nukutuksessa. Toimenpide meni hyvin ja samalla näkyi, että munanjohtimet ovat auki ja kohtu on siisti. Magneettikuvaan olen menossa kuukauden päästä, kun kohtu toipunut vähän tästä operaatiosta. Hysteroskopia oli minulle jo toinen, eikä ollut hankala toimenpide. Yks kaveri kävi hysteroskopiassa ja laparoskopiassa Virossa ja hinta oli alle 1000 euroa. Itse maksoin aika paljon enemmän tuosta hysteroskopiasta jo yksistään.
Nyt yllätyksekseni Pietarissa sanottiin, että magneettikuvan jälkeen aletaankin sitten suunnittelemaan alkionsiirtoa. Mä olin ihan, että what, kun luulin, että tarvitaan vielä laparoskopia sun muuta. Mutta nyt kun oon lukenut asioista enemmän, niin ymmärrän, että jäljellä olevat myoomat vähän pienenee noitten pistosten ansiosta, eivätkä ehdi välttämättä kasvaa takaisin vanhoihin mittoihinsa raskauden alkaessa. Ja monella on nuo pistokset auttaneet adenomyoosiin. Tuo adenomyoosi näkyi mulla muuten 4D-ultrassa - se ei kuulemma näy välttämättä vasta kun kohtua poistettaessa.
Heinäkuun lopussa selviää, että näkyykö magneettikuvassa mitään uutta, mutta tällä hetkellä suunnitelma on se, että pistän vielä 3 kk noita pistoksia ja sitten syyskuussa tehdään ERA-testi. Pietarista saa medical viisumin ja Helsingistä on bussikuljetus potilaille ja eka visiitti kestää 4 päivää. Ja marraskuun loppupuolella olisi sitten lahja-alkion siirto. Toiveissa on, että saisin tähän projektiin miehen vielä mukaan, kun haluaisin, että lapsella olisi isä ja olisi myös biologinen vanhempi. Mutta nyt olen päättänyt, että kyllä pärjään yksinkin.
Se, mikä minua pelottaa, on se, että onnistumisprosentti on korkea juurikin siksi, että tukilääkitys on todella paljon vahvempi, mitä minulla oli ainakaan Ovumiassa. Nämä pistokset nyt ovat väsyttäneet minua aivan järkyttävän paljon, mutta väsymys hellittää aina viikon päästä pistoksesta. Mutta toivottavasti riittäisi sitten vaan yksi siirto, tms. Olen piikkikammoinen, mutta nyt aion varuilta opetella pistämään itse, jos pistoksia tulee sitten enemmänkin siirron yhteydessä. Seuraan muutamaa sijaissynnyttäjää instassa (ovat kumpikin yli 40-v) ja heillä on tosi vahva lääkitys, millä varmistetaan projektin onnistuminen.
Tässä oli nyt liiankin yksityiskohtainen sepustus, mutta joillekin tästä voi myös olla hyötyä. Tiedän, että Venäjä on nyt todella epäeettinen valinta, mutta on myös sanottu, että ei tarvitse hoitoa aloittaa Pietarissa, vaan voi mennä johonkin muuhunkin maahan. Mutta minulla on nyt jo aika suuri luotto lääkäreihin ja ehkä jopa onnistumiseen, Yhden lahja-alkion hinnaksi siirtoineen on sanottu 4000 € ja 10.000 € on hoito taas lahjoitetuilla munasoluilla ja omilla siittiöillä. Tuo 10.000 € sisältää lupauksen kolmesta blastocystistä ja yksi siirto kuuluu hintaan. Mutta he vaativat, että tehdään ainakin tuo ERA-testi ja vielä sellainen diagnostinen hysteroskopia Pietarissa, mutta sit toisaalta nämä toimenpiteet tähtää juurikin nopeaan onnistumiseen, jos se vaan on mahdollista. Ja ei nämä hoidot Suomessakaan edulliseksi tule.
Toivottavasti pääsen joidenkin kanssa piinailemaan samaan aikaan loppuvuodesta . Palaan siis taas tänne keskustelupalstalle. Toivottavasti saadaan taas aktiivista vertaistukea aikaiseksi.
Me mentiin lahjamunasolujonoon keväällä -21, luovuttaja löytyi alkusyksystä -21, hoidot aloitettiin marraskuussa ja nyt meillä on ihanaakin ihanampi 1kk ikäinen poika, johon ollaan koko perhe ihan rakastuneita. 
Hän näyttää tosi paljon isältään (luonnollisesti), mutta yllättävän monen mielestä myös minulta. 
