Jaa mitä mulla on mielessä?
Tunkea sut ja tuo eukko/pari tsainaa tohon urheiluautoon ja annan koordinaatit 65 pohjoista leveyttä ja öö 70 läntistä pituutta ja hehhheh, teidän allanne on Torronsuo.
Tunkea sut ja tuo eukko/pari tsainaa tohon urheiluautoon ja annan koordinaatit 65 pohjoista leveyttä ja öö 70 läntistä pituutta ja hehhheh, teidän allanne on Torronsuo.
Mihin urheiluautoon? Sinähän siinä olit Volvossasi.
vertailuksi: tsaina ja urheilullinen auto
Kauheeta jos mun jalat alkais yhtäkkiä vetämään jonneki.
Jaa tommosiako siellä etupuskuriin maanteillä tarttuukin teilläpäin
Niin, "etupuskuri" reagoi tuohon tarttumiseen vähän törmäystyynyn tavoin....
Niin, "etupuskuri" reagoi tuohon tarttumiseen vähän törmäystyynyn tavoin....
Eivät aivan kaikki...
Mä en saa unta. Huolestuttaa muksun asiat. Ei, en kerro enempää.Höh, kaikki meni jo nukkumaan..no sitten menen minäkin. Öi öi
Juu. Törähtänyt sen verran täytettä että roikkuvat melkis navan tienoilla jo tossa iässä.
Huomenta ja *halaus*. On syvltä ku lapsella on jokin hätä eikä itse osaa tai voi auttaa.
Mä luulen, että mulla jalat alkaa ihan sieltä, mistä keskimäärin muillakin ihmisillä, mutta kun kävellään/juostaan pitempiä matkoja, on hyvä ottaa se selkäkin mukaan siihen liikkeeseen. Ei siis juosta pelkästään jaloilla, vaan koko kropalla.
Ihan vaan mielikuvaharjoituksena voisit miettiä, miten käärme liikkuu ja kuvitella se pystyasentoon.
Kun sitten saat selkäruotosi elämään samaan tapaan lenkkeillessäsi, vähenevät kivutkin.
Mä yritän lisätä ainaki lantion kiertoa niihin askeliin.
Se vatsalihastreenijuttu toimii. Siis kuvittele, että kävellessä napa tekee kyljellään olevaa kahdeksikkoa. Mut älä liioittele! Pieni liike riittää.
Mä muuten huomasin, että lantio kipeytyi ja tuntui jotenkin tosi jäykältä ku reissussa kannoin rinkkaa. En tiedä, johtuiko siitä että suuri osa painosta tuli just lantiovyön varaan vai johtuiko se ylipäätään siitä kun selässä oli kymmenen ylimääräistä kiloa.
Olet samanlainen kuin minä, unet häviävät jonnekin aina kun lapsilla on joku hätänä
Sitä se äitinä olo on monesti, paitsi rakkautta myös huolia. Voimia, olkoon asia mikä tahansa*halii*
Mitäpä tässä, mullakin on ollut paljon huolia ja murheita ja tänään kuulin poikien sukulaisen kuolemasta...lähti omasta halustaan jne...sitten mieltä painaa vielä tuon naapurivaltion aiheuttamat murheet euroopassa.
*halaus* siis sullekin.
Täällä sama trauma mun ipanoilla takana. Tai edessä, mistäs sitä tietää, milloin se tulevaisuudessa alkaa vaivata. Perseestä moiset! Suorastaan kiukuttaa, miten päättävät päästä itse helpolla ja jäljelle jäävät sit kärsivät.
Joo, ei ole helppoa. Sisaruksieni lapsista kaksi on tehnyt itsarin.
Onneksi aika kuluu ja parantaa haavoja.
Voimia kaiklle, jotka näidenkin huolien kanssa joudutte elämään
Joo ei ole helppoja asioita nämä eloon jääneille...sitä väkisin miettii, että olisiko voinut jotenkin auttaa.
sain kuulla että iskän serkku oli kuollu 87v iässä
kevyet mullat täitsylle toisilmaisiin
kevyet mullat täitsylle toisilmaisiin