Hei kaikki <3 Ajattelin, että voisin liittyä tähän viestiketjuun. Tuntuu, että muiden kokemusten lukeminen auttaa myös oman läpikäyntiä. Lukaisin muutaman sivun taaksepäin ja ajattelin lukea tämän keskustelun alusta alkaen myöhemmin.
Oma tilanteeni lyhyesti:
Olemme endometrioosini takia aloittaneet lapsettomuushoidot viime keväänä. Polin kesätaukojen ja koronarokotusten sun muiden viivästysten myötä ensimmäinen inseminaatio tehtiin syyskuussa ja kaksi viikkoa tämän jälkeen plussasin - en voinut uskoa kuinka ”helpolla” lopulta pääsimme. Itseään kun valmistelee kaikkein pahimpaan, siihen ettei lasta saa syliin koskaan. Taustatietona myös, että äidilläni on vaikea endometrioosi ja hän kävi läpi kolme inssiä ja kolme ivf:ää, josta viimeisestä minä ja kaksoisveljeni saimme alkumme. Jotenki olin valmistautunut jo pitkään tämän kaltaiseen pidempään kaavaan. No, muun muassa näistä syistä emme uskaltaneet raskaudesta hirveästi iloita, ajattelin että varhaisultran jälkeen sitten. Kuitenkin viime viikolla, viikkoa ennen varhaisultraa alkoi vuoto ja supistuksenomaiset kivut. Tiesim heti, ettei tästä ole paluuta, vaikka mies kovasti halusi uskoa. Polilla varmistettiin keskenmeno, meidän onneksemme raskausmateriaa oli tullut jo hyvin ulos ja muita toimenpiteitä ei tarvittu. Kotiin odottelemaan vuodon loppumista.
Te varmasti tiedätte tunnemyllerryksen tämän jälkeen. Suru, pettymys, viha, epätoivo… Ylempään keskusteluunne viitaten, minulle tarjottiin keskusteluapua ja sen otin vastaan. Kävin juttelemassa erään sairaanhoitajan kanssa, se auttoi vähän. Nyt odottelemme kuumeisesti, että uusi kierto käynnistyy ja pääsemme tekemään toisen inseminaation. Jotenkin tuntuu, että se on ainoa keino mennä eteenpäin. Yksilöllistä varmaan tämäkin.
Muutamia kysymyksiä, mitä pohdin: Kauanko teillä on mennyt, että seuraava kierto alkaa keskenmenon jälkeen? Meillä km tapahtui viikolla 6+0 eli varhain, se ehkä vaikuttaa asiaan?
Olin vähän sekaisin kun kävimme km päivänä polilla, minulta otettiin verikokeita mutta en hoksannut kysyä mitä ne olivat. Omakannassa ei näy vielä näitä. Ihmettelin vain, kun labrahoitaja kertoi erään kokeen vaativan kahden eri hoitajan ”vahvistuksen”, liittyi kai veriryhmään? Onko teiltä otettu vastaavia ja mitähän verikokeilla tutkitaan? Varmaan HCG, mutta lähetteessä oli muitakin.
Ajattelin tehdä huomenna raskaustestin, jospa se olisi jo negatiivinen. Vuotokin on vähenemään päin. Pahoittelut, kun tekstistä tuli näin pitkä. Tuntuu, että kirjoittaminen auttoi jäsentelemään myös omia ajatuksia. Toivotan jo nyt hurjasti tsemppiä kaikille kanssasiskoille tulevaan!