Keskenmenon jälkeen kuumeilevat 2021

Kiitos, kun kerroit sun kokemuksen @Charrypie - 86
Luinko aikaisemmista viesteistä oikein, että plussasit ja olet raskaana?? IHANAAA, antaa toivoa keskenemenon jälkeen!!!

Mulla ehti yhdet kuukautiset tulemaan ennen plussaa. Ovulaatio oli erittäin tunnistettavissa ja tuli jo dpo14!! Itsellä siis aiemmin kierrot olleet 31-36 päivää ja näin ollen ovulaatiokin myöhemmin. Luin jostain, että keskenmeno saattaa muuttaa kiertoa ja ovulaatiota kivuliaammaksi.
Nyt kova jännitys päällä, kun 5+4 menossa.

Toivon pikaista toipumista km kokeneille ja nopeaa plussaa

 

Olinpas näköjään aika lahjakkaasti siirtäny surutyön siitä keskenmenosta tähän kierron loppuun.
Luulin antaneeni itelle hyvin mahollisuuksia käsitellä ja surra sitä keskaria, ja luulin käsitelleeni asian jo, mutta nyt kun ekasta kierrosta ei näytä plussaa tulevan ni kyllä tekeekin pahaa!

Ja varmasti toi hormonien vuoristoratakin oikein kivasti boostaa näitä oloja.

No, jos jotain positiivista niin ainakin luteaali tulee olemaan ennätyksellisen normaali:nyt on jo dpo 11, kun ennen raskautta ennätys tais olla 10 tai 9. Eikä tätiä tosiaan vielä näy eikä kuulu.

Tsemppiä, voimia ja lämpimiä ajatuksia muille omiin tilanteisiin. Ei sitä tajua miten rankkaa paskaa tää on ennen ku ite kokee.

Itsehän vieläkin käsittelen keskenmenoja, vaikka viimeisin tapahtui 10kk sitten. Luulen että ne jää aina kummittelemaan.
Asiasta kannattaa puhua tosi paljon, vaikka ymmärrän tonkin että joskus tulee stoppi. Muistan kun itsellä oli välillä olo että halusin vain paeta yksinäni johonkin keskelle ei mitään ja unohtaa koko asian. Mutta parempi käsitellä ja kohdata vaikka kipeetä tekeekin...
Paljon tsemppiä ja voimia tulevaan

 

Huomemma viimeinen sairasloma pvä. Tänään ollut kunnon migreeni johon ei lääkkeet meinanneet purra. Varmaan viikon itkut osallisena. Tänään klo 13.50 oli tasan viikko kun pikkuinen syntyi. Unohdin ajatella häntä, makasin vain sängyssä ja nukuin.

Vuoto on ajoittaista, välillä ei mitään välillä hulahtaa reilummin ja sitten ei taas mitään. Toivon loppua sille ja haluan alkaa uuden yrityksen, uskon että saan sen myötä hieman iloa ja toivoa takaisin. Toki tuleva pelottaa mutta luotan että saan neuvolassa sitten aikanaan jos ja kun... Tukea. Ja jos en niin käyn yksityisellä vaikka mitailemassa asioita jotka huolettaa. Ja pyydän vaikka sieltä antib. häädön stereptokokille jos sellainen yhä löytyy kehosta, ja jos julkisella sitä ei hoideta.
Tänään on ollut raskasta. Mutta huomenna viimeisenä vapaana menen kaupungille, käyn ostamassa kortin jonka saan laskea arkullle kuulema. Kirjoitan sen valmiiksi. Tuntuu tärkeältä tehdä jotakin. Suunnittelin myös kukan vientiä, ehkä yksi valkea ruusu. Kun sellainen sattui olemaan sairaalassa pienen vieresaä kun hänet tuotiin näytille.
Nyt on miettinyt sitäkin että olisi pitänyt pyytää hänet näytille vielä uudestaan. Minulta kysyttiin seuraavana aamuna haluanko mutta sanoin että ei tarvitse. Olisi ehkä pitänyt. Mutta toisaalta mikään aika ei varmaan olisi riittänyt. Vaikka olisin saanut pitää häntä kymmenesti, miettisin varmaan nyt että yhdestoista kerta jäi puuttumaan.

Pieni toivo on rinnassa. Ihan pienen pieni. Jotain sekin jo on

 

Siis en voi uskoa?!! Tai voin mutta siis :O
Sain sittenkin haamun, haaleimmasta haaleimman, mutta silti?!



Kaiken lisäks eilen tarkistelin mun ovulaatiomerkintöjä 3 eri sovelluksessa ja sen seurauksena mun ovis-ajankohdan arvio myöhästy 3 päivällä, joten talletukset jäi -4 ja -3:een. Luulin että joka tapauksessa toivo oli menetetty. Nyt siis todnäk 9 dpo.

Pakko käydä ostaa lisää testejä kaupasta ettei toi oo mikään maanantaikappaleen viivanpaikka.

 

EIMY, kyllä siinä viiva näkyy mun silmiin toivottavasti vahvistuu! Täällä edelleen jotain pientä ruskeaa vuotoa, nyt vähän yli 2vkoa kun keskenmeno vuoto alkoi. Mutta toivottavasti loppumaan päin tämä.

 

Tänään oli eka työpäivä. Meneminen oli vaikeampaa kuin oleminen lopulta oli itseasiassa aika hyvä fiilis. Pomo ja työkaveri joka tiesi asiasta suhtautui empaattisesti. Yms. Ensiviikon siunaustilaisuuteen mm sanoi esimies että menet palkallisena. Kun satuin mainitsemaan että olen sitten poissa päivän. Teen liukuvaa työtä, enkä odottanut tuota. Tuli mukava fiilis.

Tänään on ollut selvästi toivoa ilmassa. Tuli esim mieleen että miehen pitää taas alkaa syömään hivenaineita ja vitskuja, saksanpähkinöitä yms ja laitoin viestiä. Sieltä tuli kuittaus että aloitetaan syömään! Eli katse tulevassa yrityksessä jo kovasti!

Tänään on myös ensimmäinen päivä kun en ole toistaiseksi itkenyt. Vuoto jatkuu ja muistuttelee tapahtuneesta vielä joka vessa reissulla

 

Tänään oli eka työpäivä. Meneminen oli vaikeampaa kuin oleminen lopulta oli itseasiassa aika hyvä fiilis. Pomo ja työkaveri joka tiesi asiasta suhtautui empaattisesti. Yms. Ensiviikon siunaustilaisuuteen mm sanoi esimies että menet palkallisena. Kun satuin mainitsemaan että olen sitten poissa päivän. Teen liukuvaa työtä, enkä odottanut tuota. Tuli mukava fiilis.

Tänään on ollut selvästi toivoa ilmassa. Tuli esim mieleen että miehen pitää taas alkaa syömään hivenaineita ja vitskuja, saksanpähkinöitä yms ja laitoin viestiä. Sieltä tuli kuittaus että aloitetaan syömään! Eli katse tulevassa yrityksessä jo kovasti!

Tänään on myös ensimmäinen päivä kun en ole toistaiseksi itkenyt. Vuoto jatkuu ja muistuttelee tapahtuneesta vielä joka vessa reissulla

Riippuu monesti työehtosopimuksesta. Mutta esim. Oman lapsen siunaus/hautaus on palkallinen vapaa. Samoin vanhempien tai puolison hautaus. Voimia sinne.

 

Siis en voi uskoa?!! Tai voin mutta siis :O
Sain sittenkin haamun, haaleimmasta haaleimman, mutta silti?!


Kaiken lisäks eilen tarkistelin mun ovulaatiomerkintöjä 3 eri sovelluksessa ja sen seurauksena mun ovis-ajankohdan arvio myöhästy 3 päivällä, joten talletukset jäi -4 ja -3:een. Luulin että joka tapauksessa toivo oli menetetty. Nyt siis todnäk 9 dpo.

Pakko käydä ostaa lisää testejä kaupasta ettei toi oo mikään maanantaikappaleen viivanpaikka.

Teitkö tänään uuden testin @Eimy ??? Pidän sulle peukkuja!!!

 

Teitkö tänään uuden testin @Eimy ??? Pidän sulle peukkuja!!!

Kiitos
Ikävä kyllä testit ei siitä vahvistuneet ja nyt tänään aamuinen testi on kyllä ihan nega. Eli oiskohan joku kemiallinen ollut sit. Fiilis on kylläkin ihan fine, ostan tänään kasan salmiakkia ja oottelen sit menkkoja saapuvaksi.

 

Kiitos
Ikävä kyllä testit ei siitä vahvistuneet ja nyt tänään aamuinen testi on kyllä ihan nega. Eli oiskohan joku kemiallinen ollut sit. Fiilis on kylläkin ihan fine, ostan tänään kasan salmiakkia ja oottelen sit menkkoja saapuvaksi.

Pahoitteluni Onneksi sulla on ihan ok fiilis. Salmiakit kuulostaa just hyvältä suunnitelmalta!!!

 

Omanapailua ja varoitus, älä jatka lukemista jos veri tekee pahaa.

Onnelisana elossa! Perjantaina vuoto alkoi runsastua ja hyytymiäkin tuli, soitin polin päivystykseen ja sain ohjeen seurailla. Viimeiset rippeet vain tulevat ulos kuulema. Olin kärsinyt hillittömistä päänsäryistäkin kolmena päivänä viikon sisällä, säryistä joita kipulääkkeet ei yhtään helpota.

Sunnuntaina tasan kaksi viikkoa siis vesien menosta alkoi ostosreissulla tuntua että nyt valuu muyten läpi! Ostin about kaiken mitä tytär kaupassa mankui vain että päästään äkkiä ja iloisen lapsen kanssa kotiin.

Kotona sitten en kerennyt vaihtaa tarpeeksi nopeasti suurimpia siteitä mitä kaupasta löytyy, niiden jo täytyttyä. Soitin taas polille sanottiin että jos seurailet muutaman tunnin, kun vasta alkoi kova vuoto. Annoin ymmärtää että tässä on nyt niin paljon verta käsissä että... No pyysivät tulemaan. En meinanut keretä vaihtaa housuja ja siteitä tarpeeksi että pääsisin lähtemään, joten lähdin jo puoliksi märillä vaatteilla. Kävelin lähelle taksille ja lähdin 25min matkan päähän sairaalaan. Huimasi ja pelotti.

Perillä olin polin vastaanotossa jo kyynerpäitä ja kenkiä myöten veressä. :I
Pääsin siitä aikalailla heti sänkyyn ja vaatteet ja toppatakki aivan entisenä. Pääalaspäin sängyssä maatessa, alkoi olo helpottaa kun tiputettiin albumiinia, vuotoa hillitsevää lääkettä. Ihan vain suolaliuosta. Lopulta antibioottia, ja kaksi yksikköä verta. Ultrassa ja sisätutkimuksessa Kohtu todettiin täydeksi raskausmateriaalia ja hyytymiä. Kävin nukutuksessa ja kaavinnassa. Ja pääsin keskiyöllä kotiin. Hb92 verien jälkeen joten vuotoa taisi sitten kokonaisuudessaan olla aika reilusti. Oloni sairaalassa oli kokoajan turvallinen ja hoito oli hyvää. Minua osattiin rauhoitella heti kun otettiin sisään ja kertoa että verenpaineet on hyvät yms mikä on hyvä merkki, eli paniikilla oli varmasti iso osa huimaukseen matkalla sauraalaan. Helpotti kuulla ettei ole kuoleman porteilla.

Mutta josko nyt viimein tämä kokemus olisi käsitelty! Riittää jo, oikeasti tämä riittää

Mies paniikissa kävi odotellessaan, kun odotin leikkuriin pääsyä, kaupoilla ostamassa asioita joita haluaisin. (Täällä on ruokakauppoja 24/7). Laitteli viestejä koko ajan taukoamatta. Oli ostanut paketin clear bluen digi ovistestejäkin, heh. Mikä huvittikin vähän tuossa tilanteessa. Mutta olin niistä puhunut jo usean päivän niin varmasti hänen tapansa käsitellä omaa pelkoa, ajatella tulevaa ja millä ilahduttaa minua. Oli ihana että hän haki minut kotiin yöksi, hän nimittäin yhä työskentelee 250km päässä vielä kuun loppuun, joten hän ajoi sieltä tänne kiireen vilkkaa, ja lähti lyhyiden yöunien jälkeen kukonlaulun aikaan takaisin että kerkeää töihin.

Minulla on oikein hyvä olo nyt, toki aika naatti. Kurkku kipeä kun oli intuboitu..
Mutta olen iloinen että kaikki meni hyvin, ja toivon että tästä tämä nyt lähtee!

 

@Keksi82 voi ei mitä olet taas joutunut kokemaan onneksi loppu hyvin ja kaikki hyvin!

 

@Keksi82 oon todella pahoillani sun puolesta. Kohtuuttomasti sua nyt kyllä koetellaan. Toivottavasti olisi nyt ohi ja toipuminen pääsisi alkamaan

Oma kierto vielä hakusessa km jäljiltä. Yhdet kuukautiset ollut ja nyt jo kp 32. Ennen keskenmenoa kierto heitteli mutta ei ollut näin pitkä. Oma mieli malttamaton eikä jaksaisi yhtään tällästä. Kai se on yritettävä vain ottaa rennommin mut hiton vaikeaa kyllä.

 

Kerrotaanpa kuulumiset tännekin.
Nt ultrassa kaikki hyvin vaikka sitä jännitinkin kun se on aiemmin ollut se meidän huonojen uutisten päätepiste vaan ei tällä kertaa.
Virkeä 7sentin pikkuinen siellä kovasti vilkutteli menemään, en voi uskoa että tähänkö meidän keskenmeno putki päättyi, toki mitä vaan voi vielä sattua mutta nyt rv 14 on pahin riski ehkä takan? Yli 2vuotta myöhemmin saanko oikeesti kohta alkaa nauttimaan tästä raskaudesta?

Voimia kaikille tulevaan ja toivotaan pikaisia tärppejä
Erityisesti sulle @Keksi82 ,tosi hurja sun kokemus, onneksi olet hengissä! Ja toivotaan että nyt pääset toipumaan eikä mitään takapakkia tulisi

 

Kerrotaanpa kuulumiset tännekin.
Nt ultrassa kaikki hyvin vaikka sitä jännitinkin kun se on aiemmin ollut se meidän huonojen uutisten päätepiste vaan ei tällä kertaa.
Virkeä 7sentin pikkuinen siellä kovasti vilkutteli menemään, en voi uskoa että tähänkö meidän keskenmeno putki päättyi, toki mitä vaan voi vielä sattua mutta nyt rv 14 on pahin riski ehkä takan? Yli 2vuotta myöhemmin saanko oikeesti kohta alkaa nauttimaan tästä raskaudesta?

Voimia kaikille tulevaan ja toivotaan pikaisia tärppejä
Erityisesti sulle @Keksi82 ,tosi hurja sun kokemus, onneksi olet hengissä! Ja toivotaan että nyt pääset toipumaan eikä mitään takapakkia tulisi

Ihana kuulla että vauva voi hyvin. Suurimmat karikot on jo ohitettu teillä!

Itse en malta odottaa että pääsee taas tikuttelemaan oviksia. Ties vaikka kesällä olisi jo "mahapystyssä"

 

Kerrotaanpa kuulumiset tännekin.
Nt ultrassa kaikki hyvin vaikka sitä jännitinkin kun se on aiemmin ollut se meidän huonojen uutisten päätepiste vaan ei tällä kertaa.
Virkeä 7sentin pikkuinen siellä kovasti vilkutteli menemään, en voi uskoa että tähänkö meidän keskenmeno putki päättyi, toki mitä vaan voi vielä sattua mutta nyt rv 14 on pahin riski ehkä takan? Yli 2vuotta myöhemmin saanko oikeesti kohta alkaa nauttimaan tästä raskaudesta?

Voimia kaikille tulevaan ja toivotaan pikaisia tärppejä
Erityisesti sulle @Keksi82 ,tosi hurja sun kokemus, onneksi olet hengissä! Ja toivotaan että nyt pääset toipumaan eikä mitään takapakkia tulisi

Ihania uutisia, nyt koitat alkaa vaan nauttia raskaudesta, tää on nyt se teidän kerta keskenmenokierteessä kamppailevana ja esikoisen toivojana tämä luo muhun toivoa <3 Saanko kysyä teitkö mitään eri lailla nykyisen raskauden kohdalla, oisko jakaa mitään vinkkejä ?

@Keksi82 olet joutunut kokemaan todella kovia, ihanaa kuulla että voit kaikesta huolimatta jo paremmin!

 

@Alinna86 ihania uutisia sieltä. Koita nauttia nyt.

 

Ihania uutisia, nyt koitat alkaa vaan nauttia raskaudesta, tää on nyt se teidän kerta keskenmenokierteessä kamppailevana ja esikoisen toivojana tämä luo muhun toivoa <3 Saanko kysyä teitkö mitään eri lailla nykyisen raskauden kohdalla, oisko jakaa mitään vinkkejä ?

@Keksi82 olet joutunut kokemaan todella kovia, ihanaa kuulla että voit kaikesta huolimatta jo paremmin!

No siis.
Mulle ehittiin tehä infuusio (veikkaan et tää jo auttoi tosi paljon asiaa) sain plussan samassa kierrossa..mulla oli ekasta kkm lähtien raudanpuuteanemia mikä ei lisäraudalla lähteny oikeen korjaantuu. Nyt oli ferritiini reilut 400 infuusion jälkee ekassa kontrollissa ja hb 130.
Sit plussakierrossa mä oikeesti heitin vaa hanskat tiskiin et ei tästä mitään tule ja olin vähän sitä mieltä etten haluukkaa raskautuu tän maailman menon takia (vaikka siis toki halusin mutta olin jotenkin niin ärsyyntyny koko yritykseen) en laskenu mitää dpo päiviä, söin ja join mitä halusin, oltiin oviksen jälkeiset päivät reissussa rentoutumassa...ja ennen plussaa oli tuttuja menkkaoireita, kunnes muutama päivä ennen testin tekoa oksensin ja olin vähän jo et mikäs juttu tää on mut ohitin sit senkin.
Siitä lähtien oonki vaan oksentanut vielä tähän päivään saakka, sain dg:n hyperemeesi.
Dpo 13 tein vahvan plussan. Samoin meil oli babystart liukkari käytössä, heti kun se otettii käyttöön tuli kemiallinen ja sen jälkeen yks nega kierto ja sit plussa, vois olla jotain vaikutusta tälläkin.
Ja ultran mukaan meijän kyytiläinen sai alkunsa vissiin kp 9 jo. Sain hymynaaman kp 12 (tosin aiemmin en testannut) mutta ultran mukaan kaveri oli 5pv isompi ja tallettelut oli vaan kp 9, kp 12 ja 13. Siksi niin vahva plussa tulikin jo kp 25.

 

Omanapailua ja varoitus, älä jatka lukemista jos veri tekee pahaa.

Onnelisana elossa! Perjantaina vuoto alkoi runsastua ja hyytymiäkin tuli, soitin polin päivystykseen ja sain ohjeen seurailla. Viimeiset rippeet vain tulevat ulos kuulema. Olin kärsinyt hillittömistä päänsäryistäkin kolmena päivänä viikon sisällä, säryistä joita kipulääkkeet ei yhtään helpota.

Sunnuntaina tasan kaksi viikkoa siis vesien menosta alkoi ostosreissulla tuntua että nyt valuu muyten läpi! Ostin about kaiken mitä tytär kaupassa mankui vain että päästään äkkiä ja iloisen lapsen kanssa kotiin.

Kotona sitten en kerennyt vaihtaa tarpeeksi nopeasti suurimpia siteitä mitä kaupasta löytyy, niiden jo täytyttyä. Soitin taas polille sanottiin että jos seurailet muutaman tunnin, kun vasta alkoi kova vuoto. Annoin ymmärtää että tässä on nyt niin paljon verta käsissä että... No pyysivät tulemaan. En meinanut keretä vaihtaa housuja ja siteitä tarpeeksi että pääsisin lähtemään, joten lähdin jo puoliksi märillä vaatteilla. Kävelin lähelle taksille ja lähdin 25min matkan päähän sairaalaan. Huimasi ja pelotti.

Perillä olin polin vastaanotossa jo kyynerpäitä ja kenkiä myöten veressä. :I
Pääsin siitä aikalailla heti sänkyyn ja vaatteet ja toppatakki aivan entisenä. Pääalaspäin sängyssä maatessa, alkoi olo helpottaa kun tiputettiin albumiinia, vuotoa hillitsevää lääkettä. Ihan vain suolaliuosta. Lopulta antibioottia, ja kaksi yksikköä verta. Ultrassa ja sisätutkimuksessa Kohtu todettiin täydeksi raskausmateriaalia ja hyytymiä. Kävin nukutuksessa ja kaavinnassa. Ja pääsin keskiyöllä kotiin. Hb92 verien jälkeen joten vuotoa taisi sitten kokonaisuudessaan olla aika reilusti. Oloni sairaalassa oli kokoajan turvallinen ja hoito oli hyvää. Minua osattiin rauhoitella heti kun otettiin sisään ja kertoa että verenpaineet on hyvät yms mikä on hyvä merkki, eli paniikilla oli varmasti iso osa huimaukseen matkalla sauraalaan. Helpotti kuulla ettei ole kuoleman porteilla.

Mutta josko nyt viimein tämä kokemus olisi käsitelty! Riittää jo, oikeasti tämä riittää

Mies paniikissa kävi odotellessaan, kun odotin leikkuriin pääsyä, kaupoilla ostamassa asioita joita haluaisin. (Täällä on ruokakauppoja 24/7). Laitteli viestejä koko ajan taukoamatta. Oli ostanut paketin clear bluen digi ovistestejäkin, heh. Mikä huvittikin vähän tuossa tilanteessa. Mutta olin niistä puhunut jo usean päivän niin varmasti hänen tapansa käsitellä omaa pelkoa, ajatella tulevaa ja millä ilahduttaa minua. Oli ihana että hän haki minut kotiin yöksi, hän nimittäin yhä työskentelee 250km päässä vielä kuun loppuun, joten hän ajoi sieltä tänne kiireen vilkkaa, ja lähti lyhyiden yöunien jälkeen kukonlaulun aikaan takaisin että kerkeää töihin.

Minulla on oikein hyvä olo nyt, toki aika naatti. Kurkku kipeä kun oli intuboitu..
Mutta olen iloinen että kaikki meni hyvin, ja toivon että tästä tämä nyt lähtee!

Huh @Keksi82! Onpa taas kokemusta kerrakseen. Toivon todella, että sinun (ja teidän) osalta tämä koettelemus päättyi nyt isoon loppufanfaariin, jota seuraa sitten rauhallinen ja kaikin puolin onnistunut uusi raskaus. Ihana, puolisosi on myös löytänyt keinot helpottaa sinun ja omaa oloaan, vaikka rankkaa onkin.

 

@Alinna86 ihania uutisia siellä

En tiedä miksen saa laitettua näitä kaksplussan hymiöitä näihin viesteihin, se tulee aina tuohon mutta sitten häviää..

Täällä nyt 3,5vkoa lääkkeellisestä tyhjennyksestä ja tämä vuoto vaan ei lopu... Oli jo päivän poissa mutta taas tullut kahtena päivänä. Ja testi edelleen plussa. Ei vaan jaksaisi enää Kauankohan vaan saa odotella että vuoto loppuu kokonaan ja testi olisi nega...

 

Jahas no nyt ne hymiöt löysivätkin perille

@Keksi82 ompas siellä ollut kokemus, toivotaan että nyt ohi ja pääsee eteenpäin!

 

@Alinna86 Onnea!!! <3 <3 Jos mitenkään mahdollista, yritä alkaa jo uskoa ja iloita! Mä olin niin pelko perseessä johonkin rv 25 asti, että nyt tää raskaus tuntuu loppuvan yhtäkkiä kesken! :’D Tänään 33+5, hui kamala.

 

Oh, missasin @Alinna86 tuon ihanan NT-uutisen. Onnittelut! Upeaa, että viimein pääsitte tuohon pisteeseen ja hiljalleen varmasti pelkokin helpottaa.

 

Minunkin oli pakko tulla tänne vielä onnittelemaan Alinnaa, kun oltiin täällä yhtä aikaa kuumeilemassa jo viime vuonna. Ihanaa, että teilläkin viimein onni kääntyi. Meidän 5. raskaus tosiaan päättyi onnellisesti esikoisen syntymään ja hän on jo 10,5 kk ikäinen iloinen pikkuneiti. Olin itse 37-vuotias kun hän syntyi ja yritys aloitettiin pari vuotta aikaisemmin. Keskenmenot eivät kyllä ikinä unohdu. Vasta viime viikolla itkin taas ja olin ahdistunut, kun pahimman kkm:n vuosipäivä lähestyi. Kyllä nuo kokemukset jäävät alitajuntaan ja sieltä nousevat pintaan aika ajoin. Minä sairastuin vielä synnytyksen jälkeiseen ahdistukseen/pakko-oireiluun, johon sain onneksi apua ja nyt kaikki on hyvin. Keskenmeno on yksi hirveimpiä ja traumaattisimpia asioita, mitä naisen elämässä voi tapahtua. Puhukaa, hakekaa apua, olkaa armollisia itsellenne, älkää syyttäkö itseänne mistään tunteesta tai ajatuksesta. Paljon voimia kaikille näiden asioiden kanssa painiville.

 

Päivitänpä minäkin tilanteen tänne.

Tänään oli varhaisultra, viikkoja 7+2. Kohdusta löytyi ruskuaispussi ja iso hematooma, ei sykettä. Löydös oli jossain tuulimunan ja kkm:n välillä, kkmoon lääkäri tuntui kallistuvan.

Ilmeisesti Lugesteron piti vuodon poissa ja nyt ensi toimena tietysti jätetään ne pois. Kahden viikon päästä kontrolli, jossa katsotaan jatkoa, jos ei lähde itse tulemaan ulos. Harmittaa kyllä juosta yksityisellä tutkimassa ja maksamassa, mutten mielellään tässä kohtaa vaihda hoitavaa lääkäriä. Tällekin kesti kauan vakuuttaa, ettei kaikki ole kunnossa.

En ollut tuloksesta yllättynyt. Jotenkin tuntui, että alkaneet oireet hiipuivat reilu viikko sitten ja eilen olin koko ultrasta aika ahdistunut. Tänään sitten vain vahvistettiin, mitä jo tiesinkin. Ei tullut itkua. Ehkä myöhemmin.

Toivon vain, että vuoto alkaisi itsestään ja etten joutuisi elämään ihan niitä pahimpia kauhutarinoita. Tulevat kivut pelottaa aikas paljon.