Ihanaa kun jaoit tarinasi tänne, minulle on todella tärkeää kuulla muista jotka ovat saaneet useamman km:n ja sitten kuitenkin elävän lapsen! Saanko kysyä löytyikö sinulta mitään syitä keskenmenoille tai sille miksi viides kerta onnistui? Hyvä myös kuulla, että olet saanut apua noihin synnytyksen jälkeisiin oireisiin <3
Keskenmenon jälkeen kuumeilevat 2021
- Viestiketjun aloittaja Alinna86
- Ensimmäinen viesti
Olen kovin pahoillani
Toivottavasti vuoto alkaisi itsekseen Lugesteronin lopetuksen jälkeen ja pääsisit fyysisesti mahdollissiman vähällä, minulla myös keltarauhashormonit pitävät vuodon poissa.Toivottavasti sujuu helposti ja nopeasti. Kivut on jokaisella erilaiset. Itsellä alkuraskauden km on mennyt menkkakivuista cytotekin kanssa. Keskiraskauden cytotec köynnistys taas oli elämäni suurimmat kivut, vaikka täysiaikaisiakin synnyttänytkin olen. Tänään luin eräässä keskiraskauden km ryhmässä että toisella oli mennyt meitä viikon-kaksi pidemmälle edenneen raskauden km taas kivuttomasti. En pysty ymmärtää miten. Ja miksi itsellä ei lääkkeet vieneet sitä pois. Mene ja tiedä.
ON.
Meillä oli tänään siunaustilaisuus. Se oli raskas, ja vaikea käydä läpi. Mutta olen kuitenkin öärimmäisen iloinen että menin. Tuntui että oli lähellä lasta. Ja siitä sai tunteen myös että on kuljettu yhdessä siihen asti. Vielä tuhkanlasku edessä, päivää ei vielä ole päätetty. Kaunis tilaisuus kuitenkin oli. Vein valkean ruusun ja kortin johon olin kirjoitellut asioita. Tuntui hyvältä viedä jotain.
Kamala väsymys iski tuon jälkeen. Varmaan henkinen juttu, nukuin pari tuntia ja tuntuu että jokainen solu on väsynyt.
Vuoto on sensijaan löhes loppu. Kunto on ihan ok. Mieliala ollut ihan ok myös. Kasvatellaan siis rautavarastoja tässä, ja päivä kerrallaan!
Viimeksi muokattu:
No meillä kävi niin, että oltiin just pääsemässä km-tutkimuksiin, kun tulin raskaaksi eli syy ei koskaan selvinnyt. Mulla oli itseasiassa vähän samanlaiset fiilikset kuin Alinnalla. Olin neljännen keskenmenon jälkeen alkanut hyväksymään sen, että meille ei ehkä tule biologista lasta. Mieli oli ehkä vähän rauhallisempi ja seksistä oli jäänyt pakonomaisuus pois, mitä oli yhdessä vaiheessa kun oikein yrittämällä yritettiin. Koronan vakavuus oli vasta alkanut valjeta, joten mietin jopa, että pitäisikö kyseinen kuukausi jättää välistä, kun oli ne tutkimuksetkin alkamassa. Olin syönyt jo jonkin aikaa Q10 ravintolisää, mitä käsittääkseni suositellaan hedelmöityshoidoissa oleville, koska saattaa parantaa munasolujen laatua. Sitä olen myös miettinyt, että kun pidettiin toisen keskenmenon jälkeen pidempi tauko, niin vaikuttiko se siihen, että sain vielä kaksi keskenmenoa ennen onnistunutta raskautta. Kun aina puhutaan, että kolme peräkkäistä keskenmenoa on syy aloittaa tutkimukset, niin meillä oli tavallaan kaksi kertaa kaksi peräkkäistä km ja sitten kolmas onnistui eli jos oltaisiin sen tokan jälkeen jatkettu heti yrittämistä, niin voi olla, että olisi tärpännyt aikaisemmin, mutta silloin meillä ei olisi juuri tätä lasta, jonka niin selvästi kuului meille syntyä.
Kiitos @Keksi82 kipujen kommentoinnista. Näinhän se menee, ettei ennakkoon voi tietää, mutta jotenkin lohdullista, että voi mennä myös kohtuudella.
Muistotilaisuutenne kuulostaa olleen kaunis. Tuollaiset rituaalit on tärkeitä ja auttaa sitten myöhemmin vaikeampina hetkinä.
Muistotilaisuutenne kuulostaa olleen kaunis. Tuollaiset rituaalit on tärkeitä ja auttaa sitten myöhemmin vaikeampina hetkinä.
Anteeksi omanapailu, yritän päivällä keretä tulla lukemaan paremmin muiden kuulumisia
Mutta siis voiko mulla olla nyt menkat? Tyhjennys alkoi 20.9 ja runsas vuoto hyytymineen kesti vähän alle pariviikkoa ja sitten tuhrua ja välillä muutama vuodoton päivä sen jälkeen. No eilen sitten alkoi vuotaa kirkasta verta kuin Niagaran Putouksesta ja jatkuu vaan. Jotain pientä hyytymään välillä seassa mutta on ihan kuin kuukautisvuotoa? Nyt muutamia päiviä vaille 4viikkoa tyhjennyksen aloituksesta... Ei ole mitään ihmeempiä kipuja mutta eilen kyllä raskaustesti oli positiivinen ennen kuin vuoto alkoi.
Mutta siis voiko mulla olla nyt menkat? Tyhjennys alkoi 20.9 ja runsas vuoto hyytymineen kesti vähän alle pariviikkoa ja sitten tuhrua ja välillä muutama vuodoton päivä sen jälkeen. No eilen sitten alkoi vuotaa kirkasta verta kuin Niagaran Putouksesta ja jatkuu vaan. Jotain pientä hyytymään välillä seassa mutta on ihan kuin kuukautisvuotoa? Nyt muutamia päiviä vaille 4viikkoa tyhjennyksen aloituksesta... Ei ole mitään ihmeempiä kipuja mutta eilen kyllä raskaustesti oli positiivinen ennen kuin vuoto alkoi.
@Lumihiutale_ mä soittaisin naistentautienpäivystykseen.. ainakin mulle sanottiin, jos 4vko päästä on positiivinen vielä niin tulee ottaa yhteyttä! Järjen mukaan ei voi olla uusi kierto, jos testi on vielä positiivinen 
Soita tosiaan. Itsellä alkoi 2viikon päästä niagara ja sitten mentiinkin jo kaavintaan ja punasolutiputukseen tajunnan rajamailla :/
@Mansikka_maanantai ja @Keksi82 soitin sinne osastolle ja meinasivat että voi tulla kuukautiset vaikka olisi vielä hormonia jäljellä mutta maanantaina jokatapauksessa meen siihen hcg kontrolliin ja sanoi että jos arvo yli 50 niin ultrataan 
mutta maanantaina jokatapauksessa meen siihen hcg kontrolliin ja sanoi että jos arvo yli 50 niin ultrataan Olin siinä uskossa, että kohonnut hcg estäisi ovulaation, mutta parin artikkelin perusteella asia ei ehkä ole niin yksinkertainen. Vaikka hcg estäisikin ovulaation, niin raskautuminen ennen kuukautisia olisi silti mahdollista. Jos hcg tippuu nollaan km-vuodon aikana, kropan kierto alkaisi silloin vuodon lopusta ja tuosta n. parin viikon päästä (omasta kierron pituudesta riippuen) olisi ovulaatio, joka munasolun hedelmöittyessä ei sitten johtaisi enää kuukautisiin.
Noissa ovistikuissa tuo huomautus kuitenkin voi johtua myös siitä, että testeissä käytettävä lh-reseptori ei välttämättä ole spesifi vaan reagoi myös istukkahormoniin. Saisit siis turhaan positiivisia tuloksia ovistestillä, jos hcg on vielä koholla, vaikkei ovulaatiota tapahdukaan.
Hyvä tietää. Säästän siis testailut ekojen menkkojen jölkeiseen elämään. Nyt on 33kpl cb tikkuja odottamassa. Olisi ironiaa jos niitä tarvitsisi vain pari ja tärppöisi. Viimeeksi kävi juuri niin että olin ostanut läjän niitä ja lopulta tarvitsin neljä kun plussasin. Kukaan ei halunnut loppuja ja heitin ne menemään
No eihän se toki huono asia olisi jos niin kävisi. Olempahan varustautunut!heheh sama täällä, ovistikut/liuskat jo odottamassa! Mulla oli vähän yli viikko sitten tyypilliset oviskivut, mutta ovisliuskat vaan näytti koko ajan positiivista, mutta r-testikin vielä hailakkaa plussaa, joten hcg:tä oli vielä kehossa ja varmaan vaikuttaa ovistesteihin. Jätin sitten testailun siihen, mutta ollaan rennosti yritetty kuitenkin, kun ei ole mitään vuotojakaan. Yksi lääköri sanoi, että kannattaa odottaa yksi kierto, toinen sanoi, että vuodon jälkeen voi yrittää uudestaan..Tänään lääkäri soittaa hcg-tuloksista, toivon niin, että olisi laskenut kunnolla..
@Keksi82 Millainen olo sulla on ollut loppuviikosta? Onko sulla seurattu hcg:n laskua?
Minulla on hcg kontrolli kaksiviikkoa kaavinnasta. Olisi ollut nyt kontrolli siis maanantaina kun oli kulunut 2vko cytotec tyhjennyksestä mutta tosiaan jouduin kaavintaan edellisenä päivänä, ja raskausmateriaalia oli kohtu töynnä joten oletan että hcg on yhä aika korkea. Minulta mitattiin p-hcg-tot näköjään sairaalassa, (oletan sen olevan perus hcg.. ) kaavinnan yhteydessä ja se oli 515 viime sunnuntaina.
Minulla on henkisesti hyvä fiilis. Mutta koko viikon on ollut sellaista luusärkyä, varpaita, sääriä, lantiota selkää jäytää. Pään särky hetkittäistä, tykyttävää kun nousee ylös tai käy istumaan. Ei ruokahalua mutta syön koska tiedän että pitää syödä. Mikään ei maistu, herkut maistuu yhtä hyvälle kuin söisi vaikka raakaa perunaa. Nämä liittyvät tähän anemiaan varmasti. Mutta tosiaan henkisesti hyvä olla.
Jes! Ensimerkit vuodosta alkoivat. Kipuja ei vielä ole pahemmin, kevyttä jomottelua alavatsalla, eikä mitään tulvaa vielä, mutta josko tämä tästä.
Oletteko muut kuulleet, että naisen orgasmi haittaisi kiinnittymistä? Detalji-varoitus! Minä olen mennyt tällaisenkin tiedon joskus lukemaan. Sen verran taikauskoa minunkin solujen sopukoissa on, että seurauksena sillä osastolla on ollut varsin hiljaista plussauksen jälkeen. No nyt päätin sitten testata toisinpäin, eli "buustatakseni" vuodon alkua ja vot! Vuoto alkoi heti. Olisi se varmaan muutenkin kohtapuoliin, mutta ei nyt varsinaisesti auttanut nujertamaan taikauskoista puoltani.
Oletteko muut kuulleet, että naisen orgasmi haittaisi kiinnittymistä? Detalji-varoitus! Minä olen mennyt tällaisenkin tiedon joskus lukemaan. Sen verran taikauskoa minunkin solujen sopukoissa on, että seurauksena sillä osastolla on ollut varsin hiljaista plussauksen jälkeen. No nyt päätin sitten testata toisinpäin, eli "buustatakseni" vuodon alkua ja vot! Vuoto alkoi heti. Olisi se varmaan muutenkin kohtapuoliin, mutta ei nyt varsinaisesti auttanut nujertamaan taikauskoista puoltani.
Minä oon aika varma, että kierto käynnistyi vaikka hcg oli vielä koholla. Alunperin hcg oli vuosi sitten syyskuussa n. 122 000 josta sitten joulukuuhun mennessä laski 30-40 tienoille ja jäi siihen jumittamaan moneksi viikoksi. Kuitenkin silloin joulukuussa mulla oli oviksen oireita ja tasan kaksi viikkoa sen jälkeen tuli kuukautismainen vuoto. Sen jälkeen vuoto tuli 26-28 päivän välein niinkuin minulla normaalistikin. Tammikuun puolessa välissä hcg oli 9.
Googlasin silloin asiaa paljon, että voiko kierto käynnistyä, mutta en oikein löytänyt siihen vastausta.
Googlasin silloin asiaa paljon, että voiko kierto käynnistyä, mutta en oikein löytänyt siihen vastausta.
Hei. En muista millä viikolla kukakin täällä on raskauden menettänyt. Millaisia kokemuksia olette käyneet.
Itselläni tänä aamuna kun kalenteri muistetteli neuvola ajasta joka olisi ollut nyt.
Iski viha ja katkeruus. Siihen miten tuonnekin asti raskaana kuin itse olin, Neuvoloissa ja lääkärissäkin sai käydä usein. Kyseltiin kaikenlaista jatkuvasti ja pidettiin huolta. Oltiin kiinnostuneita, jos mistä vaivasta ja olosta. Turhaltakin kuulostavia hyvinvointi kyselyitä sai täytellä kyllästymiseen saakka... Oltiin kiinnostuneita. Olin tärkeä.
Ja sitten kun kävi mitä kävi. Kaikki kiinnostus loppui ilman edes viimeistä sanaa. Itse piti ajanvarausjärjestelmistä naputella peruutukset neuvoloihin, rakenne ultraan lääkäreihin ja jos johonkin. Ei puhelinyhteyttä edes. Ajanvarausjärjestelmään sähköisesti. Kukaan ei kysynyt. Kukaan ei soittanut.
Sairaalassa kuolleen vauvan synnytyksen jälkeen kun lähdetettiin kotiin seuraavana päivänä, ei mitään yhteyden ottoa ollut enää tulossa.
Käteen paperi ja kotiin.
Ei kukaan neuvolasta enää soittaisi tai kysyisi mitä kuuluu, miten voit. Miten eteenpäin. Ei ollut tulossa jälkitarkastusta. Ei viimeistä hyvinvointikyselyä.
Paperiin ojennetussa paperissa sairaalasta luki, että soita omaan, terveyskeskukseen ja pyydä hcg ja rauta mittaukset kuukauden päähän. Ei siis neuvolaan, vaan terveyskeskukseen.
Hylätty, heitetty, unohdettu. Minä olisin kaivannut viimeisen yhteydenoton. Minö olisi kaivannut hyvinvoitikyselyn. Ja sen että joku kysyy miten voit. Soiton... Mitannut vaikka saa*ana verenpaineen. Jotakin. Tätä ei osaa kuvata tätä tunnetta.
Itselläni tänä aamuna kun kalenteri muistetteli neuvola ajasta joka olisi ollut nyt.
Iski viha ja katkeruus. Siihen miten tuonnekin asti raskaana kuin itse olin, Neuvoloissa ja lääkärissäkin sai käydä usein. Kyseltiin kaikenlaista jatkuvasti ja pidettiin huolta. Oltiin kiinnostuneita, jos mistä vaivasta ja olosta. Turhaltakin kuulostavia hyvinvointi kyselyitä sai täytellä kyllästymiseen saakka... Oltiin kiinnostuneita. Olin tärkeä.
Ja sitten kun kävi mitä kävi. Kaikki kiinnostus loppui ilman edes viimeistä sanaa. Itse piti ajanvarausjärjestelmistä naputella peruutukset neuvoloihin, rakenne ultraan lääkäreihin ja jos johonkin. Ei puhelinyhteyttä edes. Ajanvarausjärjestelmään sähköisesti. Kukaan ei kysynyt. Kukaan ei soittanut.
Sairaalassa kuolleen vauvan synnytyksen jälkeen kun lähdetettiin kotiin seuraavana päivänä, ei mitään yhteyden ottoa ollut enää tulossa.
Käteen paperi ja kotiin.
Ei kukaan neuvolasta enää soittaisi tai kysyisi mitä kuuluu, miten voit. Miten eteenpäin. Ei ollut tulossa jälkitarkastusta. Ei viimeistä hyvinvointikyselyä.
Paperiin ojennetussa paperissa sairaalasta luki, että soita omaan, terveyskeskukseen ja pyydä hcg ja rauta mittaukset kuukauden päähän. Ei siis neuvolaan, vaan terveyskeskukseen.
Hylätty, heitetty, unohdettu. Minä olisin kaivannut viimeisen yhteydenoton. Minö olisi kaivannut hyvinvoitikyselyn. Ja sen että joku kysyy miten voit. Soiton... Mitannut vaikka saa*ana verenpaineen. Jotakin. Tätä ei osaa kuvata tätä tunnetta.
Viimeksi muokattu:
Ihme etteivät polilla tarjonneet keskusteluapua? Mulla ekan kkm jälkeen tarjottiin mutta en huolinut (jälkeepäi ku miettii olisi kannattanut) seuraavassa keskeytyneessä mikä tehtiinkin polilla kävi meidän huoneessa joku juttelemassa mut se oli ihan tyhjän kaa. Itseä jopa alko ärsyttää koska se vaan kyseli meidän parisuhteesta jne.
Sen jälkeen taisin käydä psykologil juttelees muutaman kerran, se oli fiksu veto. Tätäkin tarjottiin silloin polilla ja otin sen vastaan.
Siltikään ikinä se menetys ei haihdu, vieläkin pelkään et mitä käy tai muistelen poli aikoja kun niistä traumat jäi.
Se on kyllä sääli miten jätetään "heitteille" kun ensin oot niin tärkeä neuvolassa, ei mullekaan kukaan soitellut ja ajat peruin itse.
Myöskin se on vähän kurjaa että kun uusi raskaus alkoi, itsehän kävin niitä keskenmenon tunteita taas läpi mutta neuvolassa niihin ei puututtu eikä puhuttu vaan kokoaika tää uusi raskaus. Joo tavallaan ymmärrän mutta olishan se riittänyt sanoa että varmasti haastavaa mutta onneksi seuraava raskaus voi sujua ihan normaalisti taijotain eikä vaan sivuuttaa koko asiaa.
Polilla kätilöt oli kyllä ihania ja tuki tosi paljon ja tunsin olevani hyvissä käsissä mutta suurin syy siihen oli varmasti se edellinen kokemus mikä meni niin pielee ku olla ja voi että halusivat ettei se trauma enää toistu.
Tsemppiä
Tuntuu kyllä kans ihmeelliseltä että ei tosiaan hirveästi keskusteluapuja tarjottu täälläkään... Olisi kyllä hyvä että sellaista tarjottaisiin!
Tänään polilta soitettiin että raskaushormoni 220, eli huomenna ultra.. joko sinne on jotain jäänyt tai sitten vaan hitaasti laskee mutta vuotoa kyllä edelleen riittää
Tänään polilta soitettiin että raskaushormoni 220, eli huomenna ultra.. joko sinne on jotain jäänyt tai sitten vaan hitaasti laskee mutta vuotoa kyllä edelleen riittää
Minulla on 2vko tyhjennyksestä 550hcg juuri ennen kaavintaa, ja oli kohtu siis täynnä istukkaa yms materiaalia.
Kauankos sinulla nyt on mennyt? Toivottavasti kaikki on ok
Hei kaikki <3 Ajattelin, että voisin liittyä tähän viestiketjuun. Tuntuu, että muiden kokemusten lukeminen auttaa myös oman läpikäyntiä. Lukaisin muutaman sivun taaksepäin ja ajattelin lukea tämän keskustelun alusta alkaen myöhemmin.
Oma tilanteeni lyhyesti:
Olemme endometrioosini takia aloittaneet lapsettomuushoidot viime keväänä. Polin kesätaukojen ja koronarokotusten sun muiden viivästysten myötä ensimmäinen inseminaatio tehtiin syyskuussa ja kaksi viikkoa tämän jälkeen plussasin - en voinut uskoa kuinka ”helpolla” lopulta pääsimme. Itseään kun valmistelee kaikkein pahimpaan, siihen ettei lasta saa syliin koskaan. Taustatietona myös, että äidilläni on vaikea endometrioosi ja hän kävi läpi kolme inssiä ja kolme ivf:ää, josta viimeisestä minä ja kaksoisveljeni saimme alkumme. Jotenki olin valmistautunut jo pitkään tämän kaltaiseen pidempään kaavaan. No, muun muassa näistä syistä emme uskaltaneet raskaudesta hirveästi iloita, ajattelin että varhaisultran jälkeen sitten. Kuitenkin viime viikolla, viikkoa ennen varhaisultraa alkoi vuoto ja supistuksenomaiset kivut. Tiesim heti, ettei tästä ole paluuta, vaikka mies kovasti halusi uskoa. Polilla varmistettiin keskenmeno, meidän onneksemme raskausmateriaa oli tullut jo hyvin ulos ja muita toimenpiteitä ei tarvittu. Kotiin odottelemaan vuodon loppumista.
Te varmasti tiedätte tunnemyllerryksen tämän jälkeen. Suru, pettymys, viha, epätoivo… Ylempään keskusteluunne viitaten, minulle tarjottiin keskusteluapua ja sen otin vastaan. Kävin juttelemassa erään sairaanhoitajan kanssa, se auttoi vähän. Nyt odottelemme kuumeisesti, että uusi kierto käynnistyy ja pääsemme tekemään toisen inseminaation. Jotenkin tuntuu, että se on ainoa keino mennä eteenpäin. Yksilöllistä varmaan tämäkin.
Muutamia kysymyksiä, mitä pohdin: Kauanko teillä on mennyt, että seuraava kierto alkaa keskenmenon jälkeen? Meillä km tapahtui viikolla 6+0 eli varhain, se ehkä vaikuttaa asiaan?
Olin vähän sekaisin kun kävimme km päivänä polilla, minulta otettiin verikokeita mutta en hoksannut kysyä mitä ne olivat. Omakannassa ei näy vielä näitä. Ihmettelin vain, kun labrahoitaja kertoi erään kokeen vaativan kahden eri hoitajan ”vahvistuksen”, liittyi kai veriryhmään? Onko teiltä otettu vastaavia ja mitähän verikokeilla tutkitaan? Varmaan HCG, mutta lähetteessä oli muitakin.
Ajattelin tehdä huomenna raskaustestin, jospa se olisi jo negatiivinen. Vuotokin on vähenemään päin. Pahoittelut, kun tekstistä tuli näin pitkä. Tuntuu, että kirjoittaminen auttoi jäsentelemään myös omia ajatuksia. Toivotan jo nyt hurjasti tsemppiä kaikille kanssasiskoille tulevaan!
Oma tilanteeni lyhyesti:
Olemme endometrioosini takia aloittaneet lapsettomuushoidot viime keväänä. Polin kesätaukojen ja koronarokotusten sun muiden viivästysten myötä ensimmäinen inseminaatio tehtiin syyskuussa ja kaksi viikkoa tämän jälkeen plussasin - en voinut uskoa kuinka ”helpolla” lopulta pääsimme. Itseään kun valmistelee kaikkein pahimpaan, siihen ettei lasta saa syliin koskaan. Taustatietona myös, että äidilläni on vaikea endometrioosi ja hän kävi läpi kolme inssiä ja kolme ivf:ää, josta viimeisestä minä ja kaksoisveljeni saimme alkumme. Jotenki olin valmistautunut jo pitkään tämän kaltaiseen pidempään kaavaan. No, muun muassa näistä syistä emme uskaltaneet raskaudesta hirveästi iloita, ajattelin että varhaisultran jälkeen sitten. Kuitenkin viime viikolla, viikkoa ennen varhaisultraa alkoi vuoto ja supistuksenomaiset kivut. Tiesim heti, ettei tästä ole paluuta, vaikka mies kovasti halusi uskoa. Polilla varmistettiin keskenmeno, meidän onneksemme raskausmateriaa oli tullut jo hyvin ulos ja muita toimenpiteitä ei tarvittu. Kotiin odottelemaan vuodon loppumista.
Te varmasti tiedätte tunnemyllerryksen tämän jälkeen. Suru, pettymys, viha, epätoivo… Ylempään keskusteluunne viitaten, minulle tarjottiin keskusteluapua ja sen otin vastaan. Kävin juttelemassa erään sairaanhoitajan kanssa, se auttoi vähän. Nyt odottelemme kuumeisesti, että uusi kierto käynnistyy ja pääsemme tekemään toisen inseminaation. Jotenkin tuntuu, että se on ainoa keino mennä eteenpäin. Yksilöllistä varmaan tämäkin.
Muutamia kysymyksiä, mitä pohdin: Kauanko teillä on mennyt, että seuraava kierto alkaa keskenmenon jälkeen? Meillä km tapahtui viikolla 6+0 eli varhain, se ehkä vaikuttaa asiaan?
Olin vähän sekaisin kun kävimme km päivänä polilla, minulta otettiin verikokeita mutta en hoksannut kysyä mitä ne olivat. Omakannassa ei näy vielä näitä. Ihmettelin vain, kun labrahoitaja kertoi erään kokeen vaativan kahden eri hoitajan ”vahvistuksen”, liittyi kai veriryhmään? Onko teiltä otettu vastaavia ja mitähän verikokeilla tutkitaan? Varmaan HCG, mutta lähetteessä oli muitakin.
Ajattelin tehdä huomenna raskaustestin, jospa se olisi jo negatiivinen. Vuotokin on vähenemään päin. Pahoittelut, kun tekstistä tuli näin pitkä. Tuntuu, että kirjoittaminen auttoi jäsentelemään myös omia ajatuksia. Toivotan jo nyt hurjasti tsemppiä kaikille kanssasiskoille tulevaan!
[
Mulla oli myös km RV 6. Ja oli heti normi kierto sen jälkeen. Josta myös alkoi raskaus.
Mulla on nyt neljä viikkoa siitä kun otin tyhjennyslääkkeet ja vuoto alkoi... Vuoto siis loppui siinä kolmen viikon kohdilla melkein mutta nyt taas tullut viikon välillä holahtelemalla..
Kiitos vastauksesta! Voi kumpa meillä kävisi yhtä hyvä tuuri
Luin tosiaan tämän keskustelun läpi ja ei voi muuta sanoa kun että täällä kirjoittelee melkoisen vahvoja naisia. Monenlaisia kokemuksia taustalla ja onneksi myös iloisia uutisia välillä, ne luo uskoa. Jospa tämä keskenmenon jälkeinen kierto tosiaan olisi erityisen hedelmällinen ja täälläkin saataisiin ensimmäinen luomuraskaus alulle, toivoa kai saa