Saataisiinko uusi julkinen yhteiskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
Mulla oli 2 mummoa ja 1 ukki (toinen kuoli kun olin niin pieni etten muista hänestä kuin pieniä asioita).
Toinen mummo oli todella läheinen, juuri hän kenen luona oli oma ranta ja siellä saatiin nauttia lapsena olosta onnellisina. Toinen mummo jäi etäiseksi, vasta todella vanhana lähennyttiin jonkun verran.
 
  • Tykkää
Reactions: m.e.k.
Just nuo on lapsuuden parhaimpia muistoja, semmoinen kiireetön pulikointi järvessä ja kauppareissut jne.
Meillä taas oli semmonen rätinki, että ihmsenalku oli työikäinen siitä asti, kun viisi vuotta tuli täyteen. Tietysti ne ensimmäisten "työvuosien" työtkin olivat sellaisia, mistä tuollainenkin selvisi, mutta kokemuksen ja voimien lisääntyessä tiukkenivat vaatimuksetkin. Ja kuri ja järjestys oli kuin keskitysleirissä. Eli ihan sopivaa valmennusta siihen, mitä sitten aikuisijässä on ollut.
Mutta tuosta taannoisesta lusakeskustelusta jäi sen verran mietittävää, että oli pakko kaivaa Tyrvään murteen sanakirja esiin ja katsoa sieltä, mitä lusasta on sanottu. Ja näin siinä seisoo:
Lusa eli luta on lasta, jolla kaavitaan tuohta tai pettua.
"Kevätsuvesta tuahi hyvil lähtee, kylä se lähtee niettä räikkyy, ei tuahi kiskomisisa ole", kiikkalainen Juha Jalonen sanoo. "Piirrettiiv veittellä vaan. Mutta ku tanokkaita tehtiin, ni siinä se lusa tarvittiin. Se otettiin pitkään se tanokastano. Se luistettiin semmottella lusalla, että se tuli pitkään"
Eli niinkuin tuostakin voi lukea, ei lusan yhteydessä ollut minkäänlaista mainintaa perunoista ja niiden kuokkimisesta. Pitänee kaivella toinen lähdeteos, Nykysuomen sanakirja esiin.
Kyseinen teos vahvisti sen, mitä M1ES asiasta linkkasi, joten jäin tässä ihmettelemään, mistä tuo minun tuntemani merkitys johdannaisineen on putkahtanut.
Lusaa nimittäin käytetään täälläpäin, paitsi substantiivinä, myöskin adjektiivina. Ja tarkoittaa silloin jotakin hyvin kulunutta. Kun esim. kirvestä oli moneen kertaan terätty ja tahkottu niin, ettei siitä ollut enää juuri muuta kuin silmä jäljellä, puhuttiin kirves (kirveen) lusasta. Ja yleensäkin tätä käytettiin niin, että jonkin käyttöesineen perään vain liitettiin loppuun lusa sana.
Vastaavasti oli sitten verbi lusaantua, mikä tarkoitti kulumista.
Miksiköhän näistä ei löydy mistään mitään mainintaa.
 
Ulkona sataa vettä ja on tuullut jo sitä ennen koko päivän.
Sisällä on sen verran viileätä, että piti makuuhuoneen ikkuna panna kiinni....ja ilma tuoksuu syksyltä:eek:


Heräsin äsken, nukahdin sohvalle kun Hobitit alkoi ja heräsin äsken lopputeksteihin...joo, ihan kiva leffa:cautious:
 
vierailija
Meillä taas oli semmonen rätinki, että ihmsenalku oli työikäinen siitä asti, kun viisi vuotta tuli täyteen. Tietysti ne ensimmäisten "työvuosien" työtkin olivat sellaisia, mistä tuollainenkin selvisi, mutta kokemuksen ja voimien lisääntyessä tiukkenivat vaatimuksetkin. Ja kuri ja järjestys oli kuin keskitysleirissä. Eli ihan sopivaa valmennusta siihen, mitä sitten aikuisijässä on ollut.
Mutta tuosta taannoisesta lusakeskustelusta jäi sen verran mietittävää, että oli pakko kaivaa Tyrvään murteen sanakirja esiin ja katsoa sieltä, mitä lusasta on sanottu. Ja näin siinä seisoo:
Lusa eli luta on lasta, jolla kaavitaan tuohta tai pettua.
"Kevätsuvesta tuahi hyvil lähtee, kylä se lähtee niettä räikkyy, ei tuahi kiskomisisa ole", kiikkalainen Juha Jalonen sanoo. "Piirrettiiv veittellä vaan. Mutta ku tanokkaita tehtiin, ni siinä se lusa tarvittiin. Se otettiin pitkään se tanokastano. Se luistettiin semmottella lusalla, että se tuli pitkään"
Eli niinkuin tuostakin voi lukea, ei lusan yhteydessä ollut minkäänlaista mainintaa perunoista ja niiden kuokkimisesta. Pitänee kaivella toinen lähdeteos, Nykysuomen sanakirja esiin.
Kyseinen teos vahvisti sen, mitä M1ES asiasta linkkasi, joten jäin tässä ihmettelemään, mistä tuo minun tuntemani merkitys johdannaisineen on putkahtanut.
Lusaa nimittäin käytetään täälläpäin, paitsi substantiivinä, myöskin adjektiivina. Ja tarkoittaa silloin jotakin hyvin kulunutta. Kun esim. kirvestä oli moneen kertaan terätty ja tahkottu niin, ettei siitä ollut enää juuri muuta kuin silmä jäljellä, puhuttiin kirves (kirveen) lusasta. Ja yleensäkin tätä käytettiin niin, että jonkin käyttöesineen perään vain liitettiin loppuun lusa sana.
Vastaavasti oli sitten verbi lusaantua, mikä tarkoitti kulumista.
Miksiköhän näistä ei löydy mistään mitään mainintaa.
Suomeksi humahus.
 
Ei kyllä sentään...paitsi, että onhan se porno melkosta komediaa. Joskus nuorempana yritin hormoonihöyryissä katella jotain ja väkisin nauratti ne teennäiset ''lääh puuh ooh uuh yes oh yes...'' replat ja se, että niistä naisista kuuli miten teeskentelivät orkkunsa
minun mielestä ne on ihan aitoja kun saavat orkun siitä kun imevät munaa
 
  • Tykkää
  • Vau!
Reactions: m.e.k. ja Elena777

Yhteistyössä