Häpeä

”Kertoo enemmän puhujasta, kuin kohteesta, mitkä sanat ja ajatukset valitsee julkaistavaksi.”

Kirjoitan ns. tajunnanvirtaa, joka ärsyttää tiettyä määrää lukijoista.
Selasin tänään Prismassa lehtihyllyn lehteä.
Tunnettu kirjailija sanoo terveysaiheisessa lehdessä ettei jossakin elämänsä vaiheessa saanut kirjoitettua mitään. Hän vain ajeli ratikalla ja latasi akkuaan.
Minulla ei ole mitään kirjoittamisen hinkua koskaan ollutkaan. Höpisen vain niitä näitä kaalin päitä. Suurimmaksi osaksi naureskelen itseni kustannuksella.
Helle on ottanut voimille. Olen aina ollut viileän sään ystävä.
Katsoin netistä viime sunnuntain lähetyksen Kauhavan kirkosta ja lauloin laulujen mukana.
Minkä sille voin, että synnyin körttipitäjään. Omat lapset ovat monta kertaa tuumanneet, että näytän usein hurskaalta. Minua juttu huvittaa.
Körtit osaavat naureskella asioille.
Ei maailmasta ikinä tule valmista.
Ihmiset tulevat aina olemaan ilkeitä toisilleen.
Pappi puhui täydellisyydestä.
Törmään usein tuohon sanaan.
Täytyy myöntää hyvin nöyrästi, että kyllö minä olin töydellinen. Lasten isä oli täysin oikeassa. Siksipä olen myös opiskellut kolikon toista puolta.
Oli outoa saada täystyrsmäys tällä palstalla.
Minulle jopa perustettiin oma viestiketju anna palaa toivotuksella.
Moderointi täällä on heikoissa kantimissa.
Luin Annan sivulta Juha Itkosen kolumnin.
Hän osasi hyvin kiteyttää ihmisten tunnot ilmastonmuutoksesta.
Isoäitinä minun pitää olla vakaa ja viisas.
Niin piti myös olla yh-vuosina.
Onneksi sentään saan kyynelehtiä sanan äärellä. ”Kirkon meiningeissä” tulee tuttu ja turvallinen olo.

 

”Kertoo enemmän puhujasta, kuin kohteesta, mitkä sanat ja ajatukset valitsee julkaistavaksi.”

Kirjoitan ns. tajunnanvirtaa, joka ärsyttää tiettyä määrää lukijoista.
Selasin tänään Prismassa lehtihyllyn lehteä.
Tunnettu kirjailija sanoo terveysaiheisessa lehdessä ettei jossakin elämänsä vaiheessa saanut kirjoitettua mitään. Hän vain ajeli ratikalla ja latasi akkuaan.
Minulla ei ole mitään kirjoittamisen hinkua koskaan ollutkaan. Höpisen vain niitä näitä kaalin päitä. Suurimmaksi osaksi naureskelen itseni kustannuksella.
Helle on ottanut voimille. Olen aina ollut viileän sään ystävä.
Katsoin netistä viime sunnuntain lähetyksen Kauhavan kirkosta ja lauloin laulujen mukana.
Minkä sille voin, että synnyin körttipitäjään. Omat lapset ovat monta kertaa tuumanneet, että näytän usein hurskaalta. Minua juttu huvittaa.
Körtit osaavat naureskella asioille.
Ei maailmasta ikinä tule valmista.
Ihmiset tulevat aina olemaan ilkeitä toisilleen.
Pappi puhui täydellisyydestä.
Törmään usein tuohon sanaan.
Täytyy myöntää hyvin nöyrästi, että kyllö minä olin töydellinen. Lasten isä oli täysin oikeassa. Siksipä olen myös opiskellut kolikon toista puolta.
Oli outoa saada täystyrsmäys tällä palstalla.
Minulle jopa perustettiin oma viestiketju anna palaa toivotuksella.
Moderointi täällä on heikoissa kantimissa.
Luin Annan sivulta Juha Itkosen kolumnin.
Hän osasi hyvin kiteyttää ihmisten tunnot ilmastonmuutoksesta.
Isoäitinä minun pitää olla vakaa ja viisas.
Niin piti myös olla yh-vuosina.
Onneksi sentään saan kyynelehtiä sanan äärellä. ”Kirkon meiningeissä” tulee tuttu ja turvallinen olo.

Joo, huomasin, että juttelet tajunnanvirralla. Sellaisen lukeminen välillä on mukavaa ja saa hymyilemään. Minulla ainakin poistaa stressiä. Ehkä kokeilen joskus itsekin.
Minä sain ketjun, jossa olen riidanhaastaja. Täällä on joillain harvoilla ja valituilla oikeus päättää, oletko suvakki.
Kirjoitin pari lausetta syysfiilistelyketjuun. Nyt muistelen syksyä, ja ihmettelen, kuinka lähellä se onkaan.
Kissa kaipaa huomiota. En tiedä, kuinka paljon se kärsii tästä helteestä.

 

Jos upotus ei näy, voit katsoa sen tästä.
– Tämä Englannin joukkue ansaitsee sankarin kohtelun, ei rasistista väkivaltaa sosiaalisessa mediassa, Johnson kirjoitti Twitterissä.
– Kamalasta solvauksesta vastuussa olevien pitäisi hävetä

Twiitin kopiointi ei onnistunut.
Löysin hyvän aiheen viestiketjun alkuperäiseen aiheeseen eli häpeän pohdiskeluun.
Jätin futisottelun seuraamisen väliaikaan. Alkoi säälittää Italian pelaajan loukkaantuminen.
Some on raaka pelikenttä vaihtaa ajatuksia.

Lakkautetun Demin keskustelijat hakevat uutta foorumia.
Osallistuin Syysfiilistelyä ketjuun.
Toivotaan, että Kaksplus-palstalle tulee hyvän mielen kirjoittajia.

 

Ihminen on niin vieraantunut perisynneistä ettei edes tiedä mitä on omatunto, synti, häpeä, myötätunto, empatia..... Maailmasta on tullut kova, jossa menestyvät vain härskeimmät ja itsekkäimmät. Eihän lapselle edes voi sanoa, että häpeä, ettei syyllisty henkiseen väkivaltaan.
Alepa-täti on tuttu Elleistä ja on virkistävää lukea taas "muistelmia".

 

Ihminen on niin vieraantunut perisynneistä ettei edes tiedä mitä on omatunto, synti, häpeä, myötätunto, empatia..... Maailmasta on tullut kova, jossa menestyvät vain härskeimmät ja itsekkäimmät. Eihän lapselle edes voi sanoa, että häpeä, ettei syyllisty henkiseen väkivaltaan.
Alepa-täti on tuttu Elleistä ja on virkistävää lukea taas "muistelmia".

Jopas jotain! Onhan täällä Annan entistä väkeä.
Luin eilen kommentin tämän palstan persuketjusta. Kirjoitin siihen ehkä liian suorat sanat-tekstiä persuista. Tablettini on vanha ja pätkii tekstiä. Joku oli kommentoinut, että olen ehkä kehari eli kehitysvammainen.
Asia mietitytti minua koko päivän.
Kommentoija ei ehkä tajunnut kirjoittamaansa.
Istuimme eilen Tervasaaren ravintolassa.
Älykellooni kertyi runsas askelmäärä.
On hienoa, että britit nostivat kissan pöydälle ja sanoutuvat totaalisesti irti rasismista.
Tyttäreni sanoi, että onneksi Italia voitti futismatsin. Minäkin suoraan sanoen huokaisin helpotuksesta, kun niin kävi.
Synti sanaa käytetään nykyään harvemmin.
Eilen mekkoni helmaan tipahti kastiketta ja laiton mekon likoamaan.
Huuhtelin sen aamulla ja laitoin kuivumaan.
Omaiseni olivat eilen järkyttyneitä käsivarteni mustelmasta. Suihkun jölkeen rokotuslaastari irtosi.
Kukapa tietää, jos rokotuksen jälkiseuraukset vievät minut mennessään.
Kaksplus av:n Echo ja monet muut persut ovat helpottuneita, kun pääsivät yhdestä hankalasta harmaasta eroon.
Ei tänne kaivata muita kuin puhdasverisiä persuja ja kantasuomalaisia.
Tuskin poikkeuksena ovat futisfanit, jotka pakoilevat koronajäljittäjiä.
Katson seuraavaksi Youtubesta Bold and Beautiful:n. Steffyn kotisynnytys oli erikoinen.
Zoe jätti roolinsa paremman ohjelman takia.
Saippuasarjat ovat ihania. Niissä asiat ensin mutkistuvat ja sitten ihmeen kaupalla suoristuvat.
Jouduin eilen vaihtamaan junaa Pasilassa ratatöiden takia. Suosittelen Helsingissä liikkuvia lukemaan tarkoin valotaulujen reittiohjeet.
Tuhnis on sanonut noudattavansa kaikkia koronaihjeita kirjaimellisesti. Totesin siihen, että se on suurta viisautta.
Nautitaan kesästä ja ollaan toisillemme ihmisiksi. Häpeä on hyvä tunne ja saa näkemään toisen osapuolen vaikeudet ja elämän haasteet.

 

”Varmaa on se, että mitä enemmän arvot kovenevat politiikassa, sitä enemmän synnytetään häpeävankiloita ja sitä enemmän tulee olemaan myös vihaa ja piittaamattomuutta, jolla pyritään eroon musertavasta häpeästä.”

Googletin sanan häpeä ja kopioin Ylen sivulta yllä olevan kappaleen.
Selasin Annan sivua ja luin Nina Mikkosen uusimmat kuulumiset.
Sain luettua yli 700 sivun pokkarin. Mietin säilytänkö kirjan vai laitanko sen kiertoon. Kirjasarjaa on kovasti mainostettu tänä vuonna. Mainos oli myös päärautatieasemalla. Valotaululla kännykkä, jossa kirja ruudulla.
Pitää käydä valokuvassa uutta henkilökorttia varten.
suomessa vierailleet lapseni ihmettelivät miksi minulla ei ole ollenkaan ryppyjä. Miten hoidan ihoani.
En osannut kunnolla vastata. Muistelimme voidetta, joka ei ole ollut enää myynnissä vuosiin. Halpis markettuote.
Minua ei hävetä kirjoittaa tajunnanvirtaa.
Hyvin nukutun yön jälkeen ei hävetä vielä mikään. Aamun uutisista hämmästytti eniten Tokion kisa-alueella liikkunut karhu.
Ehkä myös susi löytää tien paikalle.
Arvostan enemmän hyötyliikuntaa kuin huippu-urheilua.
Raahasin kaupungilta ison määrän tavaraa. Vävy olisi halunnut tilata minulle taksin.
Tykkäsin raahata tavarat bussiin. Kun teen jotain fyysistä tunnen olevansa elossa.

 

”Varmaa on se, että mitä enemmän arvot kovenevat politiikassa, sitä enemmän synnytetään häpeävankiloita ja sitä enemmän tulee olemaan myös vihaa ja piittaamattomuutta, jolla pyritään eroon musertavasta häpeästä.”

Googletin sanan häpeä ja kopioin Ylen sivulta yllä olevan kappaleen.
Selasin Annan sivua ja luin Nina Mikkosen uusimmat kuulumiset.
Sain luettua yli 700 sivun pokkarin. Mietin säilytänkö kirjan vai laitanko sen kiertoon. Kirjasarjaa on kovasti mainostettu tänä vuonna. Mainos oli myös päärautatieasemalla. Valotaululla kännykkä, jossa kirja ruudulla.
Pitää käydä valokuvassa uutta henkilökorttia varten.
suomessa vierailleet lapseni ihmettelivät miksi minulla ei ole ollenkaan ryppyjä. Miten hoidan ihoani.
En osannut kunnolla vastata. Muistelimme voidetta, joka ei ole ollut enää myynnissä vuosiin. Halpis markettuote.
Minua ei hävetä kirjoittaa tajunnanvirtaa.
Hyvin nukutun yön jälkeen ei hävetä vielä mikään. Aamun uutisista hämmästytti eniten Tokion kisa-alueella liikkunut karhu.
Ehkä myös susi löytää tien paikalle.
Arvostan enemmän hyötyliikuntaa kuin huippu-urheilua.
Raahasin kaupungilta ison määrän tavaraa. Vävy olisi halunnut tilata minulle taksin.
Tykkäsin raahata tavarat bussiin. Kun teen jotain fyysistä tunnen olevansa elossa.

Oli hyvä artikkeli kansan häpeästä. Miten häpeää voi käsitellä omalla kohdalla. Tätä tulen usein miettineeksi näissä "politiikka", misogyyni, jne jutuissa. Pääseekö noi tyypit siitä ikinä irti, antaako joku niille vastavuoroisuuden tuulen, vai jäädäänkö sorkkimaan. Kai se on kiinni myös itsen egon koosta, voiko myöntää tapahtuneen virheen ja muuttaa käytöstään.. olla syyllinen, vaikka muut eivät antaisikaan tilaa. Vai onko pakko jäädä sille tielle, satuttaen jopa omaa itseä yhä vain syvemmin. Ehkä ei tiedosteta, että vaikka virhe tapahtuisi, vastapuolen ryhmä helpottuu jo tiedosta, että asia rauhoittuu. Ja jos siitä jää pilkkaamaan, muuttuu se vastapuoli pahaksi ja saa kantaa sitä samaa häpeää, jota itse kantoi.

 

"Oli hyvä artikkeli kansan häpeästä. Miten häpeää voi käsitellä omalla kohdalla. Tätä tulen usein miettineeksi näissä "politiikka", misogyyni, jne jutuissa."

Netissä on tietoa miten käsitellä häpeän taakkaa.
Lukemassani kirjassa sivuttiin 2. maailmansotaa ja naisten tasa-arvokysymyksiä.
Nykyajan naisilla on paremmat mahdollisuudet valita eri vaihtoehtoja elämässään.
Toivon ja luotan, että koronatilanne rauhoittuu. Neljäs aalto on jo menossa.
Aalloista tulee mieleen surffilautailu ja ihania nuoruusmuistoja.
Edesmennyt isosiskoni oli siinä lajissa taitava ja sai vesillä upean rusketuksen.

 

"Oli hyvä artikkeli kansan häpeästä. Miten häpeää voi käsitellä omalla kohdalla. Tätä tulen usein miettineeksi näissä "politiikka", misogyyni, jne jutuissa."

Netissä on tietoa miten käsitellä häpeän taakkaa.
Lukemassani kirjassa sivuttiin 2. maailmansotaa ja naisten tasa-arvokysymyksiä.
Nykyajan naisilla on paremmat mahdollisuudet valita eri vaihtoehtoja elämässään.
Toivon ja luotan, että koronatilanne rauhoittuu. Neljäs aalto on jo menossa.
Aalloista tulee mieleen surffilautailu ja ihania nuoruusmuistoja.
Edesmennyt isosiskoni oli siinä lajissa taitava ja sai vesillä upean rusketuksen.

Vaikea kuvitella, kuinka ääripää-turtiaisen kaltainen alkaisi googletella häpeää. Tai ne, jotka kutsuivat Halla-ahoa mestariksi. Jos tulisivat toisiin aatoksiin.
Vaikea varmasti Räsäsen kaltaiset, jotka jossain vaiheessa ajattelisivat, että lähimmäisenrakkaus menee homoliittojen tuomitsemisen edelle, jos heitä vastaan nostetaan syytteitä vanhoista, uskonhurmassa tehdyistä mielipiteistä.
Taistolaiset taisivat viimeksi olla oikein kunnolla barrikaadeilla Suomessa. Muistatko, tai oliko kirjassa käsitelty heitä, miten asia ratkesi? Ei ollut tuota ilmasota ja kirjallisuus- teosta book beatissa.
Jotakin muutakin piti kirjoittaa, mutta nyt helteidän jälkeen iskee sellaisia äkkinälkäkohtauksia. Koko kehoon sattuu ja kaikki, mitä ajatteli, unohtuu.

 

”Muistatko, tai oliko kirjassa käsitelty heitä, miten asia ratkesi? Ei ollut tuota ilmasota ja kirjallisuus- teosta book beatissa.”

Lukemani kirja on käännöskirja. Kertoo brittien historiasta.
Kävin pyöräilemässä. Sitten kävelyllä.
Kirjakaupan myyjä oli lukenut saman kirjan ja antoi hyvän vinkin mistä voin ostaa seuraavan osan englanninkielisenä. En välitä lukea käännöskukkasia.
Päivi Räsäsen mielipiteet jätän omaan arvoonsa. Minulla meni paljon elämässäni hukkaan körttien jyrkkien mielipiteiden takia.
Kerran tuttavaperheen vaimo kertoi mainostoimistonsa asiakkaasta, joka perui sopimuksen punaisen kravatin takia.
Ostin korppupussin konditoriasta ja seuraava asiakas oli ilmeisesti eläkeläismies. Hän kertoi nukkuneensa klo 12 asti ja sitten käyneensä katsastamassa autonsa.
Menin ulos hymyillen maski kasvoilla ja muistoista nousi Opel Corsan katsastus- ja huoltoreissut. Niistä ajoista on jo iäisyys.
Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka saavat hepulikohtauksia sähköauto- ja bensanhintakeskusteluista.
Persut saavat myös olla rauhassa kannanotoiltani. Sydämessäni on lämpimiä muistoja SMP:n ajoilta.
Eihän siihen aikaan Suomessa ollut lähes ollenkaan maahanmuuttajia.
Luin ilmaislehti Helsingin Uutisista, että Helsinki on yksi kolmesta maailman parhaasta kaupungista asua.
Tottahan se on. Ihailin työn alla olevaa siltaa Vantaan joella. Muutaman vuoden päästä sillalla huristaa raitiovaunu.
Olisi kiva tietää vieläkö entinen autoni on rekisterissä vai onko jo romutettu tai viettää vanhuuden lepoa jossain ladossa tai autotallissa Iisalmen seudulla.
Voikaa hyvin ja hymyilkää maskien takana.
Jatkan surfailua 4. aallolla. Vaihdevuosiaallot ovat onneksi jo muisto vain. Helteillä kaikki ollaan ikään katsomassa samassa hehkutuksessa.
Säästetään luontoa niin ilmasto kiittää.

 

Seuraavaksi voisin perustaa uuden viestiketjun aiheena esim. kateus.
Kuuntelin radio-ohjelman Muistojen bulevardi. Juontaja mainitsi elokuvan Pidättekö Brahmsista.
Googletin ja katsoin YouTubesta elokuvan. Samaan syksyyn katsoin toisen mustavalkoelokuvan.
Vuosina 1961 ja 1938 elämänasenteet olivat toisenlaiset.
Molemmat elokuvat sijoittuvat Pariisiin.
Tänään Hesarissa on Anna-Mari Sipilän hykerryttävä kolumni isoäideistä. Olen ihmetellyt suomalaisten outoa mummotelua. Ikääntyminen on ihana asia. En totisesti ole kaivannut 40+ ikääni, jolloin elin väliin jäänyttä murrosikääni.
Ulkona tuulee. On ihanaa, kun on jo elokuu ja helteet helpottivat.

 

Otin kirjaston kierrätyshyllystä mukaani Anna-lehden nro 24.
Eläköitynyt psykologi Pekka Sauri kertoo jutussa elämästään.
Hän kärsii välillä masennuksesta ja pää tuntuu olevan täynnä rikkihappoa.
Tein aikoinaan paljon töitä suolahappoa käyttäen. Ei koskaan tullut mieleeni synkimpinä hetkinäkään, että päässäni olisi jotain happoa.
Oli ihana kävellä sateen raikastamassa puistossa ja poimia tulomatkalla muutama omena.
Toisesta kierrätyslehdestä luin takavuosien Miss Suomen kuulumisia. Hän on käynyt terapiassa ja pohtinut seksuaalista suuntautumistaan. Jätän ristikot täyttämättä ja palautan lehdet kierrätykseen.
Kabulin uutiset ovat olleet niin järkyttäviä, että seuraan uutisia vain radiosta.
Luin lähivuosina kirjan, joka kertoo ko. maasta.

Tuhat loistavaa aurinkoa on Khaled Hosseinin kirjoittama romaani. Englanninkielinen alkuteos A Thousand Splendid Suns julkaistiin vuonna 2007 ja Otavan kustantama suomennos vuonna 2008. Kirjan käänsi suomeksi Kristiina Savikurki.

Selasin kirjastossa Hesarin. iso-Britannia aikoo uutisen mukaan ottaa paljon pakolaisia, jotka pakenevat sisällissotaa.
Kesä on jo kääntynyt syksyyn. Toivon, että tänä syksynä saamme jo elää vapaammin rajoituksista.
Kotona nyhjääminen alkaa kyllästyttää jo itse kutakin.
Älykelloni ilmoitti eilen illalla klo 22:00 time to go to bed.
Tänään sain askelmääräni reilusti yli suosituksen.
Tänään ei ole kasaantunut paljoakaan hävettävää.
Sain postissa uuden S-ryhmän pankkikortin. Hyvin toimi Prisman kassalla.
Käytän sitä vain bonusten kirjaamiseen.
Nyt tulee klo 21 Nyheter. Antti Kaikkonen puhuu hyvin ruotsia.
Uutisissa ei mikään säikäyttänyt. Hyvin voin kohta mennä nukkumaan.

 

Laput silmillä? Mindfulness.fi nettimainos kirjoitukseni jäljessä. Kuvassa söpö kissa tassu silmillään.
Nukuin hyvin ja olo on virkeä.
Katsoon Ylen aamu-uutiset ja kommentoin muutamaan viestiin tällä palstalla.
Olen professori Atte Korholan kanssa samaa mieltä ilmastoasioista.
Liika vouhotus saa ihmiset ahdistumaan.
Sain viestin lapseltani. Hän on matkustanut perheineen Euroopassa ja tietenkin olen koko ajan huolestunut lapsenlapseni hyvinvoinnista.
Toivotan kaikille palstan lukijoille ihanaa viikonvaihdetta!
Saan näköjään katsottavakseni paljon valokuvia ja videoita.

 

Seuraavaksi voisin perustaa uuden viestiketjun aiheena esim. kateus.
Kuuntelin radio-ohjelman Muistojen bulevardi. Juontaja mainitsi elokuvan Pidättekö Brahmsista.
Googletin ja katsoin YouTubesta elokuvan. Samaan syssyyn katsoin toisen mustavalkoelokuvan.
Vuosina 1961 ja 1938 elämänasenteet olivat toisenlaiset.
Molemmat elokuvat sijoittuvat Pariisiin.
Tänään Hesarissa on Anna-Mari Sipilän hykerryttävä kolumni isoäideistä. Olen ihmetellyt suomalaisten outoa mummottelua. Ikääntyminen on ihana asia. En totisesti ole kaivannut 40+ ikääni, jolloin elin väliin jäänyttä murrosikääni.
Ulkona tuulee. On ihanaa, kun on jo elokuu ja helteet helpottivat.

Korjasin kaksi kirjoitusvirhettäni sanoissa syksyyn/syssyyn ja mummottelua.
Tuskin aloitan uutta ketjua teemalla kateus. Kadehdin niin vähän asioita.
Heräsin omituiseen uneen. Kuuntelin illalla netistä musiikkiohjelmaa ja nukahdin välillä toimittajan monotoniseen ääneen. Ehkä sen takia heräsin painajaiseen aamulla.
Kuuntelin Narrin aamulaulu uusimman radioohjelman ja tulin hyvälle tuulelle. Teemana tangot, joista yksi tango on tuttuakin tutumpi. Lauloin sitä aikoinaan hyvin paljon kotioloissa.
Olen lukenut Kaksplus blogeja. Tykkään lukea kirjoittajien tarinoita palaamisesta syksyn arkeen.
Krista Kiuru puhuu jostain veitsenterästä. Aikuiset lapseni usein ihmettelevät miksi veitseni ovat niin tylsiä. Ehjä olen itsekin tylsä tyyppi. Luin netistä terotusohjeen, jossa terottamiseen käytetään foliota.
Foliosta tulee mieleen foliohattu ja salaliittoteoriat.
En höpise enempää. Alan katsoa aamu-uutiset ja päivän lehdet.
Ostin eilen inkiväärijuomaa. Ajattelin tasapainottaa aineenvaihduntaa.
Voihan sitä olla kateellinen itselleenkin. Mitä minulta muka vielä puuttuu? Ehkä se kuuluisa kateuskortti.
Tabletti heitti sanan tilalle katu-uskottavuus. Siinäpä olisikin hyvä puheenaihe. Miksi kadulla pitäisi jotain uskoa tai uskotella? Minulle riittää, kun luen Kirkko&kaupunki-lehteä.

 

Uneni muuttuvat yö yön jälkeen erikoisemmiksi. Olin juhlissa ja harmittelin ettei minulla ole kaulassa arvokasta kaulakorua. Ehkä uni johtui klikkiotsikosta, jota en illalla avannut.
Laulaja Beyonce on kantanut äärettömän kallista timanttikorua, jota on käyttänyt vain viisi naista maailmassa. Marilyn Monroe lauloi, että timantit ovat tytön parhaat ystävät.
Ehkä hän oli oikeassa. Ainakin ne lämmittävät mukavasti ihoa ja mieltä.
Häpeä ja kateus. Ehkä pitäisi kirjoittaa myös myönteisistä luonteenpiirteistä.
Minua on joskus luonnehdittu nettikeskusteluissa sanalla empaattinen.
Kyse on toisen osaan eläytymisestä.
Lähiaikoina olen katsonut liikaakin uutisia Kabulista. Meno siellä on ollut raadollista.
Katsoin suuresta kartastani mitkä ovat Afganistanin rajanaapurimaat.
Eikö niiden kautta myös pääsisi ulos turvaan. Kartta on painettu vuonna 1999.
Silloin olin jo elänyt kaksi vuotta yh-äidin elämää.
Elämäni oli lähes yhtä sekasortoista kuin Kabulissa.
Tästä se eläkeläisen päivä taas alkaa. Käyn tänään Prismassa ja tuskin laitan koruja ylleni.
Korvakorut aina tarttuvat maskin remmeihin.

 

Häpeä voi ajaa ylivastuullisuuteen, suorittamiseen tai näkymättömyyteen turvautumiseen – syvällä lymyilevä häpeä ohjailee monien elämää

Kelpaamattomuuden tunteeseen liittyvä voimakas häpeä aiheuttaa monille ihmisille pahoinvointia. Merkkejä häpeäkulttuurin murtumisesta on kuitenkin näkyvissä, ajattelee pappi ja terapeutti Miia Moisio.

yle.fi

 

Lämmin kiitos mielenkiintoisesta nettilinkistä.
Kävin noin pari vuotta sitten minämyötätuntoluennolla.

– Häpeän vastalääke on itsemyötätunto. Itsensä hyväksyminen, itsensä puolella oleminen ja tietynlainen armollisuus itseään kohtaan, Miia Moisio sanoo.

Sade ropisee ikkunassa. Nukuin hyvin ja näin unta jostain matkasta.
Heräsin kohtaan, jossa istuin Lada-autossa ja olimme matkalla Pohjois-Karjalaan kuuntelemaan luentoa. Sen jälkeen oli kuulema maanantaina tentti. Aiheena melko tuttu ja tylsä aihe.
Kävin eilen Prismassa ja yritin löytää luettavaa. Naistenlehdet olivat sitä samaa ja iltapäivälehtien lööpit myöskin tuttua kamaa. Siirryin kirjahyllyn puolelle ja nappasin mukaani pokkarin. Sitä kehuttiin Anna-lehdessä. Kirjasta on tehty elokuva ja sen voisi käydä lähiaikoina katsomassa.
Yleensä kirja on parempi kuin elokuva.
Kirja on tosiaan hyvin kirjoitettu. Luin kirjan puoleen väliin ja menin puolen yön aikaan nukkumaan.
En katsonut edes iltauutisisia.
Radio Vega kertoi aamun uutiset. YouTubessa saippuasarjan Eric kertoi syyn miksi rakastelu ei onnistu. Hänellä on virtsaamisongelmia. Vaikka on kaunis ja rohkea fysiikka ei aina pelitä.
Olen yrittänyt löytää uutta katsottavaa. Dekkarisarja Lewis 1,5 tuntia on liian pitkä ja juoni puuduttaa. Luulin, että olisi enemmän näytetty Oxfordin maisemia.
Selasin tämän palstan antia. "Mustilla" kirjoittajilla häpeä ei tunnu olevan ongelma.
Lukemassani kirjassa nainen viruu rikkaassa mutta onnettomassa avioliitossa. Sitten hän kokee kuuman lomaromanssin, jättää miehensä ja joutuu auto-onnettomuuteen. Nainen menettää muistinsa ja kokoaa muistiaan uudestaan kuin palapeliä.
Lapsuuskoti on ankara. Hänen isä kuritti naista fyysisesti. Ero häpäisisi koko suvun. Tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun alkuun.
Aika paljon kirjan keiton aineksia kuin suoraan elämästäni. Jatkan kirjan lukemista myöhemmin.
Katsoin aikanaan Yle Areena sivulta kotimaisen elokuvan Pieni pyhiinvaeltaja.
Elokuva on sielunhoitoa parhaimmillaan. Olen tässä iässä miettinyt mikä on ollut elämäni traumaattisin kokemus. Ehkä eniten mieltäni on painanut erään naisen raskaus, jonka hän halusi keskeyttää. Yliaikaisuuden takia jouduin hakemaan jostain virastosta lupapaperit. Olen miettinyt miksi näin piti tapahtua.
Ihmettelen miksi Kaksplus av on ryöstäytynyt politiikkaa vänkääväksi palstaksi.
Suomi on pieni ja rauhallinen maa. Tutkimusten mukaan maailman onnellisin.
Minä en ole aina voinut erityisen hyvin tässä maassa. Olen onnellinen, että lapseni lähtivät heti lukion jälkeen avarampaan maailmaan. Olen itsekin oppinut näkemään asiat selkeämmin.
Lasteni isä voi nykyään hyvin. Hän uurasti ahkerasti lamavuosina ja sitten terveys petti.
Kommentoin seuraavaksi johonkin tämän palstan viestiin ja katson katson sitten Uutisaamun uutiset.

 

Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. (The Last Letter from Your Lover, 2010)

Luin tämän jo mainitsemani kirjan ja kirjasta tehty elokuva pyörii parhaillaan Finnkinossa.
Päivän tv-jumalanpalveluksessa pappi mainitsi sanat häpeä, pelko ja syyllisyys.
Häpeästä olen jo riittävästi kirjoittanut tässä ketjussa.
Ehkä pelko riipii meitä eniten. Korona, ilmastonmuutos ja turvallisuusuhat.
Foliohatut uurastavat lakkaamatta tällä palstalla ja vesittävät tautiuhkaa.
Omaishoitajien hartaudessa kaikilla oli maskit kasvoilla.
Alttarin väki ja esiintyjät olivat maskitta.
Kävelin eilen juna-aseman lähistöllä kauppareissujen jälkeen. Joku mies alkoi puhua takanani.
Minun kesämekko miellytti häntä. Sain kuulla, että kropassani on kaikki kohdallaan ja olen ilo silmille.
Totesin siihen, että mekko kaipaa jo pesua ja olen hieman ylipainoinen.
Mies jatkoi rupattelua ja jäi seuraavalle bussilaiturille.
Sain myöhemmin neuvon, että olisi kannattanut sanoa vain kiitos ja jatkaa matkaa.
Ihanaa, kun tulee kylmät ilmat ja saan kääriytyä paksuihin vaatteisiin.
Tähän ikään piti elää ja saada kehokommentointia keskellä kirkasta ja lämmintä päivää.
Mekko on nyt pesussa. Herkuttelin illalla ja kärsin sitten vatsapuruista.
Siinäpä yksi syyllisyyden aiheista.
En viitsi käydä katsomassa mainitsemaani elokuvaa. Jennifer on kirjassa blondi ja täysin erinäköinen kuin trailerissa. Netissä näytti olevan vain 25 istumapaikkaa leffakatsomossa.
ilta-Sanomissa on juttu eläkeikäisten ihmisten avioeroista. Moni juttuun osallistuja on käynyt Erosta eheäksi vertaisryhmän.
Ihminen on eheä vaikka ei kävisi missään vertaisryhmissä. Kaikesta selviää ajan kanssa.
Ihan mielelläni olisin omaishoitaja, jos mies olisi halunut jatkaa yhteiseloa.
Tällä viikolla elämäni on ollut erikoista. Olin pyörtyä kaupan pullatiskillä ja sain eilen kuulla olevani nainen, jolla kaikki paikat ovat kehossa jetsulleen.
Ehkä saan sittenkin syödä pullaa ja suklaata miehen puutteeseen. Tuhnis toi minulle aina herkkuja ja lukemista ulkomaanreissuilta.

 

On vierähtänyt viikko edellisestä postauksestani.
Tämän palstan vakiokirjoittaja on nimennyt minut elämäntarinatädiksi, jos oikein muistan.
Mitään ei ole tässä maailmassa pakko lukea. Hyppää vain yli epämieluisat jorinat.
Luin eilen Anna-lehden nettisivuilta Jyrki Lehtolan kolumnin. Hän on kirjoittanut kirjan.
Olen samaa mieltä. Tunteista jauhetaan nykyään liikaa. Olen aina pitänyt suurimman osan asioistani ja tunteistani visusti ominani.
Katsoin eilen Areenalta elokuvan Jäähyväiset aseille. Tarinan lopulle oli kirjoitettu useita versioita.
Pelko ja rohkeus. Ne olivat tarinan pääsanomat. Ei kuolemaansa tarvitse pelätä.
Jos tällä palstalla ei ole soveliasta kertoa mistä on kiinnostunut, jutun aiheet kuivuvat kokoon.
Moni on käynyt tällä palstalla vain kääntymässä.
jäähyväiset aseille herätti paljon ajatuksia. Kirjailijan tyyli puhua asioista suoraan ja kaunistelematta viehättää.
Oli mukava kuunnella radiolähetys Kuopiosta. Sisareni on käymässä pk-seudulla ja hänellä on murre säilynyt puheessa.
Eipä minulla muuta ole mielen päällä. Elämäntarinaani en aio kirjoittaa kansien väliin.
Laura Malmivaaran kirja Vaiti on seuraavana lukulistalla. Minä ja moni muu tässä maassa on todennut,
että parempi antaa pölyn laskeutua. Myöhemmin asioita voi tarkastella objektiivisesti.

 

Lotta Backlundin ystävä myönsi eroavansa ja kertoi häpeävänsä sitä – miksi eroamista pidetään epäonnistumisena?
”Parisuhteesta yleinen oletusarvo on yhä se, että ainoa oikea tapa on jurnuttaa saman tyypin kanssa 60 vuotta”, Me Naisten kolumnisti Lotta Backlund kirjoittaa.

Mainitsin tästä artikkelista tämän palstan toisessa viestiketjussa, jossa ap. oli linkittänyt uutisen naisopettajan kokemasta kotiväkivallasta.
Häpeä saa ihmisen alistumaan järjettömyyksiin.
Kävelin eilen metsätiellä, jonka varressa on sorsalammikko. Älykellooni tuli iso määrä askeleita.
Tänään ei hävetä roikkua netissä ja lukea kirjoja.
Ostin tällä viikolla Vaiti-kirjan.

 

The Authenticity Project: A Novel: Pooley, Clare: 9781984878618: Amazon.com: Books

The Authenticity Project: A Novel [Pooley, Clare] on Amazon.com. *FREE* shipping on qualifying offers. The Authenticity Project: A Novel

www.amazon.com

Palautin eilen Totuushaaste-kirjan.
Linkissä on kirjasta lukunäyte.

 

Täytyykin muistaa hommata kirja Häpeän alkemia. On kuulemma hyvä kirja. Kaisa Peltola on kirjoittanut sen.

Tässä lisää luettavaa:

Häpeällä kasvattaminen on jättänyt suomalaisiin jälkiä, jotka näkyvät pitkään, pappi ja terapeutti Miia Moisio sanoo

Aikuinen siirtää häpeänsä usein lapseen tiedostamattaan, Miia Moisio sanoo uutuuskirjassaan.

www.is.fi

 

Ihminen on niin vieraantunut perisynneistä ettei edes tiedä mitä on omatunto, synti, häpeä, myötätunto, empatia..... Maailmasta on tullut kova, jossa menestyvät vain härskeimmät ja itsekkäimmät. Eihän lapselle edes voi sanoa, että häpeä, ettei syyllisty henkiseen väkivaltaan.
Alepa-täti on tuttu Elleistä ja on virkistävää lukea taas "muistelmia".

Sain eilen luettua kirjan Vaiti. Kirja herätti paljon ajatuksia ja googletin kirjassa mainittuja asioita.
Laura rohkenee kirjoittaa asioista, joista minä en uskaltaisi. Tuli tunne, että ehkä kustantaja vaati kirjoittamaan esim. seksistä kirjan myynnin vauhdittamiseksi.
Kävin kotikulman alepassa toissa lauantaina ostamassa berliininmunkin, kun Lidlin tarjousmunkkihylly oli tyhjä. Muistan miten ko. munkeista sain sapiskaa Annan keskustelupalstalla.
Asuimme Ullanlinnassa siihen aikaan ja lapseni lähtivät etelänmatkalle. Kävin maksamassa laskuja maksuautomaatilla ja mainitsin palstalla, että rahat ovat vähissä. Heitin vitsinä, että berliininmunkki jäi ostamatta.
Aika kuluu ja olen saanut herkutella sen jälkeen mielin määrin.
En ole vielä lukenut päivän uutisia. Kohta saan tietää miten kävi Saksan vaaleissa.
Perustin aikoinaan tämän ketjun, kun eräs vakiokirjoittaja ärsyyntyi höpinöistäni.
Olen ajatellut pitää kirjojen lukemisessa taukoa. Keskityn muihin asioihin.
Tuntuu ihmeelliseltä, että koronarajoitukset poistuvat. Olo on kuin häkkilinnulla, joka lentää vapauteen.
1990-luvulla huomasin Maaseudun Tulevaisuus-lehdessä ilmoituksen viikonloppuseminaarista Ulos ympyröistä Savonlinnassa. Sain yöpyä opiston tiloissa kamarissa, jossa oli aikoinaan yöpynyt piispa.
Minua pidettiin siellä yhtä hyvänä kuin piispaa pappilassa. Tilaisuuden vetäjä sanoi, että olen kuin kultaisen häkin lintu. Silloin olin onneton rääpäle verrattuna nykyiseen habitukseeni.
Tuntemukset olivat samat kuin Laura Malmivaaran kirjan naishahmolla.
Olen tehnyt pitkän matkan itseeni. Peilistä katsoo mukavan oloinen ihminen.
Usein mietin olisinko voinut elää elämäni toisin.
Hyvin minulle kävi. Tyttäreni lähetti minulle eilen paljon häävideoita. Ammattilaisten tekemiä.
Yhdessä videossa sanottiin: Joy Is not a destination but a journey.
Allekirjoitan lauseen täysin. Olen aina jaksanut iloita elämästäni vaikka välistä vaikeaakin on ollut.
Kuvaamisesta tulee mieleen nuorin sisareni. Sain kuulla toiselta sisareltani, että Riitta on saanut arvokkaan palkinnon. Ehkä joku päivä menen hänen valokuvaamoon kuvattavaksi.
Muistelmiani en halua kirjoittaa. Elän nykyhetkessä ja katson tulevaisuuteen.
Linkitin tähän ketjuun Me Naiset-lehden jutun häpeästä. Äitini pyöritti isoa taloa venäläisen vangin kanssa, kun isä oli viisi vuotta sodassa. Olen ehkä saanut äidiltäni asenteita, joita märehtiessä olen turvautunut Alepan herkkuihin. En ole samanlainen viinin lipittävä kuin Vaiti-kirjan hahmo.
Tuhnis voi hyvin. Hän pääsi eroon juomisesta kauan aikaa sitten. Lujille se kuitenkin otti.

 

Miksi häpeämme niin paljon? | Sari Valto

Pieni lapsi on luottavainen ja ihastelee estoitta itseään ja maailmaa ympärillään. Missä vaiheessa häpeä hiipii hänen sisäänsä? Missä vaiheessa hän alkaa muuttaa itseään, jotta hän tuntisi kelpaavansa? Missä vaiheessa elämää ihminen alkaa ottaa erilaisia rooleja, koska se hänen aito sisimpänsä...

areena.yle.fi

 

Sain eilen luettua kirjan Vaiti. Kirja herätti paljon ajatuksia ja googletin kirjassa mainittuja asioita.
Laura rohkenee kirjoittaa asioista, joista minä en uskaltaisi. Tuli tunne, että ehkä kustantaja vaati kirjoittamaan esim. seksistä kirjan myynnin vauhdittamiseksi.
Kävin kotikulman alepassa toissa lauantaina ostamassa berliininmunkin, kun Lidlin tarjousmunkkihylly oli tyhjä. Muistan miten ko. munkeista sain sapiskaa Annan keskustelupalstalla.
Asuimme Ullanlinnassa siihen aikaan ja lapseni lähtivät etelänmatkalle. Kävin maksamassa laskuja maksuautomaatilla ja mainitsin palstalla, että rahat ovat vähissä. Heitin vitsinä, että berliininmunkki jäi ostamatta.
Aika kuluu ja olen saanut herkutella sen jälkeen mielin määrin.
En ole vielä lukenut päivän uutisia. Kohta saan tietää miten kävi Saksan vaaleissa.
Perustin aikoinaan tämän ketjun, kun eräs vakiokirjoittaja ärsyyntyi höpinöistäni.
Olen ajatellut pitää kirjojen lukemisessa taukoa. Keskityn muihin asioihin.
Tuntuu ihmeelliseltä, että koronarajoitukset poistuvat. Olo on kuin häkkilinnulla, joka lentää vapauteen.
1990-luvulla huomasin Maaseudun Tulevaisuus-lehdessä ilmoituksen viikonloppuseminaarista Ulos ympyröistä Savonlinnassa. Sain yöpyä opiston tiloissa kamarissa, jossa oli aikoinaan yöpynyt piispa.
Minua pidettiin siellä yhtä hyvänä kuin piispaa pappilassa. Tilaisuuden vetäjä sanoi, että olen kuin kultaisen häkin lintu. Silloin olin onneton rääpäle verrattuna nykyiseen habitukseeni.
Tuntemukset olivat samat kuin Laura Malmivaaran kirjan naishahmolla.
Olen tehnyt pitkän matkan itseeni. Peilistä katsoo mukavan oloinen ihminen.
Usein mietin olisinko voinut elää elämäni toisin.
Hyvin minulle kävi. Tyttäreni lähetti minulle eilen paljon häävideoita. Ammattilaisten tekemiä.
Yhdessä videossa sanottiin: Joy Is not a destination but a journey.
Allekirjoitan lauseen täysin. Olen aina jaksanut iloita elämästäni vaikka välistä vaikeaakin on ollut.
Kuvaamisesta tulee mieleen nuorin sisareni. Sain kuulla toiselta sisareltani, että Riitta on saanut arvokkaan palkinnon. Ehkä joku päivä menen hänen valokuvaamoon kuvattavaksi.
Muistelmiani en halua kirjoittaa. Elän nykyhetkessä ja katson tulevaisuuteen.
Linkitin tähän ketjuun Me Naiset-lehden jutun häpeästä. Äitini pyöritti isoa taloa venäläisen vangin kanssa, kun isä oli viisi vuotta sodassa. Olen ehkä saanut äidiltäni asenteita, joita märehtiessäni olen turvautunut alepan herkkuihin. En ole samanlainen viinin lipittäjä kuin Vaiti-kirjan hahmo.
Tuhnis voi hyvin. Hän pääsi eroon juomisesta kauan aikaa sitten. Lujille se kuitenkin otti.

Korjasin muutaman kirjoitusvirheeni.
Löysin netistä hyvän elämänohjeen.
1. “Do the best you can until you know better. Then when you know better, do better.”
— Maya Angelou