Häpeä

Keskusteluja Kryptassa - aiheena häpeä

Elina Hirvosen vieraina Helsingin tuomiokirkon kryptassa 21.10. klo 17.30 ovat toimittaja Ruben Stiller ja kaupunginvaltuutettu Minja Koskela.Keskusteluja kr...

m.youtube.com

Linkin ohjelma Keskusteluja kryptassa aiheena häpeä ei ole vielä katsottavissa.

Ostin alepasta Fazerin suklaapiparikakkupakkauksen.
Mukava mutustella pieniä pipareita ja selata nettiä.
Ostin Me Naiset-lehden ja luin Kiira Korpi jutun. Toisin kuin Iltalehden tv-haastattelusta lehden jutusta selvisi, että hän laittoi avioeron vireille. Tai niin ymmärsin jutusta.
Lehden horoskooppi lupaa hyvää.
Kotikaupunkini on ilmastoneutraali vuoteen 2030 mennessä, jos oikein tajusin nettijutusta. Tuskin viitsin käydä stadissa katsomassa mielenosoitusta. Huonolla tuurilla saatan joutua poliisien hanttapulissa bussiin tai mustaan maijaan.
Parasta pysyä kotona ja ihailla vastapestyjä ikkunoita.
Tänään koronarajoitukset poistuivat.
Lähdin ulos kiireellä ja maski unohtui.
Kaivoin maskin laukustani roskavajassa.
Harmittelen lasi- ja metallikeräysastioiden puuttuvia etikettejä. Nyt jätteet ovat sikinsokin. Toivon, että joku muu ottaa asian hoitaakseen ja tekee asiasta valituksen.
Kotiseurakuntani papin kirjasta on netissä juttuja. Hän on sanonut: I will not retire but refire. Jotain sinne päin se oli.
Kuuntelin alepan hyllyjen välissä kahden iäkkään naisen juttuja. Jutuista päätellen he olivat joko tulossa tai menossa hautausmaalle. Selasivat lehtihyllyä ja koukkasin völiin ottamaan Me Naiset.
Kävelin kaupasta ulos ja mietin miten hyvin he sopisivat kirjahahmoiksi.
Ostin kaupan aulasta puolukoita ja kantarelleja. Myyjä sanoi, että huomenna on viimeinen myyntipäivä tältä kesältä. Totesin siihen, että sitten tämä kesä on paketoitu.
Ikää tulee ja monta kesää on vain muistoissa. Minä, joka olin kuulema kesäihminen.
Pidän kaikista vuodenajoista. Oli kiva tänään kävellä Nokian kumisaappailla jpukeutuneena lämpimästi.
Niin lämpimästi, että olin hikinen kotiin tullessa.
Otan yhden piparin ja jatkan lehden selailua.
Jatkan syvästi häpeämistä, että sekoitan menneisyyteni nykyhetkeen ja tulevaan.

 

Keskusteluja Kryptassa - aiheena häpeä

Elina Hirvosen vieraina Helsingin tuomiokirkon kryptassa 21.10. klo 17.30 ovat toimittaja Ruben Stiller ja kaupunginvaltuutettu Minja Koskela.Keskusteluja kr...

m.youtube.com

Linkin ohjelma Keskusteluja kryptassa aiheena häpeä ei ole vielä katsottavissa.

Ostin alepasta Fazerin suklaapiparikakkupakkauksen.
Mukava mutustella pieniä pipareita ja selata nettiä.
Ostin Me Naiset-lehden ja luin Kiira Korpi jutun. Toisin kuin Iltalehden tv-haastattelusta lehden jutusta selvisi, että hän laittoi avioeron vireille. Tai niin ymmärsin jutusta.
Lehden horoskooppi lupaa hyvää.
Kotikaupunkini on ilmastoneutraali vuoteen 2030 mennessä, jos oikein tajusin nettijutusta. Tuskin viitsin käydä stadissa katsomassa mielenosoitusta. Huonolla tuurilla saatan joutua poliisien hanttapulissa bussiin tai mustaan maijaan.
Parasta pysyä kotona ja ihailla vastapestyjä ikkunoita.
Tänään koronarajoitukset poistuivat.
Lähdin ulos kiireellä ja maski unohtui.
Kaivoin maskin laukustani roskavajassa.
Harmittelen lasi- ja metallikeräysastioiden puuttuvia etikettejä. Nyt jätteet ovat sikinsokin. Toivon, että joku muu ottaa asian hoitaakseen ja tekee asiasta valituksen.
Kotiseurakuntani papin kirjasta on netissä juttuja. Hän on sanonut: I will not retire but refire. Jotain sinne päin se oli.
Kuuntelin alepan hyllyjen välissä kahden iäkkään naisen juttuja. Jutuista päätellen he olivat joko tulossa tai menossa hautausmaalle. Selasivat lehtihyllyä ja koukkasin väliin ottamaan Me Naiset.
Kävelin kaupasta ulos ja mietin miten hyvin he sopisivat kirjahahmoiksi.
Ostin kaupan aulasta puolukoita ja kantarelleja. Myyjä sanoi, että huomenna on viimeinen myyntipäivä tältä kesältä. Totesin siihen, että sitten tämä kesä on paketoitu.
Ikää tulee ja monta kesää on vain muistoissa. Minä, joka olin kuulema kesäihminen.
Pidän kaikista vuodenajoista. Oli kiva tänään kävellä Nokian kumisaappailla jpukeutuneena lämpimästi.
Niin lämpimästi, että olin hikinen kotiin tullessa.
Otan yhden piparin ja jatkan lehden selailua.
Jatkan syvästi häpeämistä, että sekoitan menneisyyteni nykyhetkeen ja tulevaan.

Löysin edellisestä viestistäni vain yhden kirjoitusvirheen. Väliin sanassa ä oli lipsahtanut ö:ksi.
Tein eilen monen tunnin kävelylenkin.
Kai sen takia heräsin varhain. Kropalle teki hyvää korkeat mäet metsässä.
Oli ihana kövellä värikkäiden syyslehtien peittämillä kaduilla.
Me Naiset-lehdessä on hyvä artikkeli mielen tasapainosta.
Jos jumittuu tälle palstalle ja ottaa kirjoittajien jutut tosissaan, kaikki vuosien varrella opittu mielen hyvinvoinnista häipyy kuin vesi hanhen selästä.
Luin illalla jutun Turun kirjamessuilta.
Aiheena oli suomalaisten kirjahyllyt.
Tarkoitus on lähiaikoina pistäytyä uudistuneessa Viikin kirjastossa.
Ennen koronaa kävin ulkojumpassa Viikin urheilupuistossa.
Tuntuu oudolta, että voin taas harrastaa myös sisäliikuntalajeja.
Aamu on jo pitkällä. Taidanpa nousta jalkeille aamukahvin keittoon.
Suklaapipareista on enää muisto vain.
Laitoin kauniin pakkauksen kahvipurkin viereen.
Kuvassa on kultainen poro. Alkaa olla jo jouluinen olo.

 

"Lisäksi häpeä saa ihmisen kääntymään hyödyllisesti sisäänpäin, pohtimaan sitä, millaisena toiset mahdollisesti näkevät hänet. Häpeän erottaa syyllisyydestä se, että häpeään liittyy todellinen tai kuviteltu yleisö, kun taas syyllisyyteen liittyy jokin yleisöstä riippumaton moraalisääntö tms."

Lainaus Wikipediasta. Tablettini jumittaa ja en saanut linkitettyä Yle Areenalta Horisontti-ohjelmaa aiheena häpeä. Keskustelijoilla on hieman eriäviä mielipiteitä aiheesta.
Edellisen viestini "oli ihana kävellä" lauseessa on taas tuttu kömmähdys ö ja ä kirjainten kanssa.
Tämä palsta on kuin täyteen ahdettu junavaunu pk-seudulla. Väsyneenä mieluummin istuu kuin seisoo ja usein joutuu epämukavaan istumapaikkaan. Nykyään matkustan junalla aniharvoin.
Työelämän aikaan kirjoitin työmatkoistani julkisilla jo kuopatulla keskustelupalstalla.
Katsoin Netflix-ohjelmaa ja jätin ohjelman kesken puolessa välissä.
Tietokoneeni alkoi temppuilla. Diana-musikaali on taitavasti tehty, mutta juoni ei enää kiinnosta.
Charles lauloi, että ainut asia mitä Diana on saanut elämässään aikaan on Marry me.
Aika pahasti sanottu, jos sanominen on totta.
Naimisiinmeno ei mielestäni ole kovinkaan suuri saavutus elämässä. Olen allekirjoittanut aika moneen muuhunkin paperiin.
Palaan vielä Wikin määritelmään häpeästä. En mieti miten minut nähdään ihmisenä.
Olen saanut elää pitkän ja värikkään elämän. En ole ollut elämässäni suuna päänä vaatimassa sitä sun tätä. 9-lapsisessa perheessä oli hyvät ja huonot puolensa. Olin jo lapsena lukutoukka ja luin kirjoja aamun sarastukseen yläkerran vintin "rupussa". Kapea käytävä vinon katon alla, jonka päässä oli pieni ikkuna. Kirjaston valikoima oli aika pieni ja sen takia tuli luettua kirjoja laidasta laitaan.
Pikkusiskolleni lainasin Pekka-Töpöhäntä-kirjoja ja luin hänelle niitä ääneen.
Kai sen takia tulee ilkeä Monni-kissa mieleen, kun selaan tämän palstan viestejä.
Pekka oli reipas kissa ja ei hävennyt töpöhäntäänsä.
Ei välitetä kirjoitusvirheistä ja oikeinkirjoitussäännöistä.
Ollaan vain ihmisiksi toisillemme.

 

Keskusteluja kryptassa

www.kirkkojakaupunki.fi

Tällä viikolla kryptassa keskustellaan häpeästä.

 

Empatia ja huumori ovat tosiaan parhaat keinot häpeän käsittelyssä.
Katsoin videon uudestaan. Eilen sain ohjelman suorassa lähetyksen aikana viestejä ja en pystynyt kunnolla syventymään ohjelmaan.
Hiljaisuuden taakka kuulosti tutulta. Ehkä ostan Miljan kirjoittaman kirjan tyttärelleni. Hän on joskus maininnut, että vaikenen asioista.
Selasin tunti sitten tätä palstaa. Huvittuneena luin kommentteja Sanna Marin keskusteluketjussa.
Kirjoitin eilen ketjuun viestin "koettakaa kestää, että meillä on fiksu pm".
Sanna on tehnyt täydellisen luokkaretken yhteiskunnassamme ja osa kansasta haluaa pistää hänet ruotuun. Vanhat käsitykset naisen asemasta istuvat syvässä.
Molemmat häpeäkeskustelijat olivat huolellisesti perehtyneet keskustelun aiheeseen.
Anna menneiden haavojen olla, niitä rikki et repiä saa. Anna muistojen katkerain kuolla... Laulu alkoi soida päässäni. Kaivelin aikoinaan äitini menneisyyttä ja hän musertui täysin. Jo silloin opin, että antaa menneiden asioiden olla.
Tällä palstan tarkoitus on keskustella perheeseen liittyvistä asioista.
Pyrin kirjoittamaan mahdollisimman vähän tälle palstalle. Olen jo saanut sanottua tärkeimmät asiat tässä yhteiskunnassa. Lapseni elävät perhe-elämäänsä tämän maan rajojen ulkopuolella.
Minulla ei enää ole tarvetta muuttaa Suomen yhteiskunnan rakenteita.
Nuoret ovat nyt remmissä. Sanna oli eilen Brysselissä ja kommentoi nasevasti Puolan tilannetta..
Alan seuraavaksi lukea päivän uutisia, katson lempparisarjani ja sitten alan valmistaa kalakeittoa.
Kirkko ja kaupunki-lehden sanaristikossa oli kaksi keljua sanaa. Kävi Liettuassa ja kaksi vierekkäin olevaa puuta. Joskus järkeni ei vain yksinkertaisesti leikkaa.
Häpeä höpinäni loppuu osaltani tähän pisteeseen.

 

Äidiksi tuleminen | Into Kustannus

Minja Koskelan Äidiksi tuleminen on kirja raskaudesta, rakkaudesta ja uteliaisuudesta.

kauppa.intokustannus.fi

Minja kertoi häpeäkeskustelussa uusimmasta kirjastaan.
Hän puhui hiljaisuuden taakasta.
kommentoin tällä palstalla Sanna Marin keskusteluun ja luin hymy suupielissäni viestini kommentteja.
Kun pääsen kohta netistä irti alan valmistaa kalakeittoa.

 

Äidiksi tuleminen | Äänikirja & E-kirja | Minja Koskela | Nextory

Lue Äidiksi tuleminen ilmaiseksi 📖 Minja Koskela ✓ Äänikirja & E-kirja ✓ Kokeile 30 päivää ilmaiseksi

www.nextory.fi

Minja Koskela puhui häpeäkeskustelussa uusimman kirjansa aiheesta hiljaisuuden taakasta.

 

Keskusteluja kryptassa

www.kirkkojakaupunki.fi

Tällä viikolla kryptassa keskustellaan häpeästä.

Katsoin videon eilen ja tänään uudestaan.
Aihe on ajankohtainen.

 

Mitä hittoa, taas tuli kolmeen kertaan mun kommentti, vaikka vain kerran painoin "lähetä vastaus"..

sulla on niin monta ihailija olkapäällä

 

Keskusteluja kryptassa

www.kirkkojakaupunki.fi

Tällä viikolla kryptassa keskustellaan häpeästä.

modethan esim vauvalla ovat tuolta.

 

Vaikka olemmekin monesta asiasta täysin erimieltä niin kunniotan sinua ihmisenä.
Ihmisenä, joka on varmasti nähnyt maailmaa enemmän kuin minä, tai ainakin toisenlaisesta näkökulmasta.
Sinä olet rikkaus elämänkokemuksinesi jotka välittyvät minulle lausein joita ihailen.
Herätät aina huomioni ja saat minut ajattelemaan.
Kiitos.
Toivottavasti jatkat kirjoittelua - jos et tässä ketjussa niin muuten tällä palstalla.

 

En välitä yksinpuhelusta omassa ketjussa.
Eilen tämä palsta temppuili ja oletin, että viestini menivät tärviölle.
Näköjään yksi piste oli jäänyt liikaa lauseeni loppuun.
Katsoin Ykkösaamun. Maria Ohisalon haastattelua oli miellyttävä katsoa.
Katsoin myös Ylen klo 10 uutiset. Petteri Löppönen on ihana uutistenlukija.
Ylen jälkiviisaissa Jan Erola arveli, että Suomenmaan mielipidekirjoitus Sanna Marinin terveydestä ei ollut vahinko. Jos näin on, suomalaiset saavat kieriskellä häpeässä ja ripotella tuhkaa ylleen.
Vilkaisin tämän palstan etusivua. Echo on taas vauhdissa uskonasioidensa kanssa.
Katson silloin tällöin paavin messuja netistä. Olen kiinnostunut uskonnoista.
Viime sunnuntaina oli ihana käydä kirkossa pitkästä aikaa. Seurakuntani on Suomen suurimpia ja minulla on kirkoissa valinnanvaraa.
Seuraavaksi katson YouTubesta mitä Sheila ja Decon juonivat Guardino-ravintolassa.
Ulkoa kuuluu lintujen ääniä. Uutisissa kerrottiin mitkä muuttolinnut ovat jo lähteneet Suomesta.
Täällä on vielä joutsenia. Lapsuuskotini rannassa pesii joutsenpariskunta.
Lentokoneessa on ihana päästä pilvien yläpuolelle kirkkaaseen auringonpaisteeseen.

 

Deacon oikein kirjoitettuna.

Hyvää viikonvaihdetta!

Kanan returned to the role on The Bold and the Beautiful on May 24, 2012.[4] Shortly after, Kanan was dismissed and last seen on June 27, 2012, though the actor was later rehired. His last appearance was on October 9, 2012.[5] On March 17, 2014, Kanan confirmed his return to The Bold and the Beautiful under a contract position. He once again returned on June 13, 2014.[6]
On October 6, 2021, it was announced that Kanan would reprise the role after four years off-screen, returning on October 7.[7]

 

www.tuni.fi/moreenimedia/2021/11/03/tuulamaria-lempialan-analyysi-hapea-on-kuin-selkaan-ilmestynyt-raskas-reppu/

 

"Ei liene yllättävää, että myös tämän tekstin kirjoittaminen on herättänyt häpeää. Monta kertaa sormeni ovat seilanneet näppäimistöllä muodostaen sanoja lauseiksi vain hetken päästä ne poistaakseni. Saanko paljastaa näitä asioita itsestäni? Pitäisikö minun olla kirjoittamatta, jotta kukaan ei voisi pahoittaa mieltään?"

Kiitos Kissmett mielenkiintoisesta linkistä. Minäkin usein pyyhin pois kirjoituksiani.
Lainasin eilen kirjastosta kaksi kirjaa. Olen päässyt sivulle 55 kirjassa Irti päästämisen taito,
David R. Hawkins. Selasin kirjaaja ihmettelin ettei kirjassa mainita häpeää.
Seurasin Glasgown kokousta ja videot liikuttivat minua syvästi. Sain lisää vettä myllyyni, kun tyttäreni kertoi työpaikkansa osallistuvan kokoukseen. Iltauutisissa haastateltiin ex-työpaikkani naisprofessoria.
Istuimme joskus kahvitauoilla saman pöydän ääressä. Joten tällä viikolla maailmantuskakiintiöni on täynnä.
Elämä koostuu pienistä asioista ja valinnoista. Olen jo monta vuotta sitten siirtynyt luomukauramaitoon.. Syön harvoin lihaa.
Joistain piintyneistä tavoistani haluan päästä irti.
Otin Alepan lehtihyllystä mukaani ilmaisen Hesarin liitteen. Luin jutun tutkimuksesta miksi Katajanokan Alepan entinen naiskassa oli asiakkaiden keskuudessa pidetty. Jutussa sanottiin, että osa asiakkaista käyttää mieluummin automaattikassaa. Tein lehden ristikon, luin sarjakuvat ja tietokilpailun. Mielenkiintoisin juttu oli Pihlajamäen ekotalo 1980-luvulta lähtien. Samalla selvisi mistä Rosa Liksom taiteilijanimi on peräisin.
Keskusteluja kryptassa-sarja päättyi sivistys-aiheeseen. Oli lohdullista tietää, että itsensä sivistäminen on loputon tehtävä. Juuri kun luulen olevani riittävästi tiedolla kyllästetty, syliini tipahtaa uutta virkistävää tietoa.
Keitän parhaillaan perunoita. Lounaan jälkeen luen kirjaa. Saippuasarjassa Eric antoi potkut Donnalle.
Toisessa lempparisarjassani pyydystetään hiiriä. Karppi ym. kehutut dekkarisarjat jätän katsomatta.
Olin ennen saksalaisten dekkarisarjojen koukussa. Vanha Kettu ja moni muu olivat kiehtovia.
Päästän nyt irti häpeä-tunteesta. Ehkä se on vain suomalainen piirre.

 

Luin kirjan. Sivulla 375 on Liite A Tietoisuuden kartta.
Näkemys Jumalasta, halveksiva
Näkemys elämästä, onneton
Taso, häpeä
Arvo, 20
Tunne, nöyryytys
Prosessi, eliminaatio

Häpeästä oli kirjassa jonkin verran tekstiä.
Kirjassa on ristiriitaista tietoa allergian synnystä.
Edesmennyt kirjan kirjoittaja uskoo kirjan juttujen perusteella inkarnaatioon.
Netistä löytyy hänen luentoja.

 

Donna parkaa ei näytetty tämänkertaisessa jaksossa. Hän hakenee parhaillaan uutta työtä.
Brooke neuvoi Ericiä näyttämään vaimolleen ovea. Sarja on leppoisaa katsottavaa.
Il Guardino-ravintolassa on samanlainen kukkiva pensas kuin asuntoni pihassa. Se rönsyilee ja vaatii usein leikkausta. Vähän niin kuin kirjoitustyylini. Laidasta laitaan vellovaa tajunnanvirtaa.
Tämän palstan koronakeskustelu käy kuumana. Soppa kiehuu ja kohta palanee pohjaan.
Kävin sunnuntaina pitkästä aikaa kotikirkon messussa. Istuin parvekkeen takarivissä ja kirkkaiden valojen takia oli vaikea nähdä tiiliseinän virsien numeroita. Päivä kirkastui ja tilaisuuden loppupuolella numerot näkyivät hyvin.
Herättäyhdistys vietti 20. vuotisjuhlaansa. Jätin kahvitilaisuuden väliin ja jatkoin matkaa S-Markettiin.
Pullahylly oli vaihtanut paikkaa. Tilalle oli tullut sushi-tiski.
Pitänee pysyä otsikkoni aiheessa eli häpeässä.
Toissailtana kaadoin vesipannusta kiehuvaa vettä joululahjaksi muutama joulu sitten saamaani kuumavesipulloon. Pullon suu tipahti kädestäni ja kaadoin kuumaa vettä kädelleni.
Kävin apteekissa ostamassa voidesidoksia ja sideharsoa. Valtava vesikypla puhkesi eilen.
Joulunalusaika viikoilla lehdet kirjoittelevat ihmisistä, joille sattuu haavereita joulusiivouksissa.
Minä otin kohentamisessa varaslähdön.
Olisiko mieleni perukoilla jotain muutakin häpeämisen aiheita?
Etsin Netflixistä katsottavaa ja katsoin vuoden 1997 Oscar-kahmijan Elämä on ihanaa.
Monta kertaa tuskailin elokuvan pituutta ja typeryyttä. Leffa päättyi kohtaukseen, jossa piipahdetaan aamutuimaan ostamaan rolls eli luultavasti paikallisia korvapuusteja.
Ostin sunnuntaina vehnäjauhoja ja tarkoitus on leipoa pullaa.
Eilen yläsavolainen ps-kansanedustaja keskusteli A-studiossa sotesta ja intoutui puhumaan leivän teosta. Tutunoloisesti huastelua. Mietin mistä hän on kotoisin.
Toivotaan, että terveyspalvelut säilyvät pienissä kunnissa. Asun lähellä erinomaisia terveyspalveluja ja samaa hyvää toivon kaikille. Meitä toheloita on muitakin kuin minä.
Katson seuraavaksi italialaisen lempparisarjani ja alan sitten laittaa lounasta.
Pahoittelen ettei ole tänään tämän enempää jutunjuurta häpeästä.

 

Donna parkaa ei näytetty tämänkertaisessa jaksossa. Hän hakenee parhaillaan uutta työtä.
Brooke neuvoi Ericiä näyttämään vaimolleen ovea. Sarja on leppoisaa katsottavaa.
Il Guardino-ravintolassa on samanlainen kukkiva pensas kuin asuntoni pihassa. Se rönsyilee ja vaatii usein leikkausta. Vähän niin kuin kirjoitustyylini. Laidasta laitaan vellovaa tajunnanvirtaa.
Tämän palstan koronakeskustelu käy kuumana. Soppa kiehuu ja kohta palanee pohjaan.
Kävin sunnuntaina pitkästä aikaa kotikirkon messussa. Istuin parvekkeen takarivissä ja kirkkaiden valojen takia oli vaikea nähdä tiiliseinän virsien numeroita. Päivä kirkastui ja tilaisuuden loppupuolella numerot näkyivät hyvin.
Herättäyhdistys vietti 20. vuotisjuhlaansa. Jätin kahvitilaisuuden väliin ja jatkoin matkaa S-Markettiin.
Pullahylly oli vaihtanut paikkaa. Tilalle oli tullut sushi-tiski.
Pitänee pysyä otsikkoni aiheessa eli häpeässä.
Toissailtana kaadoin vesipannusta kiehuvaa vettä joululahjaksi muutama joulu sitten saamaani kuumavesipulloon. Pullon suu tipahti kädestäni ja kaadoin kuumaa vettä kädelleni.
Kävin apteekissa ostamassa voidesidoksia ja sideharsoa. Valtava vesikupla puhkesi eilen.
Joulunalusaika viikoilla lehdet kirjoittelevat ihmisistä, joille sattuu haavereita joulusiivouksissa.
Minä otin kohentamisessa varaslähdön.
Olisiko mieleni perukoilla jotain muutakin häpeämisen aiheita?
Etsin Netflixistä katsottavaa ja katsoin vuoden 1997 Oscar-kahmijan Elämä on ihanaa.
Monta kertaa tuskailin elokuvan pituutta ja typeryyttä. Leffa päättyi kohtaukseen, jossa piipahdetaan aamutuimaan ostamaan rolls eli luultavasti paikallisia korvapuusteja.
Ostin sunnuntaina vehnäjauhoja ja tarkoitus on leipoa pullaa.
Eilen yläsavolainen ps-kansanedustaja keskusteli A-studiossa sotesta ja intoutui puhumaan leivän teosta. Tutunoloisesti huastelua. Mietin mistä hän on kotoisin.
Toivotaan, että terveyspalvelut säilyvät pienissä kunnissa. Asun lähellä erinomaisia terveyspalveluja ja samaa hyvää toivon kaikille. Meitä toheloita on muitakin kuin minä.
Katson seuraavaksi italialaisen lempparisarjani ja alan sitten laittaa lounasta.
Pahoittelen ettei ole tänään tämän enempää jutunjuurta häpeästä.

Löysin tekstistäni yhden kirjoitusvirheen.
Nimimerkki mies kirjoitti, että pidän tällä palstalla päivittäin päiväkirjaa.
Katsoin Uutisaamun uutiset ja vilkaisin mitkä asiat pohdituttavat palstan väkeä.
Iltauutisista jäi pyörimään mieleeni vesitykit Puolan rajalla.
Ihmiskunnalla on vielä paljon opittavaa toistensa kunnioittamisesta.
Suljen häpeäpäiväkirjani ettei kukaan enää pahoita mieltään.
Häpeästä on hyvin paljon kirjallisuutta, jos aihe kiinnostaa.

 

Aika rajua tekstiä tällä palstalla. Joulunalusaika ei näköjään hidasta menoa.
”Siideri-Sirpa työpaikan kahvihuoneessa’.
Toivottavasti Echon työkaverit eivät viihdy tällä palstalla. En muistaakseni kirjoittanut työkavereistani ennen eläkeikää. Muistelen heitä hyvällä samalla kun juon kahvia jäähyvöismukistani.
Omikronvirus on pistänyt maailmankirjat sekaisin.
Koronavirusvariantit eivät tunne häpeää.
Heillä on vimmattu tarve levittää perimäänsä ja samalla saada aikaan kaaosta.
Kauniit ja rohkeat-sarjassa Taylor palasi Afrikasta. Hän teki siellä hyväntekeväisyystyötä. Mietin eikö Amerikassa ole tarpeeksi autettavia.
Uutisissa näytettiin ihmisiä, jotka palautettiin Meksikon rajalle. Lenkkitossuissa ei ollut nauhoja. Perhe oli myynyt kotinsa matkarahoja varten.
Avasin aamulla joulukalenteriluukkuja. Seurakunnan kalenterin luukussa sanotaan ettei joulusiivouksesta kannata stressata.
Toisen kalenterin luukusta sain hiusmaskituubin.
Toivon, että tämä palsta rauhoittuu.
Kärsin työelämän aikaan korkeasta verenpaineesta. Minulle netissä kirjoittaminen kahvitauoilla oli rauhoittavaa hupia. Elämäni myrskyt jäivät 1990-luvulle. 2000-luvulla soutelin tyynillä vesillä.
Korona-aikaan elämäni on ollut liian pysähtynyttä ja jämähtänyttä. Ensi vuonna lisään aktiviteetteja.
Revin roskiin vanhimman päiväkirjani sivuja. Kenenkään ei tarvitse tietää ajatuksiani. Ei niissä tosin ole mitään häpeämistä.
Aloin lukea kirjaa, jossa kerrotaan ratsastuksesta. Harrastin lajia siihen aikaan, kun tapasin puolisoni. Hevonen heitti kerran minut maneesiin.
Samanlainen olo on usein tullut tällä palstalla. Ehkä olisi pitänyt jatkaa hevostelua. Kotipitäjässäni jatkuvasti puhuttiin hevosista.
Luin tällä viikolla uutisen lehmälaumasta, joka vajosi jäihin. Lehmien sielunelämä on tuttua. Olen aikoinaan juossut monta kertaa karanneiden lehmien perässä.
Ehkä siitäkin asiasta johtuu, että olen paikalleen juuttunut tapaus.
Sen olen jo oppinut, ettei miesten perässä kannata juosta. Tällä viikolla hieman nostin tempoa paikallisjunan takia. Jos olisin pyörinyt enemmän stadissa, ehkä omikronvirukset olisivat pyrkineet limakalvoilleni.
Taidanpa seuraavaksi katsoa, joko Ericin vaivat ovat jo helpottaneet. Miehille ne puuhat tuntuvat olevan henki ja elämä.
Jatkakaa lukijani häpeämistä minunkin puolesta.

 

Aika rajua tekstiä tällä palstalla. Joulunalusaika ei näköjään hidasta menoa.
”Siideri-Sirpa työpaikan kahvihuoneessa’.
Toivottavasti Echon työkaverit eivät viihdy tällä palstalla. En muistaakseni kirjoittanut työkavereistani ennen eläkeikää. Muistelen heitä hyvällä samalla kun juon kahvia jäähyvöismukistani.
Omikronvirus on pistänyt maailmankirjat sekaisin.
Koronavirusvariantit eivät tunne häpeää.
Heillä on vimmattu tarve levittää perimäänsä ja samalla saada aikaan kaaosta.
Kauniit ja rohkeat-sarjassa Taylor palasi Afrikasta. Hän teki siellä hyväntekeväisyystyötä. Mietin eikö Amerikassa ole tarpeeksi autettavia.
Uutisissa näytettiin ihmisiä, jotka palautettiin Meksikon rajalle. Lenkkitossuissa ei ollut nauhoja. Perhe oli myynyt kotinsa matkarahoja varten.
Avasin aamulla joulukalenteriluukkuja. Seurakunnan kalenterin luukussa sanotaan ettei joulusiivouksesta kannata stressata.
Toisen kalenterin luukusta sain hiusmaskituubin.
Toivon, että tämä palsta rauhoittuu.
Kärsin työelämän aikaan korkeasta verenpaineesta. Minulle netissä kirjoittaminen kahvitauoilla oli rauhoittavaa hupia. Elämäni myrskyt jäivät 1990-luvulle. 2000-luvulla soutelin tyynillä vesillä.
Korona-aikaan elämäni on ollut liian pysähtynyttä ja jämähtänyttä. Ensi vuonna lisään aktiviteetteja.
Revin roskiin vanhimman päiväkirjani sivuja. Kenenkään ei tarvitse tietää ajatuksiani. Ei niissä tosin ole mitään häpeämistä.
Aloin lukea kirjaa, jossa kerrotaan ratsastuksesta. Harrastin lajia siihen aikaan, kun tapasin puolisoni. Hevonen heitti kerran minut maneesiin.
Samanlainen olo on usein tullut tällä palstalla. Ehkä olisi pitänyt jatkaa hevostelua. Kotipitäjässäni jatkuvasti puhuttiin hevosista.
Luin tällä viikolla uutisen lehmälaumasta, joka vajosi jäihin. Lehmien sielunelämä on tuttua. Olen aikoinaan juossut monta kertaa karanneiden lehmien perässä.
Ehkä siitäkin asiasta johtuu, että olen paikalleen juuttunut tapaus.
Sen olen jo oppinut, ettei miesten perässä kannata juosta. Tällä viikolla hieman nostin tempoa paikallisjunan takia. Jos olisin pyörinyt enemmän stadissa, ehkä omikronvirukset olisivat pyrkineet limakalvoilleni.
Taidanpa seuraavaksi katsoa, joko Ericin vaivat ovat jo helpottaneet. Miehille ne puuhat tuntuvat olevan henki ja elämä.
Jatkakaa lukijani häpeämistä minunkin puolesta.

Se hetki, kun maneesin pinta pöllähtää ja hetken huima lento päättyy kipuun jossain kohtaa, on kyllä tyrmäävä.


Mut eikö sulle opetettu, että ratsaille takaisin ja oitis?

 

Se hetki, kun maneesin pinta pöllähtää ja hetken huima lento päättyy kipuun jossain kohtaa, on kyllä tyrmäävä.


Mut eikö sulle opetettu, että ratsaille takaisin ja oitis?

Tapausesta on jo aikaa valovuosia.
Nousin uudestaan hevosen selkään ja jatkoin harrastusta. Kävimme hevostallilla työkaveri Tarjan autolla.
Sulhaseni oli siihen aikaan armeijan merivoimissa.

Kaikki kirjat

Hurmaavia uutuuksia ja mielenkiintoisia löytöjä!

www.gummerus.fi

Luin kirjaa sivulle 167.
Olen lukenut kyseisen naiskirjailjan kirjoja.
Katsoin Bold and… uusimman jakson.
Ei vieläkään näytetty Ericiä.
Minusta hänen parta ja tukka pitäisi siistiä. En pidä partasuista.
Kuuntelin radion klo 10 kauneimmat joululaulut. Naispappi puhui häpeästä.
Joosef ja Maria kihlaparina elivät aikansa kulttuurissa, jossa hävettiin.
Selasin tämän palstan uusia ketjuja.
Mielenkiintoista lukea miten yksinkertainenkin asia käsitetään monella tavalla. Marin ja Kiuru halutaan asettaa napit vastakkain, vaikka siihen ei ole mitään aihetta.
Ykkösaamun naisjuontaja sekosi sanoissaan ja puhui vahingossa eurosta. Jännitin koko ohjelman ajan, milloin hän ja Markku Tervahauta repeävät nauruun. Hyvin heillä pokka piti.
Tämän palstan kanssa ei voi kuin nauraa.
Täytyy käydä joku päivä ihailemassa heppoja lähellä olevan Tuomarinkartanon mailla. Olemme huomanneet, ja lapsenlapseni on hyvin eläinrakas.
Pidän jutuistasi Roosaruusa. Olen muistaakseni sen jo aiemminkin maininnut tällä palstalla.
Paistoin eilen pullaa. Join lämmintä kylmäpuristettua mustaviinimarjamehua ja mutustelin pullaa. Kiva olla pullantuoksuinen mummi, jolla on takanaan loistava menneisyys ja ruusunpunainen tämä päivä.
Taivas näytti aamulla kauniin harmaalta, ja jossain oli ruusun punainen pilvi.
Joulukalenterissa taas toppuuteltiin täydellisyyden tavoittelusta. Toisesta kalenterista sain neljännen tuoksukynttilän.
Ei ole pelkoa täydellisyydestä. Olen jo oppinut olemaan epätäydellinen oma itseni.
Runotyttö, joksi minua usein sanottiin.
Ehkäpä olisi pitänyt uskoa viisaampia.

 

Hävetkää te syntiset ja saastaiset kurjat!

 

Edesmenneen veljeni vaimo soitti eilen.
Hän oli käynyt haudoilla ja itkeä tihrusti puhelimessa. Kaipaus ja ikävä ovat syvässä hänen sydämessä. Ei kai ne koskaan häviä.
Vaikea sanoa kumpi on helpompi vaihtoehto kuolema vai vastentahtoinen ero.
Tunneskaala on erilainen. Kiukku ja häpeä rassaavat eri tavoilla.
Puhelun aikaan puhalsin kynttilät sammuksiin. Vatsaani alkoi kiertää.
Jouluruoat kai saivat vatsani sekaisin.
Edellisen vierailijan viesti tässä ketjussa on raju ja ytimekäs. Nettipalstoilla en koskaan voi tietää millaista palautetta saan osakseni.
Sain joululahjoiksi ihania lahjoja. Niiden parissa tulee hyvä mieli.
Kauniiden ja rohkeiden Eric soitti viimeisimmässä jaksossa joululauluja pianolla ja tarjosi vierailleen laatuviiniä.
Hänellä kuten minullakin on koronatukka.
En ole koskaan aiemmin kasvattanut hiuksiani näin pitkiksi.
Vuosi pyörähti nopeasti tämän palstan seurassa. Jatkan Kuinka painovoimaa uhmataan-kirjan lukemista. Olen opiinnut hidastamaan lukemistahtia.
Katsoin kuningatar Elisabetin puheen monta kertaa ja gooletin hänen siteeraaman laulun.
The hopes and fears of all the years are met in thee tonight.
Kiitos lukijoille tästä vuodesta. Häpeä tuskin jättää minua rauhaan tulevaisuudessakaan. Sen tunteen kanssa minun vain täytyy tulla toimeen.

 

Saako nauraa, vaikka lähellä raivoaa kamala sota?

Jokainen kaavailemani kannanotto sotaan tuntuu sietämättömän pinnalliselta, Anna Perho kirjoittaa.

anna.fi

2+ sivulla on linkki Perhon uusimpaan kolumniin.
Viimeisimmästä postauksestani on jo aikaa. Kävin tammikuussa 2022 kampaajalla. Illalla uutisissa sanottiin, että lähiaikoina mietitään maskisuositusta. Ylähuuleni iho on karhea maskin käytön takia. Tyttäreni neuvoi ostamaan vaivaan jotain kallista päivävoidetta.
Perhon kolumnin välissä vilkkuu alepan mainos. Kirjoitin aikoinaan Annan keskustelupalstoilla maanantain ihanuudesta. Olen arjen ja tavallisen elämän intohimoinen rakastaja. Tuskin maailma on muuksi muuttunut kirjoitusteni johdosta. Aamun uutisissa puhutaan viljapulasta. Sorruin tällä viikolla Prisman punaisella laputettuun pullapussiin. Keskiviikkona rautatieaseman ärrän grillimakkaraan. Sain sitten valtavat vatsanväännöt junamatkalla kotiin. Ei kaikesta voi syyttää Ukrainan kriisiä vaikka kai sen takia monen muunkin vatsa reistailee.
Kirjojen lukemiseni on jäänyt vähiin. En siis pysty siteeraamaan Anna Perhon tavoin jotain viisasta kirjoittajaa.
Annan sivun linkistä ohjauduin lukemaan Kotilieden Hanko-jutun Neljän tuulen kahvilasta. Jutusta nousi mieleeni Hangon matkot nuoruudessani.
Sain postissa Pelastakaa lapset-avustuspyyntökirjeen. Minulla on avuton olo suuren hädän edessä.
Luin netistä läheisensä menettäneiden tarinoita. Ihminen voi mennä kodissaan toiseen huoneeseen ja sen jälkeen kadota kuin savuna ilmaan ohjuksen osuessa taloon.
Olen lähipäivinä muistellut 1990-luvun lopun outoa tapausta. Kävin kyselemässä neuvoa ihmegurulta. Mies ennusti minulle hyvin outoja asioita. Ehkä kyseessä oli tämän ajan tapahtumat. Ihmiset vyöryvät kuka minnekin. Vain Luoja tietää mistä kohta löydän itseni.
Jalat tulevasti maassa päivästä toiseen raahustanut ex-alepan-täti on uusien haasteiden edessä.
Minua ei hävetä enää mikään entisessä elämässäni. Häpeän tällä hetkellä naapurimaan isännän touhuja.
Sauli soittaa hänelle tänään ja kyselee kuulumisia. Eikö jokaisen maan kuulusi pysyä omalla tontilla ja jättää naapurit rauhaan?
Trollit hääräävät netissä, enkä viitsi sen takia kirjoittaa asiasta enempää.
Kevät tekee tuloaan. Nauraminen on sallittua hirveyksien keskellä Toivotaan, että seuraavassa postauksessani maailman kirjat ovat jo hyvällä mallilla. Kun maskisuositus poistuu, hymyillään leveästi jokaista viikonpäivää rakastaen.

 

Me Naiset

www.is.fi

Luin tämän tarinan. Kävin kerran nollaluvulla vaalitilaisuudessa ja juttelin ko: henkilön kanssa.
Me Naiset-lehden juttu sopii hyvin Häpeä-ketjuuni.
Tuntuu uskomattomalta, että mies salasi homoutensa noin kauan.