Milloin erota?

Ero miehestä on 100% varma, syitä tähän en avaa. Ongelma on nyt kuitenkin se, missä vaiheessa pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä menemään.
Tilanne on seuraavanlainen: Meillä on 3kk ikäinen vauva. Mies ei halua erota, suuttuu ja alkaa panikoida kun puhun koko asiasta. Viimeksi erosta puhuttaessa mies ilmoitti, että aikoo pitää vauvaa sitten 50/50 ajasta, sanon mitä sanon. Tämähän olisi aivan ok isomman lapsen kohdalla, mutta vauva on täysimetyksellä. Mies ei myöskään esim. ymmärrä vauvan eri kehitysvaiheita, kuten tämän hetkisiä tiheän imun kautta ja 4kk hulinoita. Vauvan itkut on usein hänen mukaansa vauvan "omia kitinöitä" joihin ei ole syytä. Minä hoidan vauvan 95% ajasta, koska miehellä ei kestä hermot.
Onko siis tässä käsillä nyt tilanne, että suhteeseen kannattaa jäädä lapsen takia? En kestä ajatusta että vauva pitäisi antaa isälle pitkiksi ajoiksi, samalla tietäen että vauvan itkuun ei ehkä vastata, hermostutaan jne. Pitäisikö odottaa, että lapsi on vähän isompi? En halua erottaa isää ja vauvaa toisistaan missään nimessä, mutta isän reaktio eroon tulee varmasti olemaan alussa niin voimakas, että hän ei kykene ajattelemaan lapsen parasta, joten minun on se siinä vaiheessa tehtävä vaikka nallekarkit eivät aivan tasan alussa menisikään.

 

Onko se nyt niin suuri uhraus jos siirrät erosuunnitelmia vuodella tai parilla.? Kyllä lasten takia voi olla avioliitossa, vaikka olisikin ongelmia. Lapsi on vielä pikkuinen, joten yh-äitinä elämä olisi myös raskasta?

 

Onko se nyt niin suuri uhraus jos siirrät erosuunnitelmia vuodella tai parilla.? Kyllä lasten takia voi olla avioliitossa, vaikka olisikin ongelmia. Lapsi on vielä pikkuinen, joten yh-äitinä elämä olisi myös raskasta?

Kiitos vastauksesta. Ei ole uhraus, lapsen takia tähän jään ehdottomasti jos se on paras ratkaisu. Minä olen kuullut vain, että lapsen takia ei koskaan saisi jäädä huonoon suhteeseen, että se ei ole koskaan hyvä syy jne. Olen myös itse ollut samaa mieltä. Nyt kuitenkin olen eri mieltä ja halusin kysyä täältä mielipiteitä. Yksinhuoltajan elämä on tuttua 10 vuoden ajalta, joten se ei huolestuta.

 

Ei pientä vauvaa ikinä laiteta isälle 50/50.
Sit vasta kun on isompi

 

Voiko viranomaiset pakottaa 50-50 tapaamiseen jos isä sellaista vaatii? Vai onko noin pienen kohdalla katsottava lapsen paras, eli yksi vakihoitaja? Missään nimessä ei vauvaa eroteta, silloin vaikka jää siihen liittoon roikkumaan. Ties vaikka kaappasi vauvan suutuspäissään

 

Voiko viranomaiset pakottaa 50-50 tapaamiseen jos isä sellaista vaatii? Vai onko noin pienen kohdalla katsottava lapsen paras, eli yksi vakihoitaja? Missään nimessä ei vauvaa eroteta, silloin vaikka jää siihen liittoon roikkumaan. Ties vaikka kaappasi vauvan suutuspäissään

Ei voi pakottaa, ja viranomaiset nimenomaan tekee päätökset lapsen edun mukaan. Mutta tuohan se pelottaakin, että ottaa sitten omin luvin. Ehkä tosiaan on parempi vielä jäädä.

 

Jää vain, niin minäkin aion vielä useammankin vuoden. Parisuhde on kuollut, mutta jonkinlaisina kumppanuusvanhempina tässä asustellaan. Minulle on kuitenkin tärkeämpää, että lapset saavat rauhallisen varhaislapsuuden ja luoda hyvät suhteet kumpaankin vanhempaansa.
On sanontakin, että "kasvata 7 vuotta, tai kasvata loppuelämä", joten siinä vinkkiä, milloin on tärkeintä olla läsnä.

 

Jätä se sika!