Tervetuloa! Olen lukenut pitkään näitä ketjuja ja nimimerkkisi on tutun oloinen.Hei!
Ajattelin itsekin liittyä keskusteluun, ehkä hiukan taustalle vielä. Yritän kovasti kahlata vanhat viestit läpi, osan olen jo lukenut!
Olemme muutaman kuukauden yrittäneet Pikku kakkosta, vielä onneksi melko rennolla fiiliksellä.
Olin esikoista yrittäessä aiemmissa viestiketjuissa.
Mutta siis taustaa: esikoista yritimme reilu kaksi vuotta, josta melkein vuosi oltiin hoidoissa. Syy jäi hieman epäselväksi miksi kesti, mutta jonkinlaista ovulaatio häiriötä oli. Kierrot olivat itsestään todella epäsäännöllisiä ja välillä todella pitkiä. Olimme siirtymässä ivf-hoitoihin, omasta pyynnöstämme, kun täysin puskista tein väli kierron aikana elämäni ensimmäisen plussan. Tämä plussa onneksi tarttui hyvin matkaan ja saimme esikoisemme reilu vuosi sitten.
Esikoinen sai alkunsa "myöhäisestä ovulaatiosta" ja lääkäri olikin sanonut meille etten ovuloi siinä kierrossa.
Tämä kierto oli muutenkin jännä, koska en yleensä ole tuntenut ovulaatiota, mutta silloin muistan vitsailleeni "onko nää nyt niitä ovulaatio kipuja" ja samoin kun tuli hieman vaaleanpunaista, jonka oletin olevan kuukautisten alkua, vitsailin "onko tämä nyt sitten sitä kiinnittymisvuotoa, josta kaikki puhuu". Jälkikäteen ajateltuna olin oikeassa ja se on ollut outoa
Hetken aikaa näytti, että raskaus olisi korjannut sen mikä olikaan vikana, koska ensimmäiset 3-4kk oli säännöllinen kierto. Sen jälkeen on palattu samaan vanhaan... Mutta tiedän, että ihan mahdotonta ei ole plussata kierroillani. Helpottavaa tosiaan oli se, että plussa lopulta tuli ihan ilman apuja.
Pelkäsin ennen tämän yrityksen alkua, että palaan samantien takaisin siihen stressiin ja epätoivoon, joka vallitsi ennen esikoisen onnistumista. Onneksi olen ollut hyvillä mielin, enkä niin paljoa miettinyt asiaa. Toki teidän viestejä lukiessa alkoi hieman hiipiä samoja fiiliksiä, mutta jos vaikka saisin pidettyä ne kurissa! Olen jo jollain tavalla varma, että kakkosen yrityksessä vierähtää se samainen kaksi vuotta, mutta toivottavasti tulee ensi vuoden vauva!
Olen kyllä miettinyt, että voimmeko yrittää seuraavaa, kun tiedän lähipiirissä olevan esikoistoive. Lähinnä olen miettinyt onko epäreilua heitä kohtaan, jos saamme samoihin aikoihin vauvat. Olen yli miettivää sorttia ja koen vieväni heiltä kokemuksen siitä, että heillä on se uusi ja ainutlaatuinen pieni, joka on kaikkien huomion keskipisteenä.
Silloin muutama vuosi sitten täällä keskustelusta oli paljon apua, joten toivottavasti samoin on nyt myös!
Minulla lähipiirissä tullut vauvoja (esim kaikille siskoille) tässä meidän yritysaikana. Ei se epäreilua ole, jokainen elää omaa elämäänsä. Vaikka joskus toivoo, että saisi onnistua ensin "rauhassa". Mutta silti ymmärtää, että eivät muut laita omia toiveitaan tauolle vain siksi, että meidän "vuoro" olisi seuraavaksi. Ja ihanaahan se olisi, jos itsekin olisi voinut samaan aikaan saada vauvan, kuin muut. Kyllä läheisillä riittää huomiota useammallekin pienelle.