Mua kiinnostaa tietää, minkälaisissa asuissa joudutte tai saatte hakemaan vitsan ulkoa? Saatteko selkäsaunan samassa asussa vai joudutteko valmistautumaan jollain tavalla?
En tiedä, onko kysymys tarkoitettu vitsaleikkeihin osallistuville, vaiko lapsena saatuun selkäsaunan yhteyteen kuuluvana vitsan hakemisena.!?
Aivan pienenä poikana ollessani vitsan pihalta haki äitini tai isäni, kumpi sitten vitsaa antoikin. Vanhempieni eron myötä jäin isäni huostaan ja samaan aikaan aloitin kansakoulun käynnin. Äidin poistuttua ja koulunkin alettua, alkoi vitsan käyttö nopeesti lisääntyä. Minä odotin keittiön nurkassa hiiren hiljaa seisten, housut kintuissa, kun isä haki pihalta pusikosta, pajusta tai pihlajasta vitsan. Melko pian vitsan haun jälkeen sain käskyn tepastella isän eteen seisomaan ja kuuntelin ne haukkumiset ja uhoomiset, kuinka ohraisesti minun ollenkaan käykään nyt. Samalla isä riisui paidat yltäni ja polven päälle vatsalleni asetettuna, kiskoi isä housutkin pois ja piiskaa sain aina ilkoisen alastomana, kunnes takapuoli kauttaaltaan paksuilla paukamilla. Piiskaamisen jälkeen nurkkaan seisomaan nöyränä poikana tunniksi pariksi, elikä sielläkin seistiin hyvin hiljaa ilkosillaan.
Minä olin noin 10 vuotias, kun isä muutti ulkomaille ja vitsan saannit loppuivat siihen, kolmeksi vuodeksi. 13 vuotiaana sain käskyn hakea vitsan läheisestä metsästä vain isän pitkä T-paita ylläni, paidan liepeiden ylettyessä juuri ja juuri vesirajan alapuolelle. Paljas jaloin oli haettava, koska kesä kerran oli. Vitsan haun jälkeen isä veti paidan pois yltä ja osoite oli nurkkaan seisomaan ja odottamaan, mitä tuleman pitää. Seistävähän sitä oli mitä sekavimmassa mielentilassa, isän käydessä välillä nostamassa selän takana ristissä olevia käsiäni ylemmäs, pois paljaan pehvan päältä ja samalla taputtaessa paljasta takapuoltani, että platkutus vain kuului ja tokaistessa tiukassa äänilajissa, "sillä lailla... siinä niin... hiiren hiljaa ja inaustakaan ei saa kuulua, eikä eväskään värähtää...".
Kyllä siinä varmaan tunti äkkiä vierähti selkäsaunaa odotellessa sydän syrjällään ja voin vakuuttaa, se on erittäin psyykkaavaa seistä ilkosilla ja odottaa ja odottaa, koska lyöminen alkaa... Se on henkisesti, psyykkisesti hirveetä odotusta ja kusetusta, eikä itse voi asialle mitään, kun on täysin isän armoilla. Kaikki se häpeä, nöyryytys, mitä siinä kokee, on sanoin kuvaamatonta. Kotiväen aikana, nähden ja kuullen ja yhtä hyvin vieraidenkin, jotka sattuvat paikalla olemaankin. Tosin, tällä ensi kerralla ei muita ollut kuin minä ja isä, mutta myöhemmillä kerroilla jo olikin.
Murrosikäni toi näihin riisumisiin ja nurkassa seisotuksiin sen puolen lisää, että minulla seisoi pipelo, joka ei nyt enään ihan pikku pili ollut. Samoihin aikoihin, kun ensimmäiset munakarvatkin ilmestyivät näkyviin. Ninä harjoitin noihin aikoihin masturbointia ihan päivittäin, mutta visusti salassa, eikä isäni siitä puolesta tiennyt mitään, eikä liioin kysellyt. Totesi vain kaikkien kuullen, että "meidän huushollissa pojalle vitsa väännetään isoon mieheen asti, juuri tarpeen mukaan, eikä siitä pelasta mikään mainen mahti... Se on yhden lysti, vaikka vielä palliksetkin olisi pystyssä, niin toteltava on, taivuttava on..."
Koska kaikki tapahtui pakolla ja pakon edessä, josta ei minua mikään pelastanut, niin osaltaan se auttoi minua asennoitumaan tapahtumiin, sanoisinko "meidän perheessä asiaan kuuluvana", joten se häpeä oli jotenkin helpompi kestää, kun minä tiesin, kaikkien paikalla olevien tietävän, etten voinut itse asioille mitään. Toisaalta, enpä saanut koskaan mitään myötätuntoa muilta paikalla olevilta, vaan päin vastoin. Kaikki olivat isäni kanssa liikuttavan samaa mieltä, että siedin saada piiskaa, jota myös sain tulenpalavan kovaa paljaalle isän polvien päällä vatsani varassa maaten ilki alastomana.
Murrosiässä hain käskystä vitsan pusikosta. Pakkohan se oli. Landella ollessa hain ilkosen alastomana kesällä ja talvella oli vain saappaat koivessa, mutta muuten alasti. Kaupungissa se isän T-paita yllä kesäaikaan, jonka alta pilkotti paljasta pyllyä ja etupuolella palliksia. Pippeli oli hakureissuilla tiukasti pystyssä, mille asialle en voinut mitään ja kyllä isä sen näki, kun laittoi minut vitsanhakuun ja läimäytteli muutaman kerran paljaalle pehvalle vauhdittamaan hakureissua.
Talvella minulla oli yleensä alus- ja villapaita ylläni, sekä alus- ja villahousut jalassani, sekä ne hiton saappaat, vaikka olisi pakkasta ollut minkä verran vain. Niin ja tietty sukat oli myös. Palattuani vitsan hausta, riisui isä kuteet yltäni muitta mutkitta ja alasti päädyin nurkkaan odottamaan piiskausta. En varma ole, mutta olettaisin, että pääsääntöisesti sain odottaa vitsan saantia vähintäänkin sen tunnin verran.
Olin 16 vuotias saadessani kolmannen äidin, jonka aikana yhtä kaikki vitsaa väännettiin minulle yhtä lailla, kuten ennenkin. Isä vakuutti ja vannoi vitsan pysyvän minun kohdallani vakikäytössä isoon mieheen asti ja tarvittaessa pidempäänkin. Vanha, käytetty vitsa oli avoimesti ison olohuoneen ovenrivassa kaikkien nähtävissä, josta jokainen meillä kävijä näki sen varmasti ja tiesi siitä, mikä kasvatumetodi meillä oli käytössä, eikä muita kakaroita meillä ollut kuin minä. Ei jäänyt siis epäselväksi, ketä varten se vitsa siellä ovenrivassa olikaan.
Minä sain kyllä aikas usein piiskaa 13 vuotiaasta eteenpäin. Välillä saattoi mennä kyllä kuukausikin, etten saanut, mutta välillä sain jo muutaman päivän sisään uudestaan. Se kuitenkin on totta, etten saanut kertaakaan täysin asiatta, mutta kuri oli kuitenkin tiukka ja kova, joten melko herkästi se vitsa alkoi heilua ja ujeltaa ja aina paljaalla.
En kehtaa kertoa, kuinka vanhaksi ollenkaan sain ihan oikeesti rehellistä vitsaa. Mutta sen voin sanoa, kyllä sain täysi-ikäisenäkin ja silloin sen raja oli 21 vuotta. Entä, mitäpä se minuun vaikutti iän myötä? Ainakin sen se vaikutti, että minusta vitsakasvatus on kyllä ihan oikein, kun asiasta ja aiheesta kerran saa. Minusta itsestäni ei kuitenkaan olisi vastaavaa kuria pitämään, mutta edelleenkään en pidä sitä vääränä, enkä pahana asiana, vaikka itse sen kurimuksen lävitse kävin. - Niin, minusta tuli myös absoluuttisen raitis, enkä tupakoi, jos sellainen lasketaan plussaksi. En liioin valehtele, mutta vahingoniloinen olen edelleenkin ja haukun takana päin toisia, kuten muutkin ja kyllä välillä se kateuskin iskee, kuten muillakin. Naimaton olen edelleen ja iän myötä on "käsityötkin" tosi harvinaisia, kun mikään paikka ei oikeestaan enään pelaa, kuten nuorena nöösipoikana.
)