Kokemuksia pihistä miehestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jaana73
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tekee kyllä tosi ison virheen jos maksaa sun asuntolainojas.

Meillä on yhteinen laina miehen toivomuksesta.


Mulla on omaisuutta muutakin mitä voi hätätilassa myydä, tarjouduinkin jo myymään mutta mies sanoi että ei, se menisi vain kulutukseen. Ei sitten myyty. Ja oikeasti haluan olla ko. miehen kanssa loppuelämäni ja jos nyt saisin rahaa jostain niin myös minä laittaisin rahat jakoon molempien hyväksi.

Ap:lle vielä kuitenkin sen verran, että kun sait perintöä niin etpä sitten antanut miehesi hyötyä siitä,siinä mielessä kyllä ymmärrän että miehesi ei nyt kustanna teille molemmille parempaa elintasoa.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja jestas sentään;11425027:
Meillä on yhteinen laina miehen toivomuksesta.


Mulla on omaisuutta muutakin mitä voi hätätilassa myydä, tarjouduinkin jo myymään mutta mies sanoi että ei, se menisi vain kulutukseen. Ei sitten myyty. Ja oikeasti haluan olla ko. miehen kanssa loppuelämäni ja jos nyt saisin rahaa jostain niin myös minä laittaisin rahat jakoon molempien hyväksi.

Ap:lle vielä kuitenkin sen verran, että kun sait perintöä niin etpä sitten antanut miehesi hyötyä siitä,siinä mielessä kyllä ymmärrän että miehesi ei nyt kustanna teille molemmille parempaa elintasoa.


Eli te omistatte 50/50 ? asunnon, ja mies vielä maksaa sun asuntolainan osuuden siitä? Jos sun työttömyys kestää vuositolkulla, niin käytännössä mies siis maksaa suurimman osan sun asuntolainasta ja silti omistaa kämpästä vain tuo puolet.
 
Eli te omistatte 50/50 ? asunnon, ja mies vielä maksaa sun asuntolainan osuuden siitä? Jos sun työttömyys kestää vuositolkulla, niin käytännössä mies siis maksaa suurimman osan sun asuntolainasta ja silti omistaa kämpästä vain tuo puolet.


Näin se paperilla menee minä omistan 50 ja mies 50 , asunto lainaa ei ole paljoa jäljellä. Jos meille tulisi ero niin ihan varmasti maksaisin miehen maksaman osuuden hänelle vaikka se ei missään paperilla näykään. Tätä en kyllä ole sanonut miehelleni.

Ihana että mies luottaa minuun. Minulle on tuulut yllätyksenä että mieheni on noin ihana, tiesin kyllä että on hyvä mies, mutta tämä on ylittänyt kaikki odotukset. :) Mutta olenkin ansainnut vain parasta.
 
Viimeksi muokattu:
Eli te omistatte 50/50 ? asunnon, ja mies vielä maksaa sun asuntolainan osuuden siitä? Jos sun työttömyys kestää vuositolkulla, niin käytännössä mies siis maksaa suurimman osan sun asuntolainasta ja silti omistaa kämpästä vain tuo puolet.


Näin se paperilla menee minä omistan 50 ja mies 50 , asunto lainaa ei ole paljoa jäljellä. Jos meille tulisi ero niin ihan varmasti maksaisin miehen maksaman osuuden hänelle vaikka se ei missään paperilla näykään. Tätä en kyllä ole sanonut miehelleni.

Ihana että mies luottaa minuun. Minulle on tullut yllätyksenä että mieheni on noin ihana, tiesin kyllä että on hyvä mies, mutta tämä on ylittänyt kaikki odotukset. :) Mutta olenkin ansainnut vain parasta.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja jestas sentään;11425045:
Ihana että mies luottaa minuun. Minulle on tullut yllätyksenä että mieheni on noin ihana, tiesin kyllä että on hyvä mies, mutta tämä on ylittänyt kaikki odotukset. :) Mutta olenkin ansainnut vain parasta.


Sähän olet jo kusettanu sitä, työttömänä ei tartte maksaa kuin korot lainasta.
 
Just niin!
Meillä on asiat toisinpäin.
Olen elänyt koko elämäni aika pihisti ja minulla onkin oma talon puolikkaani kohta velaton. Miehellä sen sijaan on velkaa vielä noin 20 vuotta + elareita lapsista muutama vuosi.
Ja vaikka minulla on paljon pienemmät tulot niin laitan kuitenkin säästöön itseäni varten (pesämunaksi eläkkeelle) joka tilistä - ruoat ja muut yhteiset kulut maksetaan puoliksi.
Jos jotain esim. vaatteita haluan niin ei tulisi mieleenkään odottaa että aviomieheni maksaisi, eikä hänkään odota tietenkään että minä maksaisin hänen "ylimääräisiä omia menojaan".
Yhteiset huvitukset/ lomamatkat maksetaan sitten puoliksi, noin suurinpiirtein - emme me mitään kirjaa kuitenkaan pidä :)


Olet siis naimisisisa. Oletko ajatellut mitä "talon puolikkaallesi" ja eläkesäästöillesi tapahtuu avioerotilanteessa? Kaikki jaetaan tasan jos avioehtoa ei ole - toivottavasti on.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja jessus sentään;11425008:
Ymmärrän hyvin ap:n näkökannan, mies voisi tosiaan käyttää rahaa sinuunkin.

Aika kummallista jos miehen pitäisi käyttää rahaa ap:hen, mutta ap:n ei mieheen. Ei kuulosta tasa-arvoiselta eikä ollenkaan reilulta.

Ap:han on ihan itse valinnut osa-aikaisen työskentelyn, eli pienet tulot. Lisäksi hän käytti saamansa perinnön täysin itseensä, ei tippaakaan mieheen. En siis ymmärrä miksi miehen pitäisi antaa rahojaan pois, kun ap:kin toimii ihan pelkästään itsekkäästi ja omaan hyväänsä panostaen.

On ihan eri tilanne jos toinen on tahtomattaan työttömänä ja panostaa yhteiseen hyvään omalta osaltaan silloin kun mahdollista. Vuorotellen toki on kiva kumppaniaan helliä, mutta ei sitä voi yksipuolisesti vain toiselta vaatia.
 
Aika kummallista jos miehen pitäisi käyttää rahaa ap:hen, mutta ap:n ei mieheen. Ei kuulosta tasa-arvoiselta eikä ollenkaan reilulta.

Ap:han on ihan itse valinnut osa-aikaisen työskentelyn, eli pienet tulot. Lisäksi hän käytti saamansa perinnön täysin itseensä, ei tippaakaan mieheen. En siis ymmärrä miksi miehen pitäisi antaa rahojaan pois, kun ap:kin toimii ihan pelkästään itsekkäästi ja omaan hyväänsä panostaen.

On ihan eri tilanne jos toinen on tahtomattaan työttömänä ja panostaa yhteiseen hyvään omalta osaltaan silloin kun mahdollista. Vuorotellen toki on kiva kumppaniaan helliä, mutta ei sitä voi yksipuolisesti vain toiselta vaatia.


Joo samaa mieltä en vain ensin huomannut tuota että ap oli käyttänyt saamansa perinnön kokonaan itse. Joku esim. yhteinen matka jonka ap olisi kustantanut miehelleen olisi ollut paikalaan.
 
Viimeksi muokattu:
Olen juuri eronnut. Mieheni oli viimeisistä yhteisistä vuosistamme työttömänä viisi vuotta kokonaan ja sinä aikana minä maksoin kaiken. Jo ennen tätä hän teki pätkätöitä, jolloin maksoin myös suuren osan menoista. Mies ei edes kuulunut kassaan, joten hän ei saanut mitään tukia. (Nykyään kai saa työttömyyskassaan kuulumatonkin Kelan 500 päivän tuen, ymmärtääkseni, mutta tämä tuli voimaan vasta tämän vuoden alusta). Työttömyys vain jatkui ja jatkui, hän keksi aina syitä, miksei hän voi hakea töitä tai miksei työllistyisi, jos töitä hakisi. Kokopäiväisessä vakituisessa työssä mies on ollut viimeksi joskus yli 10 vuotta sitten. Asunnon myimme jo aikoja sitten, sillä omat tuloni eivät riittäneet asuntoon, ja oli se liian isokin. Muutimme "väliaikaisesti" vuokralle, maksoimme kaikki velat pois.

Meille tuli nyt ero, jota mies alkujaan ehdotti. Minä en siis jättänyt työttömyyden vuoksi, vaikka olin itsekin eroa jo harkinnut hänen runsaan alkoholinkäytön takia.

No yhtäkaikki kaikki säästöni olivat kuluneet vuosien varrella yhteisen elämän maksuihin ja silti mieheni haukkui minua välillä pihiksi, kun en antanut viimeistä nelikymppistä hänelle baarirahoiksi. Eron vuoksi jouduin ottaa lainaa muuttokuluihin, vuokratakuisiin jne. Yritän maksaa lainan pois mahdollisimman nopeasti, joten nyt elinkuluihini jää todella, todella vähän. Hieman pystyn panna säästöön ja laskut ja vuokran maksaa, mutta elämiseen ei tosiaan jää juuri mitään. Nyt harmittaa, että en aikanaan pitänyt kiinni omista säästöistäni, jos niitä vielä olisi, en olisi joutunut aloittaa käytännössä nollasta.

AP:n mies tekee viisaasti säästäessään. Sitä pitäisin outona, että jos toisella ei olisi rahaa ja toisella olisi, tämä rahallinen ostaisi vaikkapa vain itselleen ruokaa ja rahaton söisi kynsiään, mutta siitähän ei ap:n tilanteessa kuitenkaan taida olla kyse. Ja jos pakollisten kulujen jälkeen jää useampi satanen, niin sillä elää kyllä herroiksi. Jos odotukset elämästä ovat erilaiset, esim. toinen haluaa matkustella ja toinen ei, niin sille ei voi mitään. Itsensä voi muuttaa, toista ei. AP:han voisi ostaa yllätysmatkan heille molemmille, ehkä mieskin siitä saisi matkustuskärpäsen pureman ja maksaisi sitten seuraavan matkan. Sitä ei mielestäni kuitenkaan voi vaatia tai odottaa, että itse maksaa itselleen asunnonpuolikkaan velattomaksi ja odottaa, että mies oman lainanlyhennyksensä lisäksi maksaisi naiselle ylimääräisyyksiä jatkuvasti.
 
Olemme nelikymppinen lapseton pariskunta. Omistamme asuntomme puoliksi, josta miehellä on lainaa ja minä maksoin oman osuuteni saamallani perinnöllä, johon kaikki menikin. Teen kaupassa lyhennettyä viikkoa, joten käteen jää vain 900€ kuussa. Miehelle jää 2500€, josta hän maksaa lainan lyhennyksensä ja vastikkeen. Silti miehelle jää käteen 1700€.

Mies on turvallisuushakuinen ja pihi. Hän säästää ja sijoittaa 800€/kk, joten periaatteessa meillä on sama elintaso. Minä vain haluaisin nauttia elämästä, syödä ulkona, ostaa nättejä vaatteita, matkustella ja vähän sisustaakin. Olen yrittänyt sanoa miehelle, ettei rahoja saa hautaan, mutta hän vain sanoo, että minun pitäisi hankkia parempi työpaikka, jos ei nykyinen elintaso riitä.

Mitä mieltä olette? Onko toiveeni mukavammasta elämästä kohtuullinen? Muuten meillä menee hyvin, mutta tämä raha-asia harmittaa.

Minäkin voisin tehdä lyhennettyä viikkoa, jos voisin elää töissä raatavan puolison rahoilla. En vain ole niin mulkku ja hyväksikäyttäjä. Hyvä, että edes joku tässä maailmassa osaa säästää rahaa.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja jessus sentään;11425008:
....Ymmärrän hyvin ap:n näkökannan, mies voisi tosiaan käyttää rahaa sinuunkin.

Minä taas en ymmärrä sitä, sillä nainen ei tuossa kuviossa todellakaan ole taloudellisesti heikommilla eikä minkään, rahankaan, puutteessa. Hän vain sattuu olemaan henkilö, joka tykkää elellä huolettomasti ja leveästi. Mieluiten vielä toisen kukkarolla.

Kysymys kuuluukin: Miksi nainen ei käytä rahaa kustantaakseen miehelleen noita mukavuuksia? Jos tykkää saada lahjoja ja illallisia, olisi reilua, jos niitä annettaisiin puolin ja toisin. Kumpikin siihen varojensa puolesta pystyisi.

Nykynaisena en ymmärrä loiseläjiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Oikeus säästää;11425450:
Minäkin voisin tehdä lyhennettyä viikkoa, jos voisin elää töissä raatavan puolison rahoilla. En vain ole niin mulkku ja hyväksikäyttäjä. Hyvä, että edes joku tässä maailmassa osaa säästää rahaa.


Eh-heh... Me omistamme kiken fifty-fifty ja vain mies käy töissä. Ei tuo ole koskaan kysellyt, mihin rahoja käytän, voin käyttää ihan vapaasti (sitä on riittävästi). Siitä hyvästä olen ihana vaimo ihanalle miehelleni :). Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!
 
Eh-heh... Me omistamme kiken fifty-fifty ja vain mies käy töissä. Ei tuo ole koskaan kysellyt, mihin rahoja käytän, voin käyttää ihan vapaasti (sitä on riittävästi). Siitä hyvästä olen ihana vaimo ihanalle miehelleni :). Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!


Kiken? Ei ole ihme että olet vaan kotona. Hah hah hah
 
Viimeksi muokattu:
Toivottavasti panet myös säästöön siltä varalta, että teille tulisi ero tai että miehesi kuolisi ennen sinua. Ellet ole mukana työelämässä, ei tuleva eläkeesi ole hääppöinen. Tietysti on olemassa leskeneläke, jota kai sitten saisit. Teidän tapauksessa myös perintörahoja saattaisi tulla runsaasti.

Mutta eihän teidän elämäntyyli tietenkään väärin ole, jos yhteisestä sopimuksesta olette siihen päätyneet ja olette molemmat tyytyväisiä. Ap:n tapauksessa, ainakin kirjoituksen perusteellla, ap on kyllä turvannut oman tulevaisuutensa ja odottaa, että mies ostaisi ja maksaisi hänelle sellaisia asioita omista tuloistaan, joihin vaimolla olisi itsekin varaa ja jotka eivät miehen mielestä ole tärkeitä.
 
Meilläkin vain mies on ansiotyössä ja vain hän tuo rahaa talouteen. Mutta pihi hän ei ole, eikä myöskään tuhlari. Minä olen ihan samanlainen, ja siksipä rahasta ei olekaan riitaa koskaan. Yhdessä päätetään isoimmat raha-asiat, ja arkipäivän rahankäytöstä ei tarvitse kummankaan tehdä tiliä toiselle. Jos on tarvetta ostaa itselleen jotakin, vaatteita yms., niin ei sitä tarvitse toiselta kysellä. Kaikista kotiin liittyvistä asioista päätämme yhdessä. Tarvitaanko uusia huonekaluja, tekstiilejä, kodinkoneita jne.? Näistä keskustelemme, ja tutkimme yhdessä eri vaihtoehtoja. Sama matkustamisen ja lomamatkojen suhteen. Minusta on ihanaa suunnitella kaikkea miehen kanssa :), ja myös raha-asioita on nautinnollista pohdiskella yhdessä.

Säästämme miehen tuloista aika ison osan eläkkeisiin, sekä hänen että minun. Säästämme myös käyttövaroja lomamatkoihin ja kaikkiin yllättäviin menoihin. Nyt juuri olemme oikein tiukalla säästökuurilla, sillä meidän pitää saada aika nopeasti isompia säästöjä aikaan. Kaikki tuhlailu on nyt kielletty molemmilta. Emme osta yhtään mitään mikä ei ole pakollista, emme syö ulkona jne.. Olemme karsineet ihan kaikki "turhat" menot joksikin aikaa.

Me elämme avioliitossa, ja meillä on kaikki yhteistä. Minulla ei ole työtuloja, mutta minulla on kyllä perittyä omaisuutta. Ne ovat myös puolisoni omaisuutta samalla.
 
Eh-heh... Me omistamme kiken fifty-fifty ja vain mies käy töissä. Ei tuo ole koskaan kysellyt, mihin rahoja käytän, voin käyttää ihan vapaasti (sitä on riittävästi). Siitä hyvästä olen ihana vaimo ihanalle miehelleni :). Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!

Näin sitä voi leveillä miehen ja myös yhteiskunnan kustannuksella. Naisen asema on kyllä turvattu tasa-arvoisesti näin, mutta onko sekään oikein. Tietenkin jokainen pari voi päättää omista asioistaan miten haluaa.

Risoo vain se, että yhteikunnan veronmaksajana tietää tämän "kotirouvien" suosimisen jatkuvan leskeneläkkeenä yleisillä eläkerahoilla.. Hyvä, että julkisuudessa on tämä leskeneläke nostettu esiin. Monella hyvin ansaitsevalla bonus- ja optiopomllahan on nuori vaimo, mikä normaalan elinikäennusteen valossa kyllä tarkoittaa hyvää leslkeneläkkettä työssä käymättömälle AVIOvaimolle, muttei avopuolisolle, eikä myöskään kotona lapsia hoitaneelle exälle.

lLskeneläke nykymuodossa tulisi ehdottomasti poistaa. Perhe-eläke, alaikäisten tai opiskelevien lasten leskivanhemmalle on kyllä eri asia. Mutta leslkeneläke vähemmän ansaitsevalle puolisolle pelkän avioliiton pohjalta on nyky-yhteiskunnassa tosi kummallista. (Leskeneläkehän ei koske myöskään lesbo- tai homopareja.) Kuka virkamies lie systeemin kehitellyt! Lain parantelustahan (nuoren) leslken eduksi, lyhyenkään vahuudenpäivinä solmitun liiton perustella, ei ole mahdottoman pitkää aikaa!

Kun sitten vielä huomioi, että erittäin hyvin tienaavat ovat yleensä miehiä ja leskeneläke suuntaituu ilmeisesti pääosin naisiin, niin tasa-arvokaan ei lopulta toteudu. Jos toinen jää kotiin, eikä siis ole edes työtön työnhakija, niin heikon eläkkekertymän pitäisi olla täysin oma ratkaisu, josta kantaa itse tai puolisonsa kanssa vastuun. Moni vielä maksaa vapaaehtoista eläkevakuutusta tai laittaa säästöön. Miksi tarvittaisiin yhetiskunnan tukea leskeneläkkeen muodossa?

Kun Suomessa joku taho uskalsi kyseenalaistaa leskeneläkkeen ansiottomana etuna, niin jo joku herra ehti puolustelemaan, että joutuu leski ehkä hyvin tienaavan puolison kuoltua muuttamaan pienempään tai halvempaan asuntoon! Avioeroissahan tämä on aika tuttu juttu. Jos haluaa asua tilavasti ja mukavasti, niin yleensä pitää siitä itse vastatata. Asumistuki on toki olemassa. Tosin nuoret paritkaan eivät saa asumistukea, jos on vaikka AVOpuolisollakin jonkinlaiset tulot - eivätkä mitenkään suuret.

Miksi rikaan lesken elämistä ja asumista pitäisi tukea leskeneläkkeellä? Muutoinkin nykyajan hajautuneessa perhemallissa voisi olla paikallaan, että henkilön kuoltua, hänen omaisuutensa virallisesti jaettaisiin. Nythän leski saa jäädä asumaan puolisoiden yhteiseen asuntoon, vaikka kuolleen puolison lapset olisivatkin perineet siitä puolet.

Näin myös nuori sukupolvi tukee ja kustantaa leskeä, joka ei kenties koskaan ole pannut muuta kuin "tikkua" ristiin oman hyvinvointinsa turvaamiseksi. Nuorisotakuu nuoten työelämään saamiseksi ja elantonsa tienaamiseksi kyllä tosiasiassa tarkoittaa myös leskeneläkkeiden maksukyvyn turvaamista näinllä näkymin.

Kyllä vanhusten hyvinvointi on tärkeä, mutta liika on aina liikaa varsinkin eläkkeissä. Eläkkeissä voisi olla tasa-arvoa, koskapa siinä eletyn elämän vaiheessa ei enää ole kyse pitkistä oman tulevaisuuden visioista varsinkaan toisten tai yhteiskunnan hyväksi. Leskeneläke ansiottomana etuna ei ole petusteltua edes jälkeen jäävän sukupolven perinnön näkökulmasta, sillä leskihän voi käyttää rahansa ja varansa miten haluaa, kuluttaa, lahjoittaa, testamentata, toimia yhteiskunnalta saamiensa rahojen jakajana hyväntekeväisyyteen tai yhä useammin yksityisille palveluntuottajille.

Ihmeteltiin muutama vuosi takapein keikkalaisten virkamiesten vaimojen ja tyttärien saamia tukia, mutta tämä suomalainen syhteemi on ihan samalainen, jos on haluttu ja mahdollistettu naisten jäävän hoitamaan kotia.
 
Viimeksi muokattu:
Koska olen maallikko näissä leskeneläkekuvioissa, enka siis tarkkaan tunne hyvin monimutkaiselta vaikuttavaa lainsäädäntöä, jossa vakuutusmatematiikka saa pääroolin, niin jo ihmisten yleisen oikeustajun ja ymmärryksen lisäämiseksi voisi tämän järjestelmän poistaa.

Jos on tarve tukea leskeä ja hänen perhettään, niin tuki voisi olla selkeästi määritelty toimeentulo- tai asumistuki yksinelävälle tai yksinhuoltajalle unohtamatta nuoria.

Lisäksi pelkän kodinhoidon tukemisen myöhemmällä leskeneläkkeellä voisi korvata paremmilla omaishoidon ja perhevapaiden tuilla.

Nykyäänkin moni hoitaa sairasta puolisoaan ilman tukea tai korvausta. Joutuu jäämään kokonaan pois palkkatyöstä tai olemaan palkattomilla vapailla, joista ei omaa eläkettä kerry. Voisi leskeneläkkeen suunntata vaikkapa kotiin jäävälle omaishoitajalle jo ennen leskeytymistä. Silloin se menisi enemmän oikeaan ositteeseen, koska puoliso oikeasti tekee työtä toisen hyväksi. Aiemminhan leskeneläkkeen peruteena lie ollut juuri se, että puoliso teki palkatta työtä kotona tai paremminkin kotitilalla.

Nykyään maatalonemännällä on työeläke tekemästään työstä toimeentulon perusteella. Se ei ehkä ole aina kovin suuri, mutta monissa muissakin ammateissa on samoin, kun palkka on pieni tai työ on osa-aikaista tuntityötä. Pitää tässäkin vielä muistaa, ettei kaikesta tehdystä työstä kerry eläkettä. (Liian vähän viikkotunteja tai palkka jää liian pieneksi tai ollaan palkattomia harjoittelijoita.)

Otsikkona "pihi mies" on tietenkin tunteisiin vetoava ja ärsyttää samoin kuin kuka tahansa, jolta ei saa, sitä, mitä haluaisi tai mihin omasta mielestään olisi oikeus. Vähän kuin lapsena moittisi Joulupukkia, joka ei ymmätänyt tuoda kaikkia niitä lahjoja, joita toivoi. Joulupukkihan on anteliaisuuden vertauskuva. Hän vaan toteuttaa toiveet, tuo lahjat, mutta hänelle ei tarvitse mitään antaa. No pitäisi sentään olla "kilttinä" koko vuoden ennen aattoa!

Toisaalta on myös ymmärrettävää, että maksaminen sellaisesta, mistä ei saa mitään vastiketta turhauttaa. Niitä rahanreikiä kyllä riittää. Pihi huoltomies käy tarkastukäunnillä, ei korjaa tai osaa edes korjata, mutta lataa porakoneensa akun pistorasiasta ja laskuttaa matkan ja ns. päivystysaikansa, josta myös verottajalle menee osa.

utta miten saataisiin poistettua kaikki sellainen, mikä on ansiotonsta etua tavalla tai toisella?
 
"Nythän leski saa jäädä asumaan puolisoiden yhteiseen asuntoon, vaikka kuolleen puolison lapset olisivatkin perineet siitä puolet."

Mietis nyt vähän. Leski on saattanut asua kodissa jo vuosikymmeniä. Tai sitten he ovat hankkineet eläkepäivinään unelmiensa paikan. Tästäkö omasta kodistaan hänen pitäisi lähteä, että lapset saisivat perintönsä heti? Sehän on puolisoiden yhteistä omaisuutta, ei lasten. Mielestäni ei myöskään ole merkitystä sillä, onko leski rikas, vai köyhä. Yhtä rakas se koti silti saattaa olla. samat oikeudet ja velvollisuudet pitää olla kaikilla, kun kerta demokratiassa elämme.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lesken miniä;11426461:
"Nythän leski saa jäädä asumaan puolisoiden yhteiseen asuntoon, vaikka kuolleen puolison lapset olisivatkin perineet siitä puolet."

En ole perillä näistä perimisjutuista, mutta puolisoilla on mahdollisuus tehdä keskinäinen testamentti. Silloin lapset eivät edes peri puolikasta. Niin me olemme tehneet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lesken miniä;11426461:
"Nythän leski saa jäädä asumaan puolisoiden yhteiseen asuntoon, vaikka kuolleen puolison lapset olisivatkin perineet siitä puolet."

Mietis nyt vähän. Leski on saattanut asua kodissa jo vuosikymmeniä. Tai sitten he ovat hankkineet eläkepäivinään unelmiensa paikan. Tästäkö omasta kodistaan hänen pitäisi lähteä, että lapset saisivat perintönsä heti? Sehän on puolisoiden yhteistä omaisuutta, ei lasten. Mielestäni ei myöskään ole merkitystä sillä, onko leski rikas, vai köyhä. Yhtä rakas se koti silti saattaa olla. samat oikeudet ja velvollisuudet pitää olla kaikilla, kun kerta demokratiassa elämme.

Ymmärrän hyvin tuon tunnepuolen ja kiintymyksen, mutta pitääkö yhteiskunnan vastata siitä maksamalla leskeneläkettä, jotta voi säilyttää muistot ja unelmat.

Jos leskellä on itsellä kertyneitä varoja tai jos hän vaikka ei saa leskeneläkettä, niin tilannehan on aivan sama. Ei ole tietenkään mahdottomuus, että leski edellen jää asumaan puolison osin perintönä jättämään asuntoon, jos ja kun siitä sovitaan. Pitäisi vain tämä lesken kanssa saada sovittua, kuten muutoinkin asumisesta sovitaan vuokrasopimuksella tai myynnillä. Testamenttaus on tietenkin myös mahdollista, jolloin leski vastaa kuluista itse. Perijöiden on aina maksettava omistamisen kulut ja verot, vaikkei mitään saisikaan. Perintöhän voi todellisuudessa olla vain jonkinlainen perintöverolla lunastettu "optio", joka kuihtuu tai menettää arvonsa ajan saatossa. leskeneläkettä ei ole pakko käyttää kodin kunnostukseen tai maksuihin, vaikka uutisoinnissa vedottiin leskeneläkkeen maksun perusteeksi asuminen entisessä kodissa.

Tässä nyt mentiin vähän sivujuonteelle, mutta kyse on leskeneläkkeessä poistamisessa siinä, ettei tuetteisi siten mahdottomia tai muutoin toimimattomia juttuja yhteiskunnan varoin. Kyllä leskenkin pitäisi pystyä vastaamaan omista kuluistaan ja elintasostaan samoin kuin muidenkin yksinelävien nuorten tai aikuisten tai vanhusten.

Unelmapaikkoja on monilla, mutta jos varat eivät riitä unelman ylläpitämiseen, niin ne eivät riitä.
Miksi puolioaan vähemmän ansainnut leski (kotirouva) olisi poikkeus? Suomalaisessa yhteiskunnassa muutoinkin arvostetaan työntekoa ja itsensä elättämistä arvona suurena. Tämä leskeneläkei on siltä osin käänteinen.

Eräs poikkeus kyllä tähän eläkeasian on. Jos puoliso on kuollut tapaturmaisesti, niin vakuutukset saisivat vastata lesken tuista. Muutoinkin vakuutuksen sisältöjä on sovittavissa yksityisissä henkivakuutuksissa. Vakuutuksen voi toki ottaa ja edun saada vaikka leski olisi suurituloisenpi kuin vainaja, siis käynyt työssä ja ansainnut tai maksanut jopa itse vakuutusmaksunsa, jotta voisi säilyttää elintasonsa toisen kuoltua.
 
Se kuollut on ansainnut sen eläkkeen. Maksanut palkastaan tellit ja lellit ja verot. Ei valtio sitä eläkettä maksa, se on etukäteen palkoista perittyä rahaa. Leski saa sitten siitä osuuden. Miksi valtion pitäisi saada kaikki hyöty? Yleensä mies kuolee noin 10 vuotta ennen vaimoaan. Vaimo on taas ollut kotona noin10 vuotta lasten kanssa. Vois ajatella, että tuo on yhteisesti kerrytettyä eläkettä. Samaan perheeseen siis menee. Vois uudistaa eläke juttuja niin, että kaikki eläkeet ovat yhteisiä puolison kanssa. Se olisi reilua meninkiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lesken miniä;11427267:
Se kuollut on ansainnut sen eläkkeen. Maksanut palkastaan tellit ja lellit ja verot. Ei valtio sitä eläkettä maksa, se on etukäteen palkoista perittyä rahaa. Leski saa sitten siitä osuuden. Miksi valtion pitäisi saada kaikki hyöty? Yleensä mies kuolee noin 10 vuotta ennen vaimoaan. Vaimo on taas ollut kotona noin10 vuotta lasten kanssa. Vois ajatella, että tuo on yhteisesti kerrytettyä eläkettä. Samaan perheeseen siis menee. Vois uudistaa eläke juttuja niin, että kaikki eläkeet ovat yhteisiä puolison kanssa. Se olisi reilua meninkiä.


Ai kaikki eläkkeet yhteisiä puolison kanssa? Mitä helvetin helvettiä luin.
 
Kiitos vastauksistanne. Onko sen nyt niin, ettei minulla ole mitään sananvaltaa miehen rahankäyttöön, vaikka asumme yhdessä? Tuttavieni miehet ainakin ostavat vaimoilleen lahjoja ja nauttivat yhdessä pienistä ylellisyyksistä. Minusta elämämme nykyisellä elintasolla on harmaata ja tasapaksua.


Voi jeesus 40 -kymppinen nainen kyselee tällaista. Miksi miehesi pitäisi kustantaa sinun tuhlailusi? Jos haluat enemmän käteitä, tee enemmän töitä. Vaikutat ahneelta ja laskelmoivalta bitchiltä samaan tapaan kuin "Hyvän elämän" Jaana.

Jatka samaan tyyliin, niin mies hakeutuu vähemmän laskelmoivan naisen seuraan. Ahneella kun taitaa aika usein olla se paskainen loppu.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä