Kokemuksia pihistä miehestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jaana73
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Jaana73

Vieras
Olemme nelikymppinen lapseton pariskunta. Omistamme asuntomme puoliksi, josta miehellä on lainaa ja minä maksoin oman osuuteni saamallani perinnöllä, johon kaikki menikin. Teen kaupassa lyhennettyä viikkoa, joten käteen jää vain 900€ kuussa. Miehelle jää 2500€, josta hän maksaa lainan lyhennyksensä ja vastikkeen. Silti miehelle jää käteen 1700€.

Mies on turvallisuushakuinen ja pihi. Hän säästää ja sijoittaa 800€/kk, joten periaatteessa meillä on sama elintaso. Minä vain haluaisin nauttia elämästä, syödä ulkona, ostaa nättejä vaatteita, matkustella ja vähän sisustaakin. Olen yrittänyt sanoa miehelle, ettei rahoja saa hautaan, mutta hän vain sanoo, että minun pitäisi hankkia parempi työpaikka, jos ei nykyinen elintaso riitä.

Mitä mieltä olette? Onko toiveeni mukavammasta elämästä kohtuullinen? Muuten meillä menee hyvin, mutta tämä raha-asia harmittaa.
 
Minun mielestäni yhteiset menot pitää jakaa ja maksaa tasapuolisesti molempien osapuolten tulot huomioon ottaen, mutta sillä yli jäävällä rahalla on kummallakin oikeus tehdä mitä haluaa. Jos itse haluat käyttää omat rahasi matkusteluun, sisustamiseen ja muihin ostoksiin, niin sinulla on oikeus siihen, mutta yhtä suuri oikeus miehelläsi on säästää ja sijoittaa omat rahansa jos hän niin tahtoo. Totta on, ettei rahoja saa mukaan hautaansa, mutta saattaa hyvinkin olla, että sitä rahaa tarvitaan jo sitä ennen. Koskaan ei tiedä, milloin sattuu jotain jolloin rahaa todella tarvitaan: työttömyys, vakava sairaus, onnettomuus... Se "paha päivä" saattaa tulla kenelle tahansa koska tahansa.

Sairaalloinen pihiys ei tietenkään ole mukavaa kenenkään kannalta, mutta ei ole mitään väärää siinä, että on varovainen rahan käytön suhteen. Jos miehesi ei halua kuluttaa rahaa, eikä nauti sellaisesta, mihin sitä kuluu, niin ei siihen kannata pakottaa. Voittehan te yhdessä harrastaa niitä "halvempia huveja" ja sinä voit sitten yksiksesi nauttia ostoksista ja matkustelusta.
 
Kyllähän tuo ihan teidän keskenänne sovittava asia on. Viestistäsi ei ilmene, miten kauan olette olleet yhdessä, koska tuskin ´mies on yhtäkkiä muuttunut pihiksi.
Kuinka pitkään maksoit lainaa ennen perinnön saamista. Tavallaanhan sinulla on perinnön ansiosta paljon rahaa käytössäsi, koska sinun ei tarvitse maksaa palkastasi lainaa.
Ja toisaalta miehesi neuvo on ihan kelpo vaihtoehto: hanki uusi työ tai lisää työtä.
Jos sinulla olisi vähän rahaa siksi, että teillä olisi lapsia, joita hoitaisit kotona, niin ilman muuta miehen panoksen pitäisi olla suurempi.
Tekstistäsi ei ilmene, mitä asioita teette yhdessä, sellaisia, joista nautitte.
Ei täältä sivulta ole helppo antaa neuvoja, kun ei tunne kokonaisuutta. Sinun vanhemmillasi oli todennäköisesti yhteinen rahatalous, mutta sinun ikäluokassasi se on jo paljon harvinaisempi ja siksi asioista kannattaisi puhua monelta kantilta ennen kuin muuttaa yhteen ja ostaa asuntoa.
 
Olen samoilla linjoilla nimimerkin anna kanssa.

Mitä on mielestäsi tuo toivomasi "mukavampi elämä"? Tarkoitatko että miehesi pitäisi ostaa sinulle niitä kenkiä, käsilaukkuja ja matkoja? Oletko miettinyt että miehesi ei ehkä saa mielihyvää samoista asioista kuin sinä? Kaikki eivät yksinkertaisesti nauti turhan rihkaman ja materian keräämisestä. Ainakin minua ahdistaisi tilanne jossa tilini olisi aina tyhjä ennen seuraavaa palkkapäivää mutta kaapit olisivat täynnä uutta sälää ja materiaa sielun tyhjyyttä paikkaamaan.

Mielestäni reilua olisi jos kustantaisit itse harrastuksesi (kuluttaminen) ja mies omansa (sijoittaminen). Yhteiset lomamatkat ja jutut ovat toki asia erikseen. Ehkä sinun täytyy hankkia paremmin palkattu työ kattamaan elämäntyylisi?

Miehesi ei ole mielestäni pihi vaan fiksu, sillä hän varautuu mahdollisiin tuleviin taaloudellisiin riskeihin. Joo, puupalttoossa ei ole taskuja mutta silloin kun iskee joku pahempi suurlama tai systeemikriisi on hyvä olla hieman pelimerkkejä jemmattuna jonnekin.
 
Minä vain haluaisin nauttia elämästä, syödä ulkona, ostaa nättejä vaatteita, matkustella ja vähän sisustaakin.
Sinä saat tehdä OMILLA rahoillasi mitä haluat. Mies saa tehdä OMILLA rahoillaan mitä haluaa. Hänen ei kuulu ostaa sinulle ravintolaillallisia tai vaatteita tai matkoja, mutta hänellä ei myöskään ole oikeutta estää sinua käyttämästä sinun rahojasi niinkuin haluat. Minulle ainakin jäi epäselväksi kumpaa tilannetta tarkoitit - estääkö mies sinua tuhlaamasta sinun rahojasi, vai haluaisitko sinä tuhlata miehen rahoja?

Jos omat rahasi eivät riitä elämäntyyliin jonka sinä itse haluaisit, niin tottakai SINUN kuuluu hankkia lisää tuloja. Ei niin, että alat tuhlata miehen rahoja.
 
Viimeksi muokattu:
Sinä saat tehdä OMILLA rahoillasi mitä haluat. Mies saa tehdä OMILLA rahoillaan mitä haluaa. Hänen ei kuulu ostaa sinulle ravintolaillallisia tai vaatteita tai matkoja, mutta hänellä ei myöskään ole oikeutta estää sinua käyttämästä sinun rahojasi niinkuin haluat. Minulle ainakin jäi epäselväksi kumpaa tilannetta tarkoitit - estääkö mies sinua tuhlaamasta sinun rahojasi, vai haluaisitko sinä tuhlata miehen rahoja?

Jos omat rahasi eivät riitä elämäntyyliin jonka sinä itse haluaisit, niin tottakai SINUN kuuluu hankkia lisää tuloja. Ei niin, että alat tuhlata miehen rahoja.

Just niin!
Meillä on asiat toisinpäin.
Olen elänyt koko elämäni aika pihisti ja minulla onkin oma talon puolikkaani kohta velaton. Miehellä sen sijaan on velkaa vielä noin 20 vuotta + elareita lapsista muutama vuosi.
Ja vaikka minulla on paljon pienemmät tulot niin laitan kuitenkin säästöön itseäni varten (pesämunaksi eläkkeelle) joka tilistä - ruoat ja muut yhteiset kulut maksetaan puoliksi.
Jos jotain esim. vaatteita haluan niin ei tulisi mieleenkään odottaa että aviomieheni maksaisi, eikä hänkään odota tietenkään että minä maksaisin hänen "ylimääräisiä omia menojaan".
Yhteiset huvitukset/ lomamatkat maksetaan sitten puoliksi, noin suurinpiirtein - emme me mitään kirjaa kuitenkaan pidä :)
 
Viimeksi muokattu:
Teen kaupassa lyhennettyä viikkoa, joten käteen jää vain 900€ kuussa.
Mitä mieltä olette? Onko toiveeni mukavammasta elämästä kohtuullinen?

Pyyhin tuon miehen kokonaan pois tuosta aloituksestasi tuossa lainauksessani.

Sinulle jää siis omaan kulutukseesi n. 800 euroa kuussa (henkilökohtaisiin tarpeisiisi)? Tee valintoja! Jos syöt erittäin yksinkertaisesti, mutta terveellisesti, ruokaasi kuluu n. 100 euroa kuussa, jolloin sinulle jää 700 euroa vaatteisiin, matkusteluun, säästöön tai sisutamiseen. Jos käytät herkutteluun ja mässäilyyn ja ulkona syömiseen koko 800 euroa, sinulle ei jää rahaa muuhun... Jos käyt kerran syömässä ravintolassa hyvin (60,-) ja muuten syöt yksinkertaisesti ja terveellisesti ja törsäät kunnolla sandin farkkutakkiin (? n. 150,- ?), sinulle jää n. 500 euroa sisustamiseen ja matkustamiseen..... Ja tätä rataa. Ymmärtänet juonen? Valitse!

Mies tekee rahoillaan, mitä lystää.
 
Viimeksi muokattu:
Minun ymmärrykseni mukaan tuo pariskunta on aika lailla tasoissa.
Naisella on jo säästössä pääomaalainattomassa asunnonpuolikkaassa.
Miehellä vastaavasti lainaa puolikkaastaan.

Jotta mies pääsee tasoihin taloudellisesti, hän säästää ainakin niin kauan, että säästöillä voi kattaa asunnon maksamattoman osan. Jos nyt laittaisitte kengät eri suuntiin, sinulla olisi pääomaa, mutta miehellä velkaa.

Minulla ei ikinä ole ollut noin paljon rahaa käytössäni asumiskulujen jälkeen itselleni, kuin sinulla nyt. Kyllä siitä pitäisi riittää säästöön haluamiasi matkoja varten, vaikka ostatkin vaatteita ja tavaroita itsellesi. Huonekaluja yms. hankitte tietysti yhteisesti, jos sellaisia tarvitaan.

Olen samaa mieltä miehen kanssa, jotta jos elintaso ei ole sinulle riittävä, hankit työn, josta saat enemmän. Vaikkapa aluksi täysipäiväistä työtä, olethan vasta nelikymppinen.

Minulle tuli purkauksestasi sellainen käsitys, jotta olet käsi ojossa mieheh kukkarolle. Jos teillä olisi yhteisiä lapsia, toki hommaa pitäisi tarkastella pikkuisen toisella tapaa.
 
Olemme nelikymppinen lapseton pariskunta. Omistamme asuntomme puoliksi, josta miehellä on lainaa ja minä maksoin oman osuuteni saamallani perinnöllä, johon kaikki menikin. Teen kaupassa lyhennettyä viikkoa, joten käteen jää vain 900€ kuussa. Miehelle jää 2500€, josta hän maksaa lainan lyhennyksensä ja vastikkeen. Silti miehelle jää käteen 1700€.

Mies on turvallisuushakuinen ja pihi. Hän säästää ja sijoittaa 800€/kk, joten periaatteessa meillä on sama elintaso. Minä vain haluaisin nauttia elämästä, syödä ulkona, ostaa nättejä vaatteita, matkustella ja vähän sisustaakin. Olen yrittänyt sanoa miehelle, ettei rahoja saa hautaan, mutta hän vain sanoo, että minun pitäisi hankkia parempi työpaikka, jos ei nykyinen elintaso riitä.

Mitä mieltä olette? Onko toiveeni mukavammasta elämästä kohtuullinen? Muuten meillä menee hyvin, mutta tämä raha-asia harmittaa.

Kaipaisin vähän selvennystä, niinkuin moni muukin tässä kommentoinut. Haluaisitko sinä, että mies maksaisi teille ulkona syömisen, vaatteet, matkat ja sisustuksen, vai onko kyse siitä että mies syyllistää sinua siitä, että käytät omia rahojasi noihin asioihin? Omat rahasi saat tietenkin käyttää ihan niinkuin haluat, mutta toisen rahojen pyytäminen sellaiseen, josta toinen ei ole itse kiinnostunut, on vaikeaa (lisäksi ymmärränkö oikein, että hän jo maksaa koko yhtiövastikkeen?). Jos sinulla on asumiskulujen jälkeen 900 euroa kuussa käytettävissäsi, niin sillähän tekee ja ostaa jo kaikenlaista, et sinä edes tarvitse miehen rahoja!

On vaikea kommentoida tarkemmin, kun en tiedä, millainen elämäntyyli teillä on. Esim. jos sisustus on todella kulahtanut, niin ehkä olisi ihan paikallaan hankkia vähän uusia huonekaluja (ja maksaisitte ne puoliksi!). Mutta vaikea sanoa, kun en tosiaan tiedä, minkä näköistä kotonanne on. Joskus sisustusharrastaja saattaa haluta jotain uutta, vaikka normi-ihmisen silmään kaikki olisi hyvin. Samoin on vaikea kommentoida, olisiko paikallaan syödä ulkona vähän useammin, kun en tiedä minkä hintatason ravintoloissa sinä haluaisit käydä (tuleeko laskusta 20 vai 100 euroa per nenä?) enkä tiedä, mitä miehesi pitää kalliina (kauhistuttaako häntä jopa hampurilaisen hinta vai vasta kun lasku on 50 euroa per nenä?). Ehkä kuitenkin voisitte löytää jonkinlaisia kompromisseja miehesi kanssa, esim. käymällä merkkipäivinä ulkona syömässä vaikka ei muuten?

Miksi muuten miehesi laittaa noin paljon rahaa sijoituksiin, eikö olisi järkevämpää keskittyä lainan maksamiseen? Säästyisi koroilta.
 
Viimeksi muokattu:
Kaipaisin vähän selvennystä, niinkuin moni muukin tässä kommentoinut. Haluaisitko sinä, että mies maksaisi teille ulkona syömisen, vaatteet, matkat ja sisustuksen, vai onko kyse siitä että mies syyllistää sinua siitä, että käytät omia rahojasi noihin asioihin? Omat rahasi saat tietenkin käyttää ihan niinkuin haluat, mutta toisen rahojen pyytäminen sellaiseen, josta toinen ei ole itse kiinnostunut, on vaikeaa (lisäksi ymmärränkö oikein, että hän jo maksaa koko yhtiövastikkeen?). Jos sinulla on asumiskulujen jälkeen 900 euroa kuussa käytettävissäsi, niin sillähän tekee ja ostaa jo kaikenlaista, et sinä edes tarvitse miehen rahoja!

On vaikea kommentoida tarkemmin, kun en tiedä, millainen elämäntyyli teillä on. Esim. jos sisustus on todella kulahtanut, niin ehkä olisi ihan paikallaan hankkia vähän uusia huonekaluja (ja maksaisitte ne puoliksi!). Mutta vaikea sanoa, kun en tosiaan tiedä, minkä näköistä kotonanne on. Joskus sisustusharrastaja saattaa haluta jotain uutta, vaikka normi-ihmisen silmään kaikki olisi hyvin. Samoin on vaikea kommentoida, olisiko paikallaan syödä ulkona vähän useammin, kun en tiedä minkä hintatason ravintoloissa sinä haluaisit käydä (tuleeko laskusta 20 vai 100 euroa per nenä?) enkä tiedä, mitä miehesi pitää kalliina (kauhistuttaako häntä jopa hampurilaisen hinta vai vasta kun lasku on 50 euroa per nenä?). Ehkä kuitenkin voisitte löytää jonkinlaisia kompromisseja miehesi kanssa, esim. käymällä merkkipäivinä ulkona syömässä vaikka ei muuten?

Miksi muuten miehesi laittaa noin paljon rahaa sijoituksiin, eikö olisi järkevämpää keskittyä lainan maksamiseen? Säästyisi koroilta.

Kiitos vastauksistanne. Onko sen nyt niin, ettei minulla ole mitään sananvaltaa miehen rahankäyttöön, vaikka asumme yhdessä? Tuttavieni miehet ainakin ostavat vaimoilleen lahjoja ja nauttivat yhdessä pienistä ylellisyyksistä. Minusta elämämme nykyisellä elintasolla on harmaata ja tasapaksua.
 
Viimeksi muokattu:
^Se on juuri niin. Jos haluat enemmän käyttörahaa, tee edes täyttä työviikkoa. Tai rupea maksamaan oma osuutesi vastikkeestanne ja pyydä miestäsi ostamaan vastaavalla rahasummalla sulle joku lahja tai dinner.
 
Kiitos vastauksistanne. Onko sen nyt niin, ettei minulla ole mitään sananvaltaa miehen rahankäyttöön, vaikka asumme yhdessä? Tuttavieni miehet ainakin ostavat vaimoilleen lahjoja ja nauttivat yhdessä pienistä ylellisyyksistä. Minusta elämämme nykyisellä elintasolla on harmaata ja tasapaksua.

Kyllä se niin on. Yhdessäasuminen ei anna oikeutta ja valtaa toisen kukkaroon. Arvasin siis ihan oikein, jotta sinua persottaa miehen rahat ja luulenpa lisäksi, jotta sinä olet niitä, joilla lantti polttaa taskussa.

Valituksellasi olisi katetta, jos sinä eläisit puutteessa ja toinen elelisi leveästi.
Nyt teillä kummallakin on käyttövaroja ihan riittävästi kattaa omat menonne. Sinulla lisäksi pääoma asunnossa.

Ole onnellinen miehestä, joka ajattelee järkevästi. Jos elämänne ei sinua tyydytä, pitänee hakea joko tuntuvasti rikkaampi mies tai voittaa lotossa.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos vastauksistanne. Onko sen nyt niin, ettei minulla ole mitään sananvaltaa miehen rahankäyttöön, vaikka asumme yhdessä? Tuttavieni miehet ainakin ostavat vaimoilleen lahjoja ja nauttivat yhdessä pienistä ylellisyyksistä. Minusta elämämme nykyisellä elintasolla on harmaata ja tasapaksua.

Kyllä se todellakin on niin, että aikuiset ihmiset vastaavat ihan itse omista menoistaan. Poikkeuksena tilanteet joissa toinen vaikka sairastuu, hoitaa yhteisestä sopimuksesta yhteisiä lapsia kotona jne, mutta silloin kun kummallakin on jo elämän perustarpeet täytetty niin toisella ei todellakaan ole mitään velvollisuutta kustantaa toiselle ylellisyyksiä. Joita maksaja ei edes itse kaipaisi! Etkö oikeasti huomaa kuinka kieroutunut ajattelutapasi ja toiveesi on??

Halusi kuulostaa vielä oudommalta kun muistaa, että ihan itse olet siihen joutunut. SINÄ olet sijoittanut perintörahasi asuntoon. SINÄ teet lyhennettyä, huonosti palkattua työtä etkä ilmeisesti edes pyri täysiin tunteihin/parempiin ansioihin. Millä ihmeen logiikalla MIES ei saisi sijoittaa rahojaan niinkuin haluaa (sinäkin sijoitit!), eikä käyttää niitä niinkuin haluaa :o? Miksi MIEHEN pitää käydä töissä ja tienata rahaa, kun sinun ei? Yhtä hyvinhän hän olisi voinut heittäytyä puolipäiväiseksi ja vaatia sinua käyttämään perintörahasi ostelemalla hänelle partavesiä, moottoripyörän osia ja kalastusvälineitä tai jotain muuta mistä sinä et välitä pätkääkään!
 
Viimeksi muokattu:
25 vuotta takana aviolittoa ja maksamme kaiken tasan puoliksi. Kumpikaan ei koskaan nuuski toisen raha-asioita: Ei ole tietoa miehen pankkiasioista, eikä hänelläkään minun. Yhteiselle tilille panemme saman summan, vaikka tuloni ovatkin aika lailla pienemmät. Ei tulisi mieleen odottaa että mies maksaisi minunkin yhtiövastikkeeni.

Mies voi tuhlata enemmän se on selvää, ollut alusta asti, mutta en edes kymppiä ole koskaan mieheltä lainannut. Hän voi joskus ostaa minulle makeisia ja minä ostan hänelle kukkia, mutta siinä se on.
Nurinasi on pettyneen lapsen uikutusta vailla perustetta. Olet aikamoinen kotijäärä, veikkaan.
 
En tarkoita loukata ketään mutta tuo sun ja mun rahat meininki kuulostaa minun korvaani aika ankealta. En osaa kuvitella etten tietäisi mieheni raha-asioiden tilasta yhtään mitään eikä hän minun. Pelottavakin ajatus esimerkiksi siinä tapauksessa että toinen sairastuu vakavasti tai ajautuu vaikka peliaddiktioon ja pahoihin velkoihin toisen tietämättä. Me olemme tiimi ja meidän rahat menevät samalle tilille johon kummallakin on yhtäläinen käyttöoikeus. Lupia normaaliin rahankäyttöön ei tarvitse kummankaan kysellä, isommista ostoksista keskustellaan etukäteen. Kaikki tämä vaatii tietysti sen että kumpikin luottaa toiseen ja kunnioittaa tehtyjä sopimuksia. Eipä ole vielä tullut ongelmia ja liittoa takana 12 vuotta.

Minulla on myös investointeja ajalta ennen liittoamme ja olen selvittänyt miehelleni tarkkaan mitä ja missä ne ovat ja mitä hänen tulee tehdä niiden edunsaajana tarvittaessa. Periaatteemme on etteivät raha-asiat avioliitossa ole salaisuuksia. Miksi niiden pitäisi olla - en oikein ymmärrä, paitsi jos partneriin ei voi luottaa penninkään vertaa tai hän on juoppo, armoton hyväksikäyttäjä tai muun sortin huijari. Silloin tietysti kannattaa varjella omaisuuttansa tarkkaan, ja parempi vielä ettei sellaisen ihmisen kanssa edes mihinkään avo- tai avioliittoon alunperinkään ryhdy.

Alkuperäiselle kirjoittajalle - miehesi on aika tyypillinen tapaus siinä ettei ostele vaimolleen lahjoja. Tuskin tuohon tulee muutosta. Sinulla tuntuu olevan kohtuullisesti rahaa käytössä joten ota ohjat omaan käteesi ja osta itsellesi jotain kivaa ja säästä loput matkaan ystäviesi kanssa jos miestäsi ei matkustaminen kiinnosta. Minusta myös se että sinulla on enemmän vapaa-aikaa lyhennetyn työviikon ansosta on melkoinen etu. Saathan näin enemmän vapaa-aikaa harrastuksiin, lukemiseen yms. eikä rahatilanteesi ole suuremmin siitä kärsinyt koska asumisesi on jo perinnöllä maksettu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eri näkökulma;11419407:
Minulla on myös investointeja ajalta ennen liittoamme ja olen selvittänyt miehelleni tarkkaan mitä ja missä ne ovat ja mitä hänen tulee tehdä niiden edunsaajana tarvittaessa. Periaatteemme on etteivät raha-asiat avioliitossa ole salaisuuksia. Miksi niiden pitäisi olla - en oikein ymmärrä, paitsi jos partneriin ei voi luottaa penninkään vertaa tai hän on juoppo, armoton hyväksikäyttäjä tai muun sortin huijari. Silloin tietysti kannattaa varjella omaisuuttansa tarkkaan, ja parempi vielä ettei sellaisen ihmisen kanssa edes mihinkään avo- tai avioliittoon alunperinkään ryhdy..


Tuota, lähipiirissäni on yli kymmenen vuotta naimisissa ollut tapaus joka päättyi petokseen. Kummallakin oli tilinkäyttöoikeus toisen tileihin. Muistan kun nuoruudessani olin töissä rahalaitoksessa, niin näitä juttuja tuli sen verran eteen, etten omissa suhteissani ole koskaan antanut tilinkäyttöoikeutta omiin tileihini. Yhteinen tili meillä on.
 
Sinä saat tehdä OMILLA rahoillasi mitä haluat. Mies saa tehdä OMILLA rahoillaan mitä haluaa. Hänen ei kuulu ostaa sinulle ravintolaillallisia tai vaatteita tai matkoja, mutta hänellä ei myöskään ole oikeutta estää sinua käyttämästä sinun rahojasi niinkuin haluat. Minulle ainakin jäi epäselväksi kumpaa tilannetta tarkoitit - estääkö mies sinua tuhlaamasta sinun rahojasi, vai haluaisitko sinä tuhlata miehen rahoja?

Jos omat rahasi eivät riitä elämäntyyliin jonka sinä itse haluaisit, niin tottakai SINUN kuuluu hankkia lisää tuloja. Ei niin, että alat tuhlata miehen rahoja.


Samaa mieltä.
 
Viimeksi muokattu:
"Miksi muuten miehesi laittaa noin paljon rahaa sijoituksiin, eikö olisi järkevämpää keskittyä lainan maksamiseen? Säästyisi koroilta.[/QUOTE]"

Tuohon kysymykseen voi vastata yksinkertaisesti:

Onnistuneet sijoutukset tuottavat reilusti enemmän, kuin lainasta pitää maksaa korkoa nykyisellä matalalla korkotasolla. Kurssien seuraaminen vaatii kuitenkin viitseliäisyyttä, jotta kauppoja tehdään oikeina aikoina.
 
Kiitos vastauksistanne. Onko sen nyt niin, ettei minulla ole mitään sananvaltaa miehen rahankäyttöön, vaikka asumme yhdessä? Tuttavieni miehet ainakin ostavat vaimoilleen lahjoja ja nauttivat yhdessä pienistä ylellisyyksistä. Minusta elämämme nykyisellä elintasolla on harmaata ja tasapaksua.


Kirjoituksestasi saa sen käsityksen että olette jo vakiintunut pari.

Mä olen itse asunut avomieheni kanssa neljä vuotta ja olen tällä hetellä työttömänä.Silloin kun olin töissä maksoin kaikesta puolet , mutta nyt mies minunkin osuuteni asuntolainoista ja kaikki yhteiset laskut lisäksi käymme matkoilla 2-3 kertaa vuodessa. Mies maksaa matkat. Minä ostan kaikki ruuat ja maksan omat henkilökoht. laskuni.

Alkuun kun muutimme yhteen kuivttelin että mies on pihi, nyt olen huomannut että hän on vain säästeliäs mutta on valmis käyttämään rahaa yhteiseen huusholliimme. Toivon tietysti työllistyväni mahdollisimman pian että voin taas maksaa oman osuuteni yhteisistä menoista. Ymmärrän hyvin ap:n näkökannan, mies voisi tosiaan käyttää rahaa sinuunkin.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja jessus sentään;11425008:
Kirjoituksestasi saa sen käsityksen että olette jo vakiintunut pari.

Mä olen itse asunut avomieheni kanssa neljä vuotta ja olen tällä hetellä työttömänä.Silloin kun olin töissä maksoin kaikesta puolet , mutta nyt mies minunkin osuuteni asuntolainoista ja kaikki yhteiset laskut lisäksi käymme matkoilla 2-3 kertaa vuodessa. Mies maksaa matkat. Minä ostan kaikki ruuat ja maksan omat henkilökoht. laskuni.

Alkuun kun muutimme yhteen kuivttelin että mies on pihi, nyt olen huomannut että hän on vain säästeliäs mutta on valmis käyttämään rahaa yhteiseen huusholliimme. Toivon tietysti työllistyväni mahdollisimman pian että voin taas maksaa oman osuuteni yhteisistä menoista. Ymmärrän hyvin ap:n näkökannan, mies voisi tosiaan käyttää rahaa sinuunkin.

Tekee kyllä tosi ison virheen jos maksaa sun asuntolainojas.
 
Ex-avomies oli piheistä pihein. Meikä opiskeli ja kävi osa-aikatyössä ja mies oli hyväpalkkaisessa kokopäivätyössä. Silti hän ei olisi rahojaan halunnut käyttää mihinkään. Ukko yritti saada minut maksumieheksi tai siis -naiseksi, joka ikiseen asiaan. Meni hermot ja rupesin kirjaamaan ylös kaikki rahanmenoni. Kirjauksista ilmeni paljonko pienistä tuloistani meni rahaa meidän yhteisen hyvän eteen. Kuukauden päästä näytin kirjanpitoa miehelleni ja sanoin, että katsopas tätä ja missäs se sinun panoksesi on. Ukolla oli siis tapana keksiä kaikenlaisia tekosyitä miksi minun pitää maksaa ja miten hän on muka panostanut meidän yhteiseen elämään rahallisesti. Mutta joutui ukkeli myöntämään, että hän ei ole rahojaan käyttänyt muuhun kuin omaan autoonsa. Lopulta kävi niin, että ukko löysi minua kiltimmän naisen, joka maksoi kaiken ja lähti sen kelkkaan. No ei edes harmita, että pääsin siivellä elävästä riippakivestä eroon! Harmittaa vaan että ikinä alistuin maksajan asemaan vaikka tuloni eivät olisi siihen riittäneet.
 

Yhteistyössä