Rypäleraskaus

Kiitos terkuista ja kommenteista. Murmeliinille superiloiset onnittelut tuhisijasta. <3

 

Mukavaa, että täällä vanhat konkarit käyvät edelleen ilmoittelemassa itsestään. Teidän kaikkien jutut ovat kuitenkin meille enemmän ja vähemmän uusille tulokkaille tuttuija. Olemme seuranneet kirjoituksistanne teidän askeleitanne kohti rypäleetöntä elämää ja saaneet niistä itse paljon apuja ja toivoa.

Murmeliini: Ihania uutisia ja hurjasti onnea. Oliko se niin, että teillä nappasi pikkuihme kiinni melko pian sen jälkeen kun karenssin lopetitte? Meillä vaan yritetään vielä ja nyt jo vähän hormooniavusteisesti.

Viuhti pohti tämän kaiken tarkoitusta tai tarkoituksettomuutta. Jokainen meistä löytää itselleen toimivimmat tavat, jolla tämän tapahtuman sulattaa. Minäkään en suoranaisesti ajattele, että näin oli tarkoitettu. En myöskään usko anasinneeni tällaista koettelemusta. Tämä kokemus vain istahtaa aivoihini paremmin, kun ajattelen, että en voi sitä muuttaa, se on nyt osa minua ja elämääni ja kaiken vain piti mennä näin. En halua säilöä tätä aikaa elämästäni katkerana muistona, sillä minulle se toi myös paljon hyviä juttuja ja ihania ihmisiä (esim. opintojen myötä löytyneet ihanat luokkakaverit). Tällaista pohdiskelua tänään.

 

Jotain valoa taas täälläkin - ja kesäkin vielä

Sain luvan uuteen yritykseen, koska hcg-lähtöarvo oli alun perin matala ja löydös vain viitteellinen. Maaliskuussa arvo vielä jumitti nelosessa, mutta sen jälkeen alkoikin kaivattu alamäki. Ja viimeisin arvo oli mittaamattomissa.

Murmeliinille onnittelut uudesta perheenjäsenestä!

Onnea ja toiveiden toteutumista kaikille ketjulaisille! Olkoon tämä kokemus meitä vahvistava.

Toivoo Jonna

 

Täällä yksi uunituore ex-karenssikerholainen matkalla kohti uusia seikkailuja! Hienoa, että on muitakin, jotka ovat hiljattain saaneet / saamassa vapautuksen.

Vauvantuoksuiset onnittelut Murmerliinille!

 

Perheemme kiittää onnitteluista!!!

Tosiaan, meillä kävi niin hieno tuuri että onni tarttui matkaan heti toisesta kierrosta ja kaikki meni tosiaan ihan normaalisti. Vielä kun saadaan tulokset istukasta ja verikokeista niin sitten viimeistään uskon että olen parantunut. Mitään molaan liittyvää en nyt voinnissani keksi, uskoisin että vuoto on normaalia jälkivuotoa ja mahaa on vielä jäljellä kun sektiosta on vasta 3 viikkoa. Palaan asiaan kun tulokset tulevat!

 

Piti pitkän tauon jälkeen palata päivittämään tilanne, kun asia tuli tavallaan ajankohtaiseksi. Positiivisia uutisia tällä kertaa . Ja samalla tsempityksiä muile, jotka tämän kamalan kohtalon kärsivät. Uusia tuntuu tulevan tipoittain jatkuvasti.

Kirjoittelin tänne joskus viime syksynä, kun minulla todettiin ekassa ultrassa osittainen mola. Silloin olin tosi huonovointinen pitkään ja huimasi aika paljon. Negatiivisen testituloksen sain melko pian ja siitä seurasi puolen vuoden karenssi. Lääkäri määräsi pakolla pillerit, mutta jätin ne 3 kk päästä pois, koska ne ei vaan sopineet.. Sen jälkeen käytimme kondomia.

Karenssi loppui joskus vapun jälkeen. Eka kierto taisi mennä ajoituksen puolesta vähän ohi. Kesälomalla kuitenkaan ei kuukautisia kuulunut. Eka tein negatiivisen testin, mutta lomamatkalta kotiuduttuamme ei kuukautiset olleet vieläkään alkaneet ja testi olikin positiivinen. Sain luvan soittaa suoraan kättärille ja varata alkuraskauden ultran. Siellä kävimme sitten tänään ja viikkoja oli 9+1! Saatiin kuva pienestä eliöstäkin mukaan. Huono olo on ollut pitkään, mutta eri tavalla kun edellisellä kerralla, joten sikäli toivoinkin parasta. Lääkäri katsoi vielä kaikki paikat tarkasti läpi ja mitään normaalista poikkeavaa ei näkynyt. Sen jälkeen uskalsin jo soittaa sitten neuvolaankin.

Toivotaan nyt siis, että tämä episodi olisi meidän osalta ohi. Todella paljon myötätuntoa ja haleja kaikille, jotka tällä hetkellä painiskelevat diagnoosin herättämien tunteiden kanssa, odottavat karenssin kulumista sekä varsinkin niille, jotka ovat joutuneet tämän lisäksi rankkoihin hoitoihin!

 

Luumulle kovasti onnea masun kasvatteluun. Ihania uutisia. )

Mukava kuulla, että karenssit kuluvat loppuun ja onnellisia loppuja saadaan näille rypäletarinoille.

 

Hei, onnea kaikille ja Murmeliinille erityiset onnittelut vauvasta! Kyllä on hienoa, että kaikkien vaikeiden vaiheiden jälkeen pääsitte onnelliseen ja toivottuun lopputulokseen!

 

Kiitos Otavainen ja onnittelut Luumulle, pidetään peukkuja että kaikki päättyy teilläkin onnellisesti! Ihanaa että tällaisia valonsäteitä tänne saadaan, toivottavasti ne luovat uskoa kaikille jotka täällä vierailevat <3

 

Huh huh! Niin se vaan elämä otti ja yllätti, jälleen Nyt sitä ollaan raskaana, ihan suunnittelematta, ihan luomusti! Herttileijaa, ei tätä meinaa uskoa tai siis käsittää. Pitää nyt ottaa selville, pääsenkö varhaisultraan -09 molan vuoksi... Hih hih....hassua!

 

Huh huh! Niin se vaan elämä otti ja yllätti, jälleen Nyt sitä ollaan raskaana, ihan suunnittelematta, ihan luomusti! Herttileijaa, ei tätä meinaa uskoa tai siis käsittää. Pitää nyt ottaa selville, pääsenkö varhaisultraan -09 molan vuoksi... Hih hih....hassua!

Onnittelut!

Varhaisultraa kannattaa varmaan kysellä siellä missä mola hoidettiin (esim. mun tapauksessa se oli Kättärin naistentautien poliklinikka), eikä esim. neuvolasta. Mun ultra oli myös fyysisesti siellä naistentautien puolella, eikä äitiyspuolella. Kun mä soitin varhaisultran jälkeen neuvolaan, niin jäi mielikuva ettei se neuvolan hoitaja eka edes tiennyt mikä se mola on.. Vaikka olikin muuten oikein sympaattinen ja mukava.

 

Onnittelut!

Varhaisultraa kannattaa varmaan kysellä siellä missä mola hoidettiin (esim. mun tapauksessa se oli Kättärin naistentautien poliklinikka), eikä esim. neuvolasta. Mun ultra oli myös fyysisesti siellä naistentautien puolella, eikä äitiyspuolella. Kun mä soitin varhaisultran jälkeen neuvolaan, niin jäi mielikuva ettei se neuvolan hoitaja eka edes tiennyt mikä se mola on.. Vaikka olikin muuten oikein sympaattinen ja mukava.

Kiitos onnitteluista!

Soitin tänään Kättärille, missä mun täydellinen molani kesällä 2009 hoidettiin. Naistentautien poliklinikalle tosiaan se varhaisultra-aika tuli tuonne kuun viimeiselle päivälle.

Varasin myös neuvola-ajan sen ultran jälkeiselle viikolle ja vihdoin oli langan päässä neuvolan täti, joka tiesi Molan. Silloin, kun Mola minulla oli, ei silloinen neuvolan täti tiennyt moisesta mitään.

Ihanan onnellinen olo tässä pikkuisen varovaisesti on, mutta ihan pienesti vain Aion edetä pelonaihe kerrallaan, eli ensin jännitän varhaisultraa ja Molan poissulkemista. Jos silloin saan vihdoin nähdä sydänäänet enkä kohduntäydeltä rypälemäistä massaa, niin sitten alan seuraavaksi jännittämään sitä, että pikkuinen pysyisi kyydissä ja selvittäisiin riskiviikoista. Minulla on kyllä hyvin rauhallinen olo, ei oikeastaan läheskään niin pelokas tai stressaantunut kuin olisin odottanut. Ehkä tämä ensimmäinen tärppi kolmen vuoden jälkeen tuntuu niin suurelta lahjalta, että osaan vaalia tätä olemalla maalailematta piruja seinille.

 

Onnea matkaan, Piiku!

 

Kopkop on seuraillut taustalla uusia ja vanhoja. En ole jaksanut kirjoittaa sitten viime kevään...Tsemppiä kaikille!

Meillä esikoisen yritystä elokuusta 2009 alkaen. Täällä todettu täydellinen mola rv 7 toisesta inseminaatiosta. Marraskuussa 2011 oli kaavinta ja hcg tuolloin 32000 (muistaakseni). Hitaasti, mutta varmasti hcg lähti laskuun ja helmikuussa oli jo laskenut alle kahteen joten sain "tuomioksi" 6kk hcg-seurannan.

Mutkia matkassa tuotti pk-seudun eri lääkäreiden eriävät mielipiteet. Ja kiitos tämän palstan, olen osannut vaatia tarkennusta hoitoon ja etenkin tietoon mitä antavat.
Kaikki maaliskuusta viime viikkoiseen hcg-arvoon ovat olleet alle 1. Tänään lääkäri soitti seurannan loppumisesta ja jatkoista: Aina rv 7 ultra naistentautien poliklinikalla ja synnytyksen jälkeen istukka tutkimuksiin ja hcg-mittaus. Lupasi lähettää mustaa valkoisella kotio asti, koska ensi kuussa jatkunee hoidot yksityisellä. Ja voipahan sitten joskus toivottavasti ottaa epikriisit synnärille mukaan ja taas vaatia hoitoa, jos ovatkin eri mieltä.

Jaksamista teille kaikille jotka vielä jatkatte molan varjossa oloa. Taistelkaa siskot!! Onnea niille joilla jo nyytti kotona/ matkalla kotiin molan jälkeen! Täällä jatkellaa taustailua ja toiveita plussasta. Uuteen molaan en jaksa uskoa, vaikka riski onkin nyt isompi. Syssynjatkoja

 

Eilen löysin tämän ketjun ja ahmin tekstejä ja infoa. On todella helpottavaa löytää teidät.

Oma tarinani alkaa tänä kesänä. Heinäkuun puolivälin paikkeilla tein positiivisen raskaustestin, päivä oli torstai. Seuraavan viikon keskiviikkona aamulla pyyhkiessä paperissa oli verta, sellaista ruskeaa. Aamupäivän aikana kävin sadasti vessassa ja aina oli vähän tuhrua. Yksi isompi hyytymäkin tuli. Vuoto tai oikeastaan tuhruttelu loppui siihen.

Mielenrauhan vuoksi varasin ajan yksityiselle varhaisultraan, 5+3 kävin lääkärissä. Kohdussa näkyi alkiopussi(?) ei sykettä, mutta sitä en odottanutkaan. Kohdussa näkyi myös jotain muuta. Lääkäri halusi, että tulen kahden viikon päästä uudelleen. Näin tein. Silloin 7+3 näkyi sitten sykkeet ja se jokin oli kasvanut. Gyne antoi monen monta ultra kuvaa ja epikriisin mukaan. Hematooma tai rypäleraskaus olivat hänen epäilyt.

Sain aikaistettua neuvolalääkärin ja se oli puolisentoista viikkoa edellisen gynen jälkeen. viikoilla 8+5 Edelleen sykkeet näkyi, ja se jokin oli tallessa. Neuvolalääkäri lähetti minut Keskussairaalaan kokeisiin ja naistentautien polille tutkittavaksi. 9+2 kävin naistenpolilla, silloin oli tullut Hcg-kokeen tulos, joka oli normaali 96 000 taisi olla arvo. Lääkäri ultrasi ja terveen oloinen sikiö. Hän antoi jo luvan olla toiveikas. Jäin odottamaan Hcg:n betafraktion tulosta. Kokeen tulosten tuleminen viivästyi ja olinkin jo ehtinyt huokaisemaan helpotuksesta. Puhelin soi ja gyne äitiyspolilta soittaa. Nyt nää tulokset tuli ja sulla on rypäleraskaus. Pääsetkö huomenna tänne, keskustellaan keskeytyksestä.

10+6 äippäpolin aulassa itkua pidellen odottelin lääkärille pääsyä. Hän oli myöhässä, ja voi niitä pitkiä minuutteja. Lääkäri oli konsultoinut Tampereen yliopistollisen ja naisteklinikan spesialisteja. Hcg:n betafraktio oli 4% ja se ei vielä kertonut että onko kyseessä mola vai ei. Tutkimuspöydälle ja ultraamalla selvisi että kohdussa köllii terve täysin normaalisti kehittynyt sikiö. Laskettu-aika vielä aikastui eli olinkin jo 11+5 viikoilla. Ja se jokin, sitä ei enää löytynyt. Lääkärissä käynti päivä oli perjantai.

Paperit lähetettiin Tampereelle onkologien ja perinatologien konsultaatioon, olisiko istukkabiopsia tarpeellinen. Minulle luvattiin että ensi viikon aikana soitetaan joko tampereelta tai keskussairaalasta. Mitään ei kuulunut, tuskallisen pitkä viikko. Perjantaina soitin tampereelle ja tilanne ei ollut edistynyt. Loppujen lopuksi sain soiton keksussairaalasta toissa päivänä. Eli puolitoista viikkoa vahdin puhelinta, ja sitten tuli helpottava soitto. EI tarvetta istukkabiopsiaan.

Eilen kävin uudestaan verikokeissa ja ensi perjantaina on taas ultra.

Olo on jatkuvasta odottamisesta aivan turta, aina hetkittäin innostun iloitsemaan raskaudesta. Järki ei kuitenkaan anna lupaa. Eilinen ketjun läpi lukeminen herätti satoja itkun purkauksia ja hetkittäisiä epätoivon hetkiä. Mutta loppujen lopuksi sain voimaa tämän kaiken lukemisesta.

Meillä on kaksi poikaa, esikoinen on 2v8kk ja kuopus kohta puolitoista. Joten oman terveyden ja sikiön terveyden pohtiminen meinaa viedä järjen. Olen onnekkaassa tilanteessa sinällään, että kaikki tämä rumba lääkäreissä ja kokeissa on alkanut näin aikaisin, niin en ole missään vaiheessa osannut olla raskaana.

 

Hei Skude!

Hienoa että meistä on ollut apua piinaavan pitkissä päivissä puhelinsoittoa vahdaten Toivotaan nyt parasta että mola osoittautuisikin vain epäilyksi ja saisit antaa itsellesi luvan olla raskaana ja iloita siitä.

Patologilta tuli viestiä että istukka oli täysin normaali ja 6 viikkoa synnytyksestä hcg alle 1 eli kaikki hyvin. Olin jo ajatellut että jos tulokset ovat negatiiviset, saan heittää hyvästit seurannoille ym. Mutta eipä vaan, kolmen kk:n välein verikokeet ja puolen vuoden päästä kontrolli naistentaudeille... Hyvä että seurataan mutta ois tämä jo saanut riittää. Mites muitten synnytyksen jälkeiset seurannat olikaan?

Enivei, mukavaa syksyä kaikille!!!

 

Heippa!

Kiitos murmeliini tsempeistä

Perjantaina olin taas ultrassa ja istukka ja sikiö kunnossa. Veriarvot olivat HcG 48 000 ja Beta HcG 2.8. Eli laskussa on myös tuo penteleen beta-ketju

Nyt jo uskalsin kertoa Facebookin seinälläkin raskaudesta, mutta nyt on hiipinyt epäilys että kerroinko liian aikaisin. Pitää myös jaksaa kertoa huonot uutiset jos niitä sitten tuleekin. Viikkoja siis nyt 15+2. Liikkeiden tuntua odottelen malttamattomana. Maha on jo kuin raskausvatsa konsanaan.

Torstaina taas verikokeisiin ja tiistaina 2.10. ultraan. Niinkin turhamainen on ihmismieli, että nyt jo viimeksi kyseltiin sukupuolen perään ja ensi viikolla se jo varmastikin näkyy. Mutta näin se mieli toimii, vaikkei tässä tilanteessa asialla luulisi olevan mitään väliä Aiemmissa raskauksissa ei olla haluttu tietää.

Palaan taas astialle

 

Toivottavasti saat hyviä uutisia jatkossakin Skude!

Murmerliini: Tuhannesti onnea vauvasta! Meillekin syntyi vauva viime heinäkuussa. Mä tulin karenssiaikana raskaaksi (eikä ollut vahinko) ja tein positiivisen raskaustestin 1v2kk keskeytyksestä. Ihan raskauden alussa kävin pari kertaa naistentautien polilla ultrassa ja verikokeissa. Kun mikään ei viitannut molaan, niin mut vapautettiin heidän seurannastaan. Synnytyksen jälkeen istukkaa ei tutkittu sen tarkemmin eikä edes verikoetta otettu. Kovin on erilaisia käytäntöjä, enkä itsekään tajunnut/osannut mitään vaatia.

Kaunista syksyä kaikille!

 

Ensimmäinen inseminaatiorumba takana ja haamuplussaa näyttää... Iski sittenkin pelko. Melko samat päivämäärät ja viikonpäivät kuin vuosi sitten. Raskausoireet alkoi taas viikkoa enne plussaa. Miten tässä voi ottaa rauhallisesti seuraavat 4viikkoa?

Piiku, mitä sulle kuuluu??

 

Heip,

Aina joutuu vetistelemään kun täällä molan kohdanneiden kuulumisia lukee. Tosiaan edelleen tulee seurattua tätä palstaa, vaikka omasta molasta on jo tovi. Onneksi täältä löytää iloisiakin uutisia - Onnea Murmeliini!

Raskauden jälkeiseen molaseurantaan liittyen pitkästä aikaa kirjoittelen. Murmeliinin seurannasta lukeneena jälleen ihmettelen miten yksilöllisiä seurannatkin ovat. Mun raskaudenjälkeinen seuranta käsitti vain istukan tarkistamisen patologialla ja yhden hCG-seurantanäytteen 3kk synnytyksestä. Kukaties seurantaan vaikuttaa myös sairastetun molan laatu?

Valoisaa mieltä ja voimia, siskot!

 

Heipat! Täällä olisi varovaisia hyviä uutisia… Testi näyttää positiivista ja tällä kertaa se on ihan OK! Useamman kerran tässä on jo käyty ultrassa, ja kyllä sieltä lopulta se eläväinen ihmisenalku saatiin näkyviin, vaikka uhkaavan keskenmenon oireita olikin ilmassa. Sellainen mieliala on ollut, että pessimisti ei ainakaan voi pettyä ja niin matalalla profiililla mennään kuin mahdollista. Mutta vähän sitä alkaa jo sisäinen realisti olla voitolla ja yrittää psyykata itseään, että ei se ainakaan murehtimalla parane, pikemminkin päinvastoin. Onhan sitä jo pitkälle päästy, kun kohdunpoistouhan ja syöpädiagnoosien tilalle on tullut hiukan pyöristynyt vatsakumpu. Eipä muuta kuin aurinkoa ajatuksiin itse kullekin!

 

Onpa täällä paljon valoa pimeyteen raskausuutisten muodossa! Nyt vaan paljon, paljon tarrasukkia kaikille raskautuneille!!! Kopkop, mikä teillä on tilanne, vahvistuiko haamuplussa?

Ilmeisesti tosiaan tuohon synnytyksen jälkeiseen seurantaan vaikuttaa se, kuinka raju tauti on ollut, tapauksessani kun on tosiaan ollut "hieman" rajumpi versio. Täytyy nyt sitten tammikuussa kysyä lääkäriltä että meinaako ne koko loppuiän mua tarkkailla, luultavasti ainakin taas mahdollisen toisen raskauden aikana on samat kontrollit. Mutta vaikka valvotut yöt väsyttää niin on tuo pieni touhupeppu kaiken koetun jälkeen erittäin arvokas ja rakas!

 

Ihanaa, muillakin tärppää! Onnittelut !!!
Haamuplussa vahvistui ja ruskuaispussi bongattu ultrassa viikoilla 4+6. Viikon päästä toivomme ihka oikean sykkeen löytyvän! Hcg oli viikkoihin sopiva viikko sitten. Nyt ei jaksa enää muuta kuin toivoa parasta! Tosin, en ihmettele, vaikka jossain vaiheessa pudotaan korkealta ja kovaa...

 

Heippa kaikille!

Minä liittyisin joukkoon.. Olen tässä tutkiskellut perjantaista asti rypäleraskaudesta tietoa. Minulle tehtiin kaavinta korkeahkon hcg-pitoisuuden (27000+) takia 5.10. tuulimunaraskauden epäilyn vuoksi. Polille hakeuduin pienen verenvuodon ja vatsakipujen takia. Kaavinnan jälkeen sain käteeni kotiuttamislapun: Tuulimunaraskaus ja ei-rypälemäinen mola. Lääkäri soitti perjantaina polilta, että patologilta olivat tulokset saapuneet: osittainen rypäleraskaus, myös alkio oli ollut. Eilen kävin sitten keuhkokuvissa ja ensimmäinen seuranta hcg-otettiin. Ihan raastavaa odottaa noita tuloksia! Toivottavasti ne nyt soittavat niistä tänään. Viikkoja minulla oli kaavinnassa 8+1. Tämä ilmeisesti on todella harvinainen sairaus, kun tuntuu, ettei mistään löydy tietoa. Meillä siis oli luomuyritystä viitisen vuotta takana ja ehdimme iloita positiivisesta testistäkin jo kovasti. Ollut rankka kuukausi.. Jälkivuoto jatkuu edelleen ja vatsakivut ovat myöskin mukana kuvioissa. Todettiinpa minulle endometrioosikin tuossa samassa nipussa. Olen lueskellut ketjua vähän sieltä täältä, mutta olisi tarkoitus lukea kyllä alusta loppuun asti. Luulenpa, että olen tullut oikeaan paikkaan vertaistukea varten

 

Onnittelu kaikille raskautuneille. Tämä on niin ihana ketju, kun rankasta aiheesta huolimatta uusia raskautumisuutisia tulee jatkuvaan tahtiin.

Ketju on alkuajoistaan aika paljon hiljentynyt, mutta mustikalle sanoisin, että olet tosiaan löytänyt oikeaan paikkaan. Toivotaan, että samassa tilanteessa eläviä löytyy linjoille ja saatte sitä samanaikaista vertaistukea toisiltanne.

Sinulla on ollut pitkä taival vauvahaaveissa ja ihanan tärpin jälkeen matto on rymisten vedetty alta. Olen niin pahoillani puolestasi, mutta niin kuin kokemuksista täällä näet, toivoa on molakin jälkeen.

Vaikka ketjussa on hiljaista, kehottaisin silti kirjoittelemaan tänne vaikka vain terapiaksi. Varmasti tulet saamaan kannustusta ja ymmärrystä. Mielestäni ne ovat erittäin tärkeitä osa-alueita asian läpikäynnissä.

Lämmin halaus!