Rypäleraskaus

Moi

En tiedä olisko "onni" että löysin tälle palstalle? En jaksa nyt selailla ketjua sen enempää taakse päin, halusin vain nähdä, että täälä on myös tuoreita kirjoituksia.

Saanen liittyä mukaan?

Koko tarina alkaa vuodesta 2009. Ensimmäinen raskaus todettiin alkuraskauden ultrassa ja jatkotutkimusten jälkeen täydelliseksi molaksi, hcg-seurantojen ja ultrien jälkeen päädyttiin kaavintaan 11/09. Tämän jälkeen sain vielä kohtutulehduksen. Arvot laski nopeasti nollaan ja joulukuussa aloitettiin puolen vuoden seuranta/karenssi. Ehkäisy lopetettiin 06/10 ja heti 07/10 raskaustesti oli positiivinen ..
03/11 syntyi säännöllisestä raskaudesta poika. Istukka tutkittiin raskauden jälkeen, mutta tästä tutkimuksesta ei ole minulle koskaan mitään kuulunut, joten kaikki taisi olla kunnossa.

Ollaan nautittu täysin rinnoin tästä pienestä pojasta ja nyt kesällä annettiin pikkusisarukselle lupa tulla kun on tullakseen. Taas 07/12 lopetettiin ehkäisy ja 09/12 testi oli positiivinen.

noin puolitoista viikkoa sitten, lokakuun lopussa kävin neuvolassa rv 10+3, terkkari ei löytänytkään sydänääniä ja sain lähetteen naistentautien polille. Lääkäri vahvisti keskenmenon ja kaavinta sovittiin seuraavalle maanantaille. Kaavinnan jälkeen olo oli omituinen, jälkivuoto alkoi vasta perjantaina, mikä tosiaan oli viime viikon perjantai. Osastolla käskettiin seurailla vuotoa. Sunnuntaina vatsa oli kuitenkin kovin aristava ja lähdin päivystykseen.
Erittäin suuri järkytys oli kun lääkäri luki patologin lausunnon josta saatiin tuomioksi tällä kertaa osittainen mola!!
Uusinta kaavinta sovittiin tälle päivää, vaan kuinka ollakaan jo sunnuntai-iltana alkoi runsas vuoto ja yöllä pääsin kaavintaan, eilen kotiuduin taasa sairaalasta.

Nyt perjantaina on ensimmäinen hcg-mittaus, sunnuntaina mittasivat myös ja muistaakseni arvo ei ollut kovin korkea. Pian aloitetaankin sitten puolen vuoden karenssi.

Järkytys on suuri, koska näin kävi jo toisen kerran!
Väkisinkin miettii, että uskalletaanko me vielä yrittää tämän jälkeen, koska riski kolmannelle kerralle on vielä entistä suurempi. Täytyy nyt vain ajatella, että hoidetaan tämä ensin ja katsotaan tulevaisuuteen vasta keväällä.

Tällä toisella kertaa kaikki tuntuu jotenkin pahemmalta, koska nyt tiedän mitä menetän koko ajan. Tänään kalenterissa luki rv 12+0. Olo on aika tyhjä.

 

Todella ikävästi on käynyt sinulle vierailija, kun kahteen kertaan on mola iskenyt. Vaikka todennäköisyys aina molan jälkeen on suurempi, niin silti se on pieni. Mutta silloin ei paljon todennäköisyydet lohduta, kun se osuus omalle kohdalle.

Oma molani on vuosien takaa vuodelta 2005, mutta toivotaan, että muut ketjulaiset taas piristyvät. Oikeasti tämä on ollut rohkaisun lähde minullekin. Suosittelen lämpimästi, että luet ketjun läpi, vaikka keskustelijoita olisi vähän liikkeellä. Kuitenkin kyseessä on harvinainen tauti ja uskonkin, että tästä keskustelusta on opittavaa kaikille. Mutta parasta tietysti on se verataistuki.

Kävitkö varhaisultrassa? Oliko silloin kaikki OK?

 

keksin jonku sopivamman käyttäjänimen vielä, eilen oli vain pakko päästä kirjoittamaan ja ajatus kulki vain tässä tilanteessa.
nyt kun on aikaa niin selailen ketjua läpi ..

kävin varhaisultrassa rv 5+6 ja silloin oli kaikki hyvin, sielä kasvoi pieni ihmisen alku ja sydän löi. kun tieto keskenmenosta tuli, niin sikiö vastasi noin viikkoja 9+1. ja keskenmenosta sain tietää 10+3.
tuntuu jotenkin uskomattomalta, että näin kävi jo toisen kerran. en edes osannut kuvitella, että tämä sattuisi kohdalle toisen kerran kun yksi normaaliraskaus oli jo ollut. nyt pelko kolmannesta kerrasta on erittäin suuri!! mutta sitä uutta raskautta haluan ajatella vasta sitten keväällä, saataisi tämä puolen vuoden karenssi vain rullaamaan.

 

Pakko itekin liittyä tähän ketjuun. Ei kukaan muu voi varmaan ymmärtää, miltä molapotilaasta tuntuu, kuin toinen molapotilas!

Me luultiin odottavamme toista lastamme syntyväksi toukokuussa 2013 ja mentiin iloisesti ekaan ultraan viikolla 10, mutta villiintynyt istukkahan se siellä oli. Kohtuu karu fiilis istua päiväkirurgisella odottamassa kaavintaa, kun vielä pari päivää aiemmin luuli kokevansa taas maailman ihanimman asian.

Pahinta tässä tuntuu olevan tämä epätietoisuus jatkosta, niinkuin muillakin tänne kirjoittaneilla. En ois ikinä uskonut voivani kadehtia keskenmenon kokeneita, mutta välillä kadehdin, kun siitä ei seuraa mitään karenssia.

Mulla on laskenut nyt vähän yli kuukaudessa hcg >200 000:sta 26:een, eli onneksi käsittääkseni aika hyvin. Ei voi muuta kuin toivottaa voimia niille, jotka sytostaattihoitoihin joutuu, vaikka eihän sitä vielä itsestäkään tiedä.

Älyttömästi tsemppiä teille, kaikki samassa tilanteessa olevat! Kyllä me täältä vielä noustaan.

 

No johan sinua Vierailija on koeteltu, että olet joutunut harvinaisen sairauden kouriin toistamiseen. Arvosi ovat kuitenkin lähteneet hyvää vauhtia laskusuuntaan, joten toivottavasti pääsette pian vetämään henkeä ja kuluttamaan karenssia. Onneksi teillä on pikkuvesseli, joka on varmasti tehokas ”mielialalääke” ja tekee kaikkensa pitääkseen kiinni arjen pyörimisestä. Jotenkin vaan haluan ajatella ääneen, että eikö se olisi suorastaan tilastollinen ihme saada mola kolmatta kertaa - siitäkin huolimatta, että riskiluku kasvaa.

Tervetuloa myös Mustikka ja Moominmama puhaltamaan henkeä tarpeelliseen ketjuun; toivottavasti tekin pääsette pian karenssikerhoon. Itsekin roikun täällä taustalla, vaikka olisin voinut jo siirtyä johonkin odottajien ketjuun, mutta jotenkin tämä tuntuu turvallisemmalta. Ja on hienoa, että täällä käy edelleen myös niitä ”vanhoja konkareita”, joille mola on ollut menneisyyttä jo pitkän aikaa.

 

Tuli vielä mieleen mieltä askarruttavia asioita, jos joku täällä vaikka osaisi kommentoida jotenkin...

Ensinnäkin, eihän hormonaaliseen ehkäisyyn ole molan yhteydessä muuta syytä kuin nimenomaan raskauden ehkäisy? En haluaisi syödä pillereitä kun niistä tulee minulle sivuvaikutuksia ja pelkään kierron menevän sekaisin. Jos välttää yhdyntöjä kokonaan niin voiko jättää pillerit pois karenssiaikana? En kehtaa oikein kysyä tätä lääkäriltä, kun tuntuu että pillereiden kanssa ollaan niin ehdottomia eikä yhdynnättömyys kuulosta uskottavalta.

Toinen asia: järkytyin, kun luin, että 10-15% täydellisistä molista vaatii jatkohoitoa! Mulla on juuri tollainen täydellinen mola. Tuohan on aika iso prosentti! Osittaisessa molassa se oli vaan 1%. Jatkohoito tarkoittanee siis leikkausta tai sytostaatteja. Onko täällä paljon täydellisen molan sairastaneita?

 

Ja tuntuisi kyllä "vierailija" tosi oudolta, jos sulle tulisi mola kolmannen kerran! Kuitenkin sulla on tavallinen raskaus takana myös, mikä on varmasti hyvä merkki.

 

Moominmama, minullekin suorastaan tyrkytettiin pillereitä ehkäisyksi. Lääkäri ei tuntunut luottavan, että osaamme käyttää kortsua oikein :-D. Mutta en ottanut pillereitä, sillä meillä oli tosi kiirus karenssin jälkeen alkoittaa yritys. Mulla nimittäin oli ikää siinä vaiheessa yli 40 v, enkä tosiaankan aikonut sekoittaa hormonitasapainoa pillereillä, joita en ole ikänäni käyttänyt. Olisihan ne voineet sopia hyvinkin, mutta en halunnut riskeerata.

Hyvin on arvot laskeneet, Moominmama. "Ennen vanhaan" se kaksi kuukautta oli aika, jona arvon oli laskettava < 5 (tai alle 2, joissain sairaaloissa). Mutta kaikki ohjeet mitä minä muistelen on voinut moneen kertaan muuttua.

Neiti Näpsälle leppoisaa odotusta :-D

 

Tervetuloa uudet kohtalosiskot, tämä on ehdottomasti henkireikä taudin akuuttivaiheessa ja edelleen vaikka oma molani on "ohi", eli kahden kaavinnan, keuhko- ja kohtulihaksen kasvainten ja puolen vuoden sytostaattien, kahden vuoden karenssin jälkeen normaali raskaus ja nyt 4kk poika. Edelleen käyn verikokeissa ja kontrolleissa, mikä hieman rasittaa kun jo haluaisi kokonaan ajatella että tauti olisi historiaa.

Moominmammalle: tietääkseni pillereillä/hormoniehkäisyllä ei ole mitään tekemistä molan kanssa, itselleni laitettiin hormonikierukka kaavintojen jälkeen kun sanoin, ettei pillerit tai rengas minulle sovi. Jos itse olette valmiit pidättäytymään karenssin ajan tai käyttämään kumia niin itsehän sinä päätät syötkö pillereitä vai et, ei sitä kukaan lääkäri määrää. Ja tuosta jatkohoidosta, uskoisin että jos kaavinta onnistuu eikä molasolukkoa jää kohtuun, jatkotoimia ei tarvita. Mutta kuten minulla, kohtu on tosi jyrkästi taakse kallellaan ja ihan pohjukkaan eivät päässeet, joten sinne jäi tavaraa joka jatkoi kasvua. Jostain syystä ekat sytotkaan eivät tehonneet ja tauti pääsi leviämään hiljalleen pitemmälle. Näin käy kuitenkin ERITTÄIN harvoin ja monet, jotka joutuvat sytostaatteja saamaan, selviävät pistoshoidolla, samalla jota käytetään mm. kohdunulkoisten raskauksien hoidossa (metotreksaatti). Tämä on pieni annos eikä välttämättä aiheuta juurikaan sivuvaikutuksia. Tuo hcg:n tutkiminen kertoo taudin etenemisen ja lukusi vaikuttaa erittäin hyvältä joten älä vielä säiky

Vierailijalle kovasti voimia, taidat olla ensimmäinen täällä jolla tauti on uusinut. Hieman pelottavaahan tuo on, etenkin kun välissä on normaalisti sujunut raskaus. Uskaltaakohan sitä itsekään sittenkään yrittää toista lasta... Hyvin on kuitenkin hcg ilmeisesti laskenut joten luultavasti tästä selviät nopeasti ja ilman komplikaatioita. Halauksia teille!

Myös Mustikalle tervetuloa meidän kovaonnisten joukkoon. Toivottavasti vatsakivut eivät ole merkki kohtutulehduksesta?! Minäkin täällä taustalla aktiivisesti käyn ja kerron mielelläni kokemuksiani jos ei koko ketjua jaksa selata läpi. Onnekseni olen jo itsekin osan unohtanut, joskus kun luen omia kirjoituksiani, järkytyn, millaista sairastaminen onkaan ollut. Tämä ketju on ollut terapiaa parhaimmillaan!

 

noniiin, jos tuo vierailija nimi nyt vaihtuis vaikka tuohin liliin ..

Moominmama; samassa veneessä ollaan, mehän odoteltiin kans toukovauvaa saapuvaksi, kunnes tämä helvetin mola paljastui pari viikkoa sitten. osittaisena kylläkin tällä kertaa, mutta silti!

ensimmäisellä kerralla kun sairastin täydellisen, niin arvot laski nopeasti nollaan ja aloitin pillerit ja puoli vuotta seurattiin arvoja! nyt kun aiheesta on lueskellut enemmän, niin eipä sillon aikanaan tajunnut, että miten vakavasta on ollut kyse ja miten "helpolla" se hoidettiin, koska täydellisessähän on juuri suuremmat riskit pahempaan ...

ja Moominmama, eikai sillä ehkäisyllä niiin ole väliä, kunhan siitä huolehtii sen karenssi ajan?
mä sain taas pillerit, en edes jaksanut ajatella muuta vaihtoehtoa, ne on ennenkin sopinut joten se tuntui helpoimmalta!

nyt tällä toisella kerralla tämä tosiaan laittaa miettimään ja säikäytti ihan kunnolla! kun tämä tosiaan osui jo toistamiseen kohdalle. jos meille joskus vielä suodaan yksi lapsi niin sen jälkeen ollaan ihan varmoja, että meidän perheen lapset oli siinä!
toisaalta nyt en haluaisi miettiä tuota toista lasta ollenkaan, koska haluan vain saada tämän karenssiajan rullaamaan ja sen pois alta!
ja kun aika alkaa olla ajankohtainen niin haluaisin saada käsiini lääkärin joka osaa selittää juurta jaksaen selkokielellä meille tämän taudin ja antaa vastauksia uudelleen yrittämiseen. ymmärrän kyllä, että se on meidän päätös uskalletaanko ja kuukan ei voi luvata meille turvallista raskautta, mutta vastauksia riskeistä!

tänään olin ensimmäisessä hcg-kontrollissa ja vastauksen siitä saan ilmeisesti maanantaina, olo on aika luottavainen, että arvo on laskenut! saas nähdä.

tsempit meille jokaiselle joka tätä nyt läpi käy! se on vain uskottava, että kyllä ne paremmat päivät vielä on edessä .. ü
meillä tosiaan tuo pieni mies pitää aikamoisessa vauhdissa ja on enemmäinen kuin pelastus, jos häntä ei olisi en tiedä miten tästä selvittäisiin ........

 

Nyt uskaltaudun tänne kertomaan kuulumisia, kovasti olen aina seuraavaan rajapyykkiin pääsemistä odottanut varmistukseksi raskauden etenemisestä, nyt seuraava sellainen on rakenneultra kahden viikon päästä! Mutta Mola ei masussani tällä kertaa jyllää, se on varma Ihanaa on ollut nähdä pikkuinen eri muodoissaan kahdessa lisäultrassa, mitkä molamenneisyyden vuoksi sain, sekä niskapoimu-ultra ja sydänäänetkin ollaan kerran saatu kuulla <3 Kyllä molatraumat saivat jännityksen taivaisiin ultrissa, sekä minä, että mies pelättiin ja ootettiin vaan sitä lumisadetta sinne näytölle. Mutta ei, pikkuinen ihmisen alku siellä vihdoin kasvaa ja 6-vuoden haaveilut käyvät vihdoin toteen. Tietenkin taas jännitän, että onhan kaikki kunnossa rakenneultrassa, sikiön ja istukan osalta. Nyt siis olen raskausviikolla 17+5. Mutta ihanasti olen saanut tukea neuvolasta ja synnytyssairaalasta, joka sama, missä mola hoidettiin. Ei voi kuin kehua, kuinka hyvin pelot ja huolet on otettu huomioon ja meitä kohtaan ollaan oltu todella empaattisia molataustan vuoksi.

Joka kerta tulee surku ja paha mieli, kun käyn tällä palstalla taustailemassa ja joudun lukemaan uusista mola-hirviön kohdanneista. Itsellä siitä ylipääsyyn on auttanut parhaiten aika ja sitten tämä kohtalotovereiden tuki täällä palstalla. Voimia kaikille, voin kokemuksesta sanoa, että aurinko paistaa vielä joskus, tavalla tai toisella

Ja on todellakin ihanaa lukea raskautumisuutisista ja vauvoista tässä ketjussa nimenomaan <3 <3 <3

 

Moikka!

Olipa ihanaa löytää tämä ketju! Kirjoitan vähän omasta (hyvin tuoreesta tilanteestani). Saimme mieheni kanssa plussa heti toisella yrittämällä ja emme millään uskoneet olevamme niin onnekkaita. Kaikki sujui hyvin, mutta halusin varmuuden vuoksi varata ajan alkuraskauden ultraan, jonne menin vk.lla 7+0. Lääkäri löysi tyhjän ruskuaispussin ja "jotain". Sanoi, että kysessä on tuulimuna. Sain lähetteen gynen polille lääkkeellistä tyhjennystä varten. Siellä ultrattiin uudestaan ja lääkäri sanoi, että näkee "lumisade" maisemaa. Sanoi että tämä tuskin on mitään, mutta halusi kaapia varmuuden vuoksi, jotta saadaan patologille näyte. Kaavinta tehtiin ja ensimmäinen diagnoosi oli tuulimuna ja ei-rypälemäinen mola. Patologin tulokset kuitenkin viittasivat täydelliseen rypäleraskauteen, joka on siis diagnoosina nyt.
Tämän puhelimessa ilmoittaessaan lääkäri ei muuta sanonut kuin, että "ei ole mitään vakavaa" ja "seurataan verikokeilla kahden viikon välein". Sanoi myös, että syy rypäleraskauteen on kromosimivirheessä. Lähetti artikkelin, jossa kerrottiin, että täydellisessä rypäleraskaudessa munasolun hedelmöittyessä äidin DNA "eliminoituu" ja isän DNA jatkaa jakautumistaan. Siitiöitä on voinut olla myös kaksi, mutta tämä on harvinaisempaa.
Ihan paniikissa olen tietoa hakenut tämän viikon ja testaillut kotitesteillä raskaushormoonia. Minulle ei sanottu mitään raskaushormooni tasostani, joten en tiedä mikä lähtötaso on ollut. Kaavinnasta on nyt 2 viikkoa ja kotiraskaustesti näyttää negaa. Sen perusteella tietenkin voisin kuvitella, että hormooni on lähtenyt laskemaan. Hirveän huonosti tuntuu nuo lääkärit välillä kertovan mitään. Tuntuu vain, että joka kerralla tulee huonompia uutisia, mutta kukaan ei kunnolla selitä mitään. Huomenna minulla on yksityisellä jälkitarkastus kaavinnasta ja yritän muistaa kysyä kaiken mahdollisen!

Tässä mietin, että onko teistä kellään tehty kromosomitutkimuksia (siis äidille ja isälle)? Lääkäri kun kromosomivirheestä puhui, niin mietin että voiko tätä tutkia jotenkin lisää? Miehelläni on myös suvussa periytyvä sairaus, joten mietimme noita tutkimuksia muutenkin.

Päässä on rypäleraskausdiagnoosin jälkeen risteillyt kaikki ajatukset lapsettomuudesta mahdolliseen syöpään. Vaikka kuinka yrittää olla rauhallinen ja järkevä, niin ahdistuksen tunteille ei mitään tunnu voivan.

Ihana kuitenkin lukea, että iloisia asioita on teille muille tapahtunut! Kamalasti onnea kaikille moolan selättäneille! Olen päättänyt, että kyllä tästä selvitään!

 

Heippa!

Eli mun tilanne oli osittaisen rypäleraskauden epäilys. Piina alkoi viikolla 5+3 ja päättyi 19+2. Eli rakenneultrassa ultra oli ok ja beta hcg oli laskenut 1.4:aan. Oon aiemminkin päivitellyt noita tuloksia tänne.

Koko aika oli tuskaista odottelua: tulosten odottelua, soittojen odottotelua, uuden ajan odottelua. Raskaana oli unohtui täysin.

Nyt 22+1 olen alkanut ymmärtämään että olen raskaana ja tämä lapsi saa todella synytä liikkeet tuntuvat päivittäin.

Hurjasti ja paljon voimia kaikille teille uusille ja vanhoille tässä ketjussa. Onneksi tämä ketju on olemassa! Itse sain täältä paljon tietoa. Koin myös osittain velvollisuudeksi kertoa oman tarinani, koska tauti on niin harvinainen.

Voimia naiset, kaikesta selviää, tämä ketju opetti, että myös molasta.

 

Heippa taasen koko porukalle,

Ja jälleen pahoittelut kaikille uusille rypäleisille. Voimia taisteluunne!

Näin loppumetreille asti lääkärit sekoilevat mun karenssin pituuden kanssa (kuten olen viimeksi selostanut sivulla 65). Eli vaikka eräs hoitavista lääkäreistäni oli vielä 2011 sitä mieltä, että karenssini jatkuu joulukuuhun 2012, niin nyt tämä samainen lääkäri soitti minulle syyskuun hcg-kontrollin jälkeen, että onnea nyt on kulunut 2 vuotta hoitojen päättymisestä ja tsemppiä yritykseen. Olen nyt siis VAPAA kaikkien puolesta yrittämään. En maininnut lääkärille, että lasta on itseasiassa jo yritetty vuoden verran.

Yritystä todella takan jo yli vuosi ja lapsettomuushoidot aloitettu. Selvinnyt, että miehellä huono uimajoukkue. Ja mun kohdalla on nyt sitten käynyt niin, että rypäleeseen saamani sytot ovat tuhonneet suuren osan munasoluistani. Jäljelle jääneet munasolut eivät riitä ylläpitämään normaalia kolmekymppisen naisen hormoonitoimintaa. Kun munasolut loppuvat, alkavat vaihdevuodet. Nyt meillä on siis kilpajuoksua aikaa vastaan, että saisimme vielä kauan kaivatun oman lapsen.

Koeputkeen olemme menossa ja siinä yhteydessä itse pohdiskelin lääkärille, että minua pelottaa rypäleraskauden uusiminen ja pystytäänkö koeputkessa alkiosta ennen siirtoa sanomaan kehittyykö se normaalisti, vai onko siinä jotakin poikkeavaa. Molaa ei kuulemma pystytä ennen alkion siirtoa seulomaan pois vaan kaikki on tuurista kiinni. Samassa pohdiskelin lääkärille myös sitä mahdollisuutta, että molani saattaisi johtua miehen kehnoista siittiöistä. Johon lääkäri sitten totesi, että ei ollut asiaa niin pitkälle miettinyt, mutta huoleni ei ole ollenkaan mahdoton. Nyt siis erittäin pelokkain mielin mennään kohti koeputkea.

Eli vaikka lopulta saakin vaputuksen karenssista ja "terveen paperi", voi molan tai sen hoidon seuraukset jäädä vaikuttamaan koko loppuelämään.

 

Hienoa Piiku ja Skude, onnea odotukseen!

Tervetuloa myös Viivi, toivottavasti olet jo saanut helpotusta epätietoisuuteesi. Tosiaan ystävämme googlekaan ei tässä tapauksessa auta kovin pitkälle, kun esim. tieteellisiä artikkeleita taitaa suomeksi löytyä tasan yksi. Onneksi kuitenkin löysit tänne!

Tässä vaiheessa Inksu on ainakin hyvä todeta, että oli hyvä päätös ottaa vuoden varaslähtö yritykseen. Ennenaikaiset vaihdevuodet ei todellakaan kuulosta mukavalta tuomiolta. Toivottavasti kunnon hoidot ja annos hyvää tuuria tuottavat toivotun lopputuloksen.

Mitä Rypäleelle kuuluu?

 

Kirjoittelenpa minäkin kuulumisiani tänne.. Eli tilanne on paljonkin rauhoittunut omalta osaltani, tänään soittelin toisen seurannan (2 viikon välein) tuloksen, joka oli siis nyt 3, pari viikkoa sitten oli vielä melkein 250 tuo hcg eli hyvin on laskenut. 5.10. tehtiin siis kaavinta ja osittainen rypäleraskaushan minulla on/oli. Tänään se hoitaja kyseli minulta puhelimessa, että mitä seuraavaksi, vieläkö minun pitää käydä verikokeissa.. Pisti miettimään hieman, että minunkohan tästä hoidostani nyt pitää päättää....... Kohtutulehduksenhan minä sain kahdesti, ensimmäinen kaavinnan jälkeen aika pian ja toinen oli nyt sitten pari viikkoa taaksepäin, yhtä-äkkiä alkoi semmoiset syöksyvuodot, että asunto keittiöstä vessaan näytti lähinnä siltä, että joku olisi teurastettu.. Verta tuli arviolta vähintään 1,5 litraa sen kolmentunnin aikana, mitä sitä hulahteli.. Päivystyksessä kävin kahteenkin kertaan samana päivänä.. 10 päivää antibiootit sitten sain ja nyt on ensimmäiset kuukautisetkin alkaneet, en hakenut pillereitä, vaikka resepti kouraan lyötiinkin aikaisemmin.. Mietin nyt vielä ainakin kuukauden verran, että syönkö vaiko enkö... Kuukautiset ovat nyt kahdeksatta päivää, saas nähdä kuinka pitkään kestää.. Enhän ole vuotanut verta kuin hmm.. syyskuun 20. päivästä asti.. Ehkä tämä joskus loppuu?

 

Hei Taas Kaikille,

Minun tilanne on se, että syyskuussa sain luvan yrittää uutta raskautta mutta mitään ei ole kuulunut.. joten aika hiljaista on.. Välillä unohtaa koko asian koko helvetin mitä koko vime vuosi oli sitten taas tulen tänne ja kaikki ympäriläni rauhottuu.. ja koko elämä saa taas uuden järjestyksen (tai siis elämän priorisointi tulee oikeaksi... tärkeintä ei ole työt, opiskelu jne.. vaan elämä niin kamala se viime vuosi oli)

Ilmoittelen heti kun jotain kuuluu..

 

Hei kaikille!

Mielenkiintoiset viikot ovat takana. Mola epäily tosiaan heräsi alkuraskauden ultrassa 22.10. Siitä viikon päästä kaavintaan päiväkirurgialle Hatanpäälle ja kotiin odottelemaan tuloksia. 8.10 lääkäri tylysti ja mitään informoimatta ilmoitti puhelimessa kyseessä olevan täydellinen mola. Tämän jälkeen onkin sitten ollut entistä pahempaa epätietoisuutta ja sähläystä. Tuo lääkäri ei juuri mitään rypäleraskaudesta kertonut. Tällä viikolla soittelin häneltä jatko-ohjeita labrojen suhteen ja kyselin lähtö hcg:ta. Lääkäri sanoi, ettei hcg:tä ole mitattu ollenkaan (?!?). Sanoi tekevänsä lähetteen Taysin naistentautien polille, että siellä voidaan jatkoseuranta suorittaa.

Tänään kävin Taysissa, ottivat verikokeet ja ultrasivat. Kaikki ultrassa näytti hyvältä ja hcg oli 30 (kaavinnasta nyt siis 2 viikkoa 3 päivää). Sain selkeät jatko-ohjeet: Uusi hcg-mittaus viikon päästä ja katsotaan onko edelleen laskenut. Jos laskee, niin verikokeet jatkossa kuukausittain. Kuukauden kuluttua uusi gynen tarkastus. 6kk. jälkeen keuhkokuva varmuuden vuoksi. Tämä tehdään varotoimenpiteenä. Hcg:n negatiivisena arvona pidetään alle 5:ttä. Jos arvot laskee ja kaikki OK, niin karenssia 6kk.

Tosi erilaiset infot ja jatko-ohjeet eri paikoissa! Onneksi pääsin inttämisen jälkeen tuonne Taysiin. Tuntuu olevan hyvää ammattitaitoa ja asiat hoituvat. Lääkäri vielä sanoi, ettei rypäleraskauden syntytavoista (kromosomivirheistä) tiedä niin paljoa, mutta kyselee kollegoiltaan Ihanaa saada selvät ohjeet, neuvot ja hyvä hoito! Nyt ei enää ahdista yhtään niin paljon!

Tämä ketju on kyllä tosi tärkeä senkin takia, että voidaan vertailla lääkäreiltä saatuja ohjeita/tietoja. Oma kokemus osoitti, että ensi hoitanut lääkäri ei asiasta tiennyt juuri mitään, eikä olisi sitä myöntänyt ellen itse olisi tivannut tarkemmin. Enkä tosiaan olisi osannut kysellä lähtö hcg:tä ilman tätä ketjua. Kiitos tästä teille kaikille!

Voimia kaikille ja iloitkaa pienistä voitoista!

 

Korjauksena edelliseen: 8.11. sain kuulla molasta.

 

Moikka!

Tänään hcg-tulos 10. Kaavinnasta aikaa 3 viikkoa 3 päivää. Tosi matalia tuntuvat nuo arvot olevan? Onko muilla täydellisessä molassa ollut näin matalia arvoja? Mikäänhän ei tietenkään vielä sano, etteivätkö voisi lähteä nousuun, mutta toistaiseksi olen tosi onnellinen tilanteesta.


Englanniksi netistä tuntui löytyvän lisäinfoa hakusanalla "molar pregnancy". Varsinkin Briteissä tuntuvat olevan aiheeseen perehtyneitä. Semmoinen jännä asia noilla sivuilla kävi ilmi, että osassa sanottiin, ettei e-pilleriä suositella ehkäisyksi molan jälkeen. E-pillerit tulisi aloittaa vasta kun hcg on palannut normaaliksi. Mulle lääkäri ainakin antoi heti pillerireseptin. Ao. sivut vaikuttivat asiallisilta terveydenhuollon sivuilta, että luulisin tiedon olevan suht luotettavaa.
Molar pregnancy
Charing Cross Hospital Trophoblast Disease Service
What is a molar pregnancy? : Cancer Research UK : CancerHelp UK

 

Moikka!

Mustikalla hienosti laskee hcg:t

Viivi: Aika matalilla hcg-arvoilla olet selvinnyt. Sitä voi varmasti pitää hyvänä uutisena. Ehkäpä se lupaiulee lyhyttä karenssia. Osa noista liittämistäsi linkeistä onkin ollut täällä jo aiemmin, mutta niitä on hyvä aian vähän nostella paremmin esille. Noita brittisivustoja lukiessa tuntuu, että siellä ainakin nämä mola-asiat on paremmin tunnettuja ja hoidettuja kuin täällä meillä, jossa kaikki lääkärit tuntuvat olevan melko pihalla koko asiasta.

- Itse myöskin luin tuolta ettei briteissä e-pillereitä suositella ja lopetinkin niiden syömisen muutaman kuukauden jälkeen (ehkäisy hoidettiin muuten).

- Tosin jälkeenpäin Suomalainen lääkäri kertoi, että yksi e-pillereiden hyöty on siinä, että munasarjat voivat alkaa hiipua ja lakata toimimasta sytojen vuoksi (jos niitä siis tarvitaa), mutta e-pillereillä voidaan yrittää säästää jäljellä olevia munasoluja karenssin jälkjeiseen aikaan (eivät kukuisi loppuun karenssin aikaisissa kierroissa).

- Yksi lääkäri taasen kertoi, että pillerit hidastavat naisen hormonitoiminnan palautumista normaaliksi karenssin jälkeen, joten pillereiden lopettamisen jälkeen voi mennä jopa puolitoista vuotta ennen kuin tilanne on normalisoitunut ja raskaus on mahdollinen. (Tämä oli syy miksi itse lopetin pillerit alkuunsa. En halunnut 2 vuoden ja 7kk:n karenssin päälle enää 1 vuoden ja 6kk:n toipumisaikaa).

Mikä sitten olisi ollut fiksua ja mikä lopulta on johtanut mhinkin - en tiedä. Mulla nyt siis kuitenkin munasarjat hiipuvat jo hyvällä vauhdilla. Vielä on soluja jäljellä eli toivo elää edelleen, mutta vaikeammaksi tämä on jokatapauksessa tullut.

 

Kuulumisia jälleen täältä suunnasta. En ole käynyt hcg kontrollissa sen jälkeen kun arvo oli 3. Soittelivat polilta, että kuukauden päästä vasta uudelleen. Loppuviikosta pitäisi mennä käymään. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että edelliset kuukautiset kestivät 14 päivää ja tulivat jälkivuodon perään heti.. Vuosin siis 8 viikkoa ja 4 päivää putkeen.... Mutta, nyt on periaatteessa menossa kiertopäivä 34/28 eli kuukautiset ovat 6 päivää myöhässä. En aloittanut koskaan niitä pillereitä, jotenkin en vain tahdo sekoittaa entisestään kropan toimintaa.. Kumeilla on tähän asti menty, nyt mietityttääkin, että olenko raskaana kun kuukautisia ei kuulu. Olen tehnyt kaksi raskaustestiä, ensimmäinen seuraavana päivänä kuukautisten poisjäännistä, se oli negatiivinen, seuraavan tein päivän sen jälkeen, siihen tuli aika vaalea plussa. Teen nyt tällä viikolla ennen verikoetta vielä uuden testin. Nyt sitten kovasti mietityttääkin, että mitä jos on vahinko sattunut. Tilanteessani parempaa on se, että kun soittivat sieltä polilta, niin lupailivat jo, ettei karenssi ole pitkä, kun hcg on laskenut niin nopeasti negatiiviseksi. Voipa olla, että on mielenkiintoinen lääkärissäkäynti 17. päivä. Kondomithan eivät ole ihan sataprosenttisen varmoja, vaikka niitä oikein käytettäisiinkin, joten tuokin mahdollisuus on otettava huomioon..... Olisin nyt viidennellä viikolla raskaana jos olen. Onkohan vauvalla mahdollisuuksia selvitä terveenä jos olenkin nyt raskaana?

 

Hei kaikki kohtalotoverit!

Palasin tänne muutamien kuukauden tauon jälkeen. Nämä molakokemukset tuskin koskaan unohtuvat. Kohtaloni oli reilu puolen vuoden karenssi ja sitä ennen useiden viikkojen epämääräisten tutkimusten ja hoitojen odottelut. Molaraskautta edeltävä raskauteni päättyi keskenmenoon kromosomipoikkeavuuden vuoksi.

Jälkeenpäin ajatellen ihmettelen, että miten sitä on ylipäänsä jaksanut elää näiden asioiden kanssa, mutta kun vaihtoehtoa ei ole ollut, niin pakko on ollut selvitä ja jaksaa uskoa vielä uuden raskauden mahdollisuuteen korkeasta iästä huolimatta.

Aika on kulunut karenssin päättymisestä nopeasti ja olen uudelleen raskaana 13. viikolla. Tähän mennessä ultaraäänitutkimuksissa on ilmennyt vain vilkkaasti liikkuva ja räpylöitään heilutteleva pieni ihmisen alku, joten ihmeeksi ja hämmästykseksi tällä kertaa kaikki ok - ei voi olla totta?

Jaksamista kaikille molan kanssa taisteleville! Onnea kaikille uutta raskautta toivoville! Eiköhän sitä jotan toivoa ole.

 

Moikka kaikille!

Miljoonasti onnea Jonnalle! Tuo aina uskoa, kun kuulee muilta hyviä uutisia!

Kerro sitten Mustikka, että mitä lääkäri sanoo mahdollisen raskauden onnistumisesta/riskeistä. Mua kiinnostaa myös kamalasti, että mitä mahtaa tapahtua, jos onkin raskaanan ennen karenssin loppumista. Lopetin pillereiden syömisen, kun en halunnut hormoneja sekoittaa ja ainahan kondomissa on se pienen pieni riski...

Itse kävin viimeksi hcg-mittauksessa muutama viikko sitten, kun kaavinnasta oli vielä alle 4 viikkoa. Tässä kontrollissa hcg oli jo tippunut negatiiviseen, eli nyt enää kuukausittaiset mittaukset. Karenssin pituudesta ei olla vielä puhuttu, mutta toivottavasti sillä suunnitellulla 6 kuukaudella selvitään, jos hcg pysyy negatiivisena.

 

Kuulostaapa ihanalta ajatukselta, että molan jälkeen voi vielä joskus tulla normaalisti raskaaksi! Onnea!

Kävin itse nyt kaavinnan jälkitarkastuksessa 2 kuukautta kaavinnan jälkeen. HCG on jo negatiivinen. Tarkastuksessa oli kaikki ok. Sitten tuli kuitenkin lääkäriltä ikävä yllätys. Edellinen lääkäri oli sanonut meille, että jos arvot laskevat ok niin karenssi on 6 kk. Tämä uusi lääkäri sanoikin, että nyt pitäisi sitten käyttää ehkäisyä vuosi kaavinnasta, eli 4 kk pidempään kuin luulimme. Kysyin, miksi näin, kun kaikki on kunnossa. Lääkäri vastasi, että "eihän me voida ketään pakottaa käyttämään ehkäisyä, mutta nykykirjallisuuden mukaan suositus on 1 vuosi". Siinä sitten pala kurkussa yritin iloita arvoista ja siitä että "kaikki on kunnossa", mutta kuten, siskot, tiedätte, 4 kk ON PITKÄ AIKA LISÄÄ! :/

Nyt varasin heti soittoajan sille aikaisemmalle lääkärille, haluan vielä selvityksen, miksi heillä kannat näin heittelee samassa sairaalassa.