Toggle sidebar

Jatkuvasti ärtyisä ja vihamielinen mies

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tatyli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

Tatyli

Vieras
Miten suhtautua jatkuvasti ärtyisään, tyhjästä räsähtävään mieheen. Olemme olleet yhdessä ihan nuoresta ja vuosi vuodelta hänen käyttäytymisensä on pahentunut. Aikuiset lapsetkin huomauttelevat, kuinka ilkeästi hän minulle joskus puhuu heidän aikanaan. Lähes päivittäin hän motkottaa tai suuttuu jostakin, useimmiten aivan mitättömästä tai suorastaan tyhjästä.

Mitä tehdä? Joskus vihanpurkauksen jälkeen hän on selvästi nolo, kiihtyy nollasta sataan ja sitten jos joskus vastaan ärtyisästi, loukkaantuu siitä. En jaksaisi riidellä turhista seikoista enkä tanssia joka asiassa täydellisesti toisen pillin mukaan. Varsinkin kun ei tiedä, mitä hän milloinkin haluaa.

Lapset arvelivat, voisiko olla kyse alkavasta muistisairaudesta tai muusta sellaisesta. Mutta mitä tehdä? Jos minä kehotan tekemään jotain, se ei taatusti kelpaa. Yritän usein vain pysyä tieltä poissa, pakenen töihini, mutta kyllä se vähän ärsyttää. Yhtä paljon yhteinen kotimme on minunkin koti, kyllä minun pitäisi saada siellä elää rauhassa ilman jatkuvia vihanpurkauksia tai nalkutuksia. Siis kun tuntuu, että pelkkä läsnäoloni sen aiheuttaa, jos teen jotain, se on väärin, jos en tee, sekin on.
 
Ensivaikutelmani sinusta ap. on, että olet erittäin kärsivällinen ja hyvätahtoinen elli.
Et edes harkitse eroa. Haluat saada miehen paremmalle tuulelle.

Selailin tänään lehtijutun innoittamana netistä hakusanaa Saara Kinnunen. Nainen on minulle täysin uusi tuttavuus. Jossakin blogijutussa hän puhui häpeästä. Jossakin viestissä oli pitkä litania eri tunteista.

Niin se vain on, että ihmiseen mahtuu paljon erilaisia tunteita.

Aikoinaan puhuin paljon henkisestä kasvusta, henkisestä kehityksestä.
Mutta kun seuraan uutisia niin en tiedä mitä tässä ajattelisi. Suomalainen mies on niin erikoinen tapaus. Hänessä on paljon hyviä puolia, mutta sitten on noita vuosisatojen rasitteita.

Nelikymppinen mies kärsii ikääntymisen mukanaan tuomista oireista. Tästä on tutkittua tietoa.
Miehen kannattaisi itse hoitaa itsensä kuntoon. Siis katsoa peiliin ja todeta, että on huollon paikka.

Hekottelen tässä sohvallani. Toki tiedän mitä on elää ikävässä parisuhteessa.
Mutta kaikesta toipuu ja ottaa opikseen.

Sen vain sanon, että suomalaista miestä ei pidä ärsyttää. Siinä voi käydä huonosti.
Kannattaa vain pitää leppoisaa tunnelmaa kotona. Tulipa mitä tahansa niin kaikki otetaan riemulla vastaan. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu eikä haukku haavaa tee.

Jos vielä hommaisin uuden miehen ottaisin vain ranskalaisen. Olisi niin ihanaa riidellä sulavalla ranskan kielellä.

Aloitan tällä viikolla ranskan kurssin. Siksi asia pyörii mielessäni.
Tsemppiä ap. Kyllä sinä pärjäät. Kutitus miehesi jalkapohjaan voi auttaa...
 
Joskohan on tuo testosteronin vajaus. Ns. miesten vaihdevuodet. Olen huomannut monen vanhemman miehen muuttuva vuosivuodelta tunteikkaammiksi vanhetessaan ja naiset ronskeiksi. Asetelmat muuttuvat hormonien myötä. Miehillä tuo siirtymävaihe tuo niitä tunnepurkauksia. onneksi sinulla on pitkä pinna. Itse koen samaa.
Ukot akkautuvat ja akat ukkoutuvat.
Sanot suoraan, että menee verikokeissiin. Siitä selviää miehen hormoniarvot.
 
Mullakin on ihan kako mies. Mukava, komea, seurallinen ja kohtelias, kodin ulkopuolella, mutta auta armias, kun tullaan kotia. On kuin verho aukeaisi ja esiin astuu itse kauhistus. Kaikki on väärin. Miksi tämä on näin, taasko laiskottelet, pese astiat, älä pese nyt, siivoa, ei nyt, hedelmät koriin, ei saa laittaa koriin, ne pitää olla pöydällä irrallaan (?), etkö osaa tehdä kunnon ruokaa, älä tee ruokaa, tee se näin, ei noin, miten olet niin huono tuossakin asiassa, mitä, en ole sanonut sitä (vaikka just sanoi), olet loukkaanut tyhjästä, etkö ymmärrä leikkiä (?), katsokaa lapset, äiti on aivan mahdoton, et välitä minusta, minä en tykkää tuommoisista naisista, et treenaa, treenaat liian vähän, (kun treenaan), miksi nämä vaatteet on tässä (vaikka itse on jättänyt ) ,hyi, kun huonosti pesty nämä vaatteet, et pese koskaan minun vaatteita, kun sullekin pitää kädestä opettaa, et maksa mitään (vaikka kaikki minun rahat menee lainaan), miten tienaat noin vähän, olet aina poissa (kun en enään jaksa vaan menen naapurille kylään). Lapsetkin jo tekea samaa.Puuuh, mikä helevattu sitä vaivaa? Sitten suuttuu kuin hullu, jos sanon, että ole jo hiivatti hiljaa ja lopeta tuo kiusaaminen! Pilas suurimman osan elämästäni, kun en voinut lähteä. Ei ollut minne mennä, kun olen kaukana kotoa. Kun kerran saisi vetää turpaan, teen sen kyllä.
 
Kadun karvaasti, etten heti lähtenyt. Myöhemmin se oli mahdotonta, koska hän houkutteli minut kauas kotoa. Kukaan ei tiedä. En voi kertoa, kun en kerta lähtenyt. Oma syy, oma vika:-(
 
Kiitos kun vastasitte. Meillä on välillä ihan hyviä päiviä, välillä huonoja. Epäilen itsekin tuota miesten vaihdevuosia, vaikka itsellä ei ole sellaista vihaisuutta ollut naisten vaihdevuosissa. Saisi vain jotenkin miehen puhumaan siitä lääkärilleen.

Verenpainetta ja sydäntä ja kolotuksia hoidetaan, muttei ymmärretä kysyä, miten tuo henkinen puoli. Jos olisi toinen nainen, luulisi olevan aika paljon poissa, mutta ei tämä ole. Saisi ollakin, saisin olla rauhassa : )
 
Ukot, ne miehet ovat omien puhumattomuus ja jääräpäisyys ajatusten hallitsemia. On varmasti kova paikka, kun vaivaa omat ongelmat. Mutta ei voi puhua.
Pelkäävätkö sen miehuuden menettämistä, jos apua hakee ongelmiinsa, sitten kiukutellaan.
Vaiko tarvitsevat niitä rajoja. Luulisi tervejärkisten jotain ajattelevan, kun sanoo suoraan.
Muuten onko ap:n mies kotona, jos on niin hänestä tullut turhautunut "kotiherra". Monellekin miehelle se työ on antanut sitä "minua tarvitaan", vaikka olisi montakin kertaa kotona tarvittu.
Vanhemmille ikäpolville se rooli kodin ja työn osalta on ollut. Naisille kuuluu kotityöt, ym. kotiin liittyvä, vaikka käsvisi kokopäivätyössä. Miehille se työ ja työpaikalla saatu jonkin sortin arvostus.
 
En voi käsittää miksi niin useat naiset antavat miehen pilata elämänsä. Miettikää minkälainen elämänne olisi jos saisitte päättää itse omista asioistanne ja pitää ne hedelmänne nyt sitten vaikka astiassa. Saisi olla rauhassa eikä toinen olisi koko ajan motkottamassa.

Voi hyvä päivä. Se että asuu kaukana kotona ei voi olla syy siihen, ettei voi ottaa irtiottoa. Olen melko varma, että elätte jo niin, ettette ärsyttäisi mielenvikaisia puolisoitanne eli ette voi olla oma itsenne.

Elämässä täytyy olla iloa ja huumoria eikä voi olla niin, että kaikki valuu hukkaan vain sairaan puolison äkeen alla?


Jos tulette siihen tulokseen että ette enää jaksa niin hommaatte salaa oman asunnon. Painelette lakimiehen juttusille ja annatte lakimiehen hoitaa kaikki käytännön asiat. Ei tarvitse olla enää tekemisissä. Riitaahan siinä varmasti tulee kun pitää alkaa jakamaan omaisuutta joka aviopuolisoilla menee fifti fifti. Tämän tempun voi tehdä kun ukko lähtee johonkin reissuun (jos lähtee).
 
Kun sitä on ollut hirveän pitkään yhdessä, ollaan kuin sukulaisia. Vaikea on katkaista välejä, jos ei ihan mahdottomaksi mene. Näin on minulla ainakin sekä suvun kesken että oman perheen ja jopa ystävien.

Minulla on monta aika vaikeaa ystävääkin ja tapaan heitä. Kaikkia siedän jossain määrin, niin tuo ärtyisää miestäkin. Toki välillä sanon vastaan ja riitelenkin. Mutta kyllä minä oman pääni ja omat menoni pidän. Minulla on paljon ystäviä ja omia menoja. Ehkä niitä hyviä hetkiä on kuitenkin enemmän kuin huonoja. Vaikka huonot on välillä raskaita kestää. Huumorilla selviän.

Ystäville on kyllä paljon vaikeampi sanoa huonosta käytöksestä. Olen usein miettinyt, että aviopuolisoilta vaaditaan paljon enemmän kuin ystäviltä ja heiltä siedetään paljon vähemmän. Ehkä se johtuu siitä, että ystävien kanssa ei olla niin tiiviisti tekemisissä.
 
No eipä siinä sitten mitään: kärsi pois jos kuvittelet jaksavasi loppuun asti. Vaihtoehtojahan on vain kaksi eli lähteä tai jäädä. Puolustelet miestäsi ja omaa käytöstäsi siihen malliin ettet ole valmis tekemään pesäeroa. Rankkaa varmaankin tulee olemaan eikä tilanne ainakaan helpotu vuosien edetessä.

Omasta kokemuksestani voin kertoa että 25 vuotta jaksoin mutta sitten oli pakko lähteä ettei oma ja lasten päät hajoa. Tosin henkisiä vaurioita ehti syntyä ja niitä yritetään nyt korjata.
 
Meillä tämä vihamielisyys on alkanut vasta vanhetessa, lapset olivat jo onneksi lentäneet pesästä. Kuulevat sitä, kun käyvät lapsuudenkodissaan.

Se kohdistuu enimmäkseen minuun ja joskus esim. ihan kauppiaihin tai muihin palveluhenkilöihin. Jos asiat eivät mene kuten herra haluaa, saattaa kilahtaa aivan järjettömästi. Usein on sen jälkeen hyvin nolona, jopa pyytää anteeksi.

Mutta toki mietin aika usein, pitääkö tässä nyt sitten erota, jotta tuollaisesta pääsee. Itse ei myönnä, että olisi jotain vialla.
 
Lapsenne ovat arvelleen isän potevan alkavaa muistisairautta.

Kyllä asia kannattaa tutkittaa lääkärillä. Et maininnut miehesi alkoholin käytöstä tai sitten luin
viestiketjun ylimalkaisesti. Liikaan juomiseen liittyy mainitsemiasi ongelmia.

Lueskelin naistenlehtiä. Ilonassa on mielenkiintoinen juttu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Kodin Kuvalehti-lehdessä juttu Viron tytär Kyll Kukk kertoo avioliitostaan suomalaisen miehen kanssa, joka päättyi liikaan miehen juomiseen.

Ihana persoona, joka harrastaa joogaamista. Olen samaa mieltä hänen kanssa. Meditoida voi myös kaupan kassajonossa. Ei tarvitse lähteä Intiaan halaamaan Äiti Ammaa.

Jos olet uupunut miehesi rinnalla tee joku irtiotto. Matkusta jonnekin vähäksi aikaa.
Et voi muutta miestäsi, mutta voit hoitaa itseäsi ja saavuttaa mielen tyyneyden.

Yritän saada tänään veroilmoituksen postiin. Nettiyhteyteni jatkuvasti pätkii.
Olen mahdoton lörpöttelijä ja yritän koko ajan vähentää ellit-kirjoittelua.

Harmittaa vietävästi, kun kommentoi Kirsi Pihan juttuun Anna-lehden nettisivulla ja kirjoitin ex-pääministerin sukunimen väärin. Kivinimen väänsin Kivimäeksi.

Virheitä aina teen ja kyökkisykolokia minusta ei saa tekemälläkään.
Nautitaan elämästämme. Minulla ei ole miestä. Miten miellelläni olisinkaan elänyt Tuhniksen kanssa. Olisin kai nyt kesämökillämme ja laulaisin tuvassa. Mutta kyllä minä eilen lauloin tässäkin asunnossa. Ihan hyvä akustiikka täälläkin on.
 
Kai poden itsekin muistisairautta. Anna-palstalla en ole kirjoitanut sukunimeä väärin, mutta tässä ketjussa virheitä riittää. Nimimerkkinikin väänsin uuteen kuosiin. Kylli sanasta tiputin iin pois.

Nyt netti kiinni ja nenä kiinni veroilmoitukseen ja sitten ruokakauppaan "meditoimaan."
 
Olen elänyt samassa tilanteessa nyt jo pitempään. Mutta nyt alkaa pikkuhiljaa vyyhti aueta. Mies on kokenut riittämättömyyttä ja negatiivisia kommentteja minulta, vaimolta, liikaa. Ne on pakkautunut hänen päähänsä ja kasvanut "isoksi palloksi". Nyt se on tullut aivan suunnattomana vihana ulos. Ja siksi piti jo etsiä sitä syytä, eikä uupua vihan alle. Nyt menemme terapiaan yhdessä.
Kannattaa yrittää miettiä ja keskustella hyvinä hetkinä, miksi parisuhde on "raskas", vihaa. Tsemppiä!
 
Mun ihan mukavasta ja rauhallisesta miehestä on tullut kärttyisä nalkuttaja ja äkkipikainen iän myötä.
Totesimme tyttäreni kanssa, että jos hän dementoituu, en pysty toimimaan hänen hoitajanaan, valitettavasti. Se nyt vaan on totuus. Hänet pitäisi saada lääkäriin mutta se vasta temppu onkin.

Tyttäreni on hoitajana dementiakodissa, joten hänellä on näkemystä asiaan, jonka olen itsekin todennut.

Hitto, ei ikääntyminen ole mitään juhlaa, jos muistisairaus iskee. Joka ikäkaudella odotetaan jotain. Nuorena aikuistumista, keski-ikäisenä eläkevuosia, vanhana kuolemaa, joka lähestyy vääjäämättä ja on täysin luonnollista.
Kun eläköityminen koittaa, arki saattaakin olla vaikeaa, oman tai puolison sairauden myötä.

Eräs leskivaimo katuikin kolmenkymmenen leskeysvuoden jälkeen, että ei tappanut "sitä pirua".
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa