En tunne itseäni enää lainkaan haluttavaksi :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vivienn
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kiitos teidän kaikkien vastauksista ja mielipiteistä, jotka olette vaivautuneet paneutumaan tähän minun ongelmaan.

Juu, ajattelin nyt sen kirjeen raapustaa. En ajatellut, että uhkailisin suoraan erolla, mutta teen asiat selviksi kirjeessä ja kerron miten haluaisin hänen muuttavan suhtautumistaan minuun. Voinhan sanoa, että jos tämä tilanne ei tästä muutu enää ollenkaan mihinkään suuntaan, voisi olla parempi että eläisimme erillään toisista. Katsotaan nyt mitä saan aikaiseksi.

Miehen äiti on kyllä luonteeltaan melko samanlainen kuin poikansa. Kummassakin ärsyttää se, että asioista ei osata keskustella vaan aina möykätään toisille ja huudetaan ku hullut! Ehkäpä mies on oppinut käyttäytymismallinsa kotoa..Sanotaanhan, että mies kohtelee vaimoaan kuin äitiään.?

Ja siitä lapsiasiasta. Mieheni kanssa olemme puhuneet joskus lapsenteosta. Tosin tässä tilanteessa ei tulisi mieleenkään enää ajatella asiaa jos asiat eivät miksikään muutu. Mieheni on sanonut, että jonain päivänä hän haluaisi isäksi. Mutta sen aika on kuulemma vasta sitten, kun taloudellinen tilanne on parantunut. Tällä hetkellä se ei ole paras mahdollinen. Mieheni ajattelee siis kaiken aina "järkevästi". Haluaa kyllä lapsia, mutta tietää että niitä ei kannata vielä nyt hommata, koska hän haluaisi tarjota parhaan mahdollisen kodin omille lapsilleen..Kodin, jossa ei tarvitse ajatella aina jokaista euroa mihin se menee. Toisin kuin hänen vanhempansa joutuivat lapsuudenaikaisessa kodissa tekemään. Ei kuulemma halua samanlaista lapsuutta hänen omille lapsilleen kuin hänellä on ollut... Mutta tämä lapsiasia ei ole nyt ajankohtainen - jos tulee koskaan olemaankaan tämän miehen kanssa. Aika näyttää, miten asiat alkavat rullaamaan... Katsellaan nyt mitä tämä kirje saa aikaiseksi.
 
Kysyit, miten kirjeen voisi kirjoittaa. Minä ehdotan seuraavaa:

* Aloitat kirjeen kertomalla, että koska sinusta tuntuu ettet osaa puhua asioista ääneen, haluat sanoa sen kirjeessä.
* Sitten kerrot, mitä kaikkea miehessä ja suhteessa arvostat
* Sen jälkeen kerrot, että kaikesta tästä huolimatta pidät kuitenkin tärkeinä myös asioita x, y ja z, ja että et tällä hetkellä niitä suhteesta saa. Kerro, että ne ovat sinulle erittäin tärkeitä, ja tunnet olosi onnettomaksi ilman niitä. Kerro myös, että et pysty itseäsi niiden osalta muuttamaan - eli nämä ovat asioita, jotka sinun täytyy saada jotta olisit onnellinen.
* Lopuksi kerro että olet valmis muuttamaan itsekin käytöstäsi jos sitä vaaditaan näiden asioiden saavuttamiseksi, mutta tarvitset vastaantuloa myös mieheltä.
* Kerro vielä ihan lopuksi, että rakastat miestä ja teet kaikkesi jotta suhteenne toimisi teille molemmille.

Ennen kirjeen antamista määrittele itsellesi tietyt rajaehdot:
* Mitä pitää vähintään muuttua, jotta voit olla suhteessa onnellinen. Älä ajattele sitä mikä on tässä suhteessa mahdollista, vaan tee lista mahdollisimman rehellisesti ja suhteesta irrallisena - yritä ajatella, että jos olisit sinkku millaisen listan tekisit.
* Mihin mennessä tämän muutoksen pitää tapahtua.
* Milloin suoritat "välitarkistuksen" että mahdollisesti muuttuneet asiat ovat myös muuttuneet pysyvästi.

Kirjoita nämä itsellesi muistiin. Muuten voi käydä niin, että joko mies ei muutu ollenkaan mutta sinä vain turrut asialle, tai mies muuttaa tapansa viikoksi ja luisuu taas samaan kuin ennenkin. Rajaehdot toimivat itsellesi "järjen äänenä" ja muistuttajana siitä, mitä sinä ihan oikeasti haluat ja tarvitset. Tee itsellesi lupaus, että jos rajaehdot eivät täyty, lähdet suhteesta. Lupaa, että silloin tiedät tehneesi kaikkesi ja yrittäneesi kaikkesi, ja jos se ei auta, on sinulla vain yksi mahdollisuus ja se on eroaminen.

Älä uhraa onneasi "rakkauden" takia, sillä (romanttisen) rakkauden peruste on onnellisuus - ilman onnea ei ole oikeaa rakkautta. Rakkaus on onnea, rakastaminen ilman onnea on riippuvuutta, pelkoa ja tottumusta.
 
Kysyit, miten kirjeen voisi kirjoittaa. Minä ehdotan seuraavaa:

* Aloitat kirjeen kertomalla, että koska sinusta tuntuu ettet osaa puhua asioista ääneen, haluat sanoa sen kirjeessä.
* Sitten kerrot, mitä kaikkea miehessä ja suhteessa arvostat
* Sen jälkeen kerrot, että kaikesta tästä huolimatta pidät kuitenkin tärkeinä myös asioita x, y ja z, ja että et tällä hetkellä niitä suhteesta saa. Kerro, että ne ovat sinulle erittäin tärkeitä, ja tunnet olosi onnettomaksi ilman niitä. Kerro myös, että et pysty itseäsi niiden osalta muuttamaan - eli nämä ovat asioita, jotka sinun täytyy saada jotta olisit onnellinen.
* Lopuksi kerro että olet valmis muuttamaan itsekin käytöstäsi jos sitä vaaditaan näiden asioiden saavuttamiseksi, mutta tarvitset vastaantuloa myös mieheltä.
* Kerro vielä ihan lopuksi, että rakastat miestä ja teet kaikkesi jotta suhteenne toimisi teille molemmille.

Ennen kirjeen antamista määrittele itsellesi tietyt rajaehdot:
* Mitä pitää vähintään muuttua, jotta voit olla suhteessa onnellinen. Älä ajattele sitä mikä on tässä suhteessa mahdollista, vaan tee lista mahdollisimman rehellisesti ja suhteesta irrallisena - yritä ajatella, että jos olisit sinkku millaisen listan tekisit.
* Mihin mennessä tämän muutoksen pitää tapahtua.
* Milloin suoritat "välitarkistuksen" että mahdollisesti muuttuneet asiat ovat myös muuttuneet pysyvästi.

Kirjoita nämä itsellesi muistiin. Muuten voi käydä niin, että joko mies ei muutu ollenkaan mutta sinä vain turrut asialle, tai mies muuttaa tapansa viikoksi ja luisuu taas samaan kuin ennenkin. Rajaehdot toimivat itsellesi "järjen äänenä" ja muistuttajana siitä, mitä sinä ihan oikeasti haluat ja tarvitset. Tee itsellesi lupaus, että jos rajaehdot eivät täyty, lähdet suhteesta. Lupaa, että silloin tiedät tehneesi kaikkesi ja yrittäneesi kaikkesi, ja jos se ei auta, on sinulla vain yksi mahdollisuus ja se on eroaminen.

Älä uhraa onneasi "rakkauden" takia, sillä (romanttisen) rakkauden peruste on onnellisuus - ilman onnea ei ole oikeaa rakkautta. Rakkaus on onnea, rakastaminen ilman onnea on riippuvuutta, pelkoa ja tottumusta.

Kiitos paljon vinkeistä, joita minun kannattaisi kirjeeseeni sisällyttää. Olen raapustanut jo jonkin verran kirjettä. Täytyykin laittaa nuo asiat vielä, joita mainitsit..Jaksaakohan mieheni lukea koko kirjettä? Se on on jo nyt koneella kirjoitettuna melkein kolme sivuinen. :oO Olenkohan laittanut sinne liikaa asioita, joita olisi saanut lyhyemminkin sanottua..Täytyy alkaa hiomaan! Kiitos vielä.
 
Viimeksi muokattu:
Jos mies ei jaksa lukea kolmea sivua "sydänverellä" kirjoittamaasi, sinulle tärkeää tekstiä, niin ehkä voit jo siitä tehdä tarvittavat johtopäätökset...
 
Jos mies ei jaksa lukea kolmea sivua "sydänverellä" kirjoittamaasi, sinulle tärkeää tekstiä, niin ehkä voit jo siitä tehdä tarvittavat johtopäätökset...

Niin..:( no mutta nyt olen saanut kirjeen kirjoitettua. Koko aamupäivä ja päivä siihen menikin. Taidan sujauttaa sen miehelle, kun tarkoitus on lähteä iltapäivästä yhden ystävän luo kylään kun mies tulee töistä. Saa lukea rauhassa kirjeen, kun en ole kotosalla..
 
Viimeksi muokattu:
Onnea :). Muista että jos tämä suhde ei ollutkaan sinulle se oikea, niin sen päättäminen tarkoittaa että olet yhden askeleen lähempänä sitä joka oikeasti on.
 
kannattaa muuten huomioida, että huutaminenkin on tunteiden ilmaisemista ja siitä ei kannata kovin paljoa tehdä johtopäätöksiä, jos nyt ei verissäpäin riidellä. Minun tuttavapiirissä on vanhempi perhe, jossa puhutaan kovaäänisesti; he eivät ole eronneet, eikä kukaan heidän lapsistaan ole eronnut.
 
1. Minua häiritsee paljon myös se, että en saa arjen keskellä mieheltä muutenkaan minkäänlaista huomiota. Joskus tuntuu, että olen vain ilmaa hänelle..Jos yritän itse lähestyä häntä pusu tai hali mielessä, hän niinkuin työntäisi minut pois luotaan aina..Aina on telkkari tai netissä pyöriminen paljon tärkeämpää.:(

2. Mieheni ei myöskään koskaan osoita minulle rakkauttaan muiden ihmisten edessä. Se on kuulemma hänen mielestään lapsellista..Minusta tuntuisi niin tärkeältä, että hän edes joskus tulisi ja antaisi suukon. Jopa oma äitinikin on alkanut jo epäillä, että eikö meidän välillä ole ollenkaan sellaista "sähköä". Ulkopuolisten silmissä näytämme ihan kavereilta vaan..Emme seurustelevalta parilta.:(

3. Edes kerran päivässä yksi pusu saisi minut niin hyvälle tuulelle..Mutta ei niin ei..:( Enkä toista halua pakottaakkaan osoittamaan minulle näitä hellyydenosoituksia, jos ei niitä itse tajua tehdä.

(

1. Mua ainakin ärsyttää kun mies lääppii hiuksiani, koskettelee ohimennen jne. Ok, suurin osa naisista varmaan pitää, minä en. Annan miehen tehdä sitä koska hän siitä pitää, mutta mulla on olo kun olisin hänen omaisuuttaan mitä voi milloin tahansa koskea, pidin minä siitä tai en. En viitsi loukata joten en sano mitään, mutta luulisi jo hänenkin tajuavan etten pidä siitä kun en reagoi mitenkään.

2. Olen aivan samaa mieltä kun miehesi! Tästä mekin saimme riidan aikaiseksi koska hänen mielestään tansseihin/sukulaisiin yms. mennessä pitää mennä pariskuntana. Hänelle se tarkoittaa että kuljen hänen kainalossaan ja hän näyttelee minua taas kuin omaisuuttaan että "mulla on tällainen". Ja se julkipusuttelu, voi helvetti. Ei tässä nyt mitään teinejä olla. Kaikki tietävät että olemme yhdessä, pitääkö vielä esittää kaikille "katsokaa kuinka hyvin meillä menee, pusi pusi". Kai se nyt riittää että samassa pöydässä istutaan, pitäisikö olla mieheen liimattuna koko ilta eikä saisi käydä höpisemässä meidän yhteisten tuttujen kanssa??

3. mä olen pakottanut itseni koskemaan miestä eli just näitä pusuja yms lääppimisiä koska jos en niitä tee, sitten mies pitää samaa natinaa kuin sinä "mikset sä koskaan koske mua jne". Olen laittanut itselleni muistiin että 3-5 kosketusta päivässä niin äijä pysyy hilljaisena. Eniten ärsyttää 1-x kertaa päivässä toistuvat "pidätkö minusta vielä, kai sä tykkäät minusta vielä, paljonko pidät minusta jne....". En minäkään noita asioita tenttaa ja ei kai yhdessä olla jos ei pidetä toisista? Rasittavaa.

Muuten kyllä ihan hyvä mies. Ihmiset on erilaisia, se vaan pitää hyväksyä.
 
Viimeksi muokattu:
1. Mua ainakin ärsyttää kun mies lääppii hiuksiani, koskettelee ohimennen jne. Ok, suurin osa naisista varmaan pitää, minä en. Annan miehen tehdä sitä koska hän siitä pitää, mutta mulla on olo kun olisin hänen omaisuuttaan mitä voi milloin tahansa koskea, pidin minä siitä tai en. En viitsi loukata joten en sano mitään, mutta luulisi jo hänenkin tajuavan etten pidä siitä kun en reagoi mitenkään.

2. Olen aivan samaa mieltä kun miehesi! Tästä mekin saimme riidan aikaiseksi koska hänen mielestään tansseihin/sukulaisiin yms. mennessä pitää mennä pariskuntana. Hänelle se tarkoittaa että kuljen hänen kainalossaan ja hän näyttelee minua taas kuin omaisuuttaan että "mulla on tällainen". Ja se julkipusuttelu, voi helvetti. Ei tässä nyt mitään teinejä olla. Kaikki tietävät että olemme yhdessä, pitääkö vielä esittää kaikille "katsokaa kuinka hyvin meillä menee, pusi pusi". Kai se nyt riittää että samassa pöydässä istutaan, pitäisikö olla mieheen liimattuna koko ilta eikä saisi käydä höpisemässä meidän yhteisten tuttujen kanssa??

3. mä olen pakottanut itseni koskemaan miestä eli just näitä pusuja yms lääppimisiä koska jos en niitä tee, sitten mies pitää samaa natinaa kuin sinä "mikset sä koskaan koske mua jne". Olen laittanut itselleni muistiin että 3-5 kosketusta päivässä niin äijä pysyy hilljaisena. Eniten ärsyttää 1-x kertaa päivässä toistuvat "pidätkö minusta vielä, kai sä tykkäät minusta vielä, paljonko pidät minusta jne....". En minäkään noita asioita tenttaa ja ei kai yhdessä olla jos ei pidetä toisista? Rasittavaa.

Muuten kyllä ihan hyvä mies. Ihmiset on erilaisia, se vaan pitää hyväksyä.

Miksi olet suhteessa, jos et edes halua koskettaa miestäsi? Kovin rakastuneelta et kyllä vaikuta... Intohimo taitaa olla kadonnut, jos sitä koskaan olikaan. Asenteestasi voisi päätellä, että ei.
 
Viimeksi muokattu:
Miksi olet suhteessa, jos et edes halua koskettaa miestäsi? Kovin rakastuneelta et kyllä vaikuta... Intohimo taitaa olla kadonnut, jos sitä koskaan olikaan. Asenteestasi voisi päätellä, että ei.

Samaa mietin minäkin..Kyllä minulle ainakin on tärkeää, että mies joskus, siis JOSKUS näyttäisi että välittää..Edes se pieni hipaisu joskus kun vaikka ohi kävelee. Tai halaus/pusu kesken arjen askareiden. Siitä tulee niin hyvä mieli=) Vaikka pitkässä suhteessa oltaisiin, mielestäni parisuhdetta pitää ylläpitää/hoitaa juuri tuollaisin tavoin. Osoitetaan sille toiselle, että rakastetaan ja välitetään. Voi olla, että jotkut ihmiset eivät tällaisista arjen hellyydenosoituksista välitä. Epäilen kuitenkin, että suurin osa ei sitä haluaisi saada omalta rakkaaltaan..Siis saada niitä pieniä osoituksia siitä, että toinen rakastaa ja tykkää.
 
Viimeksi muokattu:
Itse olin samanlainen kuin N40, kun olin suhteessa jolla en nähnyt tulevaisuutta. Salaa mies iljetti minua, eikä sellaisessa tilanteessa halua koskea toiseen tai tulla nähtynä pariskuntana. En yli vuoden seurustelun aikana koskaan esitellyt häntä vanhemmilleni. Omaa typeryyttäni pysyin siinä suhteessa, mutta onneksi pääsin irti. Nyt olen sellaisen miehen kanssa, jonka oikeasti haluan, eikä hellyyden näyttämisessä tai pariskuntailloissa ole mitään ahdistavaa.

Ainakin tämän oman käytöksen perusteella sanoisin, että jos ei ole halua helliä omaa rakastaan, on siinä väärä ihminen vierellä.
 
1. Mua ainakin ärsyttää kun mies lääppii hiuksiani, koskettelee ohimennen jne. Ok, suurin osa naisista varmaan pitää, minä en. Annan miehen tehdä sitä koska hän siitä pitää, mutta mulla on olo kun olisin hänen omaisuuttaan mitä voi milloin tahansa koskea, pidin minä siitä tai en. En viitsi loukata joten en sano mitään, mutta luulisi jo hänenkin tajuavan etten pidä siitä kun en reagoi mitenkään.

2. Olen aivan samaa mieltä kun miehesi! Tästä mekin saimme riidan aikaiseksi koska hänen mielestään tansseihin/sukulaisiin yms. mennessä pitää mennä pariskuntana. Hänelle se tarkoittaa että kuljen hänen kainalossaan ja hän näyttelee minua taas kuin omaisuuttaan että "mulla on tällainen". Ja se julkipusuttelu, voi helvetti. Ei tässä nyt mitään teinejä olla. Kaikki tietävät että olemme yhdessä, pitääkö vielä esittää kaikille "katsokaa kuinka hyvin meillä menee, pusi pusi". Kai se nyt riittää että samassa pöydässä istutaan, pitäisikö olla mieheen liimattuna koko ilta eikä saisi käydä höpisemässä meidän yhteisten tuttujen kanssa??

3. mä olen pakottanut itseni koskemaan miestä eli just näitä pusuja yms lääppimisiä koska jos en niitä tee, sitten mies pitää samaa natinaa kuin sinä "mikset sä koskaan koske mua jne". Olen laittanut itselleni muistiin että 3-5 kosketusta päivässä niin äijä pysyy hilljaisena. Eniten ärsyttää 1-x kertaa päivässä toistuvat "pidätkö minusta vielä, kai sä tykkäät minusta vielä, paljonko pidät minusta jne....". En minäkään noita asioita tenttaa ja ei kai yhdessä olla jos ei pidetä toisista? Rasittavaa.

Muuten kyllä ihan hyvä mies. Ihmiset on erilaisia, se vaan pitää hyväksyä.
Miehenne on aivan kuin minä.

Ja voin sanoa, että hänen ensisijainenrakkaudenkielensä on fyysinenkosketus.

Voi että se tuntuu hyvälle, kun nainen koskettaa oma-aloitteisesti.
Se on hyvä kun ymmärrätte tehdä niitä kosketuksia hänelle.
 
Viimeksi muokattu:
Olen mieheni kanssa vain lapsen takia. Rakastan lastani yli kaiken ja mieheni on hyvä isä. Muita sukulaisia ei juuri ole. En kestäisi, jos lapsi menettäisi vieä isänsäkin. Muuten olisin hänen kanssaan mielellään enemmänkin, uskon että pärjäisin ykjsinhuoltajanakin. Ehkä paremmin kuin nyt ydinperheenä. En kuitenkaan halua sitä itselleni enkä lapselle (pieni vielä).

Alussa, muutama vuosi sitten halusin miestäni koko jatkuvasti. Olisin ollut hänen kanssaan kaiken vapaa-ajan. Hän kuitenkin päätti tapaamisista seurusteluaikana, seksiä ei ollut mielestäni koskaan tarpeeksi. Totuin huomaamattani elämään hänem tarpeittensa mukaan. Seksiä oli noin 6 kkrtvuodessa, useammin hän ei halunnut. Nykyään vielä harvemmin. Itse olisin halunnut ja haluaisin edelleen useamman kerran viikossa.

Mutta mieheni kiinnostuksen puute on masentavaa. Olen vuosien myötä oppinut unohtamaan omat haluni ja vähitellen kadottanut ne kokonaan. On loukkaavaa, että mies odottaa minun olevan yhtäkkiä valmis hetkessä, kun hänelle sopisi joskus 3 kk välein.

Kaipaan huomiota miehiltä. En tunne olevani nainen ollenkaan. Äitiyden myötä sentään enemmän ja lapsi onkin minulle tärkeintä maailmassa. Muuta ei juuri työn ohella olekaan. Lapsen takia en jätä miestäni, vaikka muuten olisin mieluummin vaikka yksin. Mies on ihan ok kaveri, ei enempää. Tein kai virheen odottaessani enemmän tai kun odotin tyytyväni tähän.

Hyvä puoli tässä on, että ei ole yhtään syytä miettiä, onko haluttava tms. En ole tuntenut sellaiseksi mieheni kanssa itseäni juuri koskaan ja siihen on hyvät syyt. Vähitellen olen oppinut unohtamaan koko asian tai ennemminkin sulkemaan sen pois mielestäni. Kaipuu on silti jossain syvällä. Alan suunnilleen itkeä, jos joku osoittaa vähänkin positiivista huomiota, varsinkin joku mies. Kohta ei auta kuin terapeutti. Oikestaan odotan vanhuutta, jos kaikki menisi ohi. Äitinä olen onnellinen ihanasta lapsestani, joska sain juuri tämän miehen kanssa. Ihme kyllä sinänsä. Eihän se vähän ole, vaikka muuta ei juuri olekaan. Tällaisia naisia (vaimoja) siis elää kaikkien miesten keskellä:ei yhtään huomiota ikinä missään, ei mitään jännitettä miesten ja naisten välillä, erotiikkaa 0 %. Toki jonkun kerran olen käynyt baarissa, siellä olinkin kovaa valuuttaa yllättäen. Hyvää teki, mutta eihän sitä jaksa eikä siinä ole sen enempää. Kotona sillä saralla on edessä ja takana vuosien autiomaa.

Tämän halusin kertoa niille, jotka miettivät suhdettaan. Oma neuvoni kärsiville on: häivy, kun vielä jaksat ja elä. Monet eroavat, kun lapset ovat pieniä. Syy ei ole usein ollenkaan lapsissa. Lasten takia minä jään tähän, kärsin virheeni seuraukset lapsen edun nimissä. Mutta totta on, että olisi pitänyt tajuta aiemmin. Joillakin on kai enemmäön ongelmia, jolloin ero on paras ratkaisu. Itse asetan nyt lapseni edun omani edelle. Ikää on eikä voimia liikaa, keskitän ne lapseen ja työhön. Mies saa olla isä, kun hänestä ei muuhun ole. Hyvä että des siihen. Välillä kyllä haaveilen enemmästä, mutta en kuitenkaan voisi erota omien halujeni takia, kun on pieni lapsi. Koitan tyytyä epäeroottiseen mieheen ja keskittyä lapseen , työhön ja myöhemmin enemmän omiin harrastuksiin. Ehkä teen väärin. Minulla on sentään mies, joka on hyvä isä, ei juo, ei pahoinpitele eikä käy edes vieraissa. Tähän on kai tyytyminen. Mutta tosiaan, te joilla ei ole lasta: onko parempi olla huonossa suhteessa kuin yksin? Tai huonossa suhteessa kuin vapaana tapaamaan ketä tahansa ja huolehtimaan vain itsestään? Minun ohjeeni on: pakene kun vielä voit...
 
Miksi olet suhteessa, jos et edes halua koskettaa miestäsi? Kovin rakastuneelta et kyllä vaikuta... Intohimo taitaa olla kadonnut, jos sitä koskaan olikaan. Asenteestasi voisi päätellä, että ei.


Jos tiskaan tai imuroin, en kaipaa ylimääräisiä keskeytyksiä oli se sitten per*seen hiplausta tai pussailua. Mua ärsyttää keskeytykset, ei voi mitään. Seksi pelaa hyvin, sitä on riittävästi ja molemmat saa sitä kun haluaa joten intohimoa ei puutu, mutta mua vaan etoo nuo "onpa tytöllä nätti peppu" -lässytykset jotka saavat minut tuntemaan itseni ekaluokkalaiseksi ja jollain tavalla koen sen esineellistämiseksi. Ja ihan tosissaan, kuka oikeasti haluaa kuunnella monta kertaa päivässä pidätkö minusta vielä bla blaa -juttuja?

Onnistuva mies: ihan kiva kun sun rakkauden kielesi on fyysinen kosketus. Toivottavasti puolisosi pitää siitä eikä vaan kihertele sinun mieliksesi. Toivottavasti olet kysynyt miellyttääkö tyylisi häntä.
 
Viimeksi muokattu:
Jos tiskaan tai imuroin, en kaipaa ylimääräisiä keskeytyksiä oli se sitten per*seen hiplausta tai pussailua. Mua ärsyttää keskeytykset, ei voi mitään. Seksi pelaa hyvin, sitä on riittävästi ja molemmat saa sitä kun haluaa joten intohimoa ei puutu, mutta mua vaan etoo nuo "onpa tytöllä nätti peppu" -lässytykset jotka saavat minut tuntemaan itseni ekaluokkalaiseksi ja jollain tavalla koen sen esineellistämiseksi. Ja ihan tosissaan, kuka oikeasti haluaa kuunnella monta kertaa päivässä pidätkö minusta vielä bla blaa -juttuja?

Onnistuva mies: ihan kiva kun sun rakkauden kielesi on fyysinen kosketus. Toivottavasti puolisosi pitää siitä eikä vaan kihertele sinun mieliksesi. Toivottavasti olet kysynyt miellyttääkö tyylisi häntä.

Puhut vihaiseen sävyyn, perseestä, hiplaamisesta, lässyttämisestä. Onko rajasi rikottu joskus, vai miksi kosketus on sinulle niin uhkaavaa?
 
Viimeksi muokattu:
Onnistuva mies: ihan kiva kun sun rakkauden kielesi on fyysinen kosketus. Toivottavasti puolisosi pitää siitä eikä vaan kihertele sinun mieliksesi. Toivottavasti olet kysynyt miellyttääkö tyylisi häntä.
Kyllä asiasta on keskusteltu, kun ensin tunnistimme toistemme erilaisen rakkaudenkielen.
Ensin kun tiedostaa tilanteen, niin senjälkeen on helpompi ymmärtää ja korjata tilanne.
Pyrimme antamaan toisillemme sitä mitä hän haluaa.
Näin kun ymmärrän tilanteen, niin se riittää, kun pienen kosketuksen saan.

Kannustan kaikkia siihen, että antakaa puolisolle edes vähän sitä mitä hän haluaa.
Näin on mahdollista, että saatte puolisolta sitä mitä itse haluatte.

Käsitykseni mukaan tuohon ainakin pitäisi pyrkiä.
 
Viimeksi muokattu:
Miksi olet suhteessa, jos et edes halua koskettaa miestäsi? Kovin rakastuneelta et kyllä vaikuta... Intohimo taitaa olla kadonnut, jos sitä koskaan olikaan. Asenteestasi voisi päätellä, että ei.

Ihmisten kosketuksentarve ja tilanteet ovat erilaisia! Ymmärrän N40:ää täysin, eikä siinä ole millään lailla kyse rakastuneisuudesta tai intohimon puutteesta, jos ei pidä tuollaisesta. Ainoastaan luonteenlaadusta ja olisiko sitten erilaisesta nahkasta... Tai mistä lie hermosysteemistä, hyvä määrä kosketusta tuntuu hyvältä, mutta jatkuva kiinniolo on kamalaa!
Kyllä se intohimo silti tulee, kun on sen aika, ja rakastuneisuudesta se jatkuva lääppiminen tai sen puute ei kerro mitään. Joka ei pidä jatkuvasta kosketuksesta, ei pidä - ei se ole mikään vaurio! Se on ominaisuus, kuten autonhuoltajatkin sanovat. Eikä siihen tarvitse etsiä mitään traumaattista syytä, herranen aika sentään!

Itsekin inhoan kokoaikaista, tai siis vähän väliä jatkuvaa iholle tuloa, tontille, reviirille, kesken minkä tahansa homman. Kaikella on aikansa ja paikkansa, eikä se aika ja paikka ole koko ajan. Jos vähän väliä ollaan roikkumassa, sitten kyllä alkaa ajan saatossa jo tökkiä muukin, mutta nimenomaan siinä järjestyksessä.

Ja varmin tapa saada ihminen ärsyyntymään on kyllä tuollainen kokoaikainen "Pidätkö minusta vielä" -ruikutus. Siinä ei silloin ole kaikki kotona, ei itsetunto ainakaan, jos tuollaista pitää tarkistaa jo olemassaolevassa suhteessa vähän väliä. Huh kauhistus.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Päinvastoin;10919880:
Ihmisten kosketuksentarve ja tilanteet ovat erilaisia! Ymmärrän N40:ää täysin, eikä siinä ole millään lailla kyse rakastuneisuudesta tai intohimon puutteesta, jos ei pidä tuollaisesta. Ainoastaan luonteenlaadusta ja olisiko sitten erilaisesta nahkasta... Tai mistä lie hermosysteemistä, hyvä määrä kosketusta tuntuu hyvältä, mutta jatkuva kiinniolo on kamalaa!
Kyllä se intohimo silti tulee, kun on sen aika, ja rakastuneisuudesta se jatkuva lääppiminen tai sen puute ei kerro mitään. Joka ei pidä jatkuvasta kosketuksesta, ei pidä - ei se ole mikään vaurio! Se on ominaisuus, kuten autonhuoltajatkin sanovat. Eikä siihen tarvitse etsiä mitään traumaattista syytä, herranen aika sentään!

Itsekin inhoan kokoaikaista, tai siis vähän väliä jatkuvaa iholle tuloa, tontille, reviirille, kesken minkä tahansa homman. Kaikella on aikansa ja paikkansa, eikä se aika ja paikka ole koko ajan. Jos vähän väliä ollaan roikkumassa, sitten kyllä alkaa ajan saatossa jo tökkiä muukin, mutta nimenomaan siinä järjestyksessä.

Ja varmin tapa saada ihminen ärsyyntymään on kyllä tuollainen kokoaikainen "Pidätkö minusta vielä" -ruikutus. Siinä ei silloin ole kaikki kotona, ei itsetunto ainakaan, jos tuollaista pitää tarkistaa jo olemassaolevassa suhteessa vähän väliä. Huh kauhistus.
Sain kirjoituksestanne paljon ajateltavaa.

Myönnän kosketelleeni vaimoa liikaa, mutta miksi.
Siksi kun en ole alkuaikoina tiennyt kosketuksista pitämättömiä naisia olevan olemassakaan.
Kyllä minä olin siinä luulossa, että kosketukset ovat kivoja.
Johtuu tietysti siitä, kun itse pidän tavattomasti kosketuksista.
Olin myös kuullut sanottavan, että naiset pitävät hyväilyistä.
Eikä kukaan sanonut ettei kaikki naiset pidä.

Tietysti nyt, kun tiedän asianlaidan, niin osaan toimia toisin.
Sekin kävisi, jos puoliso joskus tulisi koskettamaan, niin voisin hyvin sitä odottaa kärsivällisesti.
Ehkä 10 kertaa on lähestynyt pyytämättä 30 vuoden aikana.
Kai se sitten on riittävästi.
Muut kerrat olen itse hakenut ne ja haen tulevaisuudessakin.

Eikö se kosketus tunnu teistä milloinkaan kutkuttavan hyvälle?
Minusta tuntuu ja siksi niitä haluaisi jatkuvasti lisää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Päinvastoin;10919880:
Ihmisten kosketuksentarve ja tilanteet ovat erilaisia! Ymmärrän N40:ää täysin, eikä siinä ole millään lailla kyse rakastuneisuudesta tai intohimon puutteesta, jos ei pidä tuollaisesta. Ainoastaan luonteenlaadusta ja olisiko sitten erilaisesta nahkasta... Tai mistä lie hermosysteemistä, hyvä määrä kosketusta tuntuu hyvältä, mutta jatkuva kiinniolo on kamalaa!
Kyllä se intohimo silti tulee, kun on sen aika, ja rakastuneisuudesta se jatkuva lääppiminen tai sen puute ei kerro mitään. Joka ei pidä jatkuvasta kosketuksesta, ei pidä - ei se ole mikään vaurio! Se on ominaisuus, kuten autonhuoltajatkin sanovat. Eikä siihen tarvitse etsiä mitään traumaattista syytä, herranen aika sentään!

Itsekin inhoan kokoaikaista, tai siis vähän väliä jatkuvaa iholle tuloa, tontille, reviirille, kesken minkä tahansa homman. Kaikella on aikansa ja paikkansa, eikä se aika ja paikka ole koko ajan. Jos vähän väliä ollaan roikkumassa, sitten kyllä alkaa ajan saatossa jo tökkiä muukin, mutta nimenomaan siinä järjestyksessä.

Ja varmin tapa saada ihminen ärsyyntymään on kyllä tuollainen kokoaikainen "Pidätkö minusta vielä" -ruikutus. Siinä ei silloin ole kaikki kotona, ei itsetunto ainakaan, jos tuollaista pitää tarkistaa jo olemassaolevassa suhteessa vähän väliä. Huh kauhistus.

Kiitos! Ymmärsit mitä tarkoitin :) Muille: Jos puhutte vaikka työpuhelua tai teette koneella jotain keskittymistä vaativaa, tuskin kukaan haluaa että siinä kohtaan tullaan häiritsemään pusuttelulla, hiusten silityksellä tai perän taputtelulla. Muutenkin sellainen yllätyksenä tapahtuva koskettelu tekee minulle sen että koko ajan pitää olla silmät selässä ja varuillaan kun ikinä ei tiedä mitä ruumiinosaa kosketaan. Jos mies lähestyy siten että tiedän että koskee, se ei niinkään häiritse mutta ne ohimennen tapahtuvat yllärit eivät ole _minun_ mielestäni kivoja ja luo tosiaan sen tunteen "sinä olet minun, voin koskea milloin haluat halusit sinä sitä tai et". Mielestäni myös toisen tapoja pitää kunnioittaa.

Olen pyrkinyt "lääppimään" miestä kun tiedän hänen siitä pitävän, mutta ei se kyllä mitään spontaania ole, ennemmin koetan muistuttaa itseäni että ai juu, taputtelen sitä vähän niin se pysyy tyytyväisenä. Minusta se tuntuu teeskentelyltä.

Kun mies kysyy lapsekkaalla sävyllä (mikä ärsyttää minua yli kaiken, kyseessä on aikuinen mies eikä mikään tenava) pidätkö minusta vielä, olen kysynyt (samalla lässyttävällä äänellä) että olenko tehnyt jotain että vaikuttaa siltä etten pidä, mies vastaa että ei lainkaan. Teen siihen yleensä vastakysymyksen suht kyllästyneellä äänensävyllä että miks sitten kyselet ja huumorilla heittänyt että ilmoitan sitten jos tilanne muuttuu...
 
Kun mies kysyy lapsekkaalla sävyllä (mikä ärsyttää minua yli kaiken, kyseessä on aikuinen mies eikä mikään tenava) pidätkö minusta vielä, olen kysynyt (samalla lässyttävällä äänellä) että olenko tehnyt jotain että vaikuttaa siltä etten pidä, mies vastaa että ei lainkaan. Teen siihen yleensä vastakysymyksen suht kyllästyneellä äänensävyllä että miks sitten kyselet ja huumorilla heittänyt että ilmoitan sitten jos tilanne muuttuu...
Olen miettinyt mistä johtuu tuo lapsekas puhetyyli miehillä.
Usein sitä naiset ainakin valittavat.
Tulin tulokseen, jos kovin virallisella äänensävyllä kysyisin, rakastaako hän vielä, niin se vastauskin pitäisi olla virallisenoloinen.
Mutta tuo lapsekas puhetyyli antaa suuremman tilan vastaukselle.
Siihen on paljon helpompi vastata leikkimielisesti ja humoristisesti, kuten teittekin vastaamalla, "ilmoitan jos tilanne muuttuu".

Se vaan tuntuu kivalta kysyä miltä naisesta tuntuu, jos hän ei muuten tunteistaan kerro.
No kyllähän jotakin voi aavistaa tunteista, mutta on se mukaa kuullakin.
Tietysti voitte sanoa senkin, että lapsekkaat kysymykset ei ole kivoja.
Mutta samalla olisi kiva saada vaihtoehto kysymyksille.

Mikä olisi vaihtoehto kysymyksille, miltä tuntuu tai rakastatko vielä?
 
Viimeksi muokattu:
Se että kysyy max kerran viikossa. Sama jos joisi kahvinsa aina mustana ja toinen kysyisi joka kerta "otatko maitoa". Alkaa vaan kyllästyttämään jatkuva kysely.
Minä olen jo vähentänyt kyselyä vaimolta, mutta tilalle en ole keksinyt korvaavaa puhuttavaa.
Olen hiljaa, mutta en silti mökötä.

Eli vielä kysymys, mitä tilalle?
 
Viimeksi muokattu:
Juurihan sinä sen itse keksit! Olet hiljaa, mutta et mökötä. Mieluummin se, kuin typerä kysely!

Ei hyvässä suhteessa tarvitse kysellä tuollaisia, kyllä se sanotaan silloin tällöin kysymättä, ja ellei sanota, ei sitä ainakaan saa mennä kiristämään toiselta. Sillä siltähän tuo kysely tuntuu. Siihen ei voi vastata oikein mitenkään. Jos rakastaa, rakkaus kyllä vähenee tuollaisella typerällä tentillä. Ja ellei rakasta, miten sen sitten menet sanomaan ja tuhoamaan liiton ja tunnelman. Tuossa pannaan toinen selkä seinää vasten inhottavalla (jos suhde sillä hetkellä tökkii) ja tosiaan myös raivostuttavalla ja äärimmäisen ärsyttävällä tavalla (ellei töki, tosi tuon jälkeen jo tökkiikin) tavalla, eli ihan samaa luokkaa oleva kysymys, kuin se muinainen vitsi "Joko olette lakanneet lyömästä vaimoanne", kun toinen ei ole vielä edes alkanut. Jos vastaa kyllä, se tarkoittaa, että joskus on kuitenkin lyöty. Jos vastaa ei, lyödään edelleen. Kysymys, johon ei voi vastata mitenkään oikein ja tuntematta oloaan ahdistuneeksi. Ei kaikkia asioita tarvitse kysyä. Vastaus "Ilmoitan, jos tilanne muuttuu" on muuten ihan täyttä asiaa, ei mikään vitsi. Kyllä sen pitäisi mennä perillekin, ei vain jonkun "Kivaa, nyt tuli huumoria" -tulkinnan alle...

Kai nyt parisuhteessa on muuten vaan puhumista maailman menosta. Tunteista puhuu haluava tenttaamatta, ja haluton ei halua tulla tentatuksi. Ja kai nyt tutun ihmisen tunteet, ihan jopa vuosikautisen puolison, osaa tunnistaa ilman tuollaista ahdistavaa tenttaamistakin??? Ne ovat kyllä hänen yksityisasioitaan, joiden jakamisesta hänellä on oikeus päättää itse, ja oikeus olla tulematta ahdistelluksi ja tentatuksi.
 

Yhteistyössä