En tunne itseäni enää lainkaan haluttavaksi :(

[vivienn]

Haluaisin teiltä muilta apuja/kommentteja seuraavaan ongelmaani:

Aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa muutama vuosi sitten.
Nykyinen mieheni on minua 12 vuotta vanhempi. Itse olen 24- vuotias. Alussa epäröin hirveästi suhdettamme ja sitä pystyisinkö seurustelemaan itseäni niinkin paljon vanhemman miehen kanssa. Kuitenkin ihastuin häneen palavasti ja jo kahden kuukauden seurustelun jälkeen muutimme yhteen asumaan.


Seksi ei ole koskaan näytellyt suurta osaa meidän suhteessamme ja se on yksi näistä lukuisisista ongelmista. Meillä oli suhteen alussa seksiä noin kolme neljä kertaa viikossa, mutta jo puolen vuoden seurustelun jälkeen se alkoi vähenemään. Ei ole kauaa kun muistelen, että meillä on saattanut mennä kuukausikin siten, että olemme sinä aikana harrastaneet seksiä vain kerran. Minusta se on aika vähän näin "nuorelta" parilta. Onneksi tällä hetkellä asiat ovat kuitenkin muuttuneet hieman parempaan suuntaan ja on mennyt pitkään jo niin, että harrastamme noin kerran viikossa seksiä. Itselläni on melko "korkea libido" ja haluaisin enemmän kuin mieheni..Kuitenkaan ongelmani ei ole se, kuinka paljon meillä on seksiä, vaan se, että en tunne itseäni tässä suhteessa enää lainkaan haluttavaksi ja seksikkääksi.

Mieheni ei osoita minulle minkäänlaisia merkkejä, että olisin hänen mielestään kiihottava. Hän ei ikinä koskisi minuun "siinä mielessä", jos tiedossa ei ole seksiä perään. Hän ei siis koskaan halaa, suutele, koskettele, puristele, läimäyttele pyllylle tai ota minua kiihkeään syleilyyn ellei se johda seksiin. Ainut milloin koskemme toisiamme, on illalla kun laitamme nukkumaan vierekkäin..

Jos meillä on seksiä, hän yleensä virittelee itsensä tunnelmaan sillä välin kun olen suihkussa, sitten se vakio-asento ja homma on ohi..Koskaan hän ei halua kokeilla mitään uutta, vaan aina se sama tylsä asento.

Minua häiritsee paljon myös se, että en saa arjen keskellä mieheltä muutenkaan minkäänlaista huomiota. Joskus tuntuu, että olen vain ilmaa hänelle..Jos yritän itse lähestyä häntä pusu tai hali mielessä, hän niinkuin työntäisi minut pois luotaan aina..Aina on telkkari tai netissä pyöriminen paljon tärkeämpää.
Meillä ei ole seksin aikana koskaan mitään esileikkiäkään, vaan menemme suoraan hommiin. Minä oikeastaan sytyn vasta kunnolla siinä vaiheessa, kun miehelläni on jo tullut.. Esileikkiä olen ehdottanut, mutta niin kuin se ei vaan jotenkin luonnistuisi häneltä..Hän ei oikein osaa koskea minua muulloin kun silloin vaan kun olemme yhdynnässä. Koskaan emme edes suutele muulloin, kun toisen lähtiessä reissuun pidemmäksi aikaa. Edes seksin aikana emme suutele/pussaile toisiamme..
Mieheni ei myöskään koskaan osoita minulle rakkauttaan muiden ihmisten edessä. Se on kuulemma hänen mielestään lapsellista..Minusta tuntuisi niin tärkeältä, että hän edes joskus tulisi ja antaisi suukon. Jopa oma äitinikin on alkanut jo epäillä, että eikö meidän välillä ole ollenkaan sellaista "sähköä". Ulkopuolisten silmissä näytämme ihan kavereilta vaan..Emme seurustelevalta parilta.
Mitenhän tälläisessa tapauksessa kannattaisi toimia..Tiedän, että mieheni rakastaa minua ja minä häntä.. Hän osoittaa sen kyllä muilla tavoin arjessa ja muulloinkin, mutta minä kaipaisin juuri sitä arjen "läheisyyttä", pusuja, haleja..Edes kerran päivässä yksi pusu saisi minut niin hyvälle tuulelle..Mutta ei niin ei.. Enkä toista halua pakottaakkaan osoittamaan minulle näitä hellyydenosoituksia, jos ei niitä itse tajua tehdä.

Nyt kun olen näistä ongelmista saanut kirjoitettua, itse luettuani mietin että onko tässä suhteessa mitään järkeä..En kuitenkaan haluaisi erota miehestäni, koska meillä synkkaa muuten tosi hyvin keskenään ja rakastetaan ihan hulluna toisiamme..Mutta se "jokin kipinä, intohimo ja sähkö" tuntuu olevan jossain hukassa..

 

[kokemusta on]

Haluaisin teiltä muilta apuja/kommentteja seuraavaan ongelmaani:

Aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa muutama vuosi sitten.
Nykyinen mieheni on minua 12 vuotta vanhempi. Itse olen 24- vuotias. Alussa epäröin hirveästi suhdettamme ja sitä pystyisinkö seurustelemaan itseäni niinkin paljon vanhemman miehen kanssa. Kuitenkin ihastuin häneen palavasti ja jo kahden kuukauden seurustelun jälkeen muutimme yhteen asumaan.


Seksi ei ole koskaan näytellyt suurta osaa meidän suhteessamme ja se on yksi näistä lukuisisista ongelmista. Meillä oli suhteen alussa seksiä noin kolme neljä kertaa viikossa, mutta jo puolen vuoden seurustelun jälkeen se alkoi vähenemään. Ei ole kauaa kun muistelen, että meillä on saattanut mennä kuukausikin siten, että olemme sinä aikana harrastaneet seksiä vain kerran. Minusta se on aika vähän näin "nuorelta" parilta. Onneksi tällä hetkellä asiat ovat kuitenkin muuttuneet hieman parempaan suuntaan ja on mennyt pitkään jo niin, että harrastamme noin kerran viikossa seksiä. Itselläni on melko "korkea libido" ja haluaisin enemmän kuin mieheni..Kuitenkaan ongelmani ei ole se, kuinka paljon meillä on seksiä, vaan se, että en tunne itseäni tässä suhteessa enää lainkaan haluttavaksi ja seksikkääksi.

Mieheni ei osoita minulle minkäänlaisia merkkejä, että olisin hänen mielestään kiihottava. Hän ei ikinä koskisi minuun "siinä mielessä", jos tiedossa ei ole seksiä perään. Hän ei siis koskaan halaa, suutele, koskettele, puristele, läimäyttele pyllylle tai ota minua kiihkeään syleilyyn ellei se johda seksiin. Ainut milloin koskemme toisiamme, on illalla kun laitamme nukkumaan vierekkäin..

Jos meillä on seksiä, hän yleensä virittelee itsensä tunnelmaan sillä välin kun olen suihkussa, sitten se vakio-asento ja homma on ohi..Koskaan hän ei halua kokeilla mitään uutta, vaan aina se sama tylsä asento.

Minua häiritsee paljon myös se, että en saa arjen keskellä mieheltä muutenkaan minkäänlaista huomiota. Joskus tuntuu, että olen vain ilmaa hänelle..Jos yritän itse lähestyä häntä pusu tai hali mielessä, hän niinkuin työntäisi minut pois luotaan aina..Aina on telkkari tai netissä pyöriminen paljon tärkeämpää.
Meillä ei ole seksin aikana koskaan mitään esileikkiäkään, vaan menemme suoraan hommiin. Minä oikeastaan sytyn vasta kunnolla siinä vaiheessa, kun miehelläni on jo tullut.. Esileikkiä olen ehdottanut, mutta niin kuin se ei vaan jotenkin luonnistuisi häneltä..Hän ei oikein osaa koskea minua muulloin kun silloin vaan kun olemme yhdynnässä. Koskaan emme edes suutele muulloin, kun toisen lähtiessä reissuun pidemmäksi aikaa. Edes seksin aikana emme suutele/pussaile toisiamme..
Mieheni ei myöskään koskaan osoita minulle rakkauttaan muiden ihmisten edessä. Se on kuulemma hänen mielestään lapsellista..Minusta tuntuisi niin tärkeältä, että hän edes joskus tulisi ja antaisi suukon. Jopa oma äitinikin on alkanut jo epäillä, että eikö meidän välillä ole ollenkaan sellaista "sähköä". Ulkopuolisten silmissä näytämme ihan kavereilta vaan..Emme seurustelevalta parilta.
Mitenhän tälläisessa tapauksessa kannattaisi toimia..Tiedän, että mieheni rakastaa minua ja minä häntä.. Hän osoittaa sen kyllä muilla tavoin arjessa ja muulloinkin, mutta minä kaipaisin juuri sitä arjen "läheisyyttä", pusuja, haleja..Edes kerran päivässä yksi pusu saisi minut niin hyvälle tuulelle..Mutta ei niin ei.. Enkä toista halua pakottaakkaan osoittamaan minulle näitä hellyydenosoituksia, jos ei niitä itse tajua tehdä.

Nyt kun olen näistä ongelmista saanut kirjoitettua, itse luettuani mietin että onko tässä suhteessa mitään järkeä..En kuitenkaan haluaisi erota miehestäni, koska meillä synkkaa muuten tosi hyvin keskenään ja rakastetaan ihan hulluna toisiamme..Mutta se "jokin kipinä, intohimo ja sähkö" tuntuu olevan jossain hukassa..

Itse en lähtisi enään suhteeseen jossa seksii ei toimi. Ystäviä on jo tarpeeksi.
Sitä sähköä joko on tai ei ole, kemiaksikin kutsutaan.
Näyttää siltä että miehesi ei tiedä naisista paljoakaan. Että naisia tulee huomioida, viritellä. Tai sitten hän ei tunne seksuaalista halua sinua kohtaan.
arvaukseksi jää miehesi käytös. Minkälainen suhde hänellä on äitiinsä? SE kertoo aika paljon.

Ainut mitä voit itse tehdä on paras ja oikea tapa: Voit muuttaa itse omaa käytöstäsi, sitä myöten miehesi on pakoitettu muuttamaan omaa käytöstään. Sun ei tarvitse jankuttaa eikä mököttää, vaan muutat luontevasti omaa reagointiasi asioihin, seksiin, käytökseen.

Sun pitää kertoa mitä haluat suhteelta, minkälaisessa suhteessa sun on hyvä olla.
Arvosta omia tarpeitasi. Elämää on aika monta vuotta vielä edessä.

"epäröinnin kynnyksellä kysy, kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?"
-Tommy Tabermann

 

[vivienn]

Itse en lähtisi enään suhteeseen jossa seksii ei toimi. Ystäviä on jo tarpeeksi.
Sitä sähköä joko on tai ei ole, kemiaksikin kutsutaan.
Näyttää siltä että miehesi ei tiedä naisista paljoakaan. Että naisia tulee huomioida, viritellä. Tai sitten hän ei tunne seksuaalista halua sinua kohtaan.
arvaukseksi jää miehesi käytös. Minkälainen suhde hänellä on äitiinsä? SE kertoo aika paljon.

Ainut mitä voit itse tehdä on paras ja oikea tapa: Voit muuttaa itse omaa käytöstäsi, sitä myöten miehesi on pakoitettu muuttamaan omaa käytöstään. Sun ei tarvitse jankuttaa eikä mököttää, vaan muutat luontevasti omaa reagointiasi asioihin, seksiin, käytökseen.

Sun pitää kertoa mitä haluat suhteelta, minkälaisessa suhteessa sun on hyvä olla.
Arvosta omia tarpeitasi. Elämää on aika monta vuotta vielä edessä.

"epäröinnin kynnyksellä kysy, kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?"
-Tommy Tabermann

Kiitos vastauksesta. Miehelläni ja hänen äidillänsä on ollut aina melko "tulinen" suhde toisiinsa. He rakastavat toisiansa paljon, niinkuin äiti rakastaa poikaansa ja poika äitiänsä. Mutta minusta tuntuu, että mieheni ei kunnioita äitiänsä lainkaan, vaan kohtelee minua samalla lailla kun häntä. He ovat päivittäin yhteydessä, huutavat ja meuhkaavat toisillensa minkä kerkeävät. Sanovat pahoja ja loukkaavia asioita toisillensa, mutta sitten kumpikin leppyy pian ja riidat unohtuvat. He ovat kummatkin melko tulisia luonteeltansa, temperamenttia löytyy siis. Mieheni ja äitinsä haukkuvat toisiansa ilkeillä sanoilla aina kun riitelevät. Riitoja on todella usein, mutta ne ovat siis sellaisia että kun riidasta on kulunut alle tunti, he ovat taas normaaleja toisillensa ja ovat kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Mieheni on myös melko riippuvainen omasta äidistään. Äiti on ollut taloudellinen tuki monessa asiassa, jos raha-asiat ovat menneet huonosti. Minun silmin näyttää siltä, että heillä ei ole välillä kunnioitusta lainkaan toisia kohtaan. Äitille saa huutaa niin paljon kun haluttaa ja äiti huutaa samalla mitalla takaisin. Kummatkin käyttäytyvät kuin pahaiset kakarat riidan aikana. Itse en ole tottunut tällaiseen. Minulla ei tulisi ikinä mieleenkään, että riidan yhteydessä alkaisin haukkumaan omaa äitiäni ja päästelisin kaikki mahdolliset ilkeät sanat suustani ulos. Oman äidin kanssa harvoin tosin riitelenkään. Ja kunnioitan omasta mielestäni paljon enemmän omia vanhempiani kuin mieheni omaa äitiänsä. Miehen äiti ja isä erosivat silloin, kun mieheni oli alle 15- vuotias. Miehen isä petti äitiä.

Sitten.. Millä lailla minun tulisi siis suhtautua mieheeni jatkossa? Siis seksin saralla? Minusta tuntuu enemmän siltä, että mieheni ei todellakaan osaa käsitellä naisia. Koskettelu ym ei tule luonnostaan, vaan se on tosi teennäistä. Tunnen kyllä, että hän rakastaa minua, mutta niin kuin ei osaisi näyttää tunteitansa eikä heittäytyä intohimon valtaan koskaan. Se saa tuntemaan minut haluttomaksi tässä suhteessa. Seksi on vain seksiä, sitä harrastetaan kello 21 reikä leipä ja sitten laitetaan nukkumaan. Mitään erilaista ei ole koskaan, eikä hän osaa käyttää omaa mielikuvitustaan ja päästää sitä valloilleen. Seksileluja ja vaatteita olemme tilanneet useasti, mutta tuntuu, että nekin kadottavat merkityksensä seksissä. Ne vaan puetaan päälle juuri ennen yhdyntää ja ne päällä ollaan aktin ajan. Ei esim koskaan mitään esileikkiä hienot seksiasut päällä, ei virittäydytä tunnelmaan tai leikitä mitään "roolileikkejä" ne päällä.. Olisi ihanaa, jos hän joskus virittäytyisi tunnelmaan esimerkiksi jo päivällä, saisi minut tuntemaan itseni haluttavaksi, kiusottelisi ja minä tietäisin, että illalla on luvassa jotakin mukavaa. Meillä ei kai sitten ole sitä kemiaa toisiinsa, että se tunne tulisi itsestään, että toinen tuntuisi niin kiihottavalta ettei näppejään voi erossa pitää. Tai siis minä kyllä tunnen miestäni kohtaan, mutta hän ei varmaan minua kohtaan.. Vähän niin kuin seksi olisi pakollinen suorite hänelle, jota tulee harrastaa aina tiettynä viikonpäivänä viikossa. Sitten kun se on ohi, jäädään odottelemaan seuraavaa kertaa..Jään aina haikeana miettimään, että tässä tämä taas oli.. Toivottavasti ensi viikolla olis kivempaa ja jotain erilaista luvassa..Mutta ei niin ei.. Aina sitä samaa tylsää. En edes nauti seksistä enää niin paljon juuri sen takia, kun mielessäni pyörii ajatus koko ajan siitä, että en riitä miehelleni eikä hän tunne minua kiihottavaksi lainkaan. Joskus, useita kuukausia sitten olen hieman maininnut näistä tuntemuksista miehelleni..Mutta hän lyttäsi ne saman tien, väittää että rakastaa ja olen kiihoittava hänen mielestään. Ja että minun tulisi lopettaa heti tuommoiset puheet eikä jatkossa halua kuulla suustani tuollaista. Mutta eipä se minusta siltä tunnu..Juuri niiden tärkeiden asioiden takia, jotka mies jättää tekemättä..

 

[vivienn]

Vielä lisäisin sen, että vietämme miehen kanssa oikeastaan aikaa koko ajan kahdestaan. Toisen naamaa tulee siis katseltua melkein 24/7 töistä tulon jälkeen. Jopa viikonloput olemme yhdessä..Ehkä pieni välimatka joskus tekisi meille hyvää? Kun toinen on siinä vierellä koko ajan, kaikki on niin arkista ja tylsää..Mietin myös meidän ikäeroamme..Mies kun on niin paljon vanhempi kuin minä. Voiko se millään lailla vaikuttaa asiaan, että hän ei yksinkertaisesti vaan jaksa mitään uusia juttuja, ei ole siis enää niin viriili toisin kuin minä nuori nainen.. En kyllä tosin itse sitä usko..Ei hän kuitenkaan niin vanha sentään vielä ole! Ehkä myös se, että muutimme niin pian yhteen ja yhteinen arki alkoi heti, vaikutti jotenkin asiaan..

Jotenkin tämä meidän "nuori kaksi vuotta vanha suhde" muuttui liian nopeaa sellaiseksi arkiseksi..Kun katselee muita pareja, jotka ovat olleet saman aikaa yhdessä, heillä näkee selvästi että eivät voi pitää näppejään erossa toisistaan. Jatkuvasti hellitään toista suukoin ja halein. Seksiä on kavereiden mukaan monta kertaa viikossa, kaikkea erilaista kokeillaan ja ulkopuolisten silmissä kaverit näyttävät vastarakastuneelta..Me taas näytämme parilta, joka olisi ollut yhdessä ainakin sen 10 vuotta..Miehelläni ei tulisi mieleenkään, että voisimme harrastaa esim seksiä, jossain muualla kuin kotona omassa sängyssä. Joskus olisi kiva kokeilla kaikkea uutta ja jännittävää. Edes kummankaan vanhempien kotona emme koskaan harrasta seksiä sen takia, koska mieheni pelkää että muut kuulevat..Vaikka sinä hetkenä olisimmekin siellä kahdestaan ja muut olisivat jossain käymässä. Hänen mielestään seksiä ei voi harrastaa kuin omassa kodissa kun tietää, että siellä saamme olla kahdestaan koko ajan eikä muita ihmisiä ole lähimaillakaan..Seksi kun on niin arka juttu..Ja sitähän ei koskaan kukaan harrasta! voih.... Voiko tätä edes kutsua enää parisuhteeksi..

 

[Aseksuaali?]

Tutustupa käsitteeseen aseksuaali. Miehesi vaikuttaa vahvasti sellaiselta - tai ainakin hän on ihminen, jolle seksi ei vain ole niin tärkeä asia. Onko se "reilua" sinua kohtaan? Ei. Voiko hän muuttua? Erittäin todennäköisesti ei. Onko seksi hyvä syy erota? On, jos et halua kuvitella eläväsi loppuikääsi suhteessa jossa seksi on kuvailemasi kaltaista.

Ole itsellesi rehellinen, ja mieti miltä tuntuu jos olet 10 vuoden päästä vielä samassa suhteessa, niin että mikään ei ole muuttunut (ainakaan parempaan suuntaan). Voit vielä kokeilla saada miestä seksuaaliterapiaan jotta voit olla varma että olet tehnyt kaikkesi. Mutta jos hän ei sinne suostu, eikä ilmeisesti halua aiheesta keskustella kahden keskenkään, niin sinuna lopettaisin suhteen. Vuosien mittaan katkeroidut vain pahasti, ja tuhoat itsetuntosi jatkamalla suhdetta jossa noinkin iso osa-alue jää sinulta täyttymättä. Jos/kun sinä haluat suhteelta myös seksiä ja hellyyttä, on niiden puuttuminen erittäin hyvä syy erota. Uskon että se on edessä joka tapauksessa joku päivä, sillä kyllä sinunkin rakkautesi sammuu jatkuvien pettymysten myötä.

 

[vivienn]

En usko, että mieheni sentään aseksuaali on. Kyllä hän pitää seksistä silloin kun sitä on, mutta juuri kuten sanoit: hänelle se ei ole niin tärkeä asia. Eikä se pyöri hänen mielessään yhtä usein kuin minun. Ja reiluahan se ei todellakaan minua kohtaan ole, että joutuisin tällaisessa suhteessa kitumaan loppuelämäni. En vain voi sille mitään, että rakastan silti miestäni yli kaiken ja ajatus eroamisesta kuulostaa kauhealta. Mutta en kai voi mieheäni muuttaakkaan.. Jospa se sitten on vain niin, että hän kyllä kiihottuu ja pitää seksistä, mutta ei minun kanssani. Aiemmassa vakavassa pitkässä suhteessa hän kertoi, että edellisen naisystävän kanssa seksiä harrastettiin usein. Ehkä meidän seksi on jotenkin sitten paljon tylsempää myös hänen mielestään? Mutta silti hän ei tee asialle mitään..

Minua on paljon mietityttänyt sekin, että hän kertoi edellisessä suhteessa naisystävänsä ottavan suihin joka kerta kun he harrastivat seksiä. Hän vinkui monta kuukautta minulta sitä, kun aloimme seurustelemaan..Minua suhteen alussa se ei kiinnostanut hirveästi ja kieltäydyinkin siitä. Johtui varmaan siitä, että ennen en ollut sitä hirveästi tehnyt ja pelkäsin etten osaa jne..Mutta nyt kun olisin itse halukas antamaan miehelleni suuseksiä, hän ei enää sitä pyydä vaikka muutaman kerran olen sen yllätyksenä hänelle tehnytkin. Haluaisin vain, että mieheni saisi suurta nautintoa ja alkaisi pitämään seksistä enemmän..Ja että tämä tästä parempaan suuntaan muuttuisi.Mutta eipä tuo niihin minun "yllätyksiinkään" mitenkään reagoinut..Ihan sama, vaikka en olisi suihin ottanutkaan..

Eipä kai tämä paremmaksi muutu vaikka kuinka sitä toivoisin..Ehkä olisi parempi erota, mutta se on vain jotenkin niin vaikeaa. Ja kun mieheni ei tiedä ollenkaan että painiskelen näiden ongelmien kanssa. Ero tulisi hänelle täytenä yllätyksenä. Hänen mielestään meillä menee kaiken saralla hyvin, eikä ole mitään valittamista. Jos minä jostain valitan, hänen mielestään minulla on päässä jotain vikaa..Kun mitään ongelmaa ei muka ole!

 

[n29]

Eipä kai tämä paremmaksi muutu vaikka kuinka sitä toivoisin..Ehkä olisi parempi erota, mutta se on vain jotenkin niin vaikeaa. Ja kun mieheni ei tiedä ollenkaan että painiskelen näiden ongelmien kanssa. Ero tulisi hänelle täytenä yllätyksenä. Hänen mielestään meillä menee kaiken saralla hyvin, eikä ole mitään valittamista. Jos minä jostain valitan, hänen mielestään minulla on päässä jotain vikaa..Kun mitään ongelmaa ei muka ole!

Hei, minusta ei kuulosta siltä, että seksi olisi suhteenne ainoa ongelma. Jos sinä valitat, niin ei miehen silloin kuulu sanoa, että sinulla on "päässä vikaa"! Tuohan on tosi ilkeää ja toisen tunteita vähättelevää käytöstä. Sinuna vaatisin miestä lähtemään, ei seksiterapiaan vaan pariterapiaan. Teillä on paljon kehitettävää läheisyydessä ja toisen huomioimisessa. Jos mies ei ole valmis työstämään näitä asioita, pitäkää tauko. Muuta vaikka kaverin luokse joksikin aikaa ja mieti kunnolla, haluatko elää loppuelämäsi tämän miehen kanssa. Eroaminen on hirveää, mutta vielä hirveämpää olisi tuhlata vuosikausia väärässä suhteessa. Minäkin luulin löytäneeni elämäni rakkauden, kunnes hän jätti minut. Aluksi tuntui maailmanlopulta ja täysin mahdottomalta, että voisin koskaan olla onnellinen ilman häntä. Nyt melkein vuotta myöhemmin olen onnellinen, että pääsin siitä tyypistä. Olen paljon onnellisempi ilman häntä, ja olen löytänyt uuden rakkauden, joka on minulle paljon parempi. Sinä olet vielä niin nuori, että elämäsi ei lopu, vaikka tämä suhde kariutuisi, ehdit vielä elää vaikka kuinka paljon. Mutta ennen kuin ryhdyt eroa miettimään, kannattaisi katsoa, pystyttekö korjaamaan suhteen sellaiseksi, että se tyydyttäisi sinuakin. Älä vähättele omia tunteitasi, tarpeitasi ja halujasi - sillä tavalla eläminen on valheellista ja katkeroivaa.

 

[vivienn]

]

Olet aivan oikeassa siinä, että seksi ei ole ainoa ongelma meidän suhteessamme. Tuntuu, että en saa normaali arjessakaan mieheltä minkäänlaista läheisyyttä ja hellyyttä..Ainoastaan juuri silloin kun harrastamme vain seksiä. Oleilemme kyllä kainalokkain joka ilta ennen nukkumaan menoa..Mutta siinä se sitten onkin =( Minä kaipaisin nimenomaan niitä arjen pieniä rakkauden osoituksia (halimista, pussaamista, toisen koskemista ym). Siksi olenkin luonut päähäni teorian siitä, että jos mies ei halua koskaan koskea minuun muulloin, ei harrasta kanssani mitään esileikkiä eikä kiihotu ja pidä seksikkäänä minua muulloin kun silloin vaan kun olemme "tosi toimissa" niin en ole hänen mielestään tarpeeksi haluttava. On jotenkin outoa, että miehellä ei käy seksi mielessä lainkaan muulloin kun silloin kun sitä harrastetaan - kerran viikossa.

Mieheni ei myöskään koskaan kehu minua mistään. Hän kyllä kyselee itse aina minulta, onko hän hyvännäköinen ym, sovittaessaan esim. uusia vaatteita jne..Mutta minulle hän ei koskaan sano mitään positiivista.. Itse en ole alentunut edes siihen enää, että kyselisin miltä näytän, olenko kaunis ym..Ei kiitos..Sanoisi kyllä jos olisi sitä mieltä. Ihmetyttää vaan kun tunnen itse itseni erittäin kauniiksi ja viehättäväksi naiseksi. Olen hoikka, minulla on nätit kasvot ja muutenkaan minulla ei koskaan ole ollut minkäänlaisia itsetunto-ongelmia. Ihme kyllä niitä ei ole vieläkään tullut. Tiedän oman arvoni ja tiedän, että olen kaunis ja minulla kyllä olisi paljon muitakin ottajia..Mutta haluaisin vain niin, että oma miehenikin huomaisi sen eikä pitäisi minua aina niin itsestään selvyytenä. Vaikka hän on minut saanutkin niin kyllä minun mielestäni hänen tulisi joskus, edes kerran viikossa osoittaa minulle se jollain lailla..Pieni kehu uudesta tukasta/vaatteesta, hipaisu tai pusu kesken päivän niin loppupäivän olisin niin onnellinen. Mieheni mielestä nämä ovat itsestään selviä asioita eikä niitä kuulemma tarvitse mainita erikseen.. :Oo

Kyllä on ongelmia tässä suhteessa..Silti rakastan niin hitosti sitä miestä. On tämä elämä epäreilua. Olen kyllä yrittänyt puhua näistä asioista mieheni kanssa, mutta hän ei koe asioita yhtään samalla lailla..Ei tietenkään koska ei ole se osapuoli, joka tässä joutuu kärsimään..Hän ei ole se, joka ei koskaan saa osoitetuksi rakkautta..

 

[no]

Minua vähän pistää silmään, että sinun ongelmasi on, että miehesi ei sano sinulle niin kuin sinä haluaisit hänen sanovan ja tekevän. Onhan se toki huomioimista, mutta minusta sinä et voi oikein olla onnellinen koskaan, jos sinun onnesi on muista kiinni. Helposti alat elämään odottaen ja annat elämästäsi vastuun muille, jota he eivät kuitenkaan kanna. Entä jos sinulle riittäisi se, että tiedät olevasi kaunis ja voithan sinä sanoa miehellesi, että "enkö olekin kaunis". Yritä elää ilman vaatimuksia toiselle, niin voit jopa saadakin haluamasi. Keskustella asioista pitää, mutta muutokset tapahtuvat hitaasti.

 

[vivienn]

Minua vähän pistää silmään, että sinun ongelmasi on, että miehesi ei sano sinulle niin kuin sinä haluaisit hänen sanovan ja tekevän. Onhan se toki huomioimista, mutta minusta sinä et voi oikein olla onnellinen koskaan, jos sinun onnesi on muista kiinni. Helposti alat elämään odottaen ja annat elämästäsi vastuun muille, jota he eivät kuitenkaan kanna. Entä jos sinulle riittäisi se, että tiedät olevasi kaunis ja voithan sinä sanoa miehellesi, että "enkö olekin kaunis". Yritä elää ilman vaatimuksia toiselle, niin voit jopa saadakin haluamasi. Keskustella asioista pitää, mutta muutokset tapahtuvat hitaasti.

Nuo edelliset kirjoittamani asiat olivat vain esimerkkejä..En pidä todellakaan isoimpana ongelmana sitä, että mieheni ei kehu minua tarpeeksi jne..Yritän tässä selventää vaan sitä, että kun mielessä on koko ajan tunne että olen pelkkä itsestään selvyys miehelle, eikä hänen tarvitse pitää parisuhdetta yllä millään tavoin enää sen jälkeen kun hän on minut saanut.. Tuntuu siltä, että hän ei tee- eikä edes yritä tehdä mitään minun eteeni enää. Kerran kun hän on minut saanut, niin olettaa että siinä pysyn myös loppuelämän..Mielestäni parisuhde ei kuitenkaan toimi siten, että toista ei oteta huomioon ollenkaan enää sen jälkeen kun on alettu seurustelemaan..Eikä parisuhdetta hoideta enää millään lailla. Ne pienet osoitukset arjessa siitä, että tykkää toisesta, olisivat vaan niin ihania..Tietää, että toinen rakastaisi samalla lailla kuin alussa. Kun tuntuu, että en olisi sama ihminen enää hänelle..Minussa ei ole mitään valloittamisen tarvetta, minua ei tarvitse "saalistaa " eikä ylipäätänsä tehdä minkään asioiden eteen mitään..Parisuhde pysyisi niin paljon parempana mielestäni, jos välissä tulisi näitä tuntemuksia kuin silloin alussa kun alettiin..Rakkaus on jäänyt meidän suhteeseen, mutta se leiskuva intohimo ja sähköinen ilmapiiri on vaan jonnekin kadonnut..Mitenhän sen saisi uudestaan? Vai onko se edes mahdollista saada enää tällaisessa tilanteessa? Kohta jopa minullakin on miestäni kohtaan nämä tunteet kadonneet kun en saa mitään vastakaikua omille tunteilleni.

 

[Onnistuva mies.]

Nuo edelliset kirjoittamani asiat olivat vain esimerkkejä..En pidä todellakaan isoimpana ongelmana sitä, että mieheni ei kehu minua tarpeeksi jne..Yritän tässä selventää vaan sitä, että kun mielessä on koko ajan tunne että olen pelkkä itsestään selvyys miehelle, eikä hänen tarvitse pitää parisuhdetta yllä millään tavoin enää sen jälkeen kun hän on minut saanut.. Tuntuu siltä, että hän ei tee- eikä edes yritä tehdä mitään minun eteeni enää. Kerran kun hän on minut saanut, niin olettaa että siinä pysyn myös loppuelämän..Mielestäni parisuhde ei kuitenkaan toimi siten, että toista ei oteta huomioon ollenkaan enää sen jälkeen kun on alettu seurustelemaan..Eikä parisuhdetta hoideta enää millään lailla. Ne pienet osoitukset arjessa siitä, että tykkää toisesta, olisivat vaan niin ihania..Tietää, että toinen rakastaisi samalla lailla kuin alussa. Kun tuntuu, että en olisi sama ihminen enää hänelle..Minussa ei ole mitään valloittamisen tarvetta, minua ei tarvitse "saalistaa " eikä ylipäätänsä tehdä minkään asioiden eteen mitään..Parisuhde pysyisi niin paljon parempana mielestäni, jos välissä tulisi näitä tuntemuksia kuin silloin alussa kun alettiin..Rakkaus on jäänyt meidän suhteeseen, mutta se leiskuva intohimo ja sähköinen ilmapiiri on vaan jonnekin kadonnut..Mitenhän sen saisi uudestaan? Vai onko se edes mahdollista saada enää tällaisessa tilanteessa? Kohta jopa minullakin on miestäni kohtaan nämä tunteet kadonneet kun en saa mitään vastakaikua omille tunteilleni.

On hyvinkin mahdollista, että teillä on erilainen rakkaudenkieli.

Kerroitte kuitenkin rakastavanne toisianne, mutta miten se ilmenee?
Laittakaa jokin esimerkki.

 

[viime hetkellä karannut]

Oli pakko vastata tähän, sillä itse olen ollut hyvin samanlaisessa suhteessa; aina kokien torjuntaa, väheksyntää, vatsanpohjassa riipivää tunnetta ettei minusta ole mihinkään vaan olen vain aina tiellä. Minun on pakko sanoa, että mitä pidempään suhdetta jatkat, sitä pahemmaksi olosi muuttuu, ellei miehesin tajua muuttaa käytöstään ja suhtautumistaan sinuun. Lopulta olet niin murskana ja itsetuntosi niin huono, ettet enää usko ansaitsevasi parempaa. Mieheni ei lyönyt minua nyrkeillä, mutta torjunta ja välinpitämättömyys ovat henkistä väkivaltaa, joka satuttaa ihan yhtä pahasti. Mieti tätä; huomaatko usein selitteleväsi ihmisille tai itsellesi, että teidän arkenne on kyllä enimmäkseen ihan toimivaa, tai että välillä teillä on todella ihanaa? Minä selittelin tuota itselleni useammin kuin usein ja nyt nykyisessä suhteessani tajuan, että suhde voi myös olla jatkuvasti ihanaa, jossa välillä on sitten niitä notkahduksia eikä päinvastoin. Itse repäisin itseni ihan viime hetkillä irti edellisestä suhteesta ja tajuan vasta nyt, miten tuhoisa se oli minulle. Yritin antaa uusia mahdollisuuksia toinen toisen perään, mutta mies käytti ne vaan ollakseen taas entistä välinpitämättömämpi ja kylmempi. Revi itsesi irti tuosta suhteesta, ennenkuin unohdat miten paljon parempaa ansaitset.

 

[vivienn]

On hyvinkin mahdollista, että teillä on erilainen rakkaudenkieli.

Kerroitte kuitenkin rakastavanne toisianne, mutta miten se ilmenee?
Laittakaa jokin esimerkki.

Sen vain tuntee, että toinen rakastaa toista..Halutaan viettää paljon aikaa kahdestaan, suunnitellaan yhteisiä matkoja/retkiä..Meillä on useimmiten kivaa toistemme seurassa, viihdymme yhdessä ja mieheni haluaa minut mukaan harrastuksiinsa - käymme yhdessä kalassa ja liikumme paljon myös luonnossa. Keskustelemme paljon tulevaisuudesta ja mieheni puhuu minulle usein, että haluaisi viettää minun kanssani loppuelämän. Kannustaa ja tukee minua huonoina hetkinä ym..Tosin viime aikoina se on ollut melko vähäistä. Olipas muuten vaikea keksiä? Rakastaakohan hän sittenkään minua niin kuin olen ajatellut? Näitä asioita piti tosissaan miettiä..Tuntuu, että kun yhtäkkiä pitäisi keksiä asioita, joista huomaa toisen rakastavan toista, niin onkin yllättävän vaikea keksiä.. Voisin siis kiteyttää sen siten, että minulla on kyllä tunne että hän rakastaa minua..Hän ei vain näytä sitä minulle enää mitenkään? Se tässä riipiikin sydäntä kaikkein eniten :`(

 

[vivienn]

Oli pakko vastata tähän, sillä itse olen ollut hyvin samanlaisessa suhteessa; aina kokien torjuntaa, väheksyntää, vatsanpohjassa riipivää tunnetta ettei minusta ole mihinkään vaan olen vain aina tiellä. Minun on pakko sanoa, että mitä pidempään suhdetta jatkat, sitä pahemmaksi olosi muuttuu, ellei miehesin tajua muuttaa käytöstään ja suhtautumistaan sinuun. Lopulta olet niin murskana ja itsetuntosi niin huono, ettet enää usko ansaitsevasi parempaa. Mieheni ei lyönyt minua nyrkeillä, mutta torjunta ja välinpitämättömyys ovat henkistä väkivaltaa, joka satuttaa ihan yhtä pahasti. Mieti tätä; huomaatko usein selitteleväsi ihmisille tai itsellesi, että teidän arkenne on kyllä enimmäkseen ihan toimivaa, tai että välillä teillä on todella ihanaa? Minä selittelin tuota itselleni useammin kuin usein ja nyt nykyisessä suhteessani tajuan, että suhde voi myös olla jatkuvasti ihanaa, jossa välillä on sitten niitä notkahduksia eikä päinvastoin. Itse repäisin itseni ihan viime hetkillä irti edellisestä suhteesta ja tajuan vasta nyt, miten tuhoisa se oli minulle. Yritin antaa uusia mahdollisuuksia toinen toisen perään, mutta mies käytti ne vaan ollakseen taas entistä välinpitämättömämpi ja kylmempi. Revi itsesi irti tuosta suhteesta, ennenkuin unohdat miten paljon parempaa ansaitset.

Juuri tuolta minusta välillä tuntuu..Sen pitäisikin olla juuri niin päin että jatkuvasti on ihanaa, mutta välillä on niitä notkahduksia..Minusta tuntuu että meidän suhteessamme se on juuri toiste päin.. Harmittaa kun toinen ei tiedä yhtään minun ajatuksiani tästä tilanteesta..Enkä niistä kehtaa alkaa enää edes jankkaamaan kun aina keskustelu on loppunut saman tien tyyliin "Sulla ei oo kaikki kotona, keksit omasta päästäs nuita juttuja". Mies ei ymmärrä ollenkaan! Tässä ei enää puheet auta..Voi kun se ite tajuais miten se kohtelee minua ja miltä minusta tuntuu..Mut sen mielestä meillä on asiat mallillaan ja kaikki hyvin, ei ymmärrä jos mun mielestä aika monikin asia mättää..

 

[Onnistuva mies.]

Sen vain tuntee, että toinen rakastaa toista..Halutaan viettää paljon aikaa kahdestaan, suunnitellaan yhteisiä matkoja/retkiä..Meillä on useimmiten kivaa toistemme seurassa, viihdymme yhdessä ja mieheni haluaa minut mukaan harrastuksiinsa - käymme yhdessä kalassa ja liikumme paljon myös luonnossa. Keskustelemme paljon tulevaisuudesta ja mieheni puhuu minulle usein, että haluaisi viettää minun kanssani loppuelämän. Kannustaa ja tukee minua huonoina hetkinä ym..Tosin viime aikoina se on ollut melko vähäistä. Olipas muuten vaikea keksiä? Rakastaakohan hän sittenkään minua niin kuin olen ajatellut? Näitä asioita piti tosissaan miettiä..Tuntuu, että kun yhtäkkiä pitäisi keksiä asioita, joista huomaa toisen rakastavan toista, niin onkin yllättävän vaikea keksiä.. Voisin siis kiteyttää sen siten, että minulla on kyllä tunne että hän rakastaa minua..Hän ei vain näytä sitä minulle enää mitenkään? Se tässä riipiikin sydäntä kaikkein eniten :`(

No sieltähän se putkahti esiin välittömästi.
Miehenne tärkein rakkaudenkieli on yhteinenaika.
Eli hän haluaa tehdä asioita kanssanne.

Mutta sinun tärkein rakkaudenkielesi ei ole tuo yhteinenaika.
Ehkä toiseksi tärkein, koska sekin tuntuu hyvälle.
Sinun tärkein on kirjoituksen perusteella hellät sanat.
Ainoastaan se tärkein rakkaudenkieli jää toteutumatta, ja koska se toiseksiparas toteutuu, niin se tekee sen eron vaikeaksi.

Mitenkä tuo tilanne korjataan, no puhumalla.
Molempien pitäisi ymmärtää tilanne, ja senjälkeen toteuttaa sitä kumppanin tärkeintärakkaudenkieltä.
Senjälkeen te olettekin täydellisiä.

Käsityksenimukaan rakkaudenkielet toimivat esileikkinä myös, koska jos yhdessäolo on kivaa, niin seksiinhän se siitä lopulta päätyy.

Toivottavasti saatte miehenne ymmärtämään tilanteen ja korjaamaan sen.

 

[Aseksuaali?]

Harmittaa kun toinen ei tiedä yhtään minun ajatuksiani tästä tilanteesta..Enkä niistä kehtaa alkaa enää edes jankkaamaan kun aina keskustelu on loppunut saman tien tyyliin "Sulla ei oo kaikki kotona, keksit omasta päästäs nuita juttuja". Mies ei ymmärrä ollenkaan! Tässä ei enää puheet auta..Voi kun se ite tajuais miten se kohtelee minua ja miltä minusta tuntuu..Mut sen mielestä meillä on asiat mallillaan ja kaikki hyvin, ei ymmärrä jos mun mielestä aika monikin asia mättää..

Jos jatkat tuon ihmisen kanssa, niin alat pikkuhiljaa uskoa häntä. Ei teidän ongelmanne todellakaan ole pelkkä seksi, vaan se että mies mitätöi sinun tunteitasi, yrittää hiljentää sinut leimaamalla tunteesi hulluiksi ja hallitsee sinua pidättäytymällä seksistä ja hellyydestä. Olet jo alkanut uskoa että vika onkin sinussa, kun mies on kertoillut kuinka exän kanssa kyllä harrastettiin seksiä vaikka kuinka, ja kyllä suihinottoakin oli joka kerta. Exä vaan saattaisi olla ihan jotain muuta mieltä, ja jutut onkin kerrottu vain siksi että niillä syy huonosta seksielämästänne vierittyy sinun harteillesi "kyllähän minä exän kanssa mutta en nyt, syyn on pakko olla sinussa"! Ja sinä uskot, etkä halua painosta miestä edes puhumaan koska syyhän on sinussa... Herääpäs nyt nainen, ei normaalissa suhteessa kerskailla edellisten suhteiden seksikerroilla tai suihinotoilla!

Muista, että rakkaus ei ole tarpeeksi hyvää syy pysyä suhteessa. Vain onnellisuus on. Ei ole väliä rakastatko sinä tai hän, jos olet onneton.

 

[vivienn]

No sieltähän se putkahti esiin välittömästi.
Miehenne tärkein rakkaudenkieli on yhteinenaika.
Eli hän haluaa tehdä asioita kanssanne.

Mutta sinun tärkein rakkaudenkielesi ei ole tuo yhteinenaika.
Ehkä toiseksi tärkein, koska sekin tuntuu hyvälle.
Sinun tärkein on kirjoituksen perusteella hellät sanat.
Ainoastaan se tärkein rakkaudenkieli jää toteutumatta, ja koska se toiseksiparas toteutuu, niin se tekee sen eron vaikeaksi.

Mitenkä tuo tilanne korjataan, no puhumalla.
Molempien pitäisi ymmärtää tilanne, ja senjälkeen toteuttaa sitä kumppanin tärkeintärakkaudenkieltä.
Senjälkeen te olettekin täydellisiä.

Käsityksenimukaan rakkaudenkielet toimivat esileikkinä myös, koska jos yhdessäolo on kivaa, niin seksiinhän se siitä lopulta päätyy.

Toivottavasti saatte miehenne ymmärtämään tilanteen ja korjaamaan sen.

Näinhän se on..Mutta eikö ole epäreilua, että mies saa sen tärkeimmän ja minun täytyy tyytyä toiseksi parhaaseen? Joskus olisi mukava päästä mieheni pään sisälle kurkkaamaan mitä siellä oikein liikkuu..Kun minusta ei ole normaalia, että jos toista rakastetaan (halutaan viettää yhdessä aikaa, harrastetaan samoja asioita ym) niin sitten mies ei tunne lainkaan sen myötä mitään muita tunteita? Tai ei ainakaan näytä niitä eikä koe niitä yhtä tärkeäksi kuin minä..Mitähän mieheni ajattelisi jos rupeaisin samanlaiseksi häntä kohtaan kuin hän minua? Luultavasti ei mitään..Korkeintaan rupeaisi huutamaan siitä että muka mökötän ja olen suuttunut taas jostakin jos esim. viettäisinkin illat vaan koneella enkä huomioisi häntä ollenkaan..Minä en oikeastaan saa koskaan edes suuttua mistään..Jos vastaan hieman hiljaisemmalla äänensävylla enkä ole se sama innostuva itseni, niin jo aletaan kyselemään ja huutamaan et mökötän taas turhasta ja kysellään "mitä mä taas oon muka tehny" Näiden kaikkien asioiden lisäksi en saisi edes koskaan pahoittaa mieltäni mistään..tai olla surullinen kun mieheni ei huomioi minua tarpeeksi..Syyllistän sillä muka häntä, koska oikeasti missään ei ole vikaa..huoh..
Olen huomannut suhteessamme myös jännän piirteen, että ihan kuin koko ajan kilpailisimme keskenämme..Joka ikisestä asiasta täytyy vääntää riita, ja "kilpaillaan" siitä kumpi on parempi, kumpi tietää asioista enemmän ja kumpi osaa tehdä jonkun asian paremmin..Tämä nyt ei liittynyt varsinaisesti asiaan, mutta tuli vaan mieleen kun muistelin kaikkia tiuskimisia ja riitoja meidän välillä..

Joka aamu kun sitä herää, toivoo että tämä päivä olisi jotenkin erilainen ja kaikki tämä muuttuisi paremmaksi..On tosi inhottava tuntea itsensä koko ajan mitättömäksi toisen silmissä.

Ja muuten, miten ottaisin mieheni kanssa nämä asiat puheeksi? Kun hänhän vähättelee kaikkia meidän ongelmia..Tai hänen mielestään siis niitä ei ole ollenkaan..Vaikea puhua ihmisen kanssa, joka ei tunnista edes ongelmaa tässä suhteessa..Minä saisin vaan kauheat huudot päälle jos menisin tästä vielä puhumaan..Ehkä parempi olla vaan hiljaa..Tai jättää koko mies.

 

[vivienn]

Jos jatkat tuon ihmisen kanssa, niin alat pikkuhiljaa uskoa häntä. Ei teidän ongelmanne todellakaan ole pelkkä seksi, vaan se että mies mitätöi sinun tunteitasi, yrittää hiljentää sinut leimaamalla tunteesi hulluiksi ja hallitsee sinua pidättäytymällä seksistä ja hellyydestä. Olet jo alkanut uskoa että vika onkin sinussa, kun mies on kertoillut kuinka exän kanssa kyllä harrastettiin seksiä vaikka kuinka, ja kyllä suihinottoakin oli joka kerta. Exä vaan saattaisi olla ihan jotain muuta mieltä, ja jutut onkin kerrottu vain siksi että niillä syy huonosta seksielämästänne vierittyy sinun harteillesi "kyllähän minä exän kanssa mutta en nyt, syyn on pakko olla sinussa"! Ja sinä uskot, etkä halua painosta miestä edes puhumaan koska syyhän on sinussa... Herääpäs nyt nainen, ei normaalissa suhteessa kerskailla edellisten suhteiden seksikerroilla tai suihinotoilla!

Muista, että rakkaus ei ole tarpeeksi hyvää syy pysyä suhteessa. Vain onnellisuus on. Ei ole väliä rakastatko sinä tai hän, jos olet onneton.

Tämä oli kyllä kieltämättä aika hyvin sanottu..Pistää miettimään..:/ Voisiko se todella olla noin mitä sanoit? Miksi hän tekee sitten minulle noita asioita? Mitätöi, kerskailee edellisillä suhteilla ym? Kai siihen joku syy on?

 

[Adore]

"Muista, että rakkaus ei ole tarpeeksi hyvää syy pysyä suhteessa. Vain onnellisuus on. Ei ole väliä rakastatko sinä tai hän, jos olet onneton. "

Kertakaikkisen hienosti sanottu. Tuo ajattelutapa auttaa niissä tilanteissa, kun hokee rakastavansa, mutta se ei näy missään. "Rakkaus" ei todellakaan riitä eikä "rakkaus" ole jotain minkä puolesta pitää uhrata kaikki. Miksi? Juuri siksi, että rakkaus on jotain, mikä on usein lainausmerkeissä. Me luulemme ja toivomme siltä asioita, lataamme siihen paljon kaikenlaista ja elämme kuvitelmissa. Onko rakkautta vai eikö ole, siihen on joskus vaikea vastata. Onko hyvä vai paha olo, siihen jo paljon helpompi.

Kommunikaatio on suhteen perusta, ei seksi tai yhteiset luontoretket. Jos sinusta tuntuu, ettet edes uskalla ottaa asioita puheeksi torjunnan pelossa, olet aivan väärän ihmisen kanssa. Ja koska näyttää siltä, ettei miehesi ole lainkaan halukas edes kyseenalaistamaan omaa ajattelutapaansa, mikään ei myöskään muutu. Kertomuksesi miehesi ja hänen äitinsä välisestä suhteesta oli myös todella karua kuultavaa. Miehen asenne äitiinsä kertoo kuitenkin aika paljon hänen asenteensa ihmisiin yleensä. LäheinenKIN ihminen ansaitsee arvostusta.

Minusta on aika karmivaa kuultavaa se, että miehesi sanoo haluavansa viettää kanssasi loppuelämän kysymättä sinulta edes, onko hänen toiveillaan mitään perusteita. Onko hän sen arvoinen!

Minulla on kokemusta avioliitosta, jossa koskettelu oli samanlaista kuin teillä nyt. Jos otin kontaktia, vastauksena oli vetäytyminen. Se saattoi ilmetä esim. niin, että samalla hetkellä mies alkoi valittaa jostain asiasta, joka ei liittynyt tilanteeseen mitenkään. Joku paikka oli kipeä, töissä olivat asiat huonosti jne. eli hän kiinnitti huomion muualle. Ymmärrän, että ehkä hän olisi halunnut minun lohduttavan, mutta kuka haluaa aina tarjota vain lohtua ottaessaan kontaktia puolisoonsa.

Mieti sitä kuinka paljon "rakkautesi" on riippuvuutta ja kuinka vilpittömästi jaat miesystäväsi ajatuksen yhteisestä tulevaisuudesta. Koetko sen vankilana vai ihanana ajatuksena.

 

[Adore]

Jos sinusta tuntuu, että pelkäät ottaa asioita puheeksi miehen kanssa, koska hän mitätöi tunteesi, ei sinun oikeastaan tarvitse sitä tehdä. Hän on jo monta kertaa osoittanut näkemyksensä ja asenteensa eli sinä olet aina väärässä. Jos lähdet, voit kertoa hänelle syyn, mutta älä jää kuuntelemaan alistavia ja mitätöiviä kommentteja.

Rakastunut mies kysyisi, mitä voisi tehdä toisin jotta sinulla olisi parempi olla, manipuloija vierittää syyt sinun niskoillesi.

Ole rohkea nyt!

 

[vivienn]

Olen miettinyt aika paljon tämän päivän tätä asiaa.. Jotain aion tilanteelle tehdä, vielä en ole päättänyt kuitenkaan haluanko erota lopullisesti. Mietin, että olisiko tyhmää kirjoittaa hänelle vaikka kirje tuntemuksistani? Miltä kuulostaisi? Haluaisin vielä kerran yrittää..Ja jos asia ei mene vieläkään perille eikä tilanne muutu miksikään, on ero varmasti ainut oikea vaihtoehto =( En vain oikein tiedä että mitä kaikkea minä kirjeeseen sisällytän? Kaiken sen mitä täälläkin olen vuodattanut? Haluan kuitenkin tuoda kirjeessä esille myös joitain hyviä asioita, en siis halua että se menisi pelkäksi valittamiseksi ja miehen haukkumiseksi..Koska siitä ei ainakaan mitään hyvää seuraa.. Millä lailla saan kerrottua miehelle nämä asiat lyhyesti siten, että en hauku häntä maan alimpaan rakoon..Vaan että hän todella alkaisi ymmärtämään mistä tässä on kyse ja voisi miettiä jopa tekevänsä asialle jotain..viestin pitäisi saada mies oikeasti ymmärtämään tilanne..Jotenkin arvelen jo valmiiksi että hän ei edes ota tosissaan mitään mitä kirjeeseeni kirjoitan ja ainut kommentti on tyyliin "nyt se akka on pimahtanu lopullisesti"....

Ääh..Jotenkin kuulostaa niin säälittävältä tämä minun juttu..Haluaisin vaan yrittää kaikkeni..Tämän viimeisen kerran, jos ei ala tajuamaan niin voin heittää hyvästit tälle suhteelle..Niin ihana kuin se kuitenkin oli kaikista meidänongelmista huolimatta.=( tai siis minun ongelmistani...

 

[no]

Tuo kirjeen kirjoittaminen on hyvä juttu. Minusta siinä kirjeessä pitäisi sanoa erittäin selvästi mitä odotat mieheltä ja miten hän nyt sen tekee. Ja minun mielestäni siinä pitää myös mainita, että jos asioista ei pystytä järkevästi keskustelemaan, niin ei ole mitään mieltä jatkaa yhdessä. miehen pitäisi saada tajuamaan, että nyt on tosi kyseessä.

Tämä on minun näkemys, voi olla että olen liian raju, mutta näin minä tekisin, jos mikään muu ei auta.

 

[no]

On erittäin vaikea arvata miten miehesi reagoi kirjeeseen. Nyt yön nukuttuani voisi sittenkin olla parempi keskustelun avaus sellainen kirje missä kerrot miehen ongelmallisesta suhtautumisesta alussa, mutta kerro sitten itsestäsi , miten vaikeaa sinulla on asian kanssa ja miten vaikeaa on tulla toimeen haamuna. Eli uhkaus erosta voi olla raju, mutta voit ilmaista saman asian sanomalla, että et jaksa. Ideani on se, että hänet pitäisi saada ymmärtämään, mutta suhtautumisia pitää muuttaa.

Jos oikeasti miehen haluaa muuttumaan, niin miehen mielessä tuo asia menee niin, että hän tiedostaa muuttumisen tarpeen, mutta hän joutuu taistelemaan itseään vastaan alussa. "siis, onko ihan pakko halata nyt" hän ajattelee, " en huomannutkaan hymyillä", "kukat on turhia, onko pakko mennä kauppaan ostamaan", "miksi ei riitä, että ajattelen mielessäni rakastavani häntä", "miksi tästä tehdään näin vaikea ja pikkutyttömäinen juttu" , "äidin aikana tai julkisesti EN halaa"

Eli kysymyksessä on pitkä prosessi, jos mies haluaa muuttaa käyttäytymistään, ja veikkaan, että haluamaasi lopputulosta ei tule koskaan, mutta jotakin sinnepäin opittua....

 

[Xy1]

Miehesi on selvästi tunneköyhä, eikä muuksi muutu. Hän ei ymmärrä, eikä tiedosta toisen ihmisen tunnetiloja. Eikä sellainen ihminen niitä koskaan opikaan. Hän ei tule ymmärtämään ollenkaan mitä yrität hänelle selittää. Sellainen ihminen voi laukoa ihan mitä sattuu, kun ei ollenkaan omaa empatiaa. Liekö äiti samanlainen, kun molemmat räksyttävät kuin koirat. Tunneköyhiä miehiä on kuulemma aika iso osa.

Joko totutut siihen, ette saa huomiota ja vastarakkautta, tai sitten lähdet suhteesta. Mutta ennenkuin teet päätöstä, niin mietipä millainen isä hänestä tulisi lapsilleen. Ei kuullosta hyvältä.

 

[no]

Miehesi on selvästi tunneköyhä, eikä muuksi muutu. Hän ei ymmärrä, eikä tiedosta toisen ihmisen tunnetiloja. Eikä sellainen ihminen niitä koskaan opikaan. Hän ei tule ymmärtämään ollenkaan mitä yrität hänelle selittää. Sellainen ihminen voi laukoa ihan mitä sattuu, kun ei ollenkaan omaa empatiaa. Liekö äiti samanlainen, kun molemmat räksyttävät kuin koirat. Tunneköyhiä miehiä on kuulemma aika iso osa.

Joko totutut siihen, ette saa huomiota ja vastarakkautta, tai sitten lähdet suhteesta. Mutta ennenkuin teet päätöstä, niin mietipä millainen isä hänestä tulisi lapsilleen. Ei kuullosta hyvältä.

On se näinkin, mutta tunteet voidaan herättää henkiin. Niitä ei voi herättää puhumalla nätisti ja toivomalla, vaan tunteet heräävät vasta suurissa myllerryksissä. Se on erittäin rajua herättää tunteita, ihminen ajetaan tavallaan tiensä päähän ja hän joutuu kohtaamaan itsensä. Monet naiset herättävät miestensä tunteet eroamalla heistä, eivät varmaan koskaan arvaisi miten hieno mies heidän ex onkaan. Tämä on suomalaisille hyvin tyypillinen ongelma, missä tunteiden näyttäminen ei ole sallittua ja ongelma oli todella vaikea sodan jälkeen, mutta nyt ollaan menossa parempaan suuntaan kasvatuksessa.