N
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Alkuperäinen kirjoittaja niinpä niin;10886245:^ tarkoittanet ketjua, jota useampi arveli provoksi...
jep, mutta joka voi olla myös ainakin osittain totta.
Että kun ihmisen maailma murskataan, siitä on vain selvittävä.
Kyllä, juuri näin. Se, että päättää selvitä, on mahdollisuus toipua. Omalla kohdallani auttoi liikunta, jota suosittelen. Jollain muulla selviämiseen auttaa jokin muu keino. Nyt jälkikäteen ajatellen voisin ajatella myös ammattiauttajaa.
Ex-avokin pettäminen on aikuiselämäni suuri kolhu. Oletettavasti loppuelämänkikään ei mene pelkästään ruusuilla tanssien, tuskin kellään.
oletko koskaan istunut hiljaa ja kuunnellut kun petetty puhuu, tuskastaan, oletko kuunnellut kun omantunnontuskissaan kieriskelevä pettäjä puhuu, oletko kuunnellut masentunutta joka on päättänyt tehdä itsemurhan.
Oletko kuunnellut avioeroperheen lasta joka itkee kaipuutaan, rikkinäisyyttään, oletko kuunnellut ex-vaimoa/miestä kaipaavaa itkevää entistä puolisoa.
Niin - luulen, että et, siinä oppii kuuntelemalla kuuntelemalla ihmisten tuskaa.
yrittämällä auttaa heidän elämäänsä takaisin raiteilleen - vakuuttaa, että itsemurha ei kannata - niin oletko??
On itsemurhalla manipulointia, ja on vain tilanteita, jossa eteen lyötiin liikaa. Joka selviää, sillä oli henkisesti joku mahdollisuus selvitä. Joka ei selviä, sillä ei ollut. Toiselta ei voi vaatia selviämistä sillä perusteella, että selvisin minäkin, ei koskaan. Liikuntaa ja muuta jaksaa miettiä sitten joskus, kun kaikki on jo ohi, vahvempi aiemmin, mutta ei parane tuomita sitä, jolla ei ollut voimia selvitä.
Sen sijaan sääliä ei joissakin tapauksissa, monissakaan tarvitse se, joka tilanteen aiheutti. Aina kun ei ole kyse siitä, että muut keinot selvitellä ehkä pielessä olevaa elämäänsä ja liittoansa ja parantaa tai lopettaa liitto olisi käytetty ennen kuin ruvettiin vain nauttimaan elämästä muualla. On pettämisiä ja pettämisiä.
On kahdesta johtuvia eroja, mutta myös vain yhden itsekkyydestä ja ajattelemattomuudesta johtuvia tragedioita. Ja niiden aiheuttajia ei tarvitse ymmärtää, eikä heidän vuokseen kipuunsa kuolleita voi tuomita siitä, etteivät jaksaneet. On kohtuuttomia tilanteita ja käsittämättömiä julmuuksia. Kaikki pettämistilanteet eivät ole tätä, mutta liian moni niistä kyllä on vain yhden ajattelematonta nautintoa, joka luo muille tuskaa, ja häpeä on silloin tuskan aiheuttajan, ei sen tuskan kokijan. Todellinen ongelma salasuhteesta selviämisessä on se, miten selviää petetty. Muista ihan tasan viis.
Alkuperäinen kirjoittaja Kaksoiselämää;8368814:Kaikki hokevat, että sivusuhteesta jää ennemmin tai myöhemmin kiinni. Onko näin? Jos, mistä narahdit?
Jos selviydyit ja jatkoit varsinaista liittoasi, kuinka kauan sivusuhteesi kesti? Mihin se päättyi, miltä tuntui?
Ja kiitos, en ole kiinnostunut erilaisista moraalisaarnoista.
On itsemurhalla manipulointia, ja on vain tilanteita, jossa eteen lyötiin liikaa. Joka selviää, sillä oli henkisesti joku mahdollisuus selvitä. Joka ei selviä, sillä ei ollut. Toiselta ei voi vaatia selviämistä sillä perusteella, että selvisin minäkin, ei koskaan. Liikuntaa ja muuta jaksaa miettiä sitten joskus, kun kaikki on jo ohi, vahvempi aiemmin, mutta ei parane tuomita sitä, jolla ei ollut voimia selvitä.
Sen sijaan sääliä ei joissakin tapauksissa, monissakaan tarvitse se, joka tilanteen aiheutti. Aina kun ei ole kyse siitä, että muut keinot selvitellä ehkä pielessä olevaa elämäänsä ja liittoansa ja parantaa tai lopettaa liitto olisi käytetty ennen kuin ruvettiin vain nauttimaan elämästä muualla. On pettämisiä ja pettämisiä.
On kahdesta johtuvia eroja, mutta myös vain yhden itsekkyydestä ja ajattelemattomuudesta johtuvia tragedioita. Ja niiden aiheuttajia ei tarvitse ymmärtää, eikä heidän vuokseen kipuunsa kuolleita voi tuomita siitä, etteivät jaksaneet. On kohtuuttomia tilanteita ja käsittämättömiä julmuuksia. Kaikki pettämistilanteet eivät ole tätä, mutta liian moni niistä kyllä on vain yhden ajattelematonta nautintoa, joka luo muille tuskaa, ja häpeä on silloin tuskan aiheuttajan, ei sen tuskan kokijan. Todellinen ongelma salasuhteesta selviämisessä on se, miten selviää petetty. Muista ihan tasan viis.
Wiltsun kanssa.Jos mun vaimoni olis yhtä töykeesti käyttäytyvä ku toi Wiltsu, mää pettäsin.
Aiemmin joku kirjoitti, että todellisuuden paljastuttua poistuvat kaikki sadut elämästä. Haaveet ja omat kuvitelmat romuttuvat. Pelkkä raadollinen arki ja kova todellisuus näyttäytyvät liankin realistisina. Unelmia, haaveita ja toiveita on sen jälkeen vaikea tavoittaa, ja väkisin ne eivät elämää kannattele.
oletko koskaan istunut hiljaa ja kuunnellut kun petetty puhuu, tuskastaan, oletko kuunnellut kun omantunnontuskissaan kieriskelevä pettäjä puhuu, oletko kuunnellut masentunutta joka on päättänyt tehdä itsemurhan.
Oletko kuunnellut avioeroperheen lasta joka itkee kaipuutaan, rikkinäisyyttään, oletko kuunnellut ex-vaimoa/miestä kaipaavaa itkevää entistä puolisoa.
Niin - luulen, että et, siinä oppii kuuntelemalla kuuntelemalla ihmisten tuskaa.
yrittämällä auttaa heidän elämäänsä takaisin raiteilleen - vakuuttaa, että itsemurha ei kannata - niin oletko??
Näin varmaan käy, ja ehkä hyvä niin, ainakin mielenterveyden kannalta. Voi sitten jatkaa realistisemmalta pohjalta sitä elämää.
Harhoissa ja kuvitelmissa on se paha puoli, että yleensä ne tuppaavat romahtamaan jossain vaiheessa.
Se, joka rakentaa elämänsä haaveiden ja toisen ihmisen harteille kasaamisensa odotusten varaan, pettyy aina.
Minäkin olen kuunnellut näitä kaikkia ja oppinut, että turha sääli, säälinruokkiminen palvelee vain "auttajaa". Saahan sitä tuntea itsensä niin tarpeelliseksi, kun toinen roikkuu jatkuvasti ongelmineen kiinni.
On ihmisiä, jotka eivät osaa/halua seisoa omilla jaloillaan ja heidän kantamisensa on väärin. Voit olla hetken kainalosauvana, kunnes jalka paranee, mutta itsekin on yritettävä selvitä ja auttajan on rohkaistava siihen ilman tyhjää lässytystä. Sairaat ovat asia erikseen.
Avioliitto tai ihmissuhde ei pitäisi olla kenellekään ainoa asia maailmassa, ei roikkua yhden langan varassa.
Säkenöivien ilotulitusrakettien ja rummutuksen saattelemana astuu esiin maraton1970:n empaattisuus!!!
Sinä olet kyllä ihan syvältä kirjoittamiesi kommentien perusteella. Ei ihme että on niin monta miestä lähtenyt vaikka yritit lapsilla heitä pitää luonasi. Lähtee se uusinkin jos ei ole ihan tossukka. Luulet varmaan olevasi todellinen saalis, mutta olet vain vanha räähkä jota ei kukaan jaksa pidempään katsella. Siksi niitä miehiäkin on tullut ja mennyt.
Kyllä elämässä on muutakin kuin jossain rakkaussuhteissa, intohimossa ja pettymyksissä rämpiminen. Ainakin useimmille.
Jos ihminen on lapsuudesta asti syvästi haavoitettu, hän varmaan käy niitä asioita uudelleen läpi parisuhteissa. Silloin tunteet tulevat pintaan liian voimakkaina. Koko elämänhalu ja ihmisarvo lähtee kumppanin pettämisen myötä. Tämä ei ole normaali asetelma!
Nykyään on olemassa jos jonkinlaisia paikkoja, joissa voi käydä läpi ja käsitellä omia traumojaan ja skeemojaan. Läheinen ihmissuhde ei vaan ole se oikea paikka. ainokainen ja *meirami* ovat molemmat mielestäni kirjoittaneet tähän asiaan hyviä kommentteja. Kiitos niistä.
ei, niitä paikkoja kyllä löytyy, psykiatrit, terapeutit, tukilinjat, auttavat puhelimet, sairaalat, mielenterveystoimistot, sun muut, mutta läheisen kuuluu olla mukana tukemassa, ei pettämässä ja korjaamassa silla lailla omia traumojaan.
Kuvailemaasi ihmistä kutsutaan psykiatriksi.Jos ymmärtäisit sanaparin: Siis täh??, kirjoittaisin niin, mutta kirjoitan kuitenkin: Anteeksi kuinka?
Siis kertaan vielä, ymmärsinkö oikein. Eli, jos minä olen jollekin se läheinen ihminen ja minulla on trauma tai korjattava skeema, minun on mentävä terapiaan enkä saa korjata traumojani ja skeemojani tämän läheisen ihmisen seurassa, vaan minun pitää tukea häntä hänen traumoissaan ja skeemojen korjaamisessa?
Jos ymmärtäisit sanaparin: Siis täh??, kirjoittaisin niin, mutta kirjoitan kuitenkin: Anteeksi kuinka?
Siis kertaan vielä, ymmärsinkö oikein. Eli, jos minä olen jollekin se läheinen ihminen ja minulla on trauma tai korjattava skeema, minun on mentävä terapiaan enkä saa korjata traumojani ja skeemojani tämän läheisen ihmisen seurassa, vaan minun pitää tukea häntä hänen traumoissaan ja skeemojen korjaamisessa?
Minäkin olen kuunnellut näitä kaikkia ja oppinut, että turha sääli, säälinruokkiminen palvelee vain "auttajaa". Saahan sitä tuntea itsensä niin tarpeelliseksi, kun toinen roikkuu jatkuvasti ongelmineen kiinni.
On ihmisiä, jotka eivät osaa/halua seisoa omilla jaloillaan ja heidän kantamisensa on väärin. Voit olla hetken kainalosauvana, kunnes jalka paranee, mutta itsekin on yritettävä selvitä ja auttajan on rohkaistava siihen ilman tyhjää lässytystä. Sairaat ovat asia erikseen.
Avioliitto tai ihmissuhde ei pitäisi olla kenellekään ainoa asia maailmassa, ei roikkua yhden langan varassa.