Salasuhteesta selviytyneet?

[niinpä niin]

^ tarkoittanet ketjua, jota useampi arveli provoksi...

 

[maraton1970]

^ tarkoittanet ketjua, jota useampi arveli provoksi...

jep, mutta joka voi olla myös ainakin osittain totta.

 

[sivusta]

jep, mutta joka voi olla myös ainakin osittain totta.

En ota kantaa ketjun todellisuuteen.

Itsemurhalla manipuloivat ihmiset eivät saa minulta myötätuntoa. Kyky selvitä pettymyksistä kuuluu elämään. Itsemurha on tekijänsä oma päätös ja hänen oma tekonsa. Ei millään pahalla, mutta tätä keskustelua lukiessa vaikuttaa, että mielipiteitäsi vahvistaaksesi kaivat tälläisia vakavia asioita esiin hieman arveluttavassa valossa. Ehkä olen väärässä, toivottavasti.

Ja kyllä, minua on joskus petetty, mutta olen edelleenkin kovinkin elossa.

 

[toiselta sivulta]

Että kun ihmisen maailma murskataan, siitä on vain selvittävä. Jos ei selviä, oma syy. Siihen, oliko taakka kohtuuton, ei tarvitse kiinnittää huomiota.

Onpa helppoa. Kovaksi on maailma mennyt. Ei enää arvostuksen arvoiseksi. Joku selviää, joku ei, mikään tapaus kun ei ole vertailukelpoinen toiseen.

Ja aina kun lukee näiden fiksujen teoreetikkojen tokaisuja, tulee mieleen elämää nähneen tätini perustoteamus: Kaikille kakku paistetaan, vaikkei yhtä aikaa uuniin panna.

Kyllä se elämä ajallaan kolahtaa vastaan jokaisella, ennemmin tahi myöhemmin. Toivottavasti inhimillisyys ja ymmärrys muitakin kohtaan löytyvät sitten siinä koulussa, kun älyää, etteivät ne omat kovat laskelmat taidakaan ihan päteä, kun kipeää käykin ihan itsellä. Että olisi ehkä voinut kohdella muitakin vähän toisin. Ettei pieni empatia olisi ehkä sittenkään tuhonnut omaa elämää.

 

[sivusta]

Että kun ihmisen maailma murskataan, siitä on vain selvittävä.

Kyllä, juuri näin. Se, että päättää selvitä, on mahdollisuus toipua. Omalla kohdallani auttoi liikunta, jota suosittelen. Jollain muulla selviämiseen auttaa jokin muu keino. Nyt jälkikäteen ajatellen voisin ajatella myös ammattiauttajaa.

Ex-avokin pettäminen on aikuiselämäni suuri kolhu. Oletettavasti loppuelämänkikään ei mene pelkästään ruusuilla tanssien, tuskin kellään.

 

[toiselta sivulta]

Kyllä, juuri näin. Se, että päättää selvitä, on mahdollisuus toipua. Omalla kohdallani auttoi liikunta, jota suosittelen. Jollain muulla selviämiseen auttaa jokin muu keino. Nyt jälkikäteen ajatellen voisin ajatella myös ammattiauttajaa.

Ex-avokin pettäminen on aikuiselämäni suuri kolhu. Oletettavasti loppuelämänkikään ei mene pelkästään ruusuilla tanssien, tuskin kellään.

On itsemurhalla manipulointia, ja on vain tilanteita, jossa eteen lyötiin liikaa. Joka selviää, sillä oli henkisesti joku mahdollisuus selvitä. Joka ei selviä, sillä ei ollut. Toiselta ei voi vaatia selviämistä sillä perusteella, että selvisin minäkin, ei koskaan. Liikuntaa ja muuta jaksaa miettiä sitten joskus, kun kaikki on jo ohi, vahvempi aiemmin, mutta ei parane tuomita sitä, jolla ei ollut voimia selvitä.

Sen sijaan sääliä ei joissakin tapauksissa, monissakaan tarvitse se, joka tilanteen aiheutti. Aina kun ei ole kyse siitä, että muut keinot selvitellä ehkä pielessä olevaa elämäänsä ja liittoansa ja parantaa tai lopettaa liitto olisi käytetty ennen kuin ruvettiin vain nauttimaan elämästä muualla. On pettämisiä ja pettämisiä.

On kahdesta johtuvia eroja, mutta myös vain yhden itsekkyydestä ja ajattelemattomuudesta johtuvia tragedioita. Ja niiden aiheuttajia ei tarvitse ymmärtää, eikä heidän vuokseen kipuunsa kuolleita voi tuomita siitä, etteivät jaksaneet. On kohtuuttomia tilanteita ja käsittämättömiä julmuuksia. Kaikki pettämistilanteet eivät ole tätä, mutta liian moni niistä kyllä on vain yhden ajattelematonta nautintoa, joka luo muille tuskaa, ja häpeä on silloin tuskan aiheuttajan, ei sen tuskan kokijan. Todellinen ongelma salasuhteesta selviämisessä on se, miten selviää petetty. Muista ihan tasan viis.

 

[Wiltsu]

oletko koskaan istunut hiljaa ja kuunnellut kun petetty puhuu, tuskastaan, oletko kuunnellut kun omantunnontuskissaan kieriskelevä pettäjä puhuu, oletko kuunnellut masentunutta joka on päättänyt tehdä itsemurhan.
Oletko kuunnellut avioeroperheen lasta joka itkee kaipuutaan, rikkinäisyyttään, oletko kuunnellut ex-vaimoa/miestä kaipaavaa itkevää entistä puolisoa.
Niin - luulen, että et, siinä oppii kuuntelemalla kuuntelemalla ihmisten tuskaa.
yrittämällä auttaa heidän elämäänsä takaisin raiteilleen - vakuuttaa, että itsemurha ei kannata - niin oletko??

Säkenöivien ilotulitusrakettien ja rummutuksen saattelemana astuu esiin maraton1970:n empaattisuus!!!

 

[sivusta]

On itsemurhalla manipulointia, ja on vain tilanteita, jossa eteen lyötiin liikaa. Joka selviää, sillä oli henkisesti joku mahdollisuus selvitä. Joka ei selviä, sillä ei ollut. Toiselta ei voi vaatia selviämistä sillä perusteella, että selvisin minäkin, ei koskaan. Liikuntaa ja muuta jaksaa miettiä sitten joskus, kun kaikki on jo ohi, vahvempi aiemmin, mutta ei parane tuomita sitä, jolla ei ollut voimia selvitä.

Sen sijaan sääliä ei joissakin tapauksissa, monissakaan tarvitse se, joka tilanteen aiheutti. Aina kun ei ole kyse siitä, että muut keinot selvitellä ehkä pielessä olevaa elämäänsä ja liittoansa ja parantaa tai lopettaa liitto olisi käytetty ennen kuin ruvettiin vain nauttimaan elämästä muualla. On pettämisiä ja pettämisiä.

On kahdesta johtuvia eroja, mutta myös vain yhden itsekkyydestä ja ajattelemattomuudesta johtuvia tragedioita. Ja niiden aiheuttajia ei tarvitse ymmärtää, eikä heidän vuokseen kipuunsa kuolleita voi tuomita siitä, etteivät jaksaneet. On kohtuuttomia tilanteita ja käsittämättömiä julmuuksia. Kaikki pettämistilanteet eivät ole tätä, mutta liian moni niistä kyllä on vain yhden ajattelematonta nautintoa, joka luo muille tuskaa, ja häpeä on silloin tuskan aiheuttajan, ei sen tuskan kokijan. Todellinen ongelma salasuhteesta selviämisessä on se, miten selviää petetty. Muista ihan tasan viis.

Ilmaisin varmaan itseäni väärin. Tarkoitukseni ei ollut olla tyly ketään petettyä kohtaan.

Pahoittelen kokemaasi. Itsekin olin tapahtuneen aikoihin surullisempi ja lamaantuneempi kuin koskaan aiemmin. Oletettavasti kuulostaa latteudelta, mutta myös aika auttaa, vaikkei nyt siltä tunnukaan.

Pidä huolta itsestäsi! Yritä saada nukuttua ja muista syödä, vaikkei ruokahalua olisikaan.

 

[tyttö91]

Kaikki hokevat, että sivusuhteesta jää ennemmin tai myöhemmin kiinni. Onko näin? Jos, mistä narahdit?
Jos selviydyit ja jatkoit varsinaista liittoasi, kuinka kauan sivusuhteesi kesti? Mihin se päättyi, miltä tuntui?

Ja kiitos, en ole kiinnostunut erilaisista moraalisaarnoista.

hmm, joskus taannoin 3 vuotta sitten tuli silloisen poikaystävän kanssa mistä milloinkin sanaharkkaa (suhde kesti vaivaiset 3 kk) ja riitaa, emme siis toisillemme sopineet 3 päivää pidempään.

No törmäsimpä sitä edellisen exäni kanssa samoissa kaverin tupareissa sitten uuden suhteen 1 seurustelu viikon jälkeen ja "lemmen salamat vain roihuivat" miten juuri silloin kaikki entiset parisuhteeenongelmat unohtuivat ja unohtui silloinen poikaystävä kokonaan (siis että seurustelee toisen ihmisen kanssa) luultavasti kun sitä edellisen poikaystävän kanssa tuli seurusteltua noin reilun puolenvuoden ajan, niin se miten silloin joskus baarissa tutustuttiin ja tanssittiin ensimmäiset hitaat, Tauskin - Sinä vain kappaleen tahtiin.. juuri siellä tupareissa soi sama kappale, vanhat tunteet tulivat pintaan ja sen jälkeen millään ei ollut enää väliä ja loppuillan tapahtumat ovat vieläkin mysteerinä minulle (tuskin haluan koskaan tietää että mitä on tapahtunut). No myönnettäköön, että silloin oli tullut juotua jo muutama samppanja lasi ja muutama breezeri.
Mitenkäs se alkoholin juominen rentouttaa mieltä ja esteet katoaa.. Ja sanottakoon, että siihen aikaa tuli juotua reilusti, mutta nyt käytän harvoin alkoholia.

No jäätiin kiinni jossain vaiheessa tekosista, vain sen kautta kun juttelin silloisen poikaystävän koneella mesessä tämän sitä edeltävän poikaystävän kanssa tästä asiasta. Anteeksi antoi ja unohti, mutta minäpä vaan en unohtanut exänexääni, vaan jatkoimme salasuhdetta, nähtiin useammin mitä silloisen poikakaverin kanssa ja muutenkin tuntui kaikki olevan paremmin hänen exänexäni kanssa.

Sitten yks kaunis päivä erottiin tuolloisen poikaystävän kanssa ja en ole sen jälkeen koko tyyppiä nähnytkään (hyvä niin vaan), ajattelin, että JES vihdoinkin vapaa ns-. irtosuihteille ja tälle salasuhteelle exänexän kanssa, olin tyytyväinen tähän vaiheeseen, kunnes löysin itselleni nykyisen poikaystäväni reilut kaksivuotta sitten. Tämä salasuhde kumminkin kesti, vaikka yritimme exänexäni kanssa olla näkemättä ja olla pitämättä yhteyttä viime tämän vuoden tammikuuhun asti ja nyt, olemme kavereita ja osaamme jo pitää näpit irti toisistamme. Jutellaan melkein päivittäin puhelimitse tai tekstaten, kahvillakin on käyty muutama kerta kuukaudessa. Aivain kuin meistä olisi tullut veli ja sisko. Mutta toisaalta, emme ole nyt edes yrittäneet olla näpit irti toisistamme, varmaan siinä on käynyt se tavallisin syy, että kummatkin ovat tulleet järkiinsä vanhentuessaan (olen nyt tammikuussa täyttänyt 20 vuotta) ja helmikuussa jo puhelin, että nyt viimeistään kesäkuussa kihlautuisin nykyiseni kanssa, koska todellakin rakastan häntä yli kaiken ja ajattelin perusta perheen hänen kanssaan ja ollu loppuelämäni kyseisen henkilön kanssa!

Ja olen nyt päättänyt pysytellä vain ja ainoastaan kaveripohjalla kyseisen salasuhdemiehen kanssa! Toivottavasti hän löytää myös jonkun kivan naisen, jota rakastaa.

 

[maraton1970]

On itsemurhalla manipulointia, ja on vain tilanteita, jossa eteen lyötiin liikaa. Joka selviää, sillä oli henkisesti joku mahdollisuus selvitä. Joka ei selviä, sillä ei ollut. Toiselta ei voi vaatia selviämistä sillä perusteella, että selvisin minäkin, ei koskaan. Liikuntaa ja muuta jaksaa miettiä sitten joskus, kun kaikki on jo ohi, vahvempi aiemmin, mutta ei parane tuomita sitä, jolla ei ollut voimia selvitä.

Sen sijaan sääliä ei joissakin tapauksissa, monissakaan tarvitse se, joka tilanteen aiheutti. Aina kun ei ole kyse siitä, että muut keinot selvitellä ehkä pielessä olevaa elämäänsä ja liittoansa ja parantaa tai lopettaa liitto olisi käytetty ennen kuin ruvettiin vain nauttimaan elämästä muualla. On pettämisiä ja pettämisiä.

On kahdesta johtuvia eroja, mutta myös vain yhden itsekkyydestä ja ajattelemattomuudesta johtuvia tragedioita. Ja niiden aiheuttajia ei tarvitse ymmärtää, eikä heidän vuokseen kipuunsa kuolleita voi tuomita siitä, etteivät jaksaneet. On kohtuuttomia tilanteita ja käsittämättömiä julmuuksia. Kaikki pettämistilanteet eivät ole tätä, mutta liian moni niistä kyllä on vain yhden ajattelematonta nautintoa, joka luo muille tuskaa, ja häpeä on silloin tuskan aiheuttajan, ei sen tuskan kokijan. Todellinen ongelma salasuhteesta selviämisessä on se, miten selviää petetty. Muista ihan tasan viis.

Loistavasti kirjoitetu, oikeasti, olet oppinut elämältä paljon.

 

[köh köh]

Jos mun vaimoni olis yhtä töykeesti käyttäytyvä ku toi Wiltsu, mää pettäsin.

Wiltsun kanssa.

 

[ainokainen]

Aiemmin joku kirjoitti, että todellisuuden paljastuttua poistuvat kaikki sadut elämästä. Haaveet ja omat kuvitelmat romuttuvat. Pelkkä raadollinen arki ja kova todellisuus näyttäytyvät liankin realistisina. Unelmia, haaveita ja toiveita on sen jälkeen vaikea tavoittaa, ja väkisin ne eivät elämää kannattele.

Näin varmaan käy, ja ehkä hyvä niin, ainakin mielenterveyden kannalta. Voi sitten jatkaa realistisemmalta pohjalta sitä elämää.

Harhoissa ja kuvitelmissa on se paha puoli, että yleensä ne tuppaavat romahtamaan jossain vaiheessa.

Se, joka rakentaa elämänsä haaveiden ja toisen ihmisen harteille kasaamisensa odotusten varaan, pettyy aina.

 

[*Meirami*]

oletko koskaan istunut hiljaa ja kuunnellut kun petetty puhuu, tuskastaan, oletko kuunnellut kun omantunnontuskissaan kieriskelevä pettäjä puhuu, oletko kuunnellut masentunutta joka on päättänyt tehdä itsemurhan.
Oletko kuunnellut avioeroperheen lasta joka itkee kaipuutaan, rikkinäisyyttään, oletko kuunnellut ex-vaimoa/miestä kaipaavaa itkevää entistä puolisoa.
Niin - luulen, että et, siinä oppii kuuntelemalla kuuntelemalla ihmisten tuskaa.
yrittämällä auttaa heidän elämäänsä takaisin raiteilleen - vakuuttaa, että itsemurha ei kannata - niin oletko??

Minäkin olen kuunnellut näitä kaikkia ja oppinut, että turha sääli, säälinruokkiminen palvelee vain "auttajaa". Saahan sitä tuntea itsensä niin tarpeelliseksi, kun toinen roikkuu jatkuvasti ongelmineen kiinni.
On ihmisiä, jotka eivät osaa/halua seisoa omilla jaloillaan ja heidän kantamisensa on väärin. Voit olla hetken kainalosauvana, kunnes jalka paranee, mutta itsekin on yritettävä selvitä ja auttajan on rohkaistava siihen ilman tyhjää lässytystä. Sairaat ovat asia erikseen.
Avioliitto tai ihmissuhde ei pitäisi olla kenellekään ainoa asia maailmassa, ei roikkua yhden langan varassa.

 

[fairy]

Näin varmaan käy, ja ehkä hyvä niin, ainakin mielenterveyden kannalta. Voi sitten jatkaa realistisemmalta pohjalta sitä elämää.

Vie aikaa muuttaa ajatteluaan ja itseään saavuttaakseen mielenterveyden. Paraneminen haavoista ei yleensä tapahdu hetkessä. Paha loukkaantuminen vie aikaa toipua, jos se ollenkaan on mahdollista.

Harhoissa ja kuvitelmissa on se paha puoli, että yleensä ne tuppaavat romahtamaan jossain vaiheessa.

Harhat ja kuvitelmat ovat silti eri juttu kuin yhteiset haaveet ja tulevaisuus, jotka yleensä ovat parisuhteen sidos. Positiiviset toiveet ja unelmat ovat tärkeitä mielenterveydelle. Monet niistä ovat muuten ihan realistisia ennen kuin pettämistä ilmaantuu.

Mielenterveys pettämisen jälkeen on kyllä erilaista, äärimmäisen realistista, kyynistä, epäilevää ja jatkuvia luottavaisuuskyselyjä itseltä ja toisiltakin. On ns. jalat maassa tai syvällä mudassa. Tietenkin on mahdollista, että mielenterveys kääntyy ihan päälaelleen. Ei piittaa itsestä eikä muista ja antaa elämänvirran viedä. Ei välitä moraalista pätkääkään. Sellaisetko tyypit selviävät?

Se, joka rakentaa elämänsä haaveiden ja toisen ihmisen harteille kasaamisensa odotusten varaan, pettyy aina.

Tämä on juuri sellainen kyynisen realistin väite, joka on seurausta petetyksi tulemisesta tai pettämisestä. Siitä puuttuu yhteys toiseen, usko, toivo, rakkaus.

Varsinkin toistuvasti petetyn on vaikea tavoittaa uskon, toivon ja rakkauden "harhaa".

 

[ainokainen]

Minäkin olen kuunnellut näitä kaikkia ja oppinut, että turha sääli, säälinruokkiminen palvelee vain "auttajaa". Saahan sitä tuntea itsensä niin tarpeelliseksi, kun toinen roikkuu jatkuvasti ongelmineen kiinni.
On ihmisiä, jotka eivät osaa/halua seisoa omilla jaloillaan ja heidän kantamisensa on väärin. Voit olla hetken kainalosauvana, kunnes jalka paranee, mutta itsekin on yritettävä selvitä ja auttajan on rohkaistava siihen ilman tyhjää lässytystä. Sairaat ovat asia erikseen.
Avioliitto tai ihmissuhde ei pitäisi olla kenellekään ainoa asia maailmassa, ei roikkua yhden langan varassa.

Loistavasti kirjoitettu! Ihanan tervejärkistä tekstiä.

Kyllä elämässä on muutakin kuin jossain rakkaussuhteissa, intohimossa ja pettymyksissä rämpiminen. Ainakin useimmille.

Jos ihminen on lapsuudesta asti syvästi haavoitettu, hän varmaan käy niitä asioita uudelleen läpi parisuhteissa. Silloin tunteet tulevat pintaan liian voimakkaina. Koko elämänhalu ja ihmisarvo lähtee kumppanin pettämisen myötä. Tämä ei ole normaali asetelma!

Sen täytyy olla hirvittävän raskasta sille kumppanille, tavallaan kannatella sen toisen elämänhalua, olla elämän tarkoitus sille toiselle. Aikamoinen taakka yhdelle ihmiselle.
Ehkä pettäjä jopa alitajuisesti kapinoi tätä asetelmaa vastaan, ja siksi ajautuu pettämään? Pettäminen on yksi keino ottaa vähän hajurakoa siihen toiseen, jos toinen on liian riippuvainen ja tukeutuva. Voin olla ihan väärässäkin, tämä nyt vaan on mun spekulointia.

 

[totuus on]

Säkenöivien ilotulitusrakettien ja rummutuksen saattelemana astuu esiin maraton1970:n empaattisuus!!!

Sinä olet kyllä ihan syvältä kirjoittamiesi kommentien perusteella. Ei ihme että on niin monta miestä lähtenyt vaikka yritit lapsilla heitä pitää luonasi. Lähtee se uusinkin jos ei ole ihan tossukka. Luulet varmaan olevasi todellinen saalis, mutta olet vain vanha räähkä jota ei kukaan jaksa pidempään katsella. Siksi niitä miehiäkin on tullut ja mennyt.

 

[Wiltsu]

Sinä olet kyllä ihan syvältä kirjoittamiesi kommentien perusteella. Ei ihme että on niin monta miestä lähtenyt vaikka yritit lapsilla heitä pitää luonasi. Lähtee se uusinkin jos ei ole ihan tossukka. Luulet varmaan olevasi todellinen saalis, mutta olet vain vanha räähkä jota ei kukaan jaksa pidempään katsella. Siksi niitä miehiäkin on tullut ja mennyt.

Älä kerjää.

 

[Wiltsu]

Kyllä elämässä on muutakin kuin jossain rakkaussuhteissa, intohimossa ja pettymyksissä rämpiminen. Ainakin useimmille.

Jos ihminen on lapsuudesta asti syvästi haavoitettu, hän varmaan käy niitä asioita uudelleen läpi parisuhteissa. Silloin tunteet tulevat pintaan liian voimakkaina. Koko elämänhalu ja ihmisarvo lähtee kumppanin pettämisen myötä. Tämä ei ole normaali asetelma!

Nykyään on olemassa jos jonkinlaisia paikkoja, joissa voi käydä läpi ja käsitellä omia traumojaan ja skeemojaan. Läheinen ihmissuhde ei vaan ole se oikea paikka. ainokainen ja *meirami* ovat molemmat mielestäni kirjoittaneet tähän asiaan hyviä kommentteja. Kiitos niistä.

 

[maraton1970]

Nykyään on olemassa jos jonkinlaisia paikkoja, joissa voi käydä läpi ja käsitellä omia traumojaan ja skeemojaan. Läheinen ihmissuhde ei vaan ole se oikea paikka. ainokainen ja *meirami* ovat molemmat mielestäni kirjoittaneet tähän asiaan hyviä kommentteja. Kiitos niistä.

ei, niitä paikkoja kyllä löytyy, psykiatrit, terapeutit, tukilinjat, auttavat puhelimet, sairaalat, mielenterveystoimistot, sun muut, mutta läheisen kuuluu olla mukana tukemassa, ei pettämässä ja korjaamassa silla lailla omia traumojaan.

 

[Wiltsu]

ei, niitä paikkoja kyllä löytyy, psykiatrit, terapeutit, tukilinjat, auttavat puhelimet, sairaalat, mielenterveystoimistot, sun muut, mutta läheisen kuuluu olla mukana tukemassa, ei pettämässä ja korjaamassa silla lailla omia traumojaan.

Jos ymmärtäisit sanaparin: Siis täh??, kirjoittaisin niin, mutta kirjoitan kuitenkin: Anteeksi kuinka?
Siis kertaan vielä, ymmärsinkö oikein. Eli, jos minä olen jollekin se läheinen ihminen ja minulla on trauma tai korjattava skeema, minun on mentävä terapiaan enkä saa korjata traumojani ja skeemojani tämän läheisen ihmisen seurassa, vaan minun pitää tukea häntä hänen traumoissaan ja skeemojen korjaamisessa?

 

[fairy]

Olipa syy pettämiseen mikä tahansa, niin luultavasti se ei ketään paranna, tee paremmaksi. Tietenkin on loppujen lopuksi kyse arvomaailmasta. Jos katsotaan, että kaikki epäsosiaalinen ja rikollinenkin on ihan hyväksi, kunhan itse pärjää ja pysyy jotenkin järjissään, niin kyllä pettäminen voi silloin olla jokin normi, mutta ihmisten ikiaikaisia perusarvoja se ei tue.

Ihmiset voivat paremmin, jos lähtökohtana on hyvyys, totuus, usko, toivo, rakkaus. Näin on päätelty antiikin ajoista. Tosin narsistinen todellisuus on vahvistunut, samoin hajanaisuus itsekkyyden koostuessa. Mutta jostain syystä se ei kuitenkaan tue ihmisten mielenterveyttä, vaan yhä enemmän tarvitaan kaikenlaisia apujoukkoja, tukihenkilöitä ja välittäjiä.

Ihan mielenkiintoista, että W on alkanut myöhemmällä iällä opiskella sosionomiksi, toisten auttajaksi. Sehän on itsekkään ihmisen tulevaisuuden ala .

 

[jou]

Jos ymmärtäisit sanaparin: Siis täh??, kirjoittaisin niin, mutta kirjoitan kuitenkin: Anteeksi kuinka?
Siis kertaan vielä, ymmärsinkö oikein. Eli, jos minä olen jollekin se läheinen ihminen ja minulla on trauma tai korjattava skeema, minun on mentävä terapiaan enkä saa korjata traumojani ja skeemojani tämän läheisen ihmisen seurassa, vaan minun pitää tukea häntä hänen traumoissaan ja skeemojen korjaamisessa?

Kuvailemaasi ihmistä kutsutaan psykiatriksi.

 

[maraton1970]

Jos ymmärtäisit sanaparin: Siis täh??, kirjoittaisin niin, mutta kirjoitan kuitenkin: Anteeksi kuinka?
Siis kertaan vielä, ymmärsinkö oikein. Eli, jos minä olen jollekin se läheinen ihminen ja minulla on trauma tai korjattava skeema, minun on mentävä terapiaan enkä saa korjata traumojani ja skeemojani tämän läheisen ihmisen seurassa, vaan minun pitää tukea häntä hänen traumoissaan ja skeemojen korjaamisessa?

Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Wiltsu
Nykyään on olemassa jos jonkinlaisia paikkoja, joissa voi käydä läpi ja käsitellä omia traumojaan ja skeemojaan. Läheinen ihmissuhde ei vaan ole se oikea paikka. ainokainen ja *meirami* ovat molemmat mielestäni kirjoittaneet tähän asiaan hyviä kommentteja. Kiitos niistä.
_________________________________________________________________
vastaus edelliseen:

ei, niitä paikkoja kyllä löytyy, psykiatrit, terapeutit, tukilinjat, auttavat puhelimet, sairaalat, mielenterveystoimistot, sun muut, mutta läheisen kuuluu olla mukana tukemassa, ei pettämässä ja korjaamassa silla lailla omia traumojaan.
________________________________________________________________

ja loppukaneetti:

-onkohan teitä wiltsuja täällä kaksi, ensimmäisenä tuossa on sinun viimeisin viesti ja seuraavana ensimmäinen johon vastasin, nyt en ymmärrä sinua enää ollenkaan, ensimmäisessä viestissä sanot, että läheinen ihminen ei ole se paikka jossa puretaan traumojaan ja minun vastauksen jälkeen jossa totesin kuten ylempänä lukee, tuuli onkin kääntynyt ja homma onkin juuri toisinpäin???

Suomennan jos sinulla on trauma, sinun on hakeudattava ammattiauttajan luokse, mutta myös läheisesi on oltava prosessissa mukana tukemassa ja auttamassa sinua.
Toivon, että nyt meni perille.

 

[sivusta]

Minäkin olen kuunnellut näitä kaikkia ja oppinut, että turha sääli, säälinruokkiminen palvelee vain "auttajaa". Saahan sitä tuntea itsensä niin tarpeelliseksi, kun toinen roikkuu jatkuvasti ongelmineen kiinni.
On ihmisiä, jotka eivät osaa/halua seisoa omilla jaloillaan ja heidän kantamisensa on väärin. Voit olla hetken kainalosauvana, kunnes jalka paranee, mutta itsekin on yritettävä selvitä ja auttajan on rohkaistava siihen ilman tyhjää lässytystä. Sairaat ovat asia erikseen.
Avioliitto tai ihmissuhde ei pitäisi olla kenellekään ainoa asia maailmassa, ei roikkua yhden langan varassa.

Hyvä kommentti! Olen tarkalleen samaa mieltä kanssasi

Ystävän paras teko on auttaa petettyä / elämän kolhimaa nousemaan omille jaloilleen. Aluksi voi toki kuunnellakin, mutta vääryyksien jatkuva puiminen ei niitä poista, kun menneisyyttä ei kukaan voi muuttaa. Minut herättivät nimenomaan he, jotka kehoittivat lopettamaan valittamisen ja tekemään töitä toipumisen eteen.

Minulle on ketjua lukiessa välittynyt tunne, että jotkut lähinnä herkuttelevat tuttavapiirinsä tragedioilla (elleivät sitten keksi niitä omasta päästään). Epäilemättä tuttavapiirin tragediat toimivat hyvänä viihteenä, jota voi sopivasti annostella myös nettikeskusteluihin. Toivottavasti myös "autettavat" ovat saaneet elämänsä parempaan suuntaan.

 

[maraton1970]

Auttamisessa ei millään tavalla jäädä kiertämään kehäää tapahtumiin, asia käydään läpi ja yritetään etsiä keinot joilla jatkaa elämäänsä, ei siis missään nimessä saa jäädä suruunsa kiereksimään, toki suru pitää surra, mutta sitten eteenpåäin.
Valitettavasti vain kaikki eivät pääse siitä yli ja sitten syntyy näitä trakedioita, niistäpä ei tällä kertaa enempää, kaikki ovat niistä lehtien palstoilta kylliksi lukeneet.