Salasuhteesta selviytyneet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kaksoiselämää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä ainakaan en luule mitään. Enkä kyllä tiedäkään mitään. Enkä luule ainakaan mitään. Mikä romahtaisi? Elän onnellista elämää kaikki läheiset ympärilläni, koko kaunis elämä koko ajan läsnä. Jos joutuisin huomaamaan, että mieheni "juoksee vieraissa", mikä romahtaisi? Vain tulevaisuuden unelmat ehkä romahtaa, mutta mikään todellinen ei romahda. Onnellinen elämäni on edelleenkin totta, ei se mihinkään katoa. Mennyt elämäni on ihan yhtä onnellista. Ja huomisen rakennan vasta tänään. Niille perustuksille, jotka tänään pystyn luomaan sille maaperälle, joka tänään on.

ei varmaan Wiltsu ole kokenut petetyksi tulemista... tuossa edellä on se ristiriita että jos kerran tulevaisuus rakentuu "maaperälle, joka tänään on" niin jos joutuu totetamaan eläneensä valheessa, niin siinä on romahtanut menneisyys ja sille rakentuva tulevaisuus ! petos on petos
 
Viimeksi muokattu:
ei varmaan Wiltsu ole kokenut petetyksi tulemista... tuossa edellä on se ristiriita että jos kerran tulevaisuus rakentuu "maaperälle, joka tänään on" niin jos joutuu totetamaan eläneensä valheessa, niin siinä on romahtanut menneisyys ja sille rakentuva tulevaisuus ! petos on petos

En ole joutunut kokemaan petetyksi tulemista, en. Mutta ristiriitaa silti ei ole. Maaperä, joka tänään on, on se maaperä, joka tänään on. Ei eilisen eikä edellisen minuutin maaperä, vaan se, joka on juuri nyt. Sille rakennan. Menneisyyden maaperälle en rakenna tulevaisuutta, vaan tämän hetkiselle maaperälle. En voi mitenkään tietää, aavistaa enkä ennustaa huomisen maaperää, en tiedä, millaiselle tulevaisuudessa rakennan. Tiedän vain ja ainoastaan tämän hetkisen.

En ymmärrä, miksi menneisyyteni muuttuisi huonommaksi, jos minulle tänään selviäisi mieheni mahdollinen petturuus. Miksi tämä onnellinen päivä muuttuisi huomenna onnettomaksi, jos minulle huomenna selviäisi mieheni mahdollinen petturuus?
 
Viimeksi muokattu:
Kummasti syyllistät enemmän naista kuin miestä? Miksiköhän? Kannattaisi ehkä hoitaa ne omat traumat mieluummin kuin kärvistellä mustissa tunnelmissa.

En syyllistä, en hyväksy pettämistä miehiltä enkä naisilta. Oma mies jos pettäisi, niin hänet tuomitsisin rankimmin. Kyse oli vain siitä, että kirjoitus johon vastasin oli naisen kirjoittama, ja vastaus hänelle osoitettu. Jos kirjoittaja olisi ollut mies, olisin ehdottanut että hän kertoo vaimolleen suhteesta.

Minulla ei ole traumoja, minua ei ole koskaan petetty. On vain niin, että se on minusta yksi alimmista asioista mitä ihminen voi tehdä, enkä siis hyväksy sitä ikinä keneltäkään. Olen nähnyt ihan tarpeeksi ympärilläni pettämistä, se on surullisen tavallista. Omassa suhteessani en siis todellakaan ole mustissa tunnelmissa, mutta tuntuu pahalta ystävien puolesta joita on petetty. Luottamus ihmisiin on mennyt ja uuden suhteen aloittaminen on vaikeaa.

Ne toisen luona vietetyt minuutit eivät ole pois puolisolta. Ne on pois lenkkipolulta, kalastamisesta, tenniksestä, kavereilta yms. Jos puoliso ei olisi toisen naisen/miehen luona, hän todennäköisesti keksisi jotain muuta menoa.

Sitten on kyllä jotain muuta pielessä jos pitää koko ajan keksiä muuta menoa ettei tarvi olla oman puolison kanssa. Eikä se tekoa oikeaksi tee, että se aika otetaankin vaikka jostain harrastuksesta. Pettämisen ei pitäisi olla harrastus, valitettavasti se joillekin on.

Eikä pettävä puoliso myöskään juuri koskaan vihaa tai halveksi sitä omaansa. Avioliitto on vain ajautunut johonkin pisteeseen, johon kumpikin on syyllinen. Epätoivoista ja epäkypsää ratkaisun hakemista se pettäminen on.

No niinpä, ei ehkä kannata alkaa suhteeseen jos tapa ratkoa ongelmia on juosta muiden luona. Jos vaikkapa seksielämässä on jotain pielessä pitää se ottaa puheeksi, jos toinen ei halua tehdä asialle mitään niin voi todeta sitten että se toinen saa yhteisellä sopimuksella hankkia sivusuhteen että saa tarpeensa tyydytettyä, tai sitten erotaan. Ei ole niin vaikeaa.

Tai sitten yksi suhde ei tälle ihmiselle riitä, onhan meillä useita ystäviäkin, vähän erilaisia joiden kanssa tehdään ja jutellaan eri asioista.

Vastauksia on monia, eikä mikään ole väärä tai oikea.

Väärin on päättää sen kumppanin puolesta, haluaako hän elää sellaisessa suhteessa missä toinen käy vieraissa. Jälleen kerran, jos haluaa useampia kumppaneita niin sitten siitä pitää kertoa puolisolle, ja sopia yhdessä miten toimitaan. Avoimia suhteita on, ja useampia kumppaneita haluavien pitäisi sopia että haluavat sellaisen kumppaninsa kanssa. Pettämisessähän pahinta on se pimittäminen ja valehtelu, ja sehän siitä pettämistä tekeekin. Aina pitäisi pelata avoimin kortein, jos toiselle ei joku asia käy niin sitten mietitään ratkaisuja tai erotaan.
 
Viimeksi muokattu:
No niinpä, ei ehkä kannata alkaa suhteeseen jos tapa ratkoa ongelmia on juosta muiden luona. Jos vaikkapa seksielämässä on jotain pielessä pitää se ottaa puheeksi, jos toinen ei halua tehdä asialle mitään niin voi todeta sitten että se toinen saa yhteisellä sopimuksella hankkia sivusuhteen että saa tarpeensa tyydytettyä, tai sitten erotaan. Ei ole niin vaikeaa.
.

Joillekin kaikki on niin helppoa ja he myös tietävät tarkkaan kuinka MUIDEN pitäisi elää.

Ap. halusi keskustella salasuhteista ja pyysi, että ei moraalisaarnoja.
Jospa kunnioittaisitte hänen pyyntöään. Voittehan aloittaa uuden keskustelun, esim. "kuolemantuomio pettureille" "inhimillinen käytös ei ole luvallista" "me täydelliset"
 
Viimeksi muokattu:
Joillekin kaikki on niin helppoa ja he myös tietävät tarkkaan kuinka MUIDEN pitäisi elää.

Tiedän miten minä haluan elää, ja miten ne ystäväni joita on petetty olisivat halunneet elää (=minun tavallani, luottamuksellisessa suhteessa). Jälleen kerran, kysykää niiltä petetyiltä oliko oikein että ne petturit elivät niinkuin halusivat ja loukkasivat kumppaniaan. Kukin eläköön tavallaan, mutta ottakoon huomioon sen oman kumppanin. Jos ei siihen pysty, niin onko oikeasti niin vaikeaa pysyä sinkkuna tai ottaa sellainen kumppani jolle pettäminen tai moniavioisuus on ok?

Mielestäni kaikkien tulisi elää edes jonkunlaisen moraalin, omantunnon ja kunnioituksen mukaan, mikä useimmiten pettureilta puuttuu.
 
Viimeksi muokattu:
En ymmärrä, miksi menneisyyteni muuttuisi huonommaksi, jos minulle tänään selviäisi mieheni mahdollinen petturuus. Miksi tämä onnellinen päivä muuttuisi huomenna onnettomaksi, jos minulle huomenna selviäisi mieheni mahdollinen petturuus?

Useimmiten petetyt kelaavat mielessään esim. sitä edellistä onnellista päivää: Jaa mies olikin silloin sen toisen naisen luona, joulun alla kun luulin hänen olevan ostamassa lapsille lahjoja hän olikin sen naisen luona, viimeksi kun olimme sängyssä hän olikin juuri tullut sen toisen naisen sängystä... jne jne. Että kyllä aika moni hetki menneisyydestä muuttuu sillä hetkellä kun pettämisestä saa tietää. Näitä kaikki vuodatuksia olen ystäviltäni kuullut.

On naiivia kuvitella etteikö menneisyys muuttuisi - kyllä se vain muuttuu, kuten tulevaisuuskin.
 
Viimeksi muokattu:
Kukin eläköön tavallaan, mutta ottakoon huomioon sen oman kumppanin. Jos ei siihen pysty, niin onko oikeasti niin vaikeaa pysyä sinkkuna tai ottaa sellainen kumppani jolle pettäminen tai moniavioisuus on ok?

Mielestäni kaikkien tulisi elää edes jonkunlaisen moraalin, omantunnon ja kunnioituksen mukaan, mikä useimmiten pettureilta puuttuu.

Voihan jäkä jäkä jäkätys. Onko niin vaikeaa olla moralisoimatta niitä, jotka elävät toisin?
Jos avioliitossa on ongelmia, niin niihin on syyllisiä tasan kaksi, ei vain yksi.
Vaikka yksi pettää niin kaksi aiheuttaa vaikeuksia. Petetty hakee sympatiaa ja esittää uhria vaikka on saattanut olla itse piru siinä suhteessa ja ansainnut kaiken paskan mitä päälleen saa. Se pettäminenkö tosiaan on suurin paha, mitä puolisolle voi tehdä? Ei todellakaan ole!!!
 
Viimeksi muokattu:
Ajattelusi on kyllä teoriassa hyvää ja viehättävää ja olet näemmä lukenut zen-opukset tarkkaan, mutta kun oikeassa elämässä kaikki ei ole niin yksinkertaista. Ja noin voi tosiaankin kirjoittaa vain ihminen, joka ei ole kokenut koskaan petetyksi tulemisen tuskaa, kipua ja häpeää. Toivottavasti et koskaan joudukaan.
 
Voihan jäkä jäkä jäkätys. Onko niin vaikeaa olla moralisoimatta niitä, jotka elävät toisin?
Jos avioliitossa on ongelmia, niin niihin on syyllisiä tasan kaksi, ei vain yksi.
Vaikka yksi pettää niin kaksi aiheuttaa vaikeuksia. Petetty hakee sympatiaa ja esittää uhria vaikka on saattanut olla itse piru siinä suhteessa ja ansainnut kaiken paskan mitä päälleen saa. Se pettäminenkö tosiaan on suurin paha, mitä puolisolle voi tehdä? Ei todellakaan ole!!!

Monella lailla saa elää, mutta muita loukkaamatta. Pettäminen ei ole mikään erilainen elämäntapa joka muiden pitää hyväksyä. Ei kukaan saa käydä veitselläkään tökkimään kanssaihmisiään siksi kun on mennyt huonosti pidempään. Henkinen loukkaaminen sattuu vielä pahemmin.

Tottakai syyllisiä on kaksi, siksi niiden tulisikin yhdessä keskustella. Sitten joko yhdessä tehdään aikuinen päätös siitä miten jatketaan, tai jos siihen ei kyetä niin sen voi tehdä yksinkin ja vaikka lähteä suhteesta. Sitten saa etsiä sen jälkeen parempaa sänkyseuraa. Toisinaan tosin syyllisiä on vain yksi, se pettäjä joka on liian säälittävä raukka uskaltaakseen lähteä suhteesta vaikkei halua siinä olla, ja etsii sitten uutta pettämällä.

Minulle pettäminen olisi suurin paha, ei pahemmin voisi loukata. Mutta on kai näitäkin joitten mielestä pettäminen on ok ja anteeksiannettavaa.
 
Viimeksi muokattu:
Ajattelusi on kyllä teoriassa hyvää ja viehättävää ja olet näemmä lukenut zen-opukset tarkkaan, mutta kun oikeassa elämässä kaikki ei ole niin yksinkertaista...

Juu, on tullut luettua kaikenlaista laidasta laitaan ja elettyä tätä elämää jonkun verran. Milläköhän mittareilla tätä oikeata elämää sitten sinun mielestäsi mitataan?
 
Viimeksi muokattu:
Useimmiten petetyt kelaavat mielessään esim. sitä edellistä onnellista päivää: Jaa mies olikin silloin sen toisen naisen luona, joulun alla kun luulin hänen olevan ostamassa lapsille lahjoja hän olikin sen naisen luona, viimeksi kun olimme sängyssä hän olikin juuri tullut sen toisen naisen sängystä... jne jne. Että kyllä aika moni hetki menneisyydestä muuttuu sillä hetkellä kun pettämisestä saa tietää. Näitä kaikki vuodatuksia olen ystäviltäni kuullut.

On naiivia kuvitella etteikö menneisyys muuttuisi - kyllä se vain muuttuu, kuten tulevaisuuskin.


Minua on vuosien takaisessa suhteessani petetty. Kaadoin useita kuukausia pahaa mieltäni ystävieni niskaan. Onneksi pari heistä sanoi, että ala mennä elämässä eteenpäin äläkä jatka asian muistelua! Itseä kohdanneita vääryyksiä voi muistella vaikka kuinka kauan, mutta ei se auta toipumaan. Jälkikäteen ajattelen enää, että olipa silloin sekin suhde, muttei se muuttanut ajatuksiani menneistä ajoista.

Nyt olen tässä elämässä monessa asiassa viisaampi. Tosin suhtaudun aika epäilevästi juuri heihin, jotka erityisesti korostavat kunnollisuuttaan...
 
Viimeksi muokattu:
En ole joutunut kokemaan petetyksi tulemista, en. Mutta ristiriitaa silti ei ole. Maaperä, joka tänään on, on se maaperä, joka tänään on. Ei eilisen eikä edellisen minuutin maaperä, vaan se, joka on juuri nyt. Sille rakennan. Menneisyyden maaperälle en rakenna tulevaisuutta, vaan tämän hetkiselle maaperälle. En voi mitenkään tietää, aavistaa enkä ennustaa huomisen maaperää, en tiedä, millaiselle tulevaisuudessa rakennan. Tiedän vain ja ainoastaan tämän hetkisen.

Pohdiskelua teoriassa, joka ei todellisuudessa elä. Kysehän on tunteesta, loukatun tunteista, jotka eivät kasva älyn ja teorian maaperällä, vaan kuohuvat yli arvaamattomana kuin tsunami. Ei todellakaan pysty ennustamaan sitä tunteiden kaaoksen hetkeä. Eikä ihmistä ilman menneisyyttä ei ole edes täydellisessä muistinmenetyksessä.

En ymmärrä, miksi menneisyyteni muuttuisi huonommaksi, jos minulle tänään selviäisi mieheni mahdollinen petturuus. Miksi tämä onnellinen päivä muuttuisi huomenna onnettomaksi, jos minulle huomenna selviäisi mieheni mahdollinen petturuus?

Ei menneisyys välttämättä muutukaan huonommaksi, mutta huominen muuttuu siitä hetkestä, kun tietää pettämisen. Huomenna näkee kaiken eri tavoin, ja saa selityksiä, joita ei eilen ollut. Luottavaisuus katoaa, ja luottamus (usko, toivo, rakkaus) toiseen on tyystin erilainen. Kysehän on siitä, että tunnekokemusten jälkeen näkee, kuule ja aistii kaiken eri tavoin. Tietokin lisää tuskaa.

Aiemmin joku kirjoitti, että todellisuuden paljastuttua poistuvat kaikki sadut elämästä. Haaveet ja omat kuvitelmat romuttuvat. Pelkkä raadollinen arki ja kova todellisuus näyttäytyvät liankin realistisina. Unelmia, haaveita ja toiveita on sen jälkeen vaikea tavoittaa, ja väkisin ne eivät elämää kannattele.

Valitettavasti epäluottamus tulee pettämisen, petoksen jälkeen olemaan aina läsnä. Kaikki todistelu itselle toisesta ja elämästä on itselle todistelua epäluottamusta vastaan. Seurauksena on joko itseään toteuttava ennuste toisen petollisuudesta tai rankka realismi, johon valitettavasti liian usein törmää. Siis tietää tasan tarkkaan, että enemmistö pettää. Jonain päivänä se on edessä.

Ihmettelen kyllä niitä, jotka eivät muka koskaan ole tulleet petetyiksi. Tälläkin kirjoittajalla on kuitenkin monia suhteita takana. Miksi? Onko tunteita ollut lainkaan, edes pettämisen tai pettymyksen tunnetta. - Vaikea ymmärtää.
 
Viimeksi muokattu:
onko tämä ihan tottakaan, ei mitään moraalia, ei itsekunnioitusta, ei empatiaa, mennään vaan ja paneskellaan mieten vain - miksi sitten alunperi mennään naimisiin kun pitää tällaista tehdä.
Pelkkää hyväksikäyttöä puolin ja toisin koko homma, seksiä pitää saada ja hyväksikäytettävä on aina se toinen osapuoli.
Lisäksi ketjussa näkyy olevan muutamia tarinoita miten käy kun jää kiinni, karmeaa, loukataan rakkaintaan - jos se edes on sitä kun noin voi tehdä - onko seksi silloin ainoa rakkaus.
tähän tarina vielä, tuttavapiiristäni tarina joka saa minut kirjoittamaan tällaisia:

Perheellinen mies ihastui uuteen työkaveriinsa - sinkkunaiseen, suhde eteni ja mies otti ja lähti perheensä luolta, lapset itkivät vielä pihalla perään.
Muutama kuukausi tämän jälkeen ex-vaimo löysi vanhimman poikansa viestin, itsemurhaviestin, poika oli soutanut saarelle, ex-vaimo souti perässä ja löysi poikansa hirttäytyneenä, viestissä kerrottiin, ettei kestänyt isän lähtöä.

Samoihin aikoihin mies odotti uuden vaimonsa kanssa lasta, kun synnytyksen aika tuli vaimo meni synnyttämään ja silla aikaa mies ampui haulikolla itsensä, jälkeenjääneessä viestissä kerrottiin, ettei kestä sitä tuskaa olla erossa ex-vaimosta ja lapsistaan.

Ja tarina on muuten tosi, miettikää sitä, ei se aina niin helppoa ole, näitä olisi lisää, mutta en kerro tässä vaiheessa enempää.
 
.Siis tietää tasan tarkkaan, että enemmistö pettää. Jonain päivänä se on edessä.

Enemmistö saattaa pettää ja jopa minun nykyinen mieheni on pettänyt yhtä vaimoaan. Silti en pelkää enkä mieti, mitä saattaisi tulla tapahtumaan. Enkä todellakaan aio tulla tekemään tästä päivästäni huonoa tulevaisuudessa. Tämä päivä on hyvä tänään ja jää sellaiseksi kuolemaani asti!

Ihmettelen kyllä niitä, jotka eivät muka koskaan ole tulleet petetyiksi. Tälläkin kirjoittajalla on kuitenkin monia suhteita takana. Miksi? Onko tunteita ollut lainkaan, edes pettämisen tai pettymyksen tunnetta. - Vaikea ymmärtää.

Saattaa muuten olla, että olen tullut petetyksi. En tiedä sitä. Enkä mieti. Eikä kiinnosta. Jos niin on, on se sen pettäjän ongelma ja mahdollinen murhe, ei minun.
 
Viimeksi muokattu:
onko tämä ihan tottakaan, ei mitään moraalia, ei itsekunnioitusta, ei empatiaa, mennään vaan ja paneskellaan mieten vain - miksi sitten alunperi mennään naimisiin kun pitää tällaista tehdä.
Pelkkää hyväksikäyttöä puolin ja toisin koko homma, seksiä pitää saada ja hyväksikäytettävä on aina se toinen osapuoli.
Lisäksi ketjussa näkyy olevan muutamia tarinoita miten käy kun jää kiinni, karmeaa, loukataan rakkaintaan - jos se edes on sitä kun noin voi tehdä - onko seksi silloin ainoa rakkaus.
tähän tarina vielä, tuttavapiiristäni tarina joka saa minut kirjoittamaan tällaisia:

Perheellinen mies ihastui uuteen työkaveriinsa - sinkkunaiseen, suhde eteni ja mies otti ja lähti perheensä luolta, lapset itkivät vielä pihalla perään.
Muutama kuukausi tämän jälkeen ex-vaimo löysi vanhimman poikansa viestin, itsemurhaviestin, poika oli soutanut saarelle, ex-vaimo souti perässä ja löysi poikansa hirttäytyneenä, viestissä kerrottiin, ettei kestänyt isän lähtöä.

Samoihin aikoihin mies odotti uuden vaimonsa kanssa lasta, kun synnytyksen aika tuli vaimo meni synnyttämään ja silla aikaa mies ampui haulikolla itsensä, jälkeenjääneessä viestissä kerrottiin, ettei kestä sitä tuskaa olla erossa ex-vaimosta ja lapsistaan.

Ja tarina on muuten tosi, miettikää sitä, ei se aina niin helppoa ole, näitä olisi lisää, mutta en kerro tässä vaiheessa enempää.

Näitä tarinoita kyllä riittää. Minulla on kaksi aikuista poikaa, joiden isä ei ole koskaan ollut heihin yhteydessä mitenkään eikä kumpikaan ole tehnyt itsemurhaa. Enkä minä ole ampunut itseäni, vaikka olen joutunut eroamaan lasteni isästä ja yksinhuoltajana saanut hoitaa poikani. Eikä lasteni isäkään ole ampunut itseään, vaikka mun ja poikien mielestä olisi ehkä pitänytkin. Eikä kaksi nykyistä teini-ikäistäni ole soutanut saareen tappamaan itseään, vaikka olen eronnut heidän isästään, eikä heidänkään isänsä ole tappanut itseään, vaikka onkin joutunut eroamaan minusta. Ja teini-ikäisillä lapsillamme on loistavat välit isäänsä ja mieheeni ja he ovat onnellisia nuoria. Ai niin ja minä olen onnellinen ja ai niin lasteni isät ovat onnellisia. Ai niin, miehenikään ei ole tappanut itseään, vaikka on eronnut. Eikä muuten mieheni lapsikaan ole tappanut itseään, vaikka on avioerolapsi. Eikä muuten mieheni lapsen äitikään ole tappanut itseään. Ja tarina on muuten tosi
 
Viimeksi muokattu:
Näitä tarinoita kyllä riittää. Minulla on kaksi aikuista poikaa, joiden isä ei ole koskaan ollut heihin yhteydessä mitenkään eikä kumpikaan ole tehnyt itsemurhaa. Enkä minä ole ampunut itseäni, vaikka olen joutunut eroamaan lasteni isästä ja yksinhuoltajana saanut hoitaa poikani. Eikä lasteni isäkään ole ampunut itseään, vaikka mun ja poikien mielestä olisi ehkä pitänytkin. Eikä kaksi nykyistä teini-ikäistäni ole soutanut saareen tappamaan itseään, vaikka olen eronnut heidän isästään, eikä heidänkään isänsä ole tappanut itseään, vaikka onkin joutunut eroamaan minusta. Ja teini-ikäisillä lapsillamme on loistavat välit isäänsä ja mieheeni ja he ovat onnellisia nuoria. Ai niin ja minä olen onnellinen ja ai niin lasteni isät ovat onnellisia. Ai niin, miehenikään ei ole tappanut itseään, vaikka on eronnut. Eikä muuten mieheni lapsikaan ole tappanut itseään, vaikka on avioerolapsi. Eikä muuten mieheni lapsen äitikään ole tappanut itseään. Ja tarina on muuten tosi

varmaankin on tosi, meitä vain on niin moneen junaan, et ikinä voi tietää etukäteen miten käy, tiedät varmaan sen, tunnen useita eronneita joiden asiat ovat hyvin, mutta valitettavasti osin työni takia tiedän myös tämän toisen puolen, masennusta, itsemurhia, mustasukkaisuusmurhia jne.
noh ei sen enempää siitä.
 
Viimeksi muokattu:
varmaankin on tosi, meitä vain on niin moneen junaan, et ikinä voi tietää etukäteen miten käy, tiedät varmaan sen, tunnen useita eronneita joiden asiat ovat hyvin, mutta valitettavasti osin työni takia tiedän myös tämän toisen puolen, masennusta, itsemurhia, mustasukkaisuusmurhia jne.
noh ei sen enempää siitä.

Voi vittu. Pääsin opiskelemaan sosionomiksi viime vuonna. Sitä ennen minulla on kaksi kovan alan korkeakouluopiskelua takana. Jos joku jaksaa olla niinku "ei sen enempää siitä" tyyppinen "tiedän kato kaiken tästä jutusta" "eikä siitä sitten sen enempää" "vaikka tiedänkin kaiken masennuksesta, itsemurhista ja kato mustasukkaisuudesta", mun aloittelevan mielestä tollainen tyyppi on perseestä ja toivottavasti kaikkine ylipätevyystietoineen jää myös sinne syvälle!
 
Viimeksi muokattu:
Voi vittu. Pääsin opiskelemaan sosionomiksi viime vuonna. Sitä ennen minulla on kaksi kovan alan korkeakouluopiskelua takana. Jos joku jaksaa olla niinku "ei sen enempää siitä" tyyppinen "tiedän kato kaiken tästä jutusta" "eikä siitä sitten sen enempää" "vaikka tiedänkin kaiken masennuksesta, itsemurhista ja kato mustasukkaisuudesta", mun aloittelevan mielestä tollainen tyyppi on perseestä ja toivottavasti kaikkine ylipätevyystietoineen jää myös sinne syvälle!

se nyt valitettavasti on elämää, elämä opettaa, iän mukana tulee kokemusta, tietoa ja kuuluu uusia asioita, korkeakoulututkimuksella ei tee yhtään mittään tämän asian kanssa, eikä sosionomikoulutuksella, elämänkokemuksella tekee ja sitä menen nyt viidettä vuosikymmentä.
Taidat olla muuten aika nuori - kielenkäytöstä päätellen.
Sinäkin opit, elämä opettaa - ei siis huolta, et kaikkitietäväksi kuten ei kukaan mutta tietäväksi, et erehtymättömäksi kuten en minäkään, mutta ehkäpä nöyremmäksi, opit kuuntelemaan ja auttamaan oikeasti toisia.
 
Viimeksi muokattu:
se nyt valitettavasti on elämää, elämä opettaa, iän mukana tulee kokemusta, tietoa ja kuuluu uusia asioita, korkeakoulututkimuksella ei tee yhtään mittään tämän asian kanssa, eikä sosionomikoulutuksella, elämänkokemuksella tekee ja sitä menen nyt viidettä vuosikymmentä.
Taidat olla muuten aika nuori - kielenkäytöstä päätellen.
Sinäkin opit, elämä opettaa - ei siis huolta, et kaikkitietäväksi kuten ei kukaan mutta tietäväksi, et erehtymättömäksi kuten en minäkään, mutta ehkäpä nöyremmäksi, opit kuuntelemaan ja auttamaan oikeasti toisia.

Sullakin on matkaa vielä. Nöyryyteen, kuuntelemiseen ja auttamiseen. Mutta eiköhän se siitä, pikkuhiljaa. Ole hyvä ja kiitos.

Kielenkäytöstäni ja korkeakouluopinnoistani huolimatta mieheni on minua nuorempi - ja hän täytti muistaakseni viimeksi 47.
 
Viimeksi muokattu:
Sullakin on matkaa vielä. Nöyryyteen, kuuntelemiseen ja auttamiseen. Mutta eiköhän se siitä, pikkuhiljaa. Ole hyvä ja kiitos.

Kielenkäytöstäni ja korkeakouluopinnoistani huolimatta mieheni on minua nuorempi - ja hän täytti muistaakseni viimeksi 47.

oletko koskaan istunut hiljaa ja kuunnellut kun petetty puhuu, tuskastaan, oletko kuunnellut kun omantunnontuskissaan kieriskelevä pettäjä puhuu, oletko kuunnellut masentunutta joka on päättänyt tehdä itsemurhan.
Oletko kuunnellut avioeroperheen lasta joka itkee kaipuutaan, rikkinäisyyttään, oletko kuunnellut ex-vaimoa/miestä kaipaavaa itkevää entistä puolisoa.
Niin - luulen, että et, siinä oppii kuuntelemalla kuuntelemalla ihmisten tuskaa.
yrittämällä auttaa heidän elämäänsä takaisin raiteilleen - vakuuttaa, että itsemurha ei kannata - niin oletko??
 
Viimeksi muokattu:
Jos mun vaimoni olis yhtä töykeesti käyttäytyvä ku toi Wiltsu, mää pettäsin.

Onneksi Ellien ihmissuhdepalstoilla viihtyy muutama avarakatseinen, miellyttävä, toisten mielipiteitä kunnioittava ja monipuolisesti keskusteleva miespuolinen (?) kirjoittaja. Heillä tuntuu olevan kovastikin kirkkaita ajatuksia jaettavanaan, eivätkä ole lainkaan töykeitä...
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä