Vuosi vaihtui, mies sammui, kaikki OK?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Loistava elämä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Loistava elämä

Vieras
Niin, pakko purkaa jonnekin pahaa oloa.

Uuden vuoden juhla ihan perheen kanssa, pienet lapset mukana. Mies sanoi etukäteen, tää nyt ollaan sitten rauhallisesti, eikä niinkuin viime vuonna.
No, syötiin, otettiin pari lasia viiniä, lähdettiin raketteja ampumaan. Miehelä eväät mukana, naapurit tarjosivat lisää. Jossain vaiheessa koitin rauhoitella, ei enää avata uutta pulloa.

Lapset saivat valvoa ja leikkiä myöhään ulkona meidän silmien alla. Saatiin lapset nukkumaan, ja huokaisin helptuksesta, selvittiin kunnialla tästä vuodenvaihteesta. Menin itsekin nukkumaan, luulin että mieskin tulee. Seuraava havainto: ovi käy, mies kaatuu tuulikaappiin tiedottomana, jää siihen makaamaan. Menen nukkumaan, suunnaton vitutus. Herään oksentamisen sekaiseen örinään, eteisen matto yltäpäältä yrjössä. Oli lähtenyt naapuriin vetämään kirkasta viinaa, kun jalat vielä kantoivat ja naapurit kävivät pyytämässä. Aamulla mies kömpi viereen sänkyyn, uuden vuoden päivä pilalla, minä vein lapsia ulos.

Onko tämä teistä normaalia? Ja miten tällaiseen saa apua? Kun ei mies ole alkoholisti siinä perinteisessä mielessä. Mutta kun juo enemmän kuin kolme, niin ei enää osaa lopettaa eikä teidä rajaansa. Näin käy joka kerta, kun ns. juhlimme. Sitten pitää pitkiä selviä jaksoja, kun kaduttaa ja hävettää. Mutta ei pysty mukamas siinä tilanteessa hillitsemään itseään. Olen koittanut hillitä juomista, mutta entistä suuremalla uhmalla alkaa kiskoa viinaa, jos puutun asiaan. Tai karkaa kuin pahainen teinipoika kotoa, kun olen nukahtanut.
Tällaista on tapahtunut muutaman kerran vuodessa. Nyt olin niin väsynyt ja raivoissani, että ajattelin, että mulle ihan sama vaikka kuolee siihen oksennukseensa, kunhan lasten ei tarvi siihen herätä.
Katuu sitten ja on pahoillaan, mutta mitä hyötyä? Se ilta ja seuraavakin päivä on pilalla. myös jotkut ystävistämme eivät mielellään halua tulla meille juhlapyhinä, koska lapset pelkäävät mukavaa setää joka humaltuessaan muuttuu kummalliseksi.

Toivon asiallisia kommentteja, neuvoja!
 
Ehka teidan perheessa kannattaisi jattaa alkoholin kaytto kokonaan joksikin aikaa, niin nakisit sitten haluaako miehesi vetaa perskanneja jonkun muun tekosyyn varjolla. Siis jos tuntuu, etta homma riistaytyy kasista aina perhejuhlien/parin viinilasillisen jalkeen. Tuo lauseesi "selvittiin kunnialla tasta vuodenvaihteesta" sanoo paljon. Alkoholista voi olla riippuvainen muutenkin kuin niin, etta juo joka paiva.
 
Ehka teidan perheessa kannattaisi jattaa alkoholin kaytto kokonaan joksikin aikaa, niin nakisit sitten haluaako miehesi vetaa perskanneja jonkun muun tekosyyn varjolla. Siis jos tuntuu, etta homma riistaytyy kasista aina perhejuhlien/parin viinilasillisen jalkeen. Tuo lauseesi "selvittiin kunnialla tasta vuodenvaihteesta" sanoo paljon. Alkoholista voi olla riippuvainen muutenkin kuin niin, etta juo joka paiva.


Niin, kiitos asiallisesta vastauksesta. Jotenkin lohduttaa hirveästi saada täältä vastakaikua. Että joku jaksaa täällä uudenvuoden päivänä pohtia toisen perheen alkoholiongelmaa. Kiitos. Tosiaan ongelmajuomista voi olla muukin kuin jatkuva juominen.

Ehkä olet oikeassa, että meidän kannattaisi lopettaa kokonaan alkoholin käyttö. Silti jotenkin mieleni sotii sitä vastaan, kun itse pidän viinistä ja hyvästä ruuasta ja ihmisten kanssa seurustelusta, ja olen tottunut että ihmiset voivat sivistyneesti ja kivasti juhlia. Niin onko koko perheen pakko alkaa elää sen alkoholiongelmaisen ehdoilla?

Ja kokeiltu tuota juomataukoa on, vuoden tai melkein kahdenkin alkoholiton aika. Siinä vain kävi niin, että kun seuraava uusivuosi, vappu tai mikälie tuli, ja mieheni totesi, että nyt voisi pitkästä aikaa muutaman kaljan ottaa, niin taas joi itsensä konttauskuntoon. Eli onko järkeä kerätä voimia ja sitten taas ratketa, vai olisiko jotain tapaa oppia käyttämäään sitä viinaa kohtuudella? Tai ehkä pitäisi lopettaa kokonaan?

Itselläni alkoholinkäyttö on vähentynyt varmaan 70 prosenttia ajasta ennen lapsia. Ennen lapsia juhlittiin joskus rankemmin, enkä siten osannut olla huolissani miehen käytöksestä. Lapsia saatuani en ole juonut kertaakaan yli kohtuuden, koska mua painaa koko ajan vastuu pienistä, se että pitää jaksaa huomennakin. Väsynyt olo ja morkkis seuraavat jo enemmästä kuin parista viinilasista.
 
Viimeksi muokattu:
Ehka se, etta vuodenkin tauon jalkeen parin drinkin jalkeen menee kontrolli niin, etta on lopulta konttauskunnossa osoittaa ettei tama ole oppimiskysymys. Itse en tunne ketaan aikuista ihmista, joka olisi "oppinut" juomaan sivistyneesti - siis ihmisia, joilla on aikaisemmin ollut tapana aina juoda itsensa kanniin. (Siis poikkeuksia voi olla, mutta itse en tunne ketaan).

Todella paha tilanne, varmasti tuntuu vaikealta olla ottamatta edes paria lasillista vain miehesi takia. Oletko puhunut asiasta miehesi kanssa? Siis asiapohjalta, ilman syyttelya.
 
Mun suvussa kyllä näitä perheellistyttyä alkoholia vähentäneitä miehiäkin on. Molemmat veljeni nuorina poikamiehinä kyllä varmaan kavereidensa kanssa kaljottelivat, mutta kun perhe tuli, eivät enää mitään kännejä vedä, vaan saunakalja/pari lasia viiniä -linjalla. Ovat onneksi muita rentoutumiskeinoja keksineet harrastusten kautta. Tähän varmaan vaikuttaa sekin, että isämme on täysin raitis, eli ei ole koskaan saatu kotona sellaista mallia, että pyhiin kuuluisi automaattisesti pullojen kilinä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Loistava elämä;10760721:
Kun ei mies ole alkoholisti siinä perinteisessä mielessä.
Olet oivaltavasti käsitellyt asiaa ja siihen liittyvää tiettyä kummallisuutta, mitä myös lasten ja imeväisten suusta kuultuna jonkinsortin totuutenakin voisi pitää.
Minustakaan alkoholismin kriteerit eivät tässä täyty, ei oikestaan miltään osin. Yksi tyypilliseltä näyttävä oire on, mutta sen voi katsoa johtuvan muusta yksilöllisestä alttiudesta. Siitä aiheutuu vakavia sosiaalisia pulmia, mahdollisesti terveyshaittoja ja lisäksi mainitsemasi äkkikuolemankin riski.

Tosiaan ongelmajuomista voi olla muukin kuin jatkuva juominen.
Kyllä, mutta minkä niminen ongelma ja miten määritellä se? Ajattelen että kertomuksessasi aivan kaikki, pienimpiä yksityskohtia myöten pitää paikkansa.

Selvää riippuvuutta en huomaa, enkä merkittävää pakonomaisuuttakaan. Hetkellistä suurkulutusta ilmenee vain tavalliseen kansalliseen tapaan, tosin varsin epätyypillisin piirtein. Siis joitakin kertoja vuodessa ja jonakin vuosina 'osat voivat yllättäen vaihtua', jolloin satunnaisilla viiniannoksilla saattanee perheessä jo itseasiassa yhtenä iltana 'ansaita vuoden suurkuluttajan tittelin'.

Mies sanoi etukäteen, tää nyt ollaan sitten rauhallisesti, eikä niinkuin viime vuonna.
TÄRKEÄÄ! Hän itse ON motivoitunut säännöstelemään alkoholijuoman käyttöä, mutta yritys ei jostain syystä onnistu.
Jos oletetaan lähtötiedot tosiksi, voidaan päätellä loogisesti pätevä, hyvin käyttökelpoinen syy käytön säätelyn epäonnistumiselle (juoman annostelussa). Juomisen syitä ei tarvitse juuri pohtia (alkoholia nautitaan siksi että siitä nautitaan).

Mutta kun juo enemmän kuin kolme, niin ei enää osaa lopettaa eikä teidä rajaansa. Näin käy joka kerta, kun ns. juhlimme.
TÄRKEÄÄ! Juotte molemmat samasta syystä, mutta lakkaatte kumpikin juomasta eri syystä.

Mies jatkaa 'omilla eväillä', mitä taas Sinulle ei tule mieleenkään tehdä. Samasta syystä hän ei juuri kieltäydy tarjotusta 'ylimääräisestä' lasillisestakaan, vaikka itse voit helposti niin halutessasi tehdä.

Mutta ei pysty mukamas siinä tilanteessa hillitsemään itseään.
TÄRKEÄÄ! Tuntuu niinkuin häneltä puuttuisi kyky itsehillintään, tai jokin senkaltainen ominaisuus. Jatkuu…
 
Monta asiallista viestiä, kiitos.
Niin, edelliselle, Loogiselle: kyllä tämä on ihan totta, ei ole tarvetta liioitella, muttei kaunistellakaan. Hävettää hirveästi, miehen ja perheen puolesta. Hävettää sekin, että tuntuu kuin edesauttaisin hänen käytöstään. Ja tämä on tosiaan näiden ns. perinteisten juhlapyhien ongelma ja joskus satunnaisesti jonkin muun viikonlopun. Kerrasta muutamaan kertaan vuodessa.
Kyllä meillä on lisäksi silloin tällöin noita rauhallisia pari lasia viiniä- tai pari saunakaljaa iltoja. Ja totta, sen pari lasia ottaa siksi, että se on hauskaa ja maistuu hyvältä. Ilmankin voisi olla. Sitten kun se menee yli siitä parista lasista, se ei enää ole hauskaa. Itse tunnistan hyvin tuon rajan, milloin lakkaa olemasta hauskaa, kotioloissa se raja on hyvinkin matalalla, mutta riehakkaassa seurassa laulaessa ja tanssiessa vähän korkeammalla. Tunnistan myös miehessäni rajan jolloin pitäisi viimeistään lopettaa: puhe alkaa sammaltaa, katse harittaa ja juttua irrota. Silloin hällä myös tulee kauhea kiire avata uusi pullo tai saada lasillinen. Jos joku tarjoaa, niin joi sitten kululemma liikaa, koska tarjottiin. Jos ei kukaan tarjoa, niin etsii sitten itse lisää.
Tuossa vaiheessa usein alan tosissaan mutta muiden huomaamatta rauhoitella, että nyt olisi hyvä pitää taukoa tai juoda vettä. Olen miehen taluttanut nukkumaankin, mutta kuten sanottu, karkaa kuin pikkupoika takaisin sinne missä tapahtuu. Eli olen liian myöhässä. Järkipuhe ei tehoa, joko ilmoittaa uhmakkaasti että lähtee, tai sitten karkaa, kun olen nukahtanut. Ei kai isoa miestä voi kiinni sitoa tai kotiin lukita. Seuraukset ovat ennakoidut, kun noin lähtee, mutta vaihtoehtoja monta, kaatokännissä kotiin, oksentaminen, riidan haastaminen, vanhojen asioiden kelaaminen, sammuminen kotona tai putkaan joutuminen (tapahtunut kerran).

Miehellä on alkoholisimia suvussa, mutta kummankin kotona on käytetty alkoholia hillitysti tai ei lainkaan.
Vieläkin mietin, että mitä nyt teen. En haluaisi lapsille tuollaista mallia, ne kasvavat ja alkavat ymmärtää asioita. Toisaalta en haluaisi omaa elämääni elämääni alkaa elää liikaa tämän mukaan.

Mies on työssään menestynyt, meillä on ihan Ok suhde, vaikka paljon stressiä elämässä. Hän ei tietoisesti riskeeraisi mitään, mutta ei jotenkin tajua, että vahinko voi käydä vahingossa.
Ja mitä mieltä olette, mikä on Suomessa normaalia alkoholinkäyttöä? Ja mikä on ongelmakäyttöä? Ja mistä voi hakea tällaiseen apua? Purkautuminen täällä auttaa sekin.
Miehen kanssa olemme kyllä keskustelleet, ihan asiallisestikin. On ihan samaa mieltä, ei ole asiallista ja haluaa välttää tuollaisia tilanteita.
 
Monta asiallista viestiä, kiitos.
Niin, edelliselle, Loogiselle: kyllä tämä on ihan totta, ei ole tarvetta liioitella, muttei kaunistellakaan. Hävettää hirveästi, miehen ja perheen puolesta. Hävettää sekin, että tuntuu kuin edesauttaisin hänen käytöstään. Ja tämä on tosiaan näiden ns. perinteisten juhlapyhien ongelma ja joskus satunnaisesti jonkin muun viikonlopun. Kerrasta muutamaan kertaan vuodessa.
Kyllä meillä on lisäksi silloin tällöin noita rauhallisia pari lasia viiniä- tai pari saunakaljaa iltoja. Ja totta, sen pari lasia ottaa siksi, että se on hauskaa ja maistuu hyvältä. Ilmankin voisi olla. Sitten kun se menee yli siitä parista lasista, se ei enää ole hauskaa. Itse tunnistan hyvin tuon rajan, milloin lakkaa olemasta hauskaa, kotioloissa se raja on hyvinkin matalalla, mutta riehakkaassa seurassa laulaessa ja tanssiessa vähän korkeammalla. Tunnistan myös miehessäni rajan jolloin pitäisi viimeistään lopettaa: puhe alkaa sammaltaa, katse harittaa ja juttua irrota. Silloin hällä myös tulee kauhea kiire avata uusi pullo tai saada lasillinen. Jos joku tarjoaa, niin joi sitten kululemma liikaa, koska tarjottiin. Jos ei kukaan tarjoa, niin etsii sitten itse lisää.
Tuossa vaiheessa usein alan tosissaan mutta muiden huomaamatta rauhoitella, että nyt olisi hyvä pitää taukoa tai juoda vettä. Olen miehen taluttanut nukkumaankin, mutta kuten sanottu, karkaa kuin pikkupoika takaisin sinne missä tapahtuu. Eli olen liian myöhässä. Järkipuhe ei tehoa, joko ilmoittaa uhmakkaasti että lähtee, tai sitten karkaa, kun olen nukahtanut. Ei kai isoa miestä voi kiinni sitoa tai kotiin lukita. Seuraukset ovat ennakoidut, kun noin lähtee, mutta vaihtoehtoja monta, kaatokännissä kotiin, oksentaminen, riidan haastaminen, vanhojen asioiden kelaaminen, sammuminen kotona tai putkaan joutuminen (tapahtunut kerran).

Miehellä on alkoholisimia suvussa, mutta kummankin kotona on käytetty alkoholia hillitysti tai ei lainkaan.
Vieläkin mietin, että mitä nyt teen. En haluaisi lapsille tuollaista mallia, ne kasvavat ja alkavat ymmärtää asioita. Toisaalta en haluaisi omaa elämääni elämääni alkaa elää liikaa tämän mukaan.

Mies on työssään menestynyt, meillä on ihan Ok suhde, vaikka paljon stressiä elämässä. Hän ei tietoisesti riskeeraisi mitään, mutta ei jotenkin tajua, että vahinko voi käydä vahingossa.
Ja mitä mieltä olette, mikä on Suomessa normaalia alkoholinkäyttöä? Ja mikä on ongelmakäyttöä? Ja mistä voi hakea tällaiseen apua? Purkautuminen täällä auttaa sekin.
Miehen kanssa olemme kyllä keskustelleet, ihan asiallisestikin. On ihan samaa mieltä, ei ole asiallista ja haluaa välttää tuollaisia tilanteita.

Minun tekee mieleni sanoa oma kommenttini sinulle ap, joka olet kyllä pahassa liemessä tuon ukkosi kanssa - ei hän ikinä opi juomaan "sivistyneesti" alkoholia - usko pois vaan.
Mielestäni sinun tulee tehdä teidän perheelle ihan omat "juhlimissäännöt" ja yksityiskohdiltaan sellaiset, että ukolle ei mitään muuta juotavaa juhlissakaan kuin korkeintaan limonaadia - samaa kuin lapsetkin saavat.
Itsellesi voit kaataa pario lasillista viiniä - mutta ei miehelle, joka aiheuttaa skandaalin aina alkoholia saatuaan. Ei ole lasten silmille sopivaa, että isä konttailee ja oksentelee tolkuttomasti tai sammuu oksennukseensa - lasten turvallisuudentunne järkkyy ja siitä ei hyvää seuraa.
Miehelle vaan sanot, että tässä talossa sinä et alkoholiin koske - ja jos ei usko niin sitten kovemmat ukaasit.
 
Viimeksi muokattu:
Minun tekee mieleni sanoa oma kommenttini sinulle ap, joka olet kyllä pahassa liemessä tuon ukkosi kanssa - ei hän ikinä opi juomaan "sivistyneesti" alkoholia - usko pois vaan.
Mielestäni sinun tulee tehdä teidän perheelle ihan omat "juhlimissäännöt" ja yksityiskohdiltaan sellaiset, että ukolle ei mitään muuta juotavaa juhlissakaan kuin korkeintaan limonaadia - samaa kuin lapsetkin saavat.
Itsellesi voit kaataa pario lasillista viiniä - mutta ei miehelle, joka aiheuttaa skandaalin aina alkoholia saatuaan. Ei ole lasten silmille sopivaa, että isä konttailee ja oksentelee tolkuttomasti tai sammuu oksennukseensa - lasten turvallisuudentunne järkkyy ja siitä ei hyvää seuraa.
Miehelle vaan sanot, että tässä talossa sinä et alkoholiin koske - ja jos ei usko niin sitten kovemmat ukaasit.


Sanoit sen kyllä harvinaisen suoraan. Näin se taitaa olla. Ehkä näinkin suoraviivaisesti voi toimia. Jotenkin itse olen aina uskonut sivityneiden ihmisten toimivan sivistyneesti. No, ehkä se ei sitten niin mene.
Onneksi lapset eivät ole nähneet iskän sammumista ja oksentamista - vielä. Mutta kyllähän sekin päivä tulisi.
 
Viimeksi muokattu:
Alkoholisitille on yksi ryyppy liikaa ja tuhat liian vähän, kontrolli katoaa heti.

Niin, tiedän, mutta kun tämä ei ole sellainen alkoholisti, joka just yhdestä ratkeaa. Mutta alkoholiongelmainen tämä on jokatapauksessa.

Tälle on 2-3 ryyppyä ihan OK, jonka jälkeen pystyy lopettamaan ja lopettaakin yleensä. Mutta jos ei lopeta, niin 4-5 alkaa olla liikaa, ja sen jälkeen ei enää pysty lopettamaan. Näin tuppaa käymään joka uusi vuosi, usein vappuina ja juhannuksina, ja muutenkin silloin kun ympäristö on hilpeässä mielentilassa ja juhlimiselle sopivat puitteet. Sekä joskus muuten vaan. Kuitenkin vain yhdestä muutamaan kertaan vuodessa, mutta nekin ovat liikaa.

Enkä jaksaisi olla edes silloin tällöin äitinä yhdelle lapselle lisää. Lasken omat alkoholiannokseni ja juon enää vettä, jos tuntuu että alan humaltua. Mutta en jaksa toisen annoksia alkaa laskea. Eikä siitä mitään hyötyä ole, vaikka huomaan että nyt on menossa sen rajan yli, se on sitten jo menoa.

Eli vielä kysyisin, tietääkö joku saako jostain apua tällaisen alkoholiongelman käsittelyyn. Vai onko alkoholiongalma vain se, ettei kestä pisaraakaan. Ongelmia tämä kuitenkin meille aiheuttaa.
 
Viimeksi muokattu:
Hävettää hirveästi, miehen ja perheen puolesta.
Hmm… tuota? Voihan olla että siitä on tulossa tai häpeästä on kasvanutkin suurin ongelma?

Krimin sodasta joku kaukainen esi-isäni on ammoin kuulema saanut potkut liiallisen juopottelun takia.
(kai erikoinen huippusaavutus sinänsä)
Minun kai pitäisi osata isoveljeni mielestä hävetä etten ole oppinut juomaan edustuskelpoisesti (lue: tarpeeksi miehekkäästi). Kerran (pohjitta) en pystynytkään kumoamaan tarjottua kahta pitkää tuopillista. Tämähän järjesti puhuttelun siitä kuinka minun tulisi käyttäytyä kapakassa ja tokaisi päätteeksi: "Jos et tosiaan kestä ottaa kuppia, niin näyttele edes!".

Hävettää sekin, että tuntuu kuin edesauttaisin hänen käytöstään.
Taitaa se keskimääräistä raskaampi synnintunto tulla siitä että vaikeatkin vaivat ajatellaan johtuvan 'tyhmyydestä', olevan turhan alkoholin läträämisen takia syntyneitä, itseaiheutettuja 'k-päisyyden' tunnusmerkkejä.

Ja tämä on tosiaan näiden ns. perinteisten juhlapyhien ongelma ja joskus satunnaisesti jonkin muun viikonlopun. Kerrasta muutamaan kertaan vuodessa.
Miltä tuntuisi jos miehellä olisikin joku 'vakavasti otettava' tauti (epilepsiaa + migreeniä + infarkteja), mitä kaikkea ympäristökin voisi rehellisesti suhtautuen pitää 'ihan oikeana' sairautena oireiden ollessa samaa luokkaa?
 
Viimeksi muokattu:
Miltä tuntuisi jos miehellä olisikin joku 'vakavasti otettava' tauti (epilepsiaa + migreeniä + infarkteja), mitä kaikkea ympäristökin voisi rehellisesti suhtautuen pitää 'ihan oikeana' sairautena oireiden ollessa samaa luokkaa?[/QUOTE]

Mielenkiintoisia pointteja heittelit, Looginen. On tämä vaan mielenkiintoinen kulttuuri, kun täällä pitää ottaa oikein miehekkäästi, tai edes teeskennellä. Hoh hoijaa.

Mutta tuota viimeistä pointtiasi en ymmärtänyt. Miltä sen pitäisi tuntua? Ja miten se tähän liittyy? Kurjaa se varmaan olisi.
 
Mutta tuota viimeistä pointtiasi en ymmärtänyt. Miltä sen pitäisi tuntua? Ja miten se tähän liittyy? Kurjaa se varmaan olisi.
Millä tavalla kurjaa? Tarkoitin, samoinko kuin nyt tämä ?
(tämä 'raju-juopottelu' vs. sairaskohtaukset–… diabetesshokki… kooma…)

Hävettäisikö hirveästi, miehen ja perheen puolesta? Kuin edesauttaisin hänen käytöstään?
Järkipuhe ei tehoa, ilmoittaa uhmakkaasti saavansa slaakeja jatkossakin. Ei kai isoa miestä voi kiinni sitoa tai kotiin lukita. Mutta ongelmainen on jokatapauksessa.
Kömpii viereen sänkyyn, päiviä pilalla? Ja tätä joskus satunnaisesti, viikonlopun, juhlapyhinäkin? Kerrasta muutamaan kertaan vuodessa.
 
Viimeksi muokattu:
Sanoit sen kyllä harvinaisen suoraan. Näin se taitaa olla. Ehkä näinkin suoraviivaisesti voi toimia. Jotenkin itse olen aina uskonut sivityneiden ihmisten toimivan sivistyneesti. No, ehkä se ei sitten niin mene.
Onneksi lapset eivät ole nähneet iskän sammumista ja oksentamista - vielä. Mutta kyllähän sekin päivä tulisi.

Sivistyneet ihmiset, jotka eivät hallitse alkoholinkäyttöään, ovat ihan yhtä kamalia sikoja kännissä. Olen nähnyt niin monen alkoholiongelmaisen ison päättäjäasemassa olevan herran mm Lapissa iltariennoissa taantuneen konttaavan lapsen tasolle - viinaa saatuaan. Ei auta sivistyneisyys - jos alkoholi on ongelma
 
Viimeksi muokattu:
Sivistyneet ihmiset, jotka eivät hallitse alkoholinkäyttöään, ovat ihan yhtä kamalia sikoja kännissä. Olen nähnyt niin monen alkoholiongelmaisen ison päättäjäasemassa olevan herran mm Lapissa iltariennoissa taantuneen konttaavan lapsen tasolle - viinaa saatuaan. Ei auta sivistyneisyys - jos alkoholi on ongelma

Jep, jälleen tosi konkreettista tekstiä sinulta. "Ei auta sivistyneisyys - jos alkoholi on ongelma". Itse harvoin näen muita kännissä toilailemassa, enkä tietysti haluakaan nähdä. Muiden kohdalla sen on valitettavaa, mutta omalla kohdalla tuntuu tosi pahalta.
Mutta miksi näistä ei juuri puhuta, kuin usein niin ihaillen ja naureskellen, kuin siitä saisi sulkia hattuun. Iso mies paskat ja kuset housuissa ja oksennusta rintamuksilla on kyllä säälittävintä, mitä voin kuvitella. Kyllä siinä sivistyksen sädekehä katoaa.

Looginen, valitettavasti en vieläkään ymmärtänyt sanomaasi edellä. Tarkoititkohan, että en varmaankaan häpeäisi fyysistä sairautta ja ajattelisi, että se on minun syytäni. Kurjalta se varmasti tuntuisi, kuten aina kun joku kärsii. Mutta mikä on pointtisi tähän, että häpeää on turha tuntea, vai että se on ymmärrettävää asioiden näin ollessa, vai mitä.
 
Viimeksi muokattu:
Looginen, valitettavasti en vieläkään ymmärtänyt sanomaasi edellä. Tarkoititkohan, että en varmaankaan häpeäisi fyysistä sairautta ja ajattelisi, että se on minun syytäni. Kurjalta se varmasti tuntuisi, kuten aina kun joku kärsii. Mutta mikä on pointtisi tähän, että häpeää on turha tuntea, vai että se on ymmärrettävää asioiden näin ollessa, vai mitä.
Minäkään en tunnu hoksaavan tai löytävän nyt enempi sukkelaa konstia tähän hätään, mutta ehkä se aikanaan lutviutuu kun jatkan muullakin asialla välillä. Ei se häpeä turha tunne ole. Voisiko se olla kumminkin liioiteltua ja vähempikin (henkinen painolasti) ajaisi saman asian?

Kyllä siinä sivistyksen sädekehä katoaa.
Tähän se kyllä liittyy ja tapahtumien syy/seuraus -suhteisiin. Mikä ero sillä on onko sairaus fyysinen vai ei? Ja mitä merkityksiä alkoholi pohjimmiltaan tuo mukanaan?
Onko 'potilas' liian juomisen takia menettänyt terveytensä hallinnan vai terveytensä menettämisen takia juomisen hallinnan? Täytyykö niillä ylipäätään olla mitään syy-yhteyttä toisiinsa osailmiöinä, vaikka molemmilla olisikin vahva vaikutus 'kokonaisuuden syntymiseen'?

Olisiko absolutisti iso täysraitis mies paskat ja kuset housuissa ja oksennusta rintamuksilla säälittävintä, mitä voi kuvitella? (sis 0% alk. ei ikinä pisaraakaan maistanut)
 
Viimeksi muokattu:
Ihminen on nautinnonhakuisesti ja mielipahapakoisesti ohjautuva. Pyritään aina jatkamaan mielihyvää tuottavaa toimintaa, toistamaan sitä ja tarvittaessa varmistamaan jopa karkaamalla (jatkoille). Alkoholin heikentämän itsearvioinnin varassa miehen yritys siirtyä toisen kontrollista omaan kontrolliin kuitenkin epäonnistuu.
Mies juo kunnes kaatuu jääden tiedottomana makaamaan ts. ei lakkaa nauttimasta (psyykkisesti) ennen kuin (fyysisesti) alkoholimyrkytyksen seurauksena menettää tajuntansa.

Onko tämä teistä normaalia?
Voi ollakin ns. keltaisen ihmisrodun keskuudessa, mutta valkoihoisilla ehkäpä lähes yleistä hieman harvinaisempaa - jokseenkin vähäisessä määrin tavattu perinnöllinen ominaisuus, mistä puhutaan mm. elimistön luonnollisen antabusreaktion vajauksena.
Tavallisesti (normaalisti) ihminen nauttii alkoholin vaikutuksista mielihyvähormonitason (mm. dopamiini) noustessa, mutta alkaa voida pahoin, kun on 'nauttinut liikaa'. Tämä aiheuttaa voimakkaan mielipahan kokemuksen ja mielialan muutos saa lopettamaan alkoholin nauttimisen, kun ei enää voi nauttia. On tullut se oma raja vastaan, mikä estää jatkamasta nautintaa hengenvaaralliseen ja lopulta kuolemaan johtavaan tilaan saakka (itsensä myrkyttämisen).

Ja miten tällaiseen saa apua?
Pidän mahdollisena että kunnollinen tutkiminen ja asian syvällinen tiedostaminen voisi yksinkin riittää.
Elimistön luonnollista pahoinvointireaktiota voi keinotekoisesti synnyttää, kokeilla korvaushoitona siihen tarkoitukseen suunniteltuja lääkkeitä (tav. antabus). Alkoholin käytön yhteydessä saattaa olla mahdollista käyttää apuna myös (samaan aikaan) alkoholin tuottaman mielihyvän kokemista hillitsevää lääkitystä (kuten tupakoinnin lopettamisessakin). Ehkä ennakoivasti harkitut tilapäiset täsmäkuurit hyödyttäisivät paljon. Suosittelen kääntymään asiaan perehtyneen ja OSAAVAN lääkärin puoleen!
 
Miehelläsi on tyypillinen suomalainen tapa juhlia: humalahakuinen juominen. Tiedät sen, ja jos miehesi ei muutu, voit muutta vain omaa asennettasi. Joko jätätte bileet väliin, vaihdatte hillitympään seuraan tai hyväksyt miehesi kalsarikännit.
 
Tuurijuoppoksihan tuollaista kutsutaan. Olen itse ihan samanlainen. Voin olla pitkiä aikoja juomatta, minulla ei ole mitään varsinaista viinanhimoa enkä koskaan tunne halua juopotella kunnolla. Silti kun otan muutaman, niin lähtee hyvin helposti mopo käsistä ja juon itseni helposti ihan tolkuttomaan humalaan.

Yleensä minulla on ihan vilpitön halu juoda sivistyneesti ja olla korkeintaan pienessä hiprakassa, mutta jossain vaiheessa vain lähtee käsistä. En tunnista sitä olotilaa milloin kannattaisi alkaa hidastamaan juomista tai siirtyä veteen, vaan juon enemmän ja enemmän ja nopeampaa. Tuloksena voin olla ihan tolkuttomassa humalassa, sillä en hirveässäkään kunnossa oksenna tai sammu helposti. Saatan myös tuntea itseni ihan järkeväksi ja suht selväpäiseksi, vaikka oikeasti olen niin kovassa humalassa etten meinaa pysyä pystyssä.

Jälkeenpäin hävettää aina ihan hirveästi ja pitkään. Tämä on todella ikävää, koska silloin kun onnistun viettämään iltaa sivistyneesti, minulla on todella hauskaa. Ihan liian usein vain juon liikaa.

Olen hakenut apuakin tähän ja ihan hyvin on suhtauduttu. Ympäristö auttaa tosi paljon, jos muutkaan eivät "juopottele" vaan juovat sivistyneesti muutaman, onnistun siinä itsekin. Mutta ei tarvita kuin yksi railakkaampi kaveri, niin johan on menoa.

En tiedä auttaako tämä mitään, mutta tässä asiaan vähän näkökulmaa toiselta puolen. Olen aikuinen nainen, ja tämä käytökseni harmittaa kyllä todella paljon. Olenkin ajatellut että kun perheen perustan, en uskalla varmaan koskaan juoda sitä yhtäkään. En halua lasteni näkevän äitään ihan tolkuttomassa humalassa ikinä.
 
Alkoholismi (lat. Alcoholismus; ICD-10: F10.2) on riippuvuus, johon sairastunut tuntee pakonomaista tarvetta juoda alkoholia. Alkoholismi on yksi päihderiippuvuuden muodoista. Alkoholisti ei pysty kontrolloimaan juomistaan, vaan kärsii sekä fyysisestä että psyykkisestä riippuvuudesta ja vieroitusoireista. Alkoholismin muihin määritelmiin kuuluu esimerkiksi pitkäaikainen liiallinen alkoholinkäyttö, joka aiheuttaa sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Alkoholismi voidaan jakaa kahteen lajiin: kausittaiseen (Alcoholismus episodicus) ja jatkuvaan juomiseen (Alcoholismus chronicus).

Alkoholin suurkulutus on elämäntapa, jota ei voida vielä luokitella alkoholismiksi, ts. varsinaista riippuvuutta ei ole vielä kehittynyt. Tästä huolimatta suurkulutus on monilla tavoilla haitallista ja vaarantaa terveyden. Alkoholin suurkuluttajaksi katsotaan henkilöt, jotka juovat säännöllisesti alkoholia yli riskirajan. Miehillä tämä raja on 24 annosta ja naisilla 16 annosta viikossa.

Suomessa arvioidaan olevan noin 250 000 alkoholiriippuvaista ja 250 000 alkoholin suurkuluttajaa, jotka kuuluvat riskiryhmään. Tämä ryhmä käyttää noin puolet Suomessa juodusta alkoholista eli heidän keskikulutuksensa on noin 50 litraa puhdasta alkoholia vuodessa. Koko väestön keskikulutus on noin 10 litraa puhdasta alkoholia vuodessa. Suurkuluttajien ja alkoholiriippuvaisten kulutus vastaa noin litran annosta puhdasta alkoholia viikossa.

________________________________________________
Mikään näistä ei näyttäisi olevan ap:n miehen ongelma.
On vielä yksi käyttömuoto johon palaan jälempänä…
 
* Taipumus alkoholismiin on osin geneettistä. Alkoholismia on myös jaettu erityyppisiin alatyyppeihin. Alkoholismi näyttää liittyvän ainakin serotoniini- ja dopamiinivälitteisten neuraalijärjestelmien toimintaan.
Tuurijuoppoksihan tuollaista kutsutaan. Olen itse ihan samanlainen.
Tästä ilmiöstä olisi juuri kysymys sekä Sinulla että ko. miehellä, mutta nimi ei mielestäni tähän yhteyteen sovi, koska putkiakaan ei näytä tulevan. (vrt. tuuri / kausi)

* Dipsomania tarkoittaa kausijuopottelua: dipsomaanille tunnusomaista ovat rankat, päiviä tai viikkoja kestävät ryyppyputket, joiden välissä on selviä kausia.

Voin olla pitkiä aikoja juomatta, minulla ei ole mitään varsinaista viinanhimoa enkä koskaan tunne halua juopotella kunnolla. Silti kun otan muutaman, niin lähtee hyvin helposti mopo käsistä ja juon itseni helposti ihan tolkuttomaan humalaan.
* On epäilty, että esimerkiksi I tyypin alkoholismi kehittyy vain, jos dopamiiniaineenvaihdunnan seurauksena henkilö saa ylisuuren dopamiinistimulaation etanolista, ja tällöin alkoholin euforisoiva vaikutus on ylivoimakas: seurauksena on välitön halu saada lisää alkoholia.

Yleensä minulla on ihan vilpitön halu juoda sivistyneesti ja olla korkeintaan pienessä hiprakassa, mutta jossain vaiheessa vain lähtee käsistä. En tunnista sitä olotilaa milloin kannattaisi alkaa hidastamaan juomista tai siirtyä veteen, vaan juon enemmän ja enemmän ja nopeampaa. Tuloksena voin olla ihan tolkuttomassa humalassa, sillä en hirveässäkään kunnossa oksenna tai sammu helposti.
Jos ns. luonnollinen antabusreaktio ei muuta olotilaa pahoinvoivaksi, vaan juominen vain lisää euforiaa (ei köyhä eikä kipee), niin alkoholi stimuloi aivojen limbisen järjestelmän ekstaasiin. Seurauksena on irrationaalinen hurmostila ja itsekontrollin menetys (mopo keuli ja se ikäänkuin karkasi).
 
Viimeksi muokattu:
Ukkosi on varmaan paljon onnellisempi ilman sinua. Kyllä suomalaisen miehen pitää saada vetää kunnon kännit jos siltä tuntuu.


Niin... AP:n asenne on oiva. Tuollaisia naisia tarvitaan maailmaan lisää.

Esitän seuraavat kysymykset:
* Pääseekö miehesi koskaan ulos yksin?
* Onko sinun alkoholisuhtautuminen lähtökohtaisesti negatiivinen? Ts. et pidä humalahakuisesta juomisesta?
* Aiheuttiko miehesti vahinkoa olemalla väkivaltainen, aggressiivinen, loukkaava?

Jos vastaus on Ei, Kyllä, Ei niin mielestäni ylireagoit ja olet paskamainen / rasittava ihminen.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä