S
saima
Vieras
Hei.
Kirjoitan nyt tänne, koska tämä palsta tuntuu olevan suosituin, vaikka tämä kävisi muuallekin.
Olen 26 vuotias nainen. Miesystäväni on 41 vuotias. Olemme virallisesti seurustelleet vajaan vuoden, mutta tapailimme ennen sitä reilun vuoden. Ikäerosta johtuva ympäristön paino ja muutenkin elämäntilanteet vaivasivat ja meni aikaa, ennenkuin uskaltauduimme oikeaan suhteeseen. Olen valmistunut yliopistosta tämän vuoden alussa ja olen ollut todella onnekas saadessani loistavan työpaikan. Raha-asiat ovat kunnossa, samoin kuin asunto, ym. Olen hyvin onnellinen tästä. Asumme mieheni kanssa virallisesti erillään.
Miehelläni on 5 vuotias lapsi. Ja ongelma on tämän lapsen äiti. Hänelle minun hyväksymisensä (ikäni takia?) on hurjan vaikeaa. Ensin olin joku nuori hupakko, joka tulee elämään hänen ex-miehen siivellä. (Miesystävälläni on oma yritys, hyvä toimeentulo ym..) Sitten kun hän kuuli koulutuksestani ja työpaikasta, niin loppuen lopuksi mentiin jopa siihen, että minulla ei ole mihinkään muuhun aikaan kuin työntekoon. Minulla on koira. Naapurini lapset tulevat välillä sitä hoitamaan ja olen asiasta todella iloinen, sillä koirani pitää heistä ja kun itse olen 8tuntia päivässä töissä, niin homma palvelee kaikkia. Noh, miesystäväni exän mielestä suosin muita lapsia ja en ajattele yhtään heidän lastaan, koska muut lapset käyvät hakemassa koiraani ulos. (En edes tiedä, mistä hän on asiasta kuullut tai miten se liittyy mihinkään..)
Tulen todella hyvin mieheni pojan kanssa toimeen. Olen hyvin tyytyväinen, sillä jännitin asiaa aluksi hurjasti. Poika on hänellä ainakin puolet joka toisesta viikosta, tarpeen vaatiessa enemmänkin. Kun vietämme yhdessä arkea, se on mukavaa ja poika pitää valtavasti koirastani, jotka luonnollisesti ovat mukanani, jos menen miesystävälleni. Poika ymmärtää, että minulla on oma asunto, olen välillä poissa ja että olen myös hänen isällään. Asumme lähekkäin. Kaikki todella hyvin siltä osin.
Nyt kuitenkin on menty siihen, että kun en ole pojan äidin mielestäni kelvollinen mihinkään, niin poika ei ehkä voisikaan olla isällään yhtä paljon kuin on nyt. Mentäisiin takaisin siihen viralliseen joka toiseen vkloppuun. Todella epäreilua. Viimeinen asia, jota haluan, on se, että olen haitaksi heidän suhteelleen. Saan vaikka minkälaista lokaa äidiltä niskaan (oli jopa kerran soittanut kesken työpäivän eksälleen, että "siellä kaupungilla se nyt menee miesten kanssa, k-o-r-k-k-a-r-i-t jalassa". Meillä oli joku firman koulutus keskustassa, jossa olin luonnollisesti työkavereideni kesken..Normaali vaatetukseni työssäni on mustat suorat housut tai musta kapea hame ja korkkarit siistin paidan kanssa).
Muutenkin liikun paljon, varsinkin yhdessä mieheni kanssa, käyn kampaajalla 2-3kk välein (koska mulla kertakaikkiaan on siihen varaa tällä hetkellä
) ja pidän huolta itsestäni. Tästäkin olen saanut kuulla, arvaatte varmaan mitä. Miehen eksä on piirun verran alle 40vuotias, ollut kotona pitkään lastensa kanssa. (Hänellä on uuden miehensä kanssa 2 ja puoli vuotias lapsi). He erosivat huonoissa merkeissä miesystäväni kanssa pian lapsensa syntymän jälkeen.
Meilä suhde toimii miehen kanssa ja muutenkin olen nauttinut uudesta vaiheesta, työpaikasta ym. En ikinä olisi uskonut, että riesaksi tulee aikuinen ihminen. Aluksi nauratti kaikki exän puolelta tulevat uskomattomat jutut, mutta nyt ne todella alkavat tulla taakaksi elämään. Mieheni kihisee raivosta eksälleen, sillä jotkin tapaukset ovat todella asiattomia. Olemme samassa veneessä toistemme tukena, mutta muutakin apua tässä alkaa kohta tarvisemaan eksän taltuttamiseksi. En ymmärrä, miten tilanne on mennyt tähän. Selvä linja puoleltamme on se, että asiaa ei oteta esille eksän kanssa lapsen läsnäollessa. Voitte varmasti kuvitella, että en ole yrittämässä viedä hänen paikkaansa pojan äitinä, vaan suhteeni poikaan on kuin aikuisen ja lapsen. Puhelimessa hänen kanssan on turha jutella asiasta. Kerran olen hänelle sanonut, että meidän ei tarvitse olla ystäviä, kunhan tullaan toimeen, mutta jos hänen mielestään tavassani olla hänen poikansa kanssa on jotain vikaa, haluan kuulla siitä, että voin korjata sen. Asiallinen keskustelu hänen kanssaan kasvotusten, kun sain tilaisuuden. Naisella ei ollut mitään sanottavaa, mutta illalla tuli puhelinsoitto, että "mikä oikeus mulla on tulla häntä neuvomaan..?"
Voi luoja, olen niin väsynyt. Millä tuon naisen päähän takoisi asian, että olen suhteessa hänen eksänsä kanssa ja että olen silti aikuinen, vaikka häntä nuorempi ja meidän yhdistävä tekijä on hänen poikansa, jonka etua kummatkin ajamme takaa?
Asiaa tuli paljon ja sekavasti, mutta olisiko kellään kokemuksia ja neuvoja?
Kirjoitan nyt tänne, koska tämä palsta tuntuu olevan suosituin, vaikka tämä kävisi muuallekin.
Olen 26 vuotias nainen. Miesystäväni on 41 vuotias. Olemme virallisesti seurustelleet vajaan vuoden, mutta tapailimme ennen sitä reilun vuoden. Ikäerosta johtuva ympäristön paino ja muutenkin elämäntilanteet vaivasivat ja meni aikaa, ennenkuin uskaltauduimme oikeaan suhteeseen. Olen valmistunut yliopistosta tämän vuoden alussa ja olen ollut todella onnekas saadessani loistavan työpaikan. Raha-asiat ovat kunnossa, samoin kuin asunto, ym. Olen hyvin onnellinen tästä. Asumme mieheni kanssa virallisesti erillään.
Miehelläni on 5 vuotias lapsi. Ja ongelma on tämän lapsen äiti. Hänelle minun hyväksymisensä (ikäni takia?) on hurjan vaikeaa. Ensin olin joku nuori hupakko, joka tulee elämään hänen ex-miehen siivellä. (Miesystävälläni on oma yritys, hyvä toimeentulo ym..) Sitten kun hän kuuli koulutuksestani ja työpaikasta, niin loppuen lopuksi mentiin jopa siihen, että minulla ei ole mihinkään muuhun aikaan kuin työntekoon. Minulla on koira. Naapurini lapset tulevat välillä sitä hoitamaan ja olen asiasta todella iloinen, sillä koirani pitää heistä ja kun itse olen 8tuntia päivässä töissä, niin homma palvelee kaikkia. Noh, miesystäväni exän mielestä suosin muita lapsia ja en ajattele yhtään heidän lastaan, koska muut lapset käyvät hakemassa koiraani ulos. (En edes tiedä, mistä hän on asiasta kuullut tai miten se liittyy mihinkään..)
Tulen todella hyvin mieheni pojan kanssa toimeen. Olen hyvin tyytyväinen, sillä jännitin asiaa aluksi hurjasti. Poika on hänellä ainakin puolet joka toisesta viikosta, tarpeen vaatiessa enemmänkin. Kun vietämme yhdessä arkea, se on mukavaa ja poika pitää valtavasti koirastani, jotka luonnollisesti ovat mukanani, jos menen miesystävälleni. Poika ymmärtää, että minulla on oma asunto, olen välillä poissa ja että olen myös hänen isällään. Asumme lähekkäin. Kaikki todella hyvin siltä osin.
Nyt kuitenkin on menty siihen, että kun en ole pojan äidin mielestäni kelvollinen mihinkään, niin poika ei ehkä voisikaan olla isällään yhtä paljon kuin on nyt. Mentäisiin takaisin siihen viralliseen joka toiseen vkloppuun. Todella epäreilua. Viimeinen asia, jota haluan, on se, että olen haitaksi heidän suhteelleen. Saan vaikka minkälaista lokaa äidiltä niskaan (oli jopa kerran soittanut kesken työpäivän eksälleen, että "siellä kaupungilla se nyt menee miesten kanssa, k-o-r-k-k-a-r-i-t jalassa". Meillä oli joku firman koulutus keskustassa, jossa olin luonnollisesti työkavereideni kesken..Normaali vaatetukseni työssäni on mustat suorat housut tai musta kapea hame ja korkkarit siistin paidan kanssa).
Muutenkin liikun paljon, varsinkin yhdessä mieheni kanssa, käyn kampaajalla 2-3kk välein (koska mulla kertakaikkiaan on siihen varaa tällä hetkellä
) ja pidän huolta itsestäni. Tästäkin olen saanut kuulla, arvaatte varmaan mitä. Miehen eksä on piirun verran alle 40vuotias, ollut kotona pitkään lastensa kanssa. (Hänellä on uuden miehensä kanssa 2 ja puoli vuotias lapsi). He erosivat huonoissa merkeissä miesystäväni kanssa pian lapsensa syntymän jälkeen.Meilä suhde toimii miehen kanssa ja muutenkin olen nauttinut uudesta vaiheesta, työpaikasta ym. En ikinä olisi uskonut, että riesaksi tulee aikuinen ihminen. Aluksi nauratti kaikki exän puolelta tulevat uskomattomat jutut, mutta nyt ne todella alkavat tulla taakaksi elämään. Mieheni kihisee raivosta eksälleen, sillä jotkin tapaukset ovat todella asiattomia. Olemme samassa veneessä toistemme tukena, mutta muutakin apua tässä alkaa kohta tarvisemaan eksän taltuttamiseksi. En ymmärrä, miten tilanne on mennyt tähän. Selvä linja puoleltamme on se, että asiaa ei oteta esille eksän kanssa lapsen läsnäollessa. Voitte varmasti kuvitella, että en ole yrittämässä viedä hänen paikkaansa pojan äitinä, vaan suhteeni poikaan on kuin aikuisen ja lapsen. Puhelimessa hänen kanssan on turha jutella asiasta. Kerran olen hänelle sanonut, että meidän ei tarvitse olla ystäviä, kunhan tullaan toimeen, mutta jos hänen mielestään tavassani olla hänen poikansa kanssa on jotain vikaa, haluan kuulla siitä, että voin korjata sen. Asiallinen keskustelu hänen kanssaan kasvotusten, kun sain tilaisuuden. Naisella ei ollut mitään sanottavaa, mutta illalla tuli puhelinsoitto, että "mikä oikeus mulla on tulla häntä neuvomaan..?"
Voi luoja, olen niin väsynyt. Millä tuon naisen päähän takoisi asian, että olen suhteessa hänen eksänsä kanssa ja että olen silti aikuinen, vaikka häntä nuorempi ja meidän yhdistävä tekijä on hänen poikansa, jonka etua kummatkin ajamme takaa?
Asiaa tuli paljon ja sekavasti, mutta olisiko kellään kokemuksia ja neuvoja?