Merkittävä osa rakastumisen tunteista perustuu muistoihin ja kokemuksiin eikä rakkaudenkohteen ominaisuuksiin. Rakastumiseen valmiuden merkki ei ole tietoinen rakastumisen halu, intensiivinen pyrkimys olemassaolon rikastuttamiseen, vaan syvä tunne siitä että ei ole eikä omista mitään millä olisi arvoa ja häpeä siitä että näin on. (Alberoni)
Ei muuten niinkään rakastelutaidoista vaan intohimoisuudesta, kiihkeydestä, ne ovat niitä noteerattavia asioita.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä: romanssi, intohimo, rakkaussuhde, uusi ihastus, hullaannus.
Ehtona rakastumisen synnylle on toive tai kokemus jostakin paremmasta toisen avulla. Oma minuus tai elämäntilanne tuntuu puutteelliselta. Rakastumisen avulla se näyttäisi täydentyvän.
Rakastuneesta ihmisestä tuntuu, ettei hän koskaan saa kylliksi toisesta.
Rakastumisella tarkoitetaan yleensä rakastumisen tunnetta, joka tuottaa hyvin voimakkaita positiivisia emootioita, kuten mielihyvää ja onnea, mutta joka on ohimenevää. (Alberoni)
Tutkimuksen tasolla vasta tämä asia.
Haastattelujen, kyselylomakkeiden ja 12 vuoden tutkimusten tulokset olivat hätkähdyttäviä: ne osoittivat, että ihminen ei olekaan vapaa ja järjellinen luomakunnan edustaja. On olemassa tilanne, jota hän ei pysty tahdonvoimallaan kontrolloimaan. Tämä tilanne on määrätyn henkilön olemuksen ja käyttäytymisen aikaan saama prosessi, mikä alkaa, kehittyy ja loppuu tunnistettavien ja yleispätevien sääntöjen mukaan. (Tennov)
Ei siis horoskoopin vaan kaikille samojen geenien säätelemänä. Ja kyllä! Rakastelutaitoja voi oppia, mutta intohimoa ei.
Lapsen, joka on tullut murrosikään olisi paljon vaikeampi katkoa siteitään vanhempiinsa, jos ei intohimorakkautta olisi olemassa. (Lenneer-Axelson ym.)
Mielenkiintoinen tutkimustulos on myöskin se, että suhteellisen kehittyneet ja itsenäiset murrosikäiset rakastuvat harvemmin ja vähemmän kiihkeästi kuin ne nuoret, jotka kärsivät erilaisista psyykkisistä ongelmista (mm. Wilson & Nias)
Menet asioiden edelle
Regressiotilassa oma passiivisuus voimistuu. Samastuminen taas kohdistuu johonkin rakkauskohteen piirteeseen, tapaan tai taipumukseen. Syntyy yhteisyyden tunnetta.
projektio mahdollistaa ihannoinnin- sitä enemmän mitä enemmän omassa itsearvostuksessa on puutetta. Tässä vaiheessa myös seksuaaliset tunteet muuttuvat hyvin voimakkaiksi. Kaikki edellä mainitut ilmiöt, jotka ovat tiedostamattomia psyykkisiä prosesseja, luovat yhdessä kiintymyksen, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tunteet sitä helpommin ja kiihkeämmin, mitä suuremmaksi henkisen ja fyysisen läheisyyden tarve on tullut. (Alberoni)