No minun kohdallani ainakin raiskaaja oli yksinkertaisesti sairas. Hän etsi alaikäisten, kokemattomien tyttöjen seuraa ja ammattimaisesti hankki sinisilmäisen tytön luottamuksen ja käytti sitä hyväkseen. Hän fantasioi 12-15 vuotiaista ja metsästi heitä.
Ei siitä tule mitään, jos naisen pitäisi aina olla varuillaan ja pelätä jokaista "houkuttelua" raiskauksen yritykseksi. Eikö saisi koskaan lähteä työkaverin kyytiin, jatkoille tms, kun aina pitäisi osata ajatella että nyt se meinaa raiskata? Haluan uskoa, että raiskarit ovat marginaalinen ryhmä. Normaali mies ei voi tehdä sellaista naiselle.
Lisäksi, ei kukaan ymmärrä mitä raiskaaminen tekee ihmiselle ennen kuin sellasta kokee. Kauniissa ja rohkeissa Brooke raiskattiin vähän aikaa sitten ja Brooken kamppailu raiskauksesta toipumiseksi on mielestäni hyvinkin realistinen. Brooke kärsii flashbackeista, vihanpurkauksista, saa raivo- ja itkukohtauksia, kavahtaa kosketusta, kärsii pelkotiloista... Mä kävin myös ne kaikki läpi, vuosien ajan. Seksi inhotti, sai raivon valtaan. Vieläkin mun pitää kääntää kanavaa jos radiosta tulee esim. joku seuraavista:
PMMP: ...routa raiskaa tämän maan, joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan...
Apulanta: ...pimeät alueet aina kiinnostaa enemmän kuin valokeilan raiskaamat...
Ismo Alanko: ...rakkaus on ruma sana - runojen raiskaus...
Jonna Tervomaa: ...mut on raiskattu rakkaudella, niin kuin sinutkin...
Varsinkin toi viimeinen, raiskattu rakkaudella niin kuin sinutkin... Puistattaa. Mun mielestä raiskaus esitetään musiikissa lähes aina sellaisena, että se tekee uhrista ruman, pilaantuneen. Raiskaus on ruma asia ja se vaurioittaa uhria, mutta ei se tee hänestä viallista. Haluaisin ostaa Singstarin suomirokkia, mutta siellä on toi PMMP:n raiskausbiisi ja en kyllä varsinkaan pari sidukkaa ottaneena kestä kuunnella että joku laulaa sitä.
Ja kyllä väkisin suuteleminen tai hipelöinti on ihan eri asia kuin raiskaus. Mä olen kokenut ne kaikki. Eka mua hiplailtiin teininä ja olin kyllä ihan hajalla siitä, mutta en sentään traumatisoitunut. Ulkomailla joku poika kiinnostu musta ja osti mulle ruusun. Istuttiin rannassa mun kaverin ja sen pojan kanssa. Mä juttelin lähinnä mun kaverin kanssa kun se poika ei kiinnostanut. Yhtäkkiä se nousi, tarttu mua päästä kiinni ja suuteli väkisin. Sekin oli hirveää, mutta selvisin siitä heittämällä sen ruusun mereen. Lisäksi mun työkaveri on bileissä tarttunu musta kiinni ja tehny panoliikkeitä. Sekin sai hajalle pariksi päiväksi, mutta ei sen pahempaa. Kyllä raiskaus on ihan eri asia, koska siinä pelkää henkensä puolesta. Sitä lopettaa vastaan taistelun vain säilyäkseen hengissä, tavallaan antaa raiskata. Se on sellainen reaktio ja mulle se oli tosi vaikea hyväksyä, sitä käsiteltiin terapiassa pitkään. Ihminen vain tekee kaikkensa henkensä pitimiksi äärimmäisessä hädässä.
Ja been there done that, vaikka oletkin mielestäsi varmasti kaikkitietävä, ei ole olemassa mitään provosoivaa pukeutumista. Se on myytti, ihan paskapuhetta. Kyllä raiskatuksi voi joutua vaikka tuulipuvussa lenkkipolulla. En tiedä onko olemassa tilastoa kuinka moni on joutunut raiskatuksi minihameessa ja korkkareissa, kuinka moni arkisemmissa vaatteissa. Ja missä liikkuu ihmisiä (juhlat), siellä liikkuu myös raiskaajia. Juhliin pukeudutaan yleensä naisellisemmin kuin muuten. Ei se että joutuu raiskatuksi käytettyään minihametta tarkoita sitä, että joutui raiskatuksi minihameen syystä. Ihan sama, jos raiskaaja väijyy pusikossa ja sinä olet tuulipuvussasi iltalenkillä, jos raiskaaja näkee sopivan uhrin, hän hyökkää. Minihameita vain on enemmän liikkeellä juhlien aikaan, jolloin ihmisiä on muutenkin enemmän liikkeellä ja humalassa. Toki jos on lenkkarit jalassa ja selvin päin, on suuremmat mahdollisuudet paeta jos raiskaaja hyökkää. Siksi minä en enää ikinä ole käyttänyt korkkareita. En tosin käyttänyt niitä silloinkaan kun minut raiskattiin, mutta pelokkaaksi se on saanut. Mutta ei se että käyttää korkkareita aiheuta raiskausta. Minä olen kuullut monta kertaa, että jouduin uhriksi, koska olen kaunis. En tiedä siitä. Uskon itse, että raiskaaja aisti minusta kokemattomuuden ja arkuuden, sopivan uhrin. Mutta pitäisikö naisten todella peitellä kauneuttaan jottei joutuisi raiskatuksi sen takia? Kyllä tähän ongelmaan on löydyttävä ratkaisu muualta.
Totta on, että itseään voi suojella, jos ei kulje kaupungilta yksin yöllä kotiin lähiöön jalkaisin. Itseään voi suojella jos ei lähde tuntemattomien matkaan. Itseään voi suojella käyttämällä lenkkareita ja pitämällä juoksukuntonsa korkealla. Itseään voi suojella opettelemalla taistelulajeja. Itseään voi suojella käyttämällä siveysvyötä tai sellaisiakin on että emättimeen työnnetään kappale, jonka sisäpinta on teräviä piikkejä toiseen suuntaan. No siis raiskarin vehje menee sisään, mutta piikit lävistää sen ulos vedettäessä. Se ei varsinaisesti suojaa, mutta ainakin raiskari saa samalla mitalla takaisin. Missä menee se terveen itsesuojelun raja, ja milloin kyse on lähinnä oman elämän rajoittamisesta pelon vuoksi? Ei ole mukava elää ajatellen koko ajan että joku voi tulla tuolta kulman takaa ja yrittää raiskata, miettiä toimintasuunnitelmaa sen varalle. Minä olen elänyt niin. Ja päätin että minua ei toista kertaa raiskata. Tai sitten pitää tappaa ensin. En jaksa enää toista kertaa käydä läpi sitä kaikkea.
Mutta siis, raiskattu on aina uhri, syytön, vaikka sitten olisi alasti liikkeellä.
Tyyli miettiä ääneen on omanlaisensa, ja maailmankuva ehkä jopa käsittämättömän ylikiltti jollekulle nykyarkea nähneelle nuorelle - siitä väärintulkinnat. Tarkoitus siis ilmeisen hyvä, vaikka ne esimerkit olisivatkin sieltä Suomi-filmin maailmasta, toteaa keskiväliin iältään ja maailmankuvaltaan kuuluva lueskelija 