Miten selvisit raiskauksesta?

Avaan ketjun , johon toivon vertaistukea raiskatuille. Mikä auttoi pääsemään asiasta yli ja saiko raiskaaja rangaistuksensa. Minun käsitykseni on, että läheskään kaikki raiskaukset eivät tule paljastettua. Niitä tapahtuu perheissä, matkoilla ja aina se on uhrille kärsimys ja pitkään omaa terveyttään jäytävä koettelumus. Pääseekö siitä yli ja miten? Mikä on tärkeintä? Anteeksianto? Rikosvastuu? Perheen tuki?

 

Olen nyt 45-vuotias, minut raikattiin 18-vuotiaana - ja juu, raiskaaja sai rangaistuksensa, sen, minkä laki määräsi.

Kerroin jo aikaisemmin, mikä minulle on ollut tärkeintä selvitymiseeni, joka on tapahtunut ihan liian myöhään. Voi, jospa olisin ollut yhtä viisas silloin kuin olen nyt! Ja, voi jospa minulla ei olisi ollut läheisiä, jotka halusivat kantaa vihaa ja katkeruutta ja kannatella niiden jatkumista.

Nyt tiedän, että tärkeintä on oman selviytymisen kannalta pyyteetön anteeksi anto.

 

Olen nyt 45-vuotias, minut raikattiin 18-vuotiaana - ja juu, raiskaaja sai rangaistuksensa, sen, minkä laki määräsi.

Kerroin jo aikaisemmin, mikä minulle on ollut tärkeintä selvitymiseeni, joka on tapahtunut ihan liian myöhään. Voi, jospa olisin ollut yhtä viisas silloin kuin olen nyt! Ja, voi jospa minulla ei olisi ollut läheisiä, jotka halusivat kantaa vihaa ja katkeruutta ja kannatella niiden jatkumista.

Nyt tiedän, että tärkeintä on oman selviytymisen kannalta pyyteetön anteeksi anto.

Yritätäkö sinä sanoa, että läheiset eivät pääse asiasta yli ja pitävät sitä yllä? Onko se suora vertaus sille, että jos olisit saanut itse antaa anteeksi ja unohtaa, niin olisit selvinnyt paremmin? Entä rangaistus, oliko se oikein? Mutta miten ihmeessä tuollaisen voisi salata, jos rangaistuksetkin jaetaan, eikö se ole muiden heikkoutta, jos eivät pääse yli ja eikö myös heille voi antaa anteeksi?

Nyt meni vaikeaksi, millaisia olisivat olleet muut vaihtoehdot, jos olisit halunnut tehdä jotakin toisin?

 

Nimimerkki no, onko sinut raiskattu? Kykenetkö antamaan vertaistukea raiskatuille? Jos et, niin pysytteletkö poissa tästä ketjusta, kiitos.

 

Nimimerkki no, onko sinut raiskattu? Kykenetkö antamaan vertaistukea raiskatuille? Jos et, niin pysytteletkö poissa tästä ketjusta, kiitos.

Ok, ei ole raiskattu, siksi tämä minulle menikin vaikeaksi, raiskaajat saisivat painua alimpaan hel...tiin

 

Kyllä siitä pääsee yli. Ei tietenkään unohda, mutta voi elää normaalia elämää. Itse selvisin todella hyvällä terapialla. Tein kovasti töitä toipumisen eteen, olin sairaslomalla ja kävin terapiassa. En ilmoittanut asiasta polisiille tiettyjen seikkojen vuoksi (ei, ei ollut tuttu). Mielestäni lain säätämä rangaistus raiskaajalle ei ole se, jonka kautta asiasta pääsee yli.

Kerroin asiasta myös kaikille läheisille ystäville, jotka kuuntelivat ja olivat tukena. Mutta mielestäni tärkeintä on ammattiapu eli terapia, jossa on käytävä riittävän kauan. Anteeksi en ole tekoa antanut, enkä tule antamaan.

 

Tuota en ymmärrä, ettei asiasta ilmoiteta. Annatte pahan kiertää. Ihan kuin kyseessä olisi joku pikkurikos, kuten polkupyörävarkaus, josta tosin moni tekee ilmoituksen. Pyörä tärkeämpi kuin oma keho ja mieli?

 

Tuota en ymmärrä, ettei asiasta ilmoiteta. Annatte pahan kiertää. Ihan kuin kyseessä olisi joku pikkurikos, kuten polkupyörävarkaus, josta tosin moni tekee ilmoituksen. Pyörä tärkeämpi kuin oma keho ja mieli?

Minua ei ole raiskattu mutta muutaman kerran( melkein lapsena ollessani) yritetty...läheisten taholta.

Ne asiat jäivät todellakin käsittelemättä kun en voinut voinut puhua kenenkään kanssa, ei tullut edes mieleeni.
Annoinko sitten pahan kiertää......mutta asiat eivät ole aina niin kuin sivullinen "tuomitsee"..

Sen tiedän että olisi pitänyt pystyä keskustelemaan, näin vuosikymmenten jälkeen ymmärrän omaa pahaa oloani ja ahdistuneisuuttani.
Toki mieleeni vaikuttaa monet monet muutkin lapsuuteni vaikeat asiat.

 

Raiskaustuomiot ovat sen verran lieviä Suomessa, että, vaikka kuinka ilmoittelisi joka paikkaan ja vaatisi oikeutta oikeudun perään ja samalla kuluttaisi sitä omaa energiaansa, joka tarvitaan eheytymiseen, turhaan taisteluun, paha jatkaisi kiertämistään.

Kuten tälläkin palstalla olemme huomanneet, pahaa tai pahoja ihmisiä ei pysty nujertamaan; ne pystyy kiertämään, ottamaan opikseen ja välttämään tilanteita, joissa ne joutuu kohtaamaan.

 

Raiskaustuomiot ovat sen verran lieviä Suomessa, että, vaikka kuinka ilmoittelisi joka paikkaan ja vaatisi oikeutta oikeudun perään ja samalla kuluttaisi sitä omaa energiaansa, joka tarvitaan eheytymiseen, turhaan taisteluun, paha jatkaisi kiertämistään.

Kuten tälläkin palstalla olemme huomanneet, pahaa tai pahoja ihmisiä ei pysty nujertamaan; ne pystyy kiertämään, ottamaan opikseen ja välttämään tilanteita, joissa ne joutuu kohtaamaan.

Ja lisäksi vielä paha on opittava tunnistamaan. Se osaa naamioitua - vaikka hoitajaksi - ja pääsee jatkamaan kuristavien ja tukahduttavien lonkeroidensa välityksellä vihan ja katkeruuden levittämistä ympäriinsä.

 

Raiskaustuomiot ovat sen verran lieviä Suomessa, että, vaikka kuinka ilmoittelisi joka paikkaan ja vaatisi oikeutta oikeudun perään ja samalla kuluttaisi sitä omaa energiaansa, joka tarvitaan eheytymiseen, turhaan taisteluun, paha jatkaisi kiertämistään.

Kuten tälläkin palstalla olemme huomanneet, pahaa tai pahoja ihmisiä ei pysty nujertamaan; ne pystyy kiertämään, ottamaan opikseen ja välttämään tilanteita, joissa ne joutuu kohtaamaan.

Myös pyörävarkaudesta tuomiot ovat mitättömiä, silti ilmoitus tehdään. Kyllä se raiskaajia hiukan hillitsee, kun tuonion saa. Monikertainen tekijä joutuu istumaan.
Pahaa ei pysty myöskään kiertämään, vaan aina tietyt ihmiset lyövät uudelleen ja uudelleen naamansa nyrkkiin. Mistään ei oteta opiksi.

 

Minulla on sen verran järkeä päässäni että ymmärrän mistä on kyse raiskausten ilmoittamisessa, tai ilmoittamatta jättämisessä.

Haluan vielä korostaa että jokainen tapaus on kohteeksi joutuneelle"maailmanloppu"..
miettikää onko ihminen silloin kykenevä ajattelemaan muuta kuin että on (ehkä) selvinnyt tilanteesta.
Tottakai pitäisi ilmoittaa, ja niinhän onneksi tapahtuukin, mutta on myös sellaisia tapauksia ettei kertakaikkiaan voi!

 

Minua ei ole raiskattu, mutta kylläkin käytetty seksuaalisesti hyväksi perhetutun toimesta kun olin n. 6-7-vuotias. Tuolloin lapsena en asiasta uskaltanut puhua, saati sitten tehdä ilmoitusta poliisille. Nykyisin rikos on jo vanhentunut eikä asialle voi tehdä lakiteitse mitään.

En osaa sanoa olenko päässyt täysin asiasta yli, mutta pystyn nykyään elämään suht normaalia elämää niin, ettei asia ole enää juurikaan mielessä. Tämänkin eteen on täytynyt tehdä töitä ja suurin apu itselleni oli se kun uskalsin vihdoin vuosien ahdistuksen jälkeen mennä puhumaan asiasta terapeutille ja käsittelemään kokemaani.

 

Minut on raiskattu kun oli 16 vuotias, raiskaaja oli silloinen poikaystäväni. En tehnyt ilmoitusta, koska kukaan muu ei asiasta tiennyt mitään, ei ollut ketään joka olisi puolestani puhunut tai minua puolustanut. Siinä olisi ollut minun sanani hänen sanaansa vastaan ja tiedän miten olisi käynyt. Lisäksi, kun hän käytti kondomia, ei mitään takuita siitä olisi saatu, että juuri hän olisi ollut se raiskaaja. Arvet ovat jääneet, mutta kiitos mieheni, olen hänelle pystynyt asioista puhumaan.

 

Minut raiskasi 16-vuotiaana isonsiskon kaveri, joka oli poliisi. En kertonut kenellekään, kuka olisi uskonut minua kun toinen on poliisi? Minullakaan ei ollut ketään, jonka kanssa olisin voinut puhua asiasta.

 

Tuota en ymmärrä, ettei asiasta ilmoiteta. Annatte pahan kiertää. Ihan kuin kyseessä olisi joku pikkurikos, kuten polkupyörävarkaus, josta tosin moni tekee ilmoituksen. Pyörä tärkeämpi kuin oma keho ja mieli?

Hei, tuota ei voi sanoa tosissaan! Raiskaus on sen verran suuri rikos, ettei sitä voi verrata minkään tavaran varastamisen. "Hoitajalta" taitaa puuttua empatia tyystin.

 

Minä kyllä ymmärsin tuon ihan toisin. Nimenomaan kai hoitaja tarkoitti, että kyse on ihan eri suuruusluokan asioista, eli raiskaus on suuri ja kamala asia. Mutta jos siitä raiskauksesta ei tehdä ilmoitusta, käyttäydytään kuin olisi kyse pikkuasiasta, kun ei estetä jonkun joutumista seuraavaksi uhriksi. Empatia oli kohdallaan, myös niitä muita kohtaan, jotka se vapaalle jalalle jätetty raiskaaja ehkä raiskaa seuraavaksi!

 

Minä kyllä ymmärsin tuon ihan toisin. Nimenomaan kai hoitaja tarkoitti, että kyse on ihan eri suuruusluokan asioista, eli raiskaus on suuri ja kamala asia. Mutta jos siitä raiskauksesta ei tehdä ilmoitusta, käyttäydytään kuin olisi kyse pikkuasiasta, kun ei estetä jonkun joutumista seuraavaksi uhriksi. Empatia oli kohdallaan, myös niitä muita kohtaan, jotka se vapaalle jalalle jätetty raiskaaja ehkä raiskaa seuraavaksi!

Mediankin mukaan suurin osa raiskaajista jää joko tuomiotta tai vapaalle jalalle ehdollisen tuomion vuoksi. Raiskauksesta pitää olla selvä näyttö esim. väkivallan merkkejä, jotta siitä kannattaa tehdä poliisiasia. Tai sitten pitää olla muita todisteita tai todistajia. Raiskauksen uusijat jäävät useammin kiinni. Joten jos omalta osaltaan jaksaa väkisinmakaamisesta tehdä poliisille ilmoituksen ja käydä läpi rikostutkinnan, niin jo seuraava uhri voi päästä helpommalla.

Toinen juttu on sukupuolitautilaki. Tartunnan saaneen on ilmoitettava tartunnan lähde, jos ja kun hän sen tietää. Kysehän voi olla tahallisesta tartuttamisesta ilman raiskaustakin.

 

Jutun esitutkinnasta käräjäoikeudessa käsittelyyn menee aikansa. Jutun käsittely ei lopu siihen, vaan jatkuu varmasti vielä hovissa. Hyvässä lykyssä haetaan valituslupaa KKO:sta. Koko prosessiin menee väistämättä vuosia. Lisäksi omassa tilanteessani olisin joutunut puimaan asiaa tuttujen keskellä.

Raiskaukset on yleensä sanaa sanaa vastaan tilanteita. Näin ainakin minulla olisi ollut. On täysin arpapeliä, mikä tulee olemaan lopullisen tuomion lopputulos.

Raiskauksesta on nyt vuosi, asia olisi ehkä tässä vaiheessa käsitelty käräjäoikeudessa. Ei kiitos, nyt elän suurin piirtein tasapainoista elämää, kuten sanoin, asia ei ikinä tule unohtumaan, mutta sen kanssa voi elää ja niin, ettei se ole viikkoihin ja lopulta kuukausiin mielessä.

Mitä sitten tulee syyllistämiseen siitä, että raiskaaja raiskaa seuraavan naisen ilman tuomiota, niin lähtökohtaisesti raiskaustuomiot ovat ehdollisia rangaistuksia, mikäli kyseessä on ensikertalainen, joten tuollla kadulla ne kuitenkin kävelevät. Raiskaaja on sairas henkilö, eikä metodit muutu mistään rangaistuksista. Joka tapauksesta raiskauksesta ei saa elinkautista, joten aina se raiskaaja on tuolla kadulla ennen pitkään.

 

Polkupyörävarkaudesta ilmoittamisesta ei ehkä ole mitään hyötyä, mutta ei siitä ole juuri haittaakaan ja vaivakin on hyvin pieni verrattuna raiskaukseen liittyvään tutkintaan, senkun täyttää yhden lapun poliisiasemalla. Toki voi vähän hävettää että miksen laittanut sitä pyörää varastoon, mutta ei se sillälailla kipeä asia ole, että siitä olisi erityisen vaikeaa tai tunteita kuohuttavaa puhua. Lisäksi polkupyörävarkaudesta riittää todisteeksi suunnilleen se, että näyttää varastetun polkupyörän avaimen. Harvemmin "tarinaansa" joutuu todistelemaan sen enempää.

Ymmärrän hyvin, jos joku raiskattu nainen ei jaksa käydä näin satuttavaa tapahtumaa läpi moneen kertaan vieraiden ihmisten kanssa, kun todennäköisyys, että siitä olisi mitään hyötyä, on niin pieni.

 

Voi tota naiiviutta hoitaja*... jos itse joutuisit raiskatuksi, voisitkin toimia ihan toisin kuin nyt luulet. Sitä voi esimerkiksi olla hieman shokissa, jolloin ei osaa toimia järkevästi. Oikea elämä kun on hieman monimutkaisempaa. Mutta onneksi sinua ei ole raiskattu ja voit jeesustella täällä ja kiillottaa omaa kehääsi.

 

Luuletteko, että raiskatuksi tulemisen jälkeen ensimmäisenä miettii muita mahdollisia uhreja? Seuraavaksi voitte kertoa, että on naisia, jotka antavat raiskata itsensä ja sitten olette te, joita ei missään nimessä voi raiskata. Ei potentiaalista raiskaajaa todellakaan tunnista naamasta.
Ja kyllähän se on aivan sama asia mennä ilmoittamaan polkupyörävarkaus kuin raiskauskin. Tiedättekö, että vieläkin on kulttuureja, joissa raiskattu pilaa ja tahraa perheensä maineen ja ansaitsee kuolla. Ei tuollaiset asenteet ole vieraita edes kaikille suomalaisille ja on aiemmin ollut ihan arkipäivää täälläkin.

 

Jännä juttu, että täälläkin kritisoidaan raiskattuja, jotka eivät tee ilmoitusta, joka usein vain jatkaa nöyryyttämistä, eikä raiskaajia. Raiskatun syy...

 

kiitos minua ymmärtäneille. Ei ollut helppo tilanne, mutta siihen olen päätynyt.

 

Minut on raiskattu lapsena monet kerrat. Yksi mikä on minua auttanut selviytymään on se etten anteeksi anna. Teot olivat väärin katsoi asiaa ihan miten päin vain ja uhria ei pidä pakottaa anteeksi antelemaan. En tarkoita että vihaa pitäisi jäädä hautomaan, mutta paljon enemmän voimia uhri voi saada jos hän saa itse valita tiensä eheytymiseen.

Anteeksi anto ja pyyntö eivät kauheasti eroa toisestaan. Menisitkö itse pyytämään anteeksi raiskaajaltasi? Uhrien suut vaan tukkoon kristillisellä diibadaaballa.