Miten selvisit raiskauksesta?

Ymmärsinkö oikein.
Raiskaaja ei haekaan sitä seksuaalista tuntemusta, vaan nauttii siitä kun pystyy alistamaan heikomman osapuolen.

 

minua ei ole raiskattu (onneksi)mutta hakattu on monta monituista kertaa. Yhdistän sen siinä raiskaukseen, että molemmissa on väkivaltaa, joskus hyvinkin raakaa. En ole selvinnyt pahoinpitelyistä vieläkään, ikuinen arpi henkisesti ja fyysisestikin. henkinen pahempi. Niistä väkivallan kokemuksista selvisin paremmin joista TEIN rikosilmoituksen. Se vaatii voimia valtavasti, mutta kannattaa lopulta! tehkää rikosilmoitus! (muuten tekijä vaan uusii tekonsa)

 

Minut raiskattiin proviisorien risteilyllä ollessani 20v. minua 10 v vanhempi ja autoriteettiasemassa oleva henkilö juotti minut humalaan raiskasi minut siten, että useita hänen kaveriaan joista osa toimii eri tehtävissä lähinnä apteekeissa, katselivat. se tuhosi minun elämäni. asiaa ei ole käsitelty, poliisia ei kiinnostanut, koska olen mies. asia vaiettiin ja minä muutuin ulkopuoliseksi ja nistahdin, mistä olen toipumassa. Ikä oli sellainen, että ammatti-identiteetti oli kehittymässä ja luotto ihmisiin ennen tapahtumaa vahva. voisiko joku kertoa miten maailmaan saa värit takaisin. ei puhettakaan avusta, kun yritän puhua kallonkutistajan kanssa aiheesta, minua hyssytellään.

 

"Pääseekö siitä yli ja miten? Mikä on tärkeintä? Anteeksianto? Rikosvastuu? Perheen tuki?"

Tapahtuneesta on vuosia. Ehkä selvisin, ehkä en. Ilmoitusta en kyennyt tekemään, sillä tilanteessa vain lamaannuin. Meni viikkoja, ehkä kuukausia, aika meni sekaisin, että edes tajusin tapahtuneen olleen raiskaus. Se olisi ollut sana sanaa vastaan ja en olisi kyennyt tuota ihmistä enää näkemään f-2-f.
Jäljestä seurasivat päihderiippuvuus, ahdistus, ptsd, univaikeudet, kaikki ne.
Onneksi minun elämääni astui ihminen, jolle asian pystyin tunnustamaan ja sain tukea. Muutin, ja se oli suuri apu, koska ei tarvinnut enää päivittäin pelätä sitä, että törmäisin raiskaajaani.
Anteeksi en kykene antamaan ja mielestäni on paskaa, että aina selviytyjän pitäisi olla se "bigger person" ja antaa anteeksi.

 

Aika ja myöhemmin tehty rikosilmoitus auttoi asiaan. Sai puol vuotta valvottua ehdonalaista(!!)se helpotti todella paljon,että tyyppi tuomittiin(nojaa..).uskoisin että jos olisin saanut perheeltäni henkistä tukea,ei elämä olis ollu niin hankalaa sen jälkeen.Olin 14vuotias,ja se muutti elämäni täysin.Monta vuotta meni sekoilun merkeissä omaa elämää tuhoten.päätin myös ettei ikinä enää,joten voitte kuvitella ehkä sen surkeuden,kun olin jo saanut itseni jotenkuten kasaan, ja koin moisen paskan uudelleen?!
Raiskaus on asia jota ei pidä anteeksi antaa,kun ei raiskaaja musta sillonkaan välittänyt kun se mua raiskas,miks mä edes sotkisin jotain anteeksantoa koko hommaan?raiskaus hajottaa ja tappaa sun uskos hyvään, sua nöyryytetään niin kamalalla tavalla.
Mutta jos jotakuta toista se helpottaa,niin sitten helpottaa.
Itselleni yritän antaa anteeksi sen,etten ole kyennyt suojelemaan itseäni.
Minkälaiset "ihmiset" raiskaa? Oikeesti?!
Kuula kalloon vaan jokaselle raiskarille,ei sellaset ansaitse elää.
Kenenkään ei pitäs joutua kokemaan minkäänlaista seksuaalista väkivaltaa!!se on aina väärin! Voimia jokaiselle joka on kokenut vääryyttä.

 

Minut raiskattiin 4 kuukautta sitten. Olen ollut 2 kk sairaslomalla. Tapahtumasta en ole vielä selvinnyt. Se tapahtui lomamatkalla. Poliisin tutkinta on nyt siellä päässä. Tein rikosilmoituksen heti kun päästiin Suomeen takaisin. Tapahtui päivää ennen lähtöä. Viimeinen päivä olin täysin shokissa. Itkin ja meinasin seota. Viilsi itseäni. Onneksi sain rauhoittavia poikaystävältäni. Hänkin oli shokissa. Olimme vuosipäivä matkalla. Kaksin ilman lapsia.

Viime viiko oli paha. Sai yhtenä päivänä 6 paniikkikohtausta. Itkin ja viilsi itseäni taas. Minun mielestä viiltely on tyhmää hommaa, enkä olisi uskonut että teen niin.

Olen ollut jonossa mielinterveys toimistoon. Apua olen saanut hieman, enemmänkin lääkeapua ja sairaslomaa työterveys kautta.

Kaiken tämän lisäksi äidilläni on rankat syöpähoidot ja menetin kolme ystävää jotka olivat läheisemmät työkaverit. He olivat käyneet esimiehelle sanomassa että olisin aivan kuin ollut päihtyneenä töissä. Päihtyneenä oloinen. Vieläpä sen jälkeen kun olin jo itse hakenut sairaslomaa kun raiskaus pyöri päässä ja olin sen takia poissa oleva enkö voinut keskittyä töissä. Kaksi heistä tiesivät raiskauksesta.
Jäin maanantaina saikulle ja torstaina yksi heistä soitti minulle ja antoi minun täysin uskoa että koko työpaikalla kiersi huhuja että olisin ollut päihteenä töissä, joku oli kertonut siitä meidän esimiehelle. Olin niin stressaatunut ja ahdistunut asiasta 4 päivää, romahdin. Seuraavan viikon maanantaina sain tietää että soittaja ja kaksi muuta ystävää olivat ne jotka olivat käyneet puhumassa pomolle asiasta. Ei mitään huhuja ollutkaan kuin heidän kolmen kesken. Mulla meni luottamus täysin heihin, en voi mennä takaisin sinne töihin. Nyt minun pitää muuttaa sen takia ja hakea uutta työpaikkaa kunhan olen työkykyinen..

Raiskaus on vaikuttanut minuun enemmän kuin olisin koskaan uskonut.
Tarvitsen vertaistukea.