Miten selvisit raiskauksesta?

Minut on raiskattu lapsena monet kerrat. Yksi mikä on minua auttanut selviytymään on se etten anteeksi anna. Teot olivat väärin katsoi asiaa ihan miten päin vain ja uhria ei pidä pakottaa anteeksi antelemaan. En tarkoita että vihaa pitäisi jäädä hautomaan, mutta paljon enemmän voimia uhri voi saada jos hän saa itse valita tiensä eheytymiseen.

Anteeksi anto ja pyyntö eivät kauheasti eroa toisestaan. Menisitkö itse pyytämään anteeksi raiskaajaltasi? Uhrien suut vaan tukkoon kristillisellä diibadaaballa.

Ihminen nimenomaan selviytyy omalla tavallaan. Tarkoittaa myös sitä, että joku selviytyy ja joku ei. Ihan samoin on monien muidenkin tapahtumien ja ongelmien kanssa. Yhtä isoja juttuja elämässä voivat olla sairastuminen, lääketieteellinen hoitovirhe (vahingosta, huolimattomuudesta tai taitamattomuudesta), muu väkivalta fyysinen tai henkinen, petetyksi tuleminen tavalla tai toisella, varkaus. Ihmistä syvästi satuttavia loukkauksia voi olla muitakin.

Raiskaus on vain yksi tapa anastaa toisen intimiteetti, ylittää se persoonallinen raja, joka meillä kaikilla pitäisi olla ympärillämme suojelemassa yksityisyyttämme. Jokaisella tuon tason loukkaus jättää arpia, ikäviä muistoja. Ehkäpä on silloin jo pitemmällä selviytymisessä, kun voi puhua vain muistoista, kun teko ja kokemus ei ole läsnä ja arkea.

Raiskaus ja seksuaalinen väkivalta jättää arvet seksuaalisuuteen. Silti voi olla päällisin puolin parantunut. On jättänyt kokemuksen taakseen ja voi ajatuksissaan keskittyä muuhun, parempaan. Raiskauksenkin arvet ovat yleensä henkisiä, jolloin vain omat ajatukset parantavat.

Ihan yhtä vaikea, jopa vaikeampi asia ajatuksen tasolla on käsitellä pitkään jatkunutta henkistä väkivaltaa, jossa jo oma tahto, omanarvontunto, henkinen kantti voi olla menetetty. Vahvan itsetunnon omaava voi sen sijaan selvitä raiskauksestakin paremmin.

Anteeksianto, mitä se itse kullekin merkitsee, on kuitenkin vain ajatus. Monet voivat mieltää sen alistuneeksi ajatustavaksi, johon liittyy myös henkinen nujertaminen samoin kuin henkisessä väkivallassa. Pitää ikään kuin pyytää anteeksi omaa olemassaoloaan: anteeksi, että olen, olin silloinkin paikalla, kun raiskaus tapahtui.

Siinä mielessä anteeksi antamisen käsitettä ei pitäisi turhaan viljellä. Muistaakseni kristillisestikin, Pyhässä kirjassa, anteeksi annon pyyntö ei kohdistunut itseen, kun pyydettiin Isää taivaasta antamaan anteeksi niille, jotka eivät tienneet, mitä tekivät.

 

Helppo on niiden huudella joille itselleen ei ole mitään tapahtunut. Jos sinua ei ole raiskattu, ET TIEDÄ MILTÄ SE TUNTUU, joten älä tuomitse!
Minäkään en ilmoittanut minnekään, en yksinkertaisesti voinut. Häpeä oli liian suuri ja kaikki olisivat saaneet tietää ja itse syytin ja syytän itseäni edelleen. Tiedän ettei pitäisi, mutta jokainen tapaus on omanlaisensa, ja kerron omani vain lyhyesti.
Ensimmäisen kerran olin juuri 15 vuotta täyttänyt ja olin niin tyhmä, että lähdin muutaman kerran erään miehen auton kyytiin. Seksiä oli aluksi yhteisestä sopimuksesta mutta viimeisellä kerralla en halunnut ja pyysin häntä viemään minut kotiin, mutta hän otti minut väkisin ja nauroi. Ajattelin itse olevani osasyyllinen tilanteeseen.
Toinen kerta tapahtui ollessani 16 tai 17. Olin räkäkännissä kavereiden bileissä ja sammuin. Heräsin siihen että eräs kundi harrasti seksiä kanssani.
Näiden lisäksi on ollut lukuisia hyväksikäyttämis- ja ahdistelutapauksia kaikenikäisenä.

Yksinkertaisesti hävettää niin paljon ettei pysty puhumaan kenellekään. Tuntuu likaiselta ja inhottavalta.

Onneksi pystyn elämään suhteellisen normaalia elämää, mutta joskus olen miettinyt onko tämä syy siihen, etten pysty täydellisesti rentoutumaan seksin aikana ja saamaan orgasmia.

 

Hyvin tyypillinen seuraus hyväksikäytöstä. Ihan oikeasti kannattaisi selvitellä ne jutut mielesi päältä pois jonkun ammattilaisen kanssa, sillä turhan ja aiheettoman häpeän kuljettamisella mukana ei kannata eikä tarvitse pilata elämäänsä. Ei oikeasti ei!

 

Ensinnäkin, nythän tämä "raiskaus" on ilmeisesti poistunut suomen laista kokonaan, on vain "pakottaminen seksiin". Eli jos raiskaus ei ole tarpeeksi väkivaltainen (lyöminen ja tukasta repiminen sekä uhkailu eivät ole tarpeeksi väkivaltaisia) niin se lieventyy seksiin pakottamiseksi. Seksiin pakottamisesta ei tule vankeusrangaistusta vain sakko ja joitan surkuhupaisia vahingonkorvauksia. MIKS IHMEESSÄ siis raiskattu kävisi kaiken uudelleen läpi, ilmoittaisi poliisille joka syyllistää uhrin heti : Oliko sinulla lyhyt hame? Olitko humalassa? Mitä SINÄ teit jotta kiinnitit raiskaajan huomion? jne. Sitten mennään oikeuteen ja tuodaan koko häpeä julki siitä kuinka joku on julmasti vienyt sinulta ihmisyyden, ylpeyden, koskemattomuuden jne. Tästä hyvästä saat ehkä käden puristuksen ja pari saturaista mieheltä joka sinut raiskasi... Eli minun kysymykseni on että miksi ihmeessä joku menisi poliisille raiskauksen jälkeen? Se kun ei tunnu olevan edes laitonta nykyään, kun koko sanakin on jo poistunut käytöstä.
On hienoa asua maassa jossa raiskausta ei ole olemassa, ja seksiin pakottamisesta tulee pieni sakko. Hienoa suomi.

 

Minä selvisin sillä, että vuosia raiskauksen jälkeen olin tarpeeksi vahva kyetäkseni terapiaan. Olin useasti tappaa itseni, mutta jotenkin terapeutti sai minut näkemään valoa tunnelin päässä. Näin kahden vuoden terapian jälkeen olen lähes kunnossa. En enää suunnittele itsemurhaa ja jaksan jo huolehtia itsestänikin.

 

Niin, en minäkään ilmoittanut asiasta poliisille. Olin alaikäinen ja pelkäsin seuraamuksia. En olisi enää kyennyt kohtaamaan raiskaajaa silmästä silmään. Hän olisi saanut tietää nimeni ja osoitteeni ja kaikki. En uskaltanut. Ja mitä jos koulussa muut olisi saaneet tietää, mitä jos äiti olisi saanut tietää. Ja mitä jos raiskaajaa ei olisikaan tuomittu, jos poliisi olisi syyttänytkin minua tapahtuneesta. En vain olisi kestänyt sellaista kuormaa. Jos raiskaaja olisi jäänyt tuomiotta, virallinen kanta olisi ollut että sitä ei tapahtunutkaan. Minä en olisi voinut selvitä sellaisesta. Muut olisi saaneet tietää ja minua ei olisi uskottu. En voinut vain ottaa sellaista riskiä. Ja lisäksi ei siinä ajatellut muuta kuin että vain pääsisi pois ja voisi unohtaa koko jutun. Ei mulla ollut voimia ilmoittaa.

Olen tuntenut siitä syyllisyyttä. Mitä jos muut naiset ovat joutuneet raiskatuiksi hänen toimestaan vain siksi etten ilmoittanut poliisille? Jos hän olisikin joutunut vankilaan eikä enää olisi voinut raiskata. Mutta ei kai raiskaajat mitään ehdottomia linnatuomioita edes saa. Minä sain elinkautisen, raiskaaja pääsi kuin koira veräjästä...

 

Näinhän se menee, mies raiskaa, ja nainen kärsii elinkautisen. Mies saa korkeintaan sakkoja.

 

Onko mitään keinoa millä voisi raiskaukset ennaltaehkäistä?

Mikä ajaa miehen yrittämään raiskausta?
Onko se jokin pakkomielle, vai ainoastaan vastakkaisensukupuolen puute?

Missä raiskauksen raja kulkee?
Onko väkisinhalaus / suukottelu jo raiskaus?

Voiko raiskaajan tunnistaa käyttäytymisestä, vai tuleeko se aina täytenä yllätyksenä?

 

Mitä sinä Sivupersoona teet tässä ketjussa, jos et edes tiedä mikä on raiskaus. Pakottaminen vaikka suutelemaan tai toisen koskettlu vastoin toisen tahtoa on seksuaalista hyväksikäyttöä eikä se sen miellyttävämpää ole kuin raiskaus. Oikeuskäytännön takia näitä termejä on kuitenkin ollut pakko keksiä ja määritellä.
Varmaan jokainen elämää nähnyt myös ymmärtää, ettei ihmisestä voi nähdä useinkaan päällepäin, että tämä on väkivaltainen. Vai luuletko, että naiset huvikseen lähtevät jonkun mukavalta vaikuttavan miehen mukaan, jotta tulisivat raiskatuksi? Raiskaukset eivät myöskään vähene siellä missä on lailliset bordellit ja kaikilla miehillä mahdollisuus saada seksiä, tosin maksusta. Vai onko sinulla herännyt halu raiskata nainen, kun tämä ei olekaan suostunut seksiin, kun tuollaisen johtopäätöksen olet ylipäätään saanut aikaan?

 

Minut on raiskattu, enkä siinä vaiheessa kertonut sitä kenellekään. Olin 15-vuotias ja entinen poikaystäväni - siis sellainen, jonka kanssa olin kävellyt käsi kädessä ja vähän suukotellutkin - sai juuri ajokortin. Olin lähdössä kotiin kaverin luota ja kotiini olisi ollut 10 km ajomatka, satoi kaatamalla ja entinen poikaystäväni lupasi viedä minut kotiin. Suostuin ja kun menimme kotipäässä nostamaan pyörääni pois autosta, kaatoi hän minut alleen ja harrasti kanssani seksiä. Sattui hirveästi, yritin päästä alta pois, mutta en onnistunut.

Luikahdin omaan huoneeseeni, menin pesemään itseni ja piillotin visusti veriset ja repeytyneet pikkuhousut. Jälkikäteen ajateltuna en varmasti ihan sillä hetkellä edes tiennyt, että kyseessä oli raiskaus, olihan tekijä entinen poikaystäväni ja olin vapaaehtoisesti mennyt autoon.

Mitä tämä sitten minulle aiheutti? Minulla oli kyllä nuoruusvuosina poikaystäviä, mutta heistä jokainen jätti minut, kun en "antanut". En voinut, omassa mielessäni seksi oli jotakin, joka on kamalaa ja joka sattuu.

Sitten parikymppisenä tapasin nykyisen mieheni, joka jostakin ihmeen syystä ymmärsi, etten heti "antanut" ja lopulta hänelle kerroinkin asiasta. Ihan yhdyntään johtavaa seksiä aloin harrastaa vasta n. 22-vuotiaana... Nyt olemme pian viisikymppisiä, joten totta kai aika on parantanut haavat jo aikoja sitten, mutta kyllä se seksielämän aloittaminen tosiaan oli minulle vaikeaa. Minulla on ollut elämäni aikana toisin sanoen kaksi seksikumppania, joista toinen oli se, kenelle menetin neitsyyteni ja toinen sitten mieheni.

Sen jälkeen, kun pääsin niin sanotusti vauhtiin, on sitä seksiä tullut harrastettua usein ja monipuolisesti, ja harrastetaan edelleen.

 

Mitä sinä Sivupersoona teet tässä ketjussa, jos et edes tiedä mikä on raiskaus. Pakottaminen vaikka suutelemaan tai toisen koskettlu vastoin toisen tahtoa on seksuaalista hyväksikäyttöä eikä se sen miellyttävämpää ole kuin raiskaus. Oikeuskäytännön takia näitä termejä on kuitenkin ollut pakko keksiä ja määritellä.
Varmaan jokainen elämää nähnyt myös ymmärtää, ettei ihmisestä voi nähdä useinkaan päällepäin, että tämä on väkivaltainen. Vai luuletko, että naiset huvikseen lähtevät jonkun mukavalta vaikuttavan miehen mukaan, jotta tulisivat raiskatuksi? Raiskaukset eivät myöskään vähene siellä missä on lailliset bordellit ja kaikilla miehillä mahdollisuus saada seksiä, tosin maksusta. Vai onko sinulla herännyt halu raiskata nainen, kun tämä ei olekaan suostunut seksiin, kun tuollaisen johtopäätöksen olet ylipäätään saanut aikaan?

Varmasti en tule raiskaamaan ketään. Jo pelkkä ennaltaehkäisystä puhuminen kertoo mihin pyrin.

Usein, kuten nytkin kysyn hyvin yksinkertaisia ja tarkentavia kysymyksiä, vaikka itse hyvin tiedän oikean vastauksen. Tarkentavat kysymykset siksi, että kaikki puhuisivat samasta asiasta. Koska te itsekin kerrotte raiskauksen ja hyväksikäytön olevan yhtä epämielyttävää. Tuon määritelmän olen kuullut aiemminkin, joten tiesin sen ja siksi kysyin. Siis puhutaanko nyt tässäketjussa molemmista, kun osa kuitenkin ne sekoittaa keskenään.

Sitten on ne yleiset kertomukset, kun nainen lähtee vapaaehtoisesti mukaan, mutta sitten tapahtuu se raiskaus, kun ei sanaan uskota. Tästäkin vaihtoehdosta tuli mieleen. Voiko nainen tätä tapausta väittää raiskaukseksi tai raiskauksenyritykseksi minkälaisten toimintojen jälkeen. Riittääkö kysyminen, houkuttelu, lievä painostus, painostus, koskettaminen, kiinnipitäminen.....

Neitsyytensä menettänyt kertoi oman kokemuksensa.
Siinä raiskaus tapahtui äkisti ja ennalta arvaamatta. Tuota on vaikea ennalta ehkäistä, mutta miten on ne houkutteluperiaatteella tehdyt raiskaukset voiko niitä mitenkään estää tai lievittää seurauksia?

Vielä selvennyksenä. Raiskauksen ehdottomasti tuomitsen. Ennaltaehkäisevää keskustelua tässä yritän viritellä.

 

Sitten on ne yleiset kertomukset, kun nainen lähtee vapaaehtoisesti mukaan, mutta sitten tapahtuu se raiskaus, kun ei sanaan uskota. Tästäkin vaihtoehdosta tuli mieleen. Voiko nainen tätä tapausta väittää raiskaukseksi tai raiskauksenyritykseksi minkälaisten toimintojen jälkeen. Riittääkö kysyminen, houkuttelu, lievä painostus, painostus, koskettaminen, kiinnipitäminen.....

Neitsyytensä menettänyt kertoi oman kokemuksensa.
Siinä raiskaus tapahtui äkisti ja ennalta arvaamatta. Tuota on vaikea ennalta ehkäistä, mutta miten on ne houkutteluperiaatteella tehdyt raiskaukset voiko niitä mitenkään estää tai lievittää seurauksia?

Tässä varmasti nähdään yksi syy siihen, miksi kaikki naiset eivät uskalla/halua/kehtaa mennä kertomaan raiskauksesta. Mitä jos joku alkaa väittää, että oletkos nyt varma, ettei kyseessä ole houkutteluperiaattella tehty raiskaus? Mikä IHME on houkutteluperiaatteella tehty raiskaus? Jos molemmat osapuolet suostuvat seksiin, ei kyse ole raiskauksesta, sillä raiskaus tarkoittaa VÄKISINMAKAAMISTA. Näin ollen raiskaus on myös se, jos joku hyväksikäyttää katatonisessa tilassa olevaa ihmistä, jonka suostumusta seksiin ei ole voitu saada.

Minä lähden harva se päivä "vapaaehtoisesti miehen mukaan", työkaverini kun asuu samalla suunnalla ja hän usein heittää minut kotiin. Jos työkaverini olisi jonkin sortin hullu ja päivänä kauniina päättäisi raiskata minut, niin olisiko se sitten Sivupersoonan mielestä vähemmän tuomittavaa, kun työkaverini ei väkisin raahannut minua autoonsa? Missä mielestäsi menee se raja, jolloin naisen kanssa "saa" harrastaa seksiä, jos hän lähtee "vapaaehtoisesti mukaan"? Onko tilanteita, jossa naisen "ei":n voi jättää huomioimatta, lähtihän hän "vapaaehtoisesti mukaan"?

Huh huh, tulen ihan kiukkuiseksi, parempi etten enää kirjoita mitään... Onneksi oma mieheni ei ajattele tuolla tavoin, että naisen voisi esim. houkuttelemalla raiskata.

 

Niinhän minäkin ajattelen kuten miehennekin. Enkä missäännimessä ole ketään raiskaamassa.

Ei myöskään houkutteluperiaatteella tapahtuva raiskaus ole mitenkään lievempi muoto. Samallalailla tuomittavaa.

Mutta silloin jää naiselle pidempi aika tilanteesta poistumiseen, kun tilanne etenee hitaammin. Vai onko kukaan joutunut tuollaiseen jossa houkutellaan ja pystynyt siitä jotenkin poistumaan.

Olen ainakin kuullut kertomuksia, kun tyttö houkuteltiin mukaan ja myöhemmin raiskattiin.

 

Ei myöskään houkutteluperiaatteella tapahtuva raiskaus ole mitenkään lievempi muoto. Samallalailla tuomittavaa.

Mutta silloin jää naiselle pidempi aika tilanteesta poistumiseen, kun tilanne etenee hitaammin. Vai onko kukaan joutunut tuollaiseen jossa houkutellaan ja pystynyt siitä jotenkin poistumaan.

Olen ainakin kuullut kertomuksia, kun tyttö houkuteltiin mukaan ja myöhemmin raiskattiin.

En edelleenkään ymmärrä, että mikä on houkutteluperiaatteella tehty raiskaus? Jos nainen suostuu yhdyntään, ei kyse ole raiskauksesta, jos hän ei suostu, silloin kyse on raiskauksesta. Ei kai tämä nyt voi olla niin vaikeaa?!

Tuo "houkuteltiin mukaan" kuulostaa lehtien kieleltä, samaa sarjaa kuin joku "kiidätettiin sairaalaan" tai "tuli auton töytäisemäksi". Tuo, joka kertoo, että hänet 15-vuotiaana vei entinen poikaystävä kotiin sadesäällä, ettei tytön olisi tarvinnut pyöräillä pitkää matkaa, varmasti "houkuteltiin mukaan"? Voi huh huh sanon edelleen. Jos jolle kulle sanotaan, että voin viedä sinut kotiin, ettet kastu tai ettei tarvi taksiin tuhlata tai odottaa bussia tai mitä hyvänsä, ei ole lupa siihen, että kyytitarjoukseen kuuluu seksiä. Jos naiselle sanotaan, että voin viedä sinut kotiin, ettei tarvitse taksiin tuhlata ja voisimmeko sitten naida napsauttaa päälle päätteeksi ja jos nainen sanoo, että ok, kyse ei taaskaan ole raiskauksesta. Jos mies aikoo raiskata, niin silloin hän tuskin lisää tuota viimeistä repliikkiä.

 

Lehtikirjoituksitahan minä tämän oman näkemykseni olen luonut, johon olen lisännyt joitakin tyypillistä miehen käyttäytymistä.

Mieshän voi ja usein houkuttelee tyttöä mukaansa sanotaan nyt vaikka ongelle. Jutellaan ja saadaan kaloja paistetaan nuotiolla syödään. Jossainvaiheessa mies saattaa koskettaa hiukan, pyytää suukkoja, yrittää vielä vaivihkaa koskea, ehdottaa halausta, yrittää halata, jos tyttö kaikista kieltäytyy, niin mies saattaa kimpaantua ja tekee jotakin harkitsematonta mitä alunperin ei edes ollut tarkoitus tehdä, eli raiskaus.

Oma kuvitteellinen tarinahan tuo oli, mutta voisiko se myös tapahtua oikeasti?
Koska tuo etenee hitaasti, niin se on ikäänkuin houkutellen etenevää.

Kuvittelen tytön aavistavan jo aiemmin mihin se voi johtaa ja silloin hän voisi keksiä jonkin tekosyyn miksi haluaisi sieltä järveltä pois. Ja näin olisi yksi raiskaus estetty.

 

Jos mies ja nainen lähtisivät kalalle, saisivat kalaa, paistaisivat, söisivät ja mies tässä lomassa - tai päätteeksi - alkaisi kosketella, suukotella, halailla ja kaikki nämä kiellettäisiin, niin yleensä nainen tuossa vaiheessa löisi miestä hauella päähän ja nimen omaan lähtisi pois paikalta juuri siksi, että miksi ihmeessä nainen viettäisi niin pässin miehen kanssa aikaansa?

Jos nainen ei jostakin syystä pääsisi lähteämään (esim. paikalla oltaisiin naisen autolla, avaimet olisivat miehellä, lähellä ei olisi ketään, jolta pyytää apua, eikä naisella olisi kännykkää) ja mies illan päätteeksi raiskaisi, syy ei silloinkaan olisi naisen, syy olisi vain sen miehen.

 

Lehtikirjoituksitahan minä tämän oman näkemykseni olen luonut, johon olen lisännyt joitakin tyypillistä miehen käyttäytymistä.

Mieshän voi ja usein houkuttelee tyttöä mukaansa sanotaan nyt vaikka ongelle. Jutellaan ja saadaan kaloja paistetaan nuotiolla syödään. Jossainvaiheessa mies saattaa koskettaa hiukan, pyytää suukkoja, yrittää vielä vaivihkaa koskea, ehdottaa halausta, yrittää halata, jos tyttö kaikista kieltäytyy, niin mies saattaa kimpaantua ja tekee jotakin harkitsematonta mitä alunperin ei edes ollut tarkoitus tehdä, eli raiskaus.

Oma kuvitteellinen tarinahan tuo oli, mutta voisiko se myös tapahtua oikeasti?
Koska tuo etenee hitaasti, niin se on ikäänkuin houkutellen etenevää.

Kuvittelen tytön aavistavan jo aiemmin mihin se voi johtaa ja silloin hän voisi keksiä jonkin tekosyyn miksi haluaisi sieltä järveltä pois. Ja näin olisi yksi raiskaus estetty.

Valitettavasti nainen/tyttö ei osaa heti ensimmäisenä ajatella että nyt mies raiskaa, jos hän haluaa halailla ja pussailla ja tyttö siitä kieltäytyy. Minulla on tullut monta tuollaista tilannetta vastaan ja kukaan niistä miehistä ei minua ole raiskannut. Enkä osaisi edes kuvitella että mukava mies jonka kanssa olen vaikka piknikillä raiskaisikin minut siksi että en halua mennä jutustelua pidemmälle. Ehkä naisten siis pitäisi ajatella aina että jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja, ja edes oman poikaystävänsä kanssa ei voi mennä yksin autoon tai muualla, koska tämä saattaa raiskata...
Tosin.. Ihan oikeutettua ajattelua tuokin kun ajattelee miten moni nainen raiskataan vuodessa.

 

Mut raiskattiin 19-vuotiaana ulkomailla ollessani. Yritin siellä tehdä ilmoituksen, mutta poliisia ei tuntunut kiinnostavan. Suomessa sain sitten tehtyä ilmoituksen. Raiskauksen jälkeen mun elämä oli ihan sekaisin, mutta mulla oli niin rakkaita ja läheisiä ystäviä ja sukulaisia, joille sain purettua pahan oloni. Ja kai mä olen niin peruspositiivinen ihminen, että en ruvennut murehtimaan sitä liiaksi. Tottakai tapahtunut tulee vielä silloin tällöin mieleen ja painajaisiakin joskus näen tilanteesta, mutta elämä jatkuu. Mä en tahdo enkä anna sitä iloa sille, että se mies tuhoaa mun loppuelämän.

 

Olen joskus pitänyt sivupersoonaa ok miehenä. Hyi hitto kun alkoi nyt ällöttää. ihan kuin joku perverssi tekemässä "tarkentavia ksymyksiä" ja leikkimässä tyhmää. Toivon todella että sinut raiskattaisiin niin tietäisit faktat!

 

Sitä vaan ihmettelen, miksi raiskaukseen johtavista asioista ei voi puhua ja miettiä sitä miten ne voitaisiin estää.

Vastauksen kysymykseen, miksi mies raiskaa haluaisin myös kuulla.

Jos se ei vielä ole tullut selväksi, niin sanon. Tässä asiassa olen ehdottomasti naisten puolella, ja edelleen ehdottomasti haluaisin, ettei kukaan nainen joutuisi raiskauksen uhriksi.

Olen paljonkin miettinyt vuosiensaatossa, miksi raiskataan, kun eihän se käsitykseni mukaan nautinnollistakaan voi olla. Siksi vielä kysyn, miksi, miksi, miksi.....

Nyt sitten haluaisin kuulla omakohtaisia kokemuksia.
Miten selvisitte raiskauksen yrityksestä?
Missä vaiheessa alkoi raiskauksen yritys selvitä teille?
Mitä olisitte voinut tehdä toisin, jos mies onnistui yrityksessään?
Voiko raiskauksen estää vaikkapa kauniisti puhumalla?

Jos nainen ei jostakin syystä pääsisi lähteämään (esim. paikalla oltaisiin naisen autolla, avaimet olisivat miehellä, lähellä ei olisi ketään, jolta pyytää apua, eikä naisella olisi kännykkää) ja mies illan päätteeksi raiskaisi, syy ei silloinkaan olisi naisen, syy olisi vain sen miehen.

Ehdottomasti samaa mieltä. Syy on aina raiskaajan.

 

Minäkin olen pitänyt Sivupersoonaa mukavana höpöttäjänä, mutta nyt kyllä kiehuu suorastaan, kun lukee näitä viestejä - vaikkei minua ole edes raiskattu, eikä edes yritetty.

Sitä vaan ihmettelen, miksi raiskaukseen johtavista asioista ei voi puhua ja miettiä sitä miten ne voitaisiin estää.

Ne voitaisiin estää niin, että jokainen mies kunnoittaisi jokaisen naisen itsemääräämisoikeutta.

Vastauksen kysymykseen, miksi mies raiskaa haluaisin myös kuulla

Olen paljonkin miettinyt vuosiensaatossa, miksi raiskataan, kun eihän se käsitykseni mukaan nautinnollistakaan voi olla. Siksi vielä kysyn, miksi, miksi, miksi.....

Miksi raiskataan? Varmaan siksi, että "se narttu käveli minihameessa, se selvästi halusi minua!" "Ja vilkaisi vielä päällenikin, selvä kutsu seksiin keskellä puistoa!" "Yritti muka vastustella, mutta halusi se selvästi, kaikki naiset ovat huoria ja haluavat tulla raiskatuiksi". Eli usein varmasti siksi, että kaikki miehet eivät ole "mieleltään terveitä", sillä eihän toista haavoittavan/tappavan eettinen ja moraalinen "koodisto" ole sama kuin "normaalilla" ihmisellä.

Nyt sitten haluaisin kuulla omakohtaisia kokemuksia.
Miten selvisitte raiskauksen yrityksestä?
Missä vaiheessa alkoi raiskauksen yritys selvitä teille?
Mitä olisitte voinut tehdä toisin, jos mies onnistui yrityksessään?
Voiko raiskauksen estää vaikkapa kauniisti puhumalla?

Kuvittelisin, että raiskauksen yritys selviää siinä vaiheessa, kun joku hyppää pusikosta eteen, kaataa maahan ja alkaa repiä housuja auki/hametta ylös. Miten tämän olisi sitten voinut estää? No jos nainen oli vaikka tulossa kotiin töistä/kaupasta/ystävän luota/kirjastosta/lääkäristä - ihan mistä hyvänsä, niin lakkaamalla käymästä koskaan missään. Kun linnoittautuu koko iäkseen neljän seinän sisälle, eikä tapaa koskaan yhtäkään miestä, ei missään tilanteessa, niin silloin ei varmasti joudu raiskauksen eikä sen yrityksen uhriksi.

Olisiko tuollainen sinun mielestäsi mahdollista, ihmisenarvoista ja normaalia elämää??????????

 

Sivupersoona. MIKSI sinua kiinnostaa raiskaus niin kokonaisvaltaisesti? Et ymmärrä koko asiasta hönkäsen pöläystä joten jäljelle jää vaan pervo mieli.

 

Hei hei, nyt taitaa mennä nuo Sivupersoonan kysymysten lukemiset ihan vallan väärintulkinnaksi näin sivullisen lukijan silmin. Eihän se ole missään kohdassa yhtikäs väittänyt, että raiskaus olisi itseaiheutettu, tai että pitäisi jättää normaali elämä väliin sitä pelätessä tai muuta vastaavaa. Aprikoinut vain ääneen, mitä olisi ehkä tehtävissä ja olisiko. Ei se vastaus pohtimatta löydy, harvoin mihinkään elämässä.
Mutta jos ihmistä mietityttää hänelle outo asia (sitä paitsi kun on eri sukupolvestakin ehkä kyse ainakin osan vastaajista kanssa), saahan sitä ääneen aprikoida ja kysellä.

Ei siinä ole millään lailla kyse raiskauksen hyväksymisestä missään muodossa minkään asteisena. Rauhoittukaa ja lukekaa nyt, ennenkuin alatte riehua. Omalla puhetyylillään Sivupersoona yrittää virittää keskustelua, ilmeisimmin terapeuttisessakin mielessä (purkuväylä se on puhumalla tämä Elli-palstakin), vaikka maailma ehkä onkin ylikiltti ja tilanne-esimerkit kuin Suomi-filmin ajalta. Ja tosiaan aprikoi ja pohtii ääneen itselleen käsittämätöntä ilmiötä. Mutta selvästi tuossa nyt tulkitaan puheet jo ihan muuksi kuin mitä Sivupersoona yrittää sanoa.

Itse ajattelen tuohon liittyvän ehkä seuraavia asioita ainakin: mielikuvittelisin, että raiskaaja (joita on monenlaisia hulluuden ja pöljyyden laajuudesta riippuen) on ihminen, joka ei kykene empatiaan, siis tajuamaan ensinnäkään toisen hätää ja pelkoa ja inhoa.

Raiskaaja ei kai liioin kykene kestämään kieltoja ja rajoituksia, sitä, ettei heti mulle kaikki tänne nyt ole tämän elämisen meininki. Äärimuoto nykyään muutenkin aika yleisestä mentaliteetista... Kyseessä ehkä siis jonkun sortin suuruudenhullu, joka ei käsitä olevansa yksi joukosta, samalla tasolla ja ihan samojen sääntöjen alaisuuteen kuuluva. Jossain kakaraiällä on jo ruvettu ajattelemaan, että "Minulle kuuluu kaikki se, mitä minä haluan", eli maailmankuva on keikahtanut vinoon jo kauan sitten.

Moni jopa oikeasti kuvittelee vankilapsykologien kartoituksissa, että "tokihan se sitä halusi", maailma on jo niin pahasti vääristynyt siellä korvien välissä ja se oma 'hienous' niin kiistatonta. Ei nähdä toista ja toisen haluja erillisinä omasta olosta.

Moni varmaan nauttii siitä vallan ja alistamisen tunteesta, niitä ihmisiä riittää, ja kellä se oireilee ja näkyy mitenkin. Raiskaajalla raiskatessa. On ihmisiä, jotka kai nauttivat väkivallassa juuri siitä vallantunteesta. Mikä lie suuruussyndrooma, tai oikeastaan pienuus-, jossain pohjalla. Joku tunnevamma, piilevä viha, kosto...????

Ja sitten on vielä kulttuurijutut: jopa tässä armaassa isänmaassamme on huusholleja, joissa naista ei ole kohdeltu arvollisena olentona, monissa kulttuureissa muualla se on jo lähtökohta. Ei edes lähdetä siitä, että naisen tunteita pitäisi miettiä.

Toisissa kulttuureissa taas tulkitaan käyttäytymismallit eri lailla kuin meillä: kerran kauan sitten kaksi ranskalaista oli käräjillä liftarin raiskauksesta ja he sanoivat täysin ällistyneenä, että "Itsehän se liftasi kyytiin." Heidän sen aikaisessa kulttuurissaan (asiasta on kauan) moista pidettiin merkkinä halukkuudesta. Ja vielä tänä päivänäkin joku oikeasti kuvittelee meilläkin, että minihameeseen pukeutuminen viestii halua tulla 'otetuksi'. Ei viesti, täysi väärinkäsitys kyllä, mutta sanopa se sitten sairaalle maailmankuvalle niin, että menisi perillekin...

On väärin joutua rajoittamaan elämäänsä sen takia, että on olemassa mieleltään sairaita ja maailmankuvaltaan vinksahtaneita ihmisiä. Silti se on joskus lievässä määrin myös viisautta, eli kyllähän sitä riskiä joskus kannattaa vähän huomioidakin. Tosiasia kun on sekin, että ne vinksahtaneetkin meillä on aina keskuudessamme.

Ehkä Sivupersoona yritti herätellä keskustelua siitäkin. Mutta ehdottomasti juuri siksi, että tilanteita voisi jotenkin osata välttää ja varoa. Siis hyvässä mielessä.

Sitä en ihmettele yhtään, että asia mietityttää kokonaisvaltaisesti, jos sen kokee itselle kokonaisvaltaisesti kummalliseksi. Kyllä tässä elämässä pitää pystyä pohtimaan kokonaisvaltaisesti myös niitä ilmiöitä, jotka ovat inhottavia, sillä nimenomaan muuta tietä niitä ei pystytä vähentämään maailmasta. Se pätee elämässä kaikkeen. Ei voi torjua kunnolla ilmiötä, jonka mekanismeja ei kunnolla ymmärrä - vanhempi ihminen osaa jo miettiä asioita,ikäviäkin, kummastuneena moneltakin suunnalta.

 

Mitä sinä Sivupersoona teet tässä ketjussa, jos et edes tiedä mikä on raiskaus.

'Persoonaa' enempää tuntematta muuta kuin tekstiensä perusteella, lapsenomainen ihmettely ja kysely voi olla ihan vilpitön. Hän ei ehkä oikeasti tiedä, eikä ymmärrä. Mikä sitten tekee innokkaaksi osallistumaan juuri niihin keskusteluihin, joiden sisällöstä hänellä vähiten tietoa on, on kyllä mysteeri.
Osittain lapsenomainen käyttäytyminen keskusteluissa voi olla suojakeino sille, ettei todellinen tietämättömyys paljastuisi tai sen varjolla voi tuoda julki sellaisia ajatussuuntia, jotka muuten olisivat...harkitsemattomia ja perustelemattomia.

Raiskaukset eivät myöskään vähene siellä missä on lailliset bordellit ja kaikilla miehillä mahdollisuus saada seksiä, tosin maksusta.

Eivät vähene ei, koska raiskaus ei olekaan muuta kuin väkivaltaa, bordelleissa taas harjoitetaan maksullista seksiä.

Raiskaus on kovin tunteita herättävä asia, varsinkin niiden kohdalla, jotka ovat joutuneet tällaista väkivaltaa kohtaamaan. Raiskauksen tuomittavuuteen ja sen jatkoselvittelyyn ei kuitenkaan tarvita omakohtaista kokemusta ja siksi on hyvä, että asiasta keskustelevat nekin, jotka eivät ole sitä kohdanneet ja osaavat tuoda esiin muitakin puolia asiassa, kuin raiskauksen uhrin hyvin syvät ja arpiset tunteet.

Raiskauksen uhrit ovat suurimmaksi osaksi naisia, mutta miestenkin tiedetään joutuneen raiskatuksi. Monet miesuhrit ovat päätyneet lopulliseen ratkaisuun kohdallaan kestämättä tapahtuneen häpeää, vaikka häpeä on aina tekijän, ei uhrin.

Vaikka raiskauksen uhri lähes poikkeuksetta syyllistää itsensä, ei raiskauksen uhrin omaa vastuuta voida kuitenkaan väheksyä tai kokonaan sivuuttaa. Kevyt vaatetus on yleisimpiä tapoja ottaa keskusteluun raiskauksen uhriksi joutumisen myötävaikuttamiseen, mutta ei se pelkästään riitä, kyllä suurin syy on ehdottomasti päihtymys ja sen aiheuttama arvostelukyvyn puute, sekä tekijässä, että uhrissa.

Kaikki tietävät, että on olemassa ihmisiä, joiden itsehillintä on heikkoa, siksi meillä on yhteisesti sovittuja lakeja; lapsia valvotaan ja suojellaan sekä jokainen huolehtii omaisuudestaan lukitsemalla kotinsa ja säilyttämällä esimerkiksi pankkitunnuksiaan/-korttiaan huolellisesti.

Pankkikortti voi kuitenkin kadota vahingossa, sen löytänyt ihminen voi kuulua tähän heikon itsekontrollin ryhmään ja väärinkäyttää sitä. Provosoivan seksuaalinen pukeutuminen/käyttäytyminen tai holtittomaan päihtymystilaan joutuminen ja sillä tavoin itsensä alttiiksi saattaminen taas on oma valinta.

Koska aina ei voi etukäteen tietää, kaikista keinoista huolimatta, kuka ja koska on se heikon itsekontrollin omaava henkilö, joka syyllistyy väkivaltaan raiskauksen muodossa, on meillä oikeusjärjestelmä, joka tuottaa seuraamukset niille, joiden rikoksista tiedetään ja pystytään toteennäyttämään.

 

Minustakin tuo Sivupersoonan tapa lähestyä aihetta on todella naiivi. Luulisi hänen jo aikuisena miehenä ymmärtävän asian. Jos hänellä, kuten jostain muistelen on oma poika, niin hän voisi kertoa, miten on omaa poikaansa kasvattanut suhtautumaan naisiin ja seksuaalisuuteen. Vai onko hän siis tehnyt mitään tuon asian eteen. Ihmettelee vielä vanhoilla päivillään, miten tyttöjen ja naisten kanssa on sopivaa olla. Voiko käydä kalassa raiskaamatta, voiko suudella raiskaamatta ja voiko olla yhdynnässä raiskaamatta?

Olisi nyt tarpeen jo kuulla, miten Sivupersoona käsittää sanan RAISKAUS. Mikä siitä tekee siitä rikoksen? Jos ei nimittäin tuota ymmärrä, eikä aikuisena miehenä osaa kertoa muille, niin ei kannata ihmetellä, miksi niinkin paljon raiskataan.