Mieheni on todella ailahtelevainen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sienna. w
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sienna. w

Vieras
Meillä on 2 yhteistä lasta ja lisäksi edellisestä suhteestani 1 lapsi. Mieheni kohtelee lastani todella kurjasti, huutaa ja hakemalla hakee nalkuttamisen aihetta. Vanhin lapseni on jo murrosikäinen ja osaa myös ärsyttää, mutta huomaan kyllä, että murkkuni kärsii tilanteesta ja ajautuvat aina uusiin riitoihin pienistäkin asioista. Mieheni aina uhkailee milloin milläkin ja lopuksi vielä komentaa minua puuttumaan riitaan. Olen kyllästynyt ainaiseen tappeluun. Mieheni myös näyttää koko perheelle sen, että häntä ottaa päähän jokin asia. Yhteiset lapsemmekin saavat osansa, aina aamuisin alkaa uhkailu jos lapset eivät menee hänen pillinsä mukaan. Esim. jos mies ottaa toisen lapsen syliinsä ja aikoo pukea vaatetta tälle päälle ja lapsi aloittaa temppuilunsa, niin mies tönäisee lapsensa sylistänsä pois ja siirtyy kiukkusena toisen lapsen luokse. Jos tämäkin aloittaa temppuilunsa, mies lähtee kiukkusena huutaen pois tilanteesta. Ikinä ei vie näitä tilanteita loppuun vaan lähtee pois. Nyt olen huomannut lapsissa sellaisen piirteen, että antavat isille periksi, koska eivät yksinkertaisesti jaksa kuunnella isänsä kiukuttelua enää.

Mies ei tajua ollenkaan, että hänen käyttäytymiseensä vaikuttaa lapsiin sekä heidän käyttäytmiseensä. Hänen mielestään kaikki on minun syytäni, ei suinkaan hänen. Kun hiemankin kritisoin hänen kasvatustyylistään, vastaa hän aina, että ei hänen kanssaan tarvitse olla tai, että siitä päivästä lähtien saan itse hoitaa lapset. Hän ei kuulemma enää ota osaa hoitoon..ja kuitenkin saman iltana aloittaa taas koko ruljanssin uudestaan.

Lapset ovat stressaantuneita, samoin minä. Mitä enemmän voimme huonosti, sitä parempi olo miehellä näkyy olevan.
Mieheni näkee vaivaa tekemisistäni, jaksaa muistuttaa ja naljailla jos olen netissä. Hän saa toki käyttää nettiä niin paljon kuin haluaa.
Mieheni on antanut myös ulkomaailmaan sellaisen kuvan, että on hirveän herttainen ihminen. Ikinä ei ole esim. vanhempiensa luona raivonut lapsille. On ihan erillainen ihminen silloin kun paikalla on joku muu. Kaupassa kyllä raivoaa jos ei ole lähettyvillä muita.

Olen sellainen ihminen, että siedän asioita hetken verran ja patoan kaiken sisälleni. Joskus se patokin murtuu ja mies löytää kaiken edestänsä. En jaksa enää rakentavasti riidellä, koska mieheni on liian naiivi siihen. Hänelle tärkeintä on oma napa, sen ympärillä pitäisi kaikki pyöriä...

Uskon, että samantyylisiä miehiä löytyy ja kysynkin, etää oletteko vielä yhdessä vai erositteko? En ukso, että mies mihinkään muuttuu, on sen niin monta kertaa luvannut ja silti jatkaa samalla tavalla. Haluan erota ihan jo lapsienkin takia, he tästä eniten kärsivät. He eivät ole tähän maailmaan pyytäneet, eivätkä ansaitse huonoa kohtelua yhtään.
 
Surullista luettavaa.
Muistui niin oma elämä mieleen silloin kun lapset olivat pieniä. Olen samanlainen tunteiden patoja ja lopultahan siitä meille ero tuli. Onnellinen olen siitä päätöksestä, sillä ainoastaan vanhin kolmesta tyttärestäni sai sen miehen käytöksestä vaikutteita omaan käytökseensä. Hän se kärsi eniten isästään lapsena.
Tsemppiä sulle, mitä sitten loppuelämälläsi teetkään.
 
Nyt ensinnäkin rauhoitut.
Tiedän että on todella vaikeaa olla itse se aikuinen ja ottaa shittiä niskaan.
Mutta nyt annat mennä pari päivää ja odotat että mies on rauhallinen. Kirjoitat vaikka kirjeen ja kerrot rehellisesti mitä ajattelet. Laitat siihen miehen huonot puolet, unohtamatta niitä hyviä.
Tee siitä kirjeestä hampurilainen. Ensin hyvää, sitten huonoa ja lopuksi vielä jotain hyvää.

Ole rehellinen ja kerro tunteesi.

Sitten istutte alas ja puhutte. Tai sitten mies voi laittaa omia tuntemuksiaan paperille jos puhumisesta ei tule mitään. Muista kuitenkin ensisijaisesti kuunnella mitä miehellä on sanottavaa. Voi olla paljonkin...
Älä tee mitään päätöksiä eroamisesta tai muustakaan. Erota voi aina. Se on helpoin tie ulos.
Lapset kuitenkin tarvitsevat isäänsä vaikka kuinka sinusta tuntuu että isä on lapsellinen.

Tuota se pikkulapsiaika on. Kellään ei ole sen helpompaa. Kommunikointi on kaiken a ja o.
Ota sinä lusikka kauniiseen käteen ja aloita kommunikointi toisella tavalla.
Ei nalkutusta, ei huutamista, ei valitusta tai tiuskimista. Rauhallista puhetta.
Ole sinä aikuinen!
 
Ei tuo äijä tuosta mihinkään muutu - koskaan.

Lapset kärsivät ja tulevat elmässään kohtaamaan isänsä käytöksen vuoksi monia vaikeuksia. He ovat jo ilmeisen traumatisoituneita ja stressaantuneita. Olet lastesi ainoa tuki ja turva. Sinun tehtäväsi on suojella lapsia kyseisen ukon ahdistelulta ja huonolta käytökseltä.

Vie lapsesi turvaan ja eroa. Te saatte rauhallisen arjen, jossa kukaan ei mekasta, kiukuttele ja rähise lapsille. Ei ole mitään järjeä siinä, että kärvistelet tuollaisen äijän kanssa, joka piinaa perhettään. Pelasta lapsesi ja lähde.
 
Nyt ensinnäkin rauhoitut.
Tiedän että on todella vaikeaa olla itse se aikuinen ja ottaa shittiä niskaan.
Mutta nyt annat mennä pari päivää ja odotat että mies on rauhallinen. Kirjoitat vaikka kirjeen ja kerrot rehellisesti mitä ajattelet. Laitat siihen miehen huonot puolet, unohtamatta niitä hyviä.
Tee siitä kirjeestä hampurilainen. Ensin hyvää, sitten huonoa ja lopuksi vielä jotain hyvää.

Ole rehellinen ja kerro tunteesi.

Sitten istutte alas ja puhutte. Tai sitten mies voi laittaa omia tuntemuksiaan paperille jos puhumisesta ei tule mitään. Muista kuitenkin ensisijaisesti kuunnella mitä miehellä on sanottavaa. Voi olla paljonkin...
Älä tee mitään päätöksiä eroamisesta tai muustakaan. Erota voi aina. Se on helpoin tie ulos.
Lapset kuitenkin tarvitsevat isäänsä vaikka kuinka sinusta tuntuu että isä on lapsellinen.

Tuota se pikkulapsiaika on. Kellään ei ole sen helpompaa. Kommunikointi on kaiken a ja o.
Ota sinä lusikka kauniiseen käteen ja aloita kommunikointi toisella tavalla.
Ei nalkutusta, ei huutamista, ei valitusta tai tiuskimista. Rauhallista puhetta.
Ole sinä aikuinen!


Näin kasvatusalan ammattilaisena olen nähnyt paljon sitä miten kehittymättömät vanhemmat saavat lapsissaan tuhoa aikaiseksi. Lapsen kasvuympäristön pitää olla myönteinen, ennen kaikkea turvallinen paikka kasvaa sekä kehittyä. Lapsen tärkein asia hänen elämässään on käydä kehitysvaiheet läpi jotta hänestä kasvaisi tasapainoinen lapsi.

Stressaantuneet lapset oireilevat kukin tyylillään. Mallioppiminen on tässäkin avainsana, koska lapset imevät kaiken juuri vanhemmiltaan. Isän käytös vahingoittaa lapsia ja jossakin vaiheessa lapset huomaavat, että heillä on vain yksi turvallinen ja luotettava aikuinen. Isä-lapsisuhde ei koskaan kehity, koska isä ei anna siihen mahdollisuuksia. Suhde isään jää etäiseksi ja lapset tuntevat olevansa ei-toivottuja. Ei ole lapsen velvollisuus lukea isän elekielistä, että koska sopii kiukutella. On aika ristiriitaista, että isällä on lupa näyttää tunteitaan, mutta lapsilla ei.

Jos pitää jutella, niin aloittakaa mieluiten siitä, että luotte yhteiset pelisäännöt. Ristiriitaiset viestit sekä kasvatusmetoditkin sekoittavat lapsia.
Isän pitää kasvaa henkisesti paljonkin jotta suhde voisi toimia.
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

U
Viestiä
0
Luettu
2K
Perhe-elämä
uskollinen vieläkin
U
C
Viestiä
5
Luettu
569
N
S
Viestiä
73
Luettu
6K
Perhe-elämä
onko se tosiaan noin
O
E
Viestiä
51
Luettu
2K
B

Yhteistyössä