Katoppa uudestaan, kyse ei niinkään ole väkivallalla mässäilystä vaan siitä miten yhteiskunta hyväksyy erilaisuuden (mielenterveys ongelmaiset ja syrjäytyneet jne...) ja miten yhteiskunnan suhtautuminen voi näkyä sitten eriarvoisessa asemassa olevan ihmisen käytöksessä (varsinkin sen jälkeen kun heillä flippaa pahasti yli = kyllästyvät huonoon kohteluunsa jne..).
Mä tykkäsin elokuvasta, en väkivallan takia vaan sen asian ytimen takia.
*sori tulee juonipaljastuksia*
Joo kyllä se pointti tuli esille. Mut ei se äijäkään sitä helpoksi tehnyt, eikä esim.potkujen saaminen oikeuta väkivaltaan. Eikä se että metrossa 3 miestä yrittää härnätä jotain naista ja samalla härnää sitä miestä, oikeuta tappamaan.
Jotenki siinä kun ne pellet riehui lopussa, tuli taas semmonen BLM-olo että halutaanko väkisin anarkiaa ja tehdä poliisista se paha.
Kun tuntuu että sitä asetelmaa on viime aikoina yritetty tuoda.
Mua vaan ärsyttää se, että nykyisin pitää olla joku megatraaginen tai väkivaltainen leffa tai rooli että saa Oscarin. Tavallinen, hyvin tehty leffa ei enää riitä.
Ja vaikka mt-potilailla kaatuu asiat usein päälle, niin lähes samanaikaiset potkut, 2 pahoinpitelyn kokeminen, psyk.sairaanhoitajan palvelujen loppuminen, sen kuuleminen että olet adoptoitu&hyväksikäytetty lapsena ja se että tv-shown juontaja pilkkaa showssaan tätä miestä, ei ole ihan tavis-mt:n arkea...
Hakemalla haettiin siis draamaa ja alamäkeä.
Vaikka Hesari on muutoin kuralehti, niin sen elokuva-arvosteluun luotan. Antoi vain 3 tähteä.