-Tänään Iltiksessä "korona toi mustikkabuumin".
Hienoa tietysti, marjastaminen ja mustikat on terveellisiä.
Mutta sittenkö ihmiset vasta älyävät marjastamisen hienouden, kun muutkin menevät marjametsään?
Eikö niiden aivot oo ennen raksuttaneet "mustikassa on kivaa, metsä on kaunis ja rauhoittava paikka"? kuin sillon kun muutkin niin tekee? Varsinkin silloin, kun suomalainen on kyseessä.
Pelkääkö ihminen kokevansa onttouden tunteita jos tietää harrastavansa jotain harvinaista harrastusta?
Itse ainakin tunnistan että joo, jos teen/harrastan jotain suosittua asiaa, niin on yhdessä tekemisen tuntu, porukassa tuntuu aurinko paistavan ja siinä on iloa.
Ymmärrän muodin "imun", itselläni vaatteet ja koti ihan trendikkäitä. Ja mä puetutan muksut tavisvaatteisiin, koska en halua niille ylimääräistä, ikävämpää huomiota koulukavereilta. Se on helpompaa.
Mutta: mitäs jos tekisin jotain oikeesti uniikkia, vaikka kokoaisin Hk:n sinisistä taideteoksia tai tutkisin bulgarialaisia postimerkkejä 80-ja 90 -lukujen vaihteesta?
Siinä vois välillä olla aika yksinäinen olo.
Mutta en mä sen takia jätä jotain itseäni oikeesti kiinnostavaa kokeilematta tai tutkimatta, että tiedän ettei kukaan muu tätä asiaa suosi.
- Pitääkö jollekin koko kämppänsä valkoiseksi ja maalaisromanttiseksi maalanneelle tuoda kokonainen, maailmanlaajuinen puunväri-buumi, että se tajuaa että puunväri on oikeasti hieno? Siinä sitten hiot sitä vanhaa, hyi kauhea YSÄRI-mäntypintaa takaisin näkyviin jota 5 vuotta sitten haukuit.
Jatkuu kohta...
Hienoa tietysti, marjastaminen ja mustikat on terveellisiä.
Mutta sittenkö ihmiset vasta älyävät marjastamisen hienouden, kun muutkin menevät marjametsään?
Eikö niiden aivot oo ennen raksuttaneet "mustikassa on kivaa, metsä on kaunis ja rauhoittava paikka"? kuin sillon kun muutkin niin tekee? Varsinkin silloin, kun suomalainen on kyseessä.
Pelkääkö ihminen kokevansa onttouden tunteita jos tietää harrastavansa jotain harvinaista harrastusta?
Itse ainakin tunnistan että joo, jos teen/harrastan jotain suosittua asiaa, niin on yhdessä tekemisen tuntu, porukassa tuntuu aurinko paistavan ja siinä on iloa.
Ymmärrän muodin "imun", itselläni vaatteet ja koti ihan trendikkäitä. Ja mä puetutan muksut tavisvaatteisiin, koska en halua niille ylimääräistä, ikävämpää huomiota koulukavereilta. Se on helpompaa.
Mutta: mitäs jos tekisin jotain oikeesti uniikkia, vaikka kokoaisin Hk:n sinisistä taideteoksia tai tutkisin bulgarialaisia postimerkkejä 80-ja 90 -lukujen vaihteesta?
Siinä vois välillä olla aika yksinäinen olo.
Mutta en mä sen takia jätä jotain itseäni oikeesti kiinnostavaa kokeilematta tai tutkimatta, että tiedän ettei kukaan muu tätä asiaa suosi.
- Pitääkö jollekin koko kämppänsä valkoiseksi ja maalaisromanttiseksi maalanneelle tuoda kokonainen, maailmanlaajuinen puunväri-buumi, että se tajuaa että puunväri on oikeasti hieno? Siinä sitten hiot sitä vanhaa, hyi kauhea YSÄRI-mäntypintaa takaisin näkyviin jota 5 vuotta sitten haukuit.
Jatkuu kohta...