Saataisiinko uusi julkinen yhteiskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
Ja kyllä mua vanhana sit jurppii jossain sukujuhlissa kun mä istun kävelykeppini ja tukipohjalliskenkieni kanssa jossai nurkassa ja multa tullaan kysymään "mites Echo oot jaksanu?"

Ei 25-vuotiaalta naiselta tuommoista kysytä, vaan että mitäs oot touhuillu, jne.
ei välttis jurpi yhtään, saatat muiden vanhusten tapaa ilahtua kysymyksestä ja pian huomaat vertailevasi kysyjän ja muiden ikäloppujen kanssa että kellä eniten vaivoja ja vahvin lääkitys
 
Aargh! Miten sitä nostaisi omaa arvoaan kun itse on mätänemistilassa? Pitääkö sitä olla joku Euroopan valuuttarahaston johtaja jotta ees vähän kunnioitusta sais sit vielä 60-v?

(No kohta joku sanoo lempeän viisaasti "hyväksy itsesi ja ikääntyminen"...enkä hyväksy!)
 
Aargh! Miten sitä nostaisi omaa arvoaan kun itse on mätänemistilassa? Pitääkö sitä olla joku Euroopan valuuttarahaston johtaja jotta ees vähän kunnioitusta sais sit vielä 60-v?

(No kohta joku sanoo viisaasti "hyväksy itsesi ja ikääntyminen"...enkä hyväksy!)
milläpä sitä enää näillä kympeillä nosteltas, paree hyväksyä vaan että loppusuoralla ollaan
 
  • Tykkää
Reactions: Kais ja Echo
Aargh! Miten sitä nostaisi omaa arvoaan kun itse on mätänemistilassa? Pitääkö sitä olla joku Euroopan valuuttarahaston johtaja jotta ees vähän kunnioitusta sais sit vielä 60-v?

(No kohta joku sanoo viisaasti "hyväksy itsesi ja ikääntyminen"...enkä hyväksy!)
:unsure: ei kai sitä oo pakko hyväksyä mutta kaipa se asenne vaikuttaa. Jos surkuttelee ihteensä ja ikääntymistä niin varmasti on kurja olo,mutta sitten jos saisi positiivista irti,ni ehkä on helpompi olla.

Välillä saa kävellä ja tehä asioita hammasta purren ja kyynel silmäkulmassa,mutta kävellään ja tehään silti,koska ei voi jäähä paikoileen. Joo joskus valitan ja vituttaa,mutta kaipa jokainen joskus.
 
milläpä sitä enää näillä kympeillä nosteltas, paree hyväksyä vaan että loppusuoralla ollaan
Nii-i, nii-i.

Kuten huomata saattaa, niin kun kriisin vaiheita on 4, niin mä oon jumettunut johonki vaiheeseen 1-2 eli järkytys, epäusko, äärimmäinen veret seisauttava shokki, vastaanpotkiminen, yleinen v-tutus jne.
Ehkä vanhainkodissa olen kohdassa 4 eli hyväksyminen.
 
:unsure: ei kai sitä oo pakko hyväksyä mutta kaipa se asenne vaikuttaa. Jos surkuttelee ihteensä ja ikääntymistä niin varmasti on kurja olo,mutta sitten jos saisi positiivista irti,ni ehkä on helpompi olla.

Välillä saa kävellä ja tehä asioita hammasta purren ja kyynel silmäkulmassa,mutta kävellään ja tehään silti,koska ei voi jäähä paikoileen. Joo joskus valitan ja vituttaa,mutta kaipa jokainen joskus.
Nii, kai nää viimeset vuosikymmenet pitää tehdä vaan iloisiksi. Ja haluan jotenki nuoremmille näyttää että meillä keski-ikäisillä (sori kun kiroilen) on myös hauskaa.
 
Nii, kai nää viimeset vuosikymmenet pitää tehdä vaan iloisiksi. Ja haluan jotenki nuoremmille näyttää että meillä keski-ikäisillä (sori kun kiroilen) on myös hauskaa.
ja aina kannattaa aiheuttaa pahennusta, voi esim. antaa ukolleen Pillua ollessaan kylässä tai kun on vieraita

aamukahveella voi luoda puolisoonsa lemmekkään silmäyksen ja kiitellä viimme yöstä
 
ja aina kannattaa aiheuttaa pahennusta, voi esim. antaa ukolleen Pillua ollessaan kylässä tai kun on vieraita

aamukahveella voi luoda puolisoonsa lemmekkään silmäyksen ja kiitellä viimme yöstä
Mutta kannattaa muistaa varoa niitä keski ikäisiä joilta kyseli aina häissä ''Koskas on sinun vuorosi?''....voivat nimittäin kostaa ja kysästä samaa jonkun hautajaisissa(n)
 

Yhteistyössä