Mitä väliä on jollain ala/yläasteen tai lukion jutuilla aikuisen ihmisen elämässä? Aivan, ei mitään. Silloin mä valitettavasti luin kirjoja, suunnittelin paperilla taloja ja etsin yötaivaalta tähtikuvioita, kun tulevaisuuden kannalta olisi kannattanut olla ryyppäämäässä, pelaamassa tyttöjen kanssa pullonpyöritystä ja etsimässä ensimmäistä tyttöystävää. Nyt tilanne onkin, että ei ole työllistymiseen positiivisesti vaikuttavaa historiaa, eikä osaamista, joka poistaisi yksinäisyyden.
[ap]
Mun mielestä sun ei kannata määrittää itseäsi sanalla luuseri.
Jos olit kiinnostunut tähtitieteestä ja kirjoista, niin sä olet/olet nuorena ollut ehkä pohdiskeleva, harkitseva, introvertti? Ja siinä ei ole mitään pahaa.
Tietysti introverttiys tarkoittaa sitä että ei muijaa ja työpaikkaa saa niin helposti, kuin ne itsevarmat suupaltit.
Se mitä haaveilija/introvertti tarttee on lempeä hyväksyminen. Aloita itsestäsi se.
Mut toisaalta. Mä tunnen paljon ihmisiä jotka ovat sössineet elämänsä kun ovat kauhealla vimmalla tehneet kaikkea. No sitten on tullut ero, joku jää kiinni varatun kanssa panemisesta, lapset kärsineet, on tullut konkurssi. Paljon häpeää.
Ehkä sä haluaisit että olisit mieluummin kokenut ja epäonnistunut, kuin että sulla ei ole mitään. Mun sinkkukaveri aikoinaan huokasi:kun ois mies jonka kanssa tehdä edes virheitä, eli olisi edes jotakin elämää. No, sai miehen mut vaikea ero tuli mikä pisti ympärillä olevatkin ihmiset koville.
Sanoisin että ole iloinen ettet ole pistänyt kenenkään avioliittoa sekaisin tai jättänyt lapsia isäänsä vaille. Sä voit tuntea olevasi taakka muille koska et ole asioita tehnyt, mutta joillekin muille soisi etteivät he olisi niitä asioita tehneet. He rikkovat muiden tunteita ja kokonaisia perheitä.
Joo, voidaan kaikki yhdessä todeta että tarvitsisit enemmän joitain luonteenpiirteitä, kuten hyvä itsetunto, rohkeus, sosiaalisuus, blaablaablaa. Mutta se ettei sulla esim.muijaa ole, voi olla merkki hyvästä harkitsevuudesta. Ehkä oletkin tehnyt siinä asiassa oikein?