Elämättömän elämän häpeä

Mä en halua aloittaa keski-ikäisenä samalta kohdalta kuin teini-ikäinen. Mulla ei ole kykyä, jaksamista tai motivaatiota aloittaa. Mä en tiedä mistä aloittaisin. Mä en halua tehdä turhaa työtä. Status ja palkat ja muut ovat vain teidän keksimiänne juttuja.

Miksi et halua aloittaa?

Tässä ketjussa olet selittänyt monta kertaa, että pienillä parannuksilla ei ole sinulle arvoa eikä pienten parannusten eteen siksi kannata tehdä töitä. Onko tämä se syy miksi et halua aloittaa?

Mitä väliä sillä on, että aloittaisit erinäisten asioiden suhteen samalta viivalta kuin joku teini ikäinen? En voi ymmärtää tuota asennetta miltään muulta kantilta kuin siltä, että käsittelet kaikkea elämässäsi häpeän tunteen kautta ja että sitä häpeää ei poista mikään muu kuin kaikessa onnistuminen tässä ja nyt.

PS. aloita vaikka siitä, että alat tehdä työtä. Myös ilmaistyötä ja keikkatyötä.

 

Kuinka monta sellaista ihmistä tiedät, joka on tosielämässä sanonut sinulle päin naamaa jotain sellaista mikä on linjassa näiden itseinhoajatustesi kanssa? Siis esim. on tullut ja sanonut, että "olet täydellinen luuseri vaikka ihmisarvoa etkä kelpaa mihinkään".

Riippuu mistä asiasta.

Minulle on naurettu, on pilkattu, on hylätty. Ei ihmisen tarvi sanoa asioita suoraan etteikö asiayhteydestä ja sananpainoista voisi päätellä mistä on kysymys. Sä voit myös vaikka googlettaa mitä ihmiset pitävät luuserin tunnusmerkkeinä. Luulen että ne muistuttavat hyvin paljon tämän ketjun asioita.

[ap]

 

Voit myös tutkia tällaisten ihmisten työllistymistilastoja ja tulla sen jälkeen uudestaan julistamaan ihmesanomaa tulevaisuuteni kirkkaudesta ja kaikkivoipaisuudesta.

Sinulla on aivan hyvä mahdollisuus onnistua jos pelaat korttisi oikein ja esimerkiksi opiskelet sellaista alaa, jossa on työvoimapula.

Sataprosenttista onnistumisen mahdollisuutta ei toki voi kenellekään luvata. Ei edes 7 ällän ylioppilaalle joka aloittaa yliopisto-opinnot 19-vuotiaana.

 

Vastaapa muutamaan yksinkertaiseen kysymykseen.

Ensinnäkin: Haluaisitko sinä jäädä nykyiseen tilanteeseesi?

Ja jatkokysymyksenä: Jos haluaisit jäädä nykyiseen tilanteeseesi, niin miksi?

Tai jos et halua, niin miksi et halua ihmisten neuvovan miten voisit parantaa tilannettasi?

En halua, mutta tämä ei tarkoita, että olisin tästä poistumassa. Jäämiseni tähän tilanteeseen johtuu jaksamattomuuden, luovuttamisen ja uusien takaiskujen kestämättömyyden yhteisvaikutuksesta.

Tämä on vapaa maa. Jokainen saa neuvoa sydämensä kyllyydestä. Se mitä en arvosta, ovat korkealta korokkeelta annetut "neuvot" joiden oletuksena on, että kaltaiseni luuseri ei voi tietää asioista yhtään mitään. Neuvoja, jotka eivät kykene millään tasolla ymmärtämään tilannettani vaan ovat ns. normoneuvoja ihmisiltä joiden elämä on noudatellut normaaleja polkuja.

[ap]

 

Kouluissa ei ole paljon ihmisiä vailla työkokemusta hankkimassa ekaa ammattiaan. Ei kolmikymppisenä, eikä varsinkaan nelikymppisenä.

On esim. kolmekymppisiä ex-kotiäitejä joilla ainoa työkokemus voi olla joku lyhyt pätkätyö 20-vuotiaana, mutta jotka siitä huolimatta saavat töitä kaikkien kotonaolovuosien jälkeen.

Niin ikään on pitkäaikaistyöttömiä jotka työllistyvät ja jopa ex-vankeja ja kehitysvammaisia jotka työllistyvät.

Sitä paitsi muistelisin sinun kirjoittaneen, että et edes ole ilman työkokemusta todellakaan vaan olet tehnyt töitä.

 

Ei kukaan ole tuollaista väittänyt. Teet viesteistä tuollaisen tulkinnan vain siksi, että jostain syystä näet asiat mustavalkoisina.

Sehän on aivan absurdi väite muutenkin, että joku ihminen ei voisi tietää asioista mitään. Totta kai kaikki tietävät jotain, mutta kokonaiskuva voi silti olla heillä monin paikoin väärä, koska tiedoissa on isoja puutteita

Niinhän siinä viestissä suoraan sanottiin. Vai väitätkö nyt, että kaiken lisäksi lukutaidossani ja luetun ymmärtämisessä on noinkin suuria puutteita?

Nytkö tiedoissani on jo suuria puutteita? Ja tämä ei ole minun aliarvioimistani? Mahdoton ajatus, että minulla on parempi kuva tilanteestani, koska minä tätä elän?

[ap]

 

Niinhän siinä viestissä suoraan sanottiin. Vai väitätkö nyt, että kaiken lisäksi lukutaidossani ja luetun ymmärtämisessä on noinkin suuria puutteita?

Nytkö tiedoissani on jo suuria puutteita? Ja tämä ei ole minun aliarvioimistani? Mahdoton ajatus, että minulla on parempi kuva tilanteestani, koska minä tätä elän?

[ap]

Haluaisiko ihmisten sanovan, että osaat kaiken ja olet täydellinen ihminen, mutta samaan aikaan silti kieriskelet itsesäälissä ja väität olevasi mihinkään kelpaamaton ja Suomen huonoin ihminen?

 

Vaikka kaikille Suomen ihmisille selitettäisiin elämäntilanteesi ja historiasi täydellisesti, niin 99% ei olisi sitä mieltä, että olet "täysin kehityskelvoton luuseri josta ei tule ikinä mitään ja jonka olemassaolo on pelkkä rasite toisille".

Sitä paitsi vaikka kaikki olisivat tuota mieltä, niin sinulla ei silti ole ainuttakaan syytä siihen, miksi sinun olisi pakko välittää heidän mielipiteestään. Kukaan ei voi pakottaa sinua sellaiseen.

Ihailen idealistista kuvaa maailmasta ja toivoisin kykeneväni samaan. Pidä tuo!

Sä kuitenkin vähän vääristelit mun sanoja. Kehityskelvoton luuseri ei ole sama kuin täysi luuseri. Siinä oletetaan, että kehittyisin ja olisin vähemmän luuseri. Nykyisessä tilassani ihmiset pitävät mua luuserina. Olemassaolon rasitekin on vähän kaksipiippuinen juttu. Moni pitää mua esim. taloudellisena rasitteena heille, koska joutuvat maksamaan eloni veroistaan, Toisaalta en ole monelle rasite, koska suurimman osan ajastani olen yksin asunnossani, enkä edes soita iltaisin musiikkia kovaa.

Pakko on välittää, jos aikoo olla yhteiskunnan jäsen. Valtio vaatii, että paikalleen ei saa jäädä. Muut ihmiset puhuvat ja tekevät asioita, ja jos et ole missään tasolla heidän veroisensa alkaa ihmettely.

[ap]

 

Mahdoton ajatus, että minulla on parempi kuva tilanteestani, koska minä tätä elän?

Hyvä tilannekuva koostuu kahdesta päätekijästä. Toisaalta omista kokemuksista. Ja toisaalta ympäristön ja potentiaalisten kehitysvaihtoehtojen tuntemisesta.

 

Miksi et halua aloittaa?

Tässä ketjussa olet selittänyt monta kertaa, että pienillä parannuksilla ei ole sinulle arvoa eikä pienten parannusten eteen siksi kannata tehdä töitä. Onko tämä se syy miksi et halua aloittaa?

Mitä väliä sillä on, että aloittaisit erinäisten asioiden suhteen samalta viivalta kuin joku teini ikäinen? En voi ymmärtää tuota asennetta miltään muulta kantilta kuin siltä, että käsittelet kaikkea elämässäsi häpeän tunteen kautta ja että sitä häpeää ei poista mikään muu kuin kaikessa onnistuminen tässä ja nyt.

PS. aloita vaikka siitä, että alat tehdä työtä. Myös ilmaistyötä ja keikkatyötä.

En oikein edes tiedä miksi. Verbaalisuuteni ei riitä kuvaamaan sitä sisäistä tunnetta, joka estää itseänsä niskasta kiinni ottamisen.

Ehkä siinä on tuota mainitsemaasi häpeää lisättynä musertavalla epäonnistumisen tunteella, asioiden liiallisella pohtimisella ja itsensä rankaisemisella. En ansaitse onnea tai menestystä, koska olen mahdollisuuteni siihen tähän asti pilannut. Lisäksi on kokonaisvaltainen surkeus elämässäni, jonka en näe poistuvan parantamalla pientä osaa elämästäni. Pari päivää viikossa ei poista sitä tyhjyyden tunnetta, ei tuo täytettä yksinäiseen asuntoon, eikä poista muistoja elämättömästä elämästä.

[ap]

 

Pakko on välittää, jos aikoo olla yhteiskunnan jäsen. Valtio vaatii, että paikalleen ei saa jäädä. Muut ihmiset puhuvat ja tekevät asioita, ja jos et ole missään tasolla heidän veroisensa alkaa ihmettely.

Tuollaista ulkoista pakkoa ei juuri ole Suomessa olemassa. Aina voi nostaa Kelalta -40% alennettua toimeentulotukea jos ei halua vaikkapa suostua "aktivointitoimenpiteisiin". Ja ihmisten ihmettelyn voi päästää yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Sen sijaan ihan ihmisen oman hyvinvoinnin kannalta toivoisi, että hänellä olisi sisäinen pakko parantaa elämänlaatuaan, askel askeleelta.

 

Ap, mitä jos nukuttaisiin välillä ja jutellaan huomenna?

 

Lisäksi on kokonaisvaltainen surkeus elämässäni, jonka en näe poistuvan parantamalla pientä osaa elämästäni. Pari päivää viikossa ei poista sitä tyhjyyden tunnetta, ei tuo täytettä yksinäiseen asuntoon, eikä poista muistoja elämättömästä elämästä.

Kyllä se pieni hyöty poistaa osan tyhjyyden tunteesta ja tuo vähän lisää merkitystä ja tulevaisuuden toivoa. Eli siitä on hyötyä niin kuin mistä tahansa elämän pienestä ilosta.

Toisaalta mitään isoa ei voi saavuttaa, jos ei ole valmis ensin tyytymään pieniin hyötyihin ja sitten rakentamaan kokonaisuutta eteenpäin siltä pohjalta.

 

On esim. kolmekymppisiä ex-kotiäitejä joilla ainoa työkokemus voi olla joku lyhyt pätkätyö 20-vuotiaana, mutta jotka siitä huolimatta saavat töitä kaikkien kotonaolovuosien jälkeen.

Niin ikään on pitkäaikaistyöttömiä jotka työllistyvät ja jopa ex-vankeja ja kehitysvammaisia jotka työllistyvät.

Sitä paitsi muistelisin sinun kirjoittaneen, että et edes ole ilman työkokemusta todellakaan vaan olet tehnyt töitä.

Käytännössä olen ilman työkokemusta. Parin viikon tai kuukauden pätkät satunnaisilta aloilta satunnaisissa työtehtävissä silloin tällöin eivät ole työkokemusta.

Joku voittaa yleensä myös lotossa. Vaikka mahdollisuuteni onnistua ei ole nolla, ei se paljon siitä poikkeakaan. Vai miksi jatkuvasti jauhettaisiin mediassa jopa maisteritason ihmisten vaikeudesta työllistyä, jos se olisi niin helppoa?

[ap]

 

Haluaisiko ihmisten sanovan, että osaat kaiken ja olet täydellinen ihminen, mutta samaan aikaan silti kieriskelet itsesäälissä ja väität olevasi mihinkään kelpaamaton ja Suomen huonoin ihminen?

En halua heidän sanovan mitään. Jokainen saa puhua mitä haluaa.

Se mitä en arvosta on mielipiteiteni ja kokemusteni vähättely. Se ei ole neuvomista hyvällä tahdolla vaan oman, paremman mielipiteen julistamista.

[ap]

 

Hyvä tilannekuva koostuu kahdesta päätekijästä. Toisaalta omista kokemuksista. Ja toisaalta ympäristön ja potentiaalisten kehitysvaihtoehtojen tuntemisesta.

Ja mun on mahdoton omata näitä molempia?

[ap]

 

Ap, mitä jos nukuttaisiin välillä ja jutellaan huomenna?

En pidättele. Mulla on vaan aikaa. Aikaa tänäään ja huomenna.

Kiva että jaksoit jutella.

[ap]

 

Joku voittaa yleensä myös lotossa. Vaikka mahdollisuuteni onnistua ei ole nolla, ei se paljon siitä poikkeakaan. Vai miksi jatkuvasti jauhettaisiin mediassa jopa maisteritason ihmisten vaikeudesta työllistyä, jos se olisi niin helppoa?

Työmarkkina on hyvin monimutkainen kokonaisuus, eikä sitä voi yksinkertaistaa tuollaisiksi yleisiksi väittämiksi todennäköisyydestä.

Mitä maistereihin tulee, niin vaikkapa etruskologian maisterin työllistyminen on hyvin vaikeaa. Toisaalta vaikkapa maisteriopinnot suorittaneen lastentarhanopettajan työllistyminen on käytännössä 100% varmaa mikäli hän vain on terveytensä puolesta työkykyinen.

Työn saantiin vaikuttavat erittäin paljon mm. seuraavat tekijät:
- alavalinta
- työkokemus (myös pätkätyöt ja ilmaistyö ovat työkokemuksia)
- se keihin ihmisiin on tutustunut vaikkapa opintojensa ja opintoihin sisältyvien harjoittelujen aikana
- se miten etsii työtä tai pyrkii työllistymään yrittäjänä
- asuinpaikka ja valmius hyväksyä eri mittaiset työmatkat

Kuten sanottua, jos pelaat korttisi oikein niin sinulla on mahdollisuus työllistyä siinä missä kenellä tahansa muullakin.

 

Ja mun on mahdoton omata näitä molempia?

[ap]

Millaiseksi arvioit mm. työelämän, parisuhde-elämän ja yleisesti sosiaalisten suhteiden tuntemuksesi siltä pohjalta, että sinulla ei kertomasi mukaan ole juuri lainkaan niistä kokemusta?

Jos arvioit sen huonoksi, niin miten voit samalla väittää, että sinulla on hyvin tiedossa kaikki mahdollisuudet mitä sinulle voisi olla noilla osa-alueilla tarjolla?

 

Työmarkkina on hyvin monimutkainen kokonaisuus, eikä sitä voi yksinkertaistaa tuollaisiksi yleisiksi väittämiksi todennäköisyydestä.

Mitä maistereihin tulee, niin vaikkapa etruskologian maisterin työllistyminen on hyvin vaikeaa. Toisaalta vaikkapa maisteriopinnot suorittaneen lastentarhanopettajan työllistyminen on käytännössä 100% varmaa mikäli hän vain on terveytensä puolesta työkykyinen.

Työn saantiin vaikuttavat erittäin paljon mm. seuraavat tekijät:
- alavalinta
- työkokemus (myös pätkätyöt ja ilmaistyö ovat työkokemuksia)
- se keihin ihmisiin on tutustunut vaikkapa opintojensa ja opintoihin sisältyvien harjoittelujen aikana
- se miten etsii työtä tai pyrkii työllistymään yrittäjänä
- asuinpaikka ja valmius hyväksyä eri mittaiset työmatkat

Kuten sanottua, jos pelaat korttisi oikein niin sinulla on mahdollisuus työllistyä siinä missä kenellä tahansa muullakin.

Harvaa asiaa tässä maailmassa voi yksinkertaistaa. Me kuitenkin pelaamme parhaalla olemassa olevalla tiedolla, todennäköisyyksillä ja tilastoilla. Olisi typerää lähteä hakuampumaan vain, koska se saattaa joskus osuakin.

Kaikki luettelemasi tekijät ovat totta. Silti pitää muistaa, että noidenkin kategorioiden sisällä on alakategorioita, jotka myös vaikuttavat. Kun kyseessä on saturoitunut ja kilpailtu markkina on pieninkin asia merkityksellinen ja monesti myös se ratkaiseva seikka. Siksi onkin naiivia puhua mahdollisuuksistani samanvertaisina kaikkiin muihin verrattuna. Mahdollisuuteni eivät ole nolla, mutta vaikka olisin osaava, älykäs, sosiaalinen ja oppiva, niin yli kahdenkymmenen vuoden takamatka ei voi olla vaikuttamatta.

[ap]

 

Harvaa asiaa tässä maailmassa voi yksinkertaistaa. Me kuitenkin pelaamme parhaalla olemassa olevalla tiedolla, todennäköisyyksillä ja tilastoilla. Olisi typerää lähteä hakuampumaan vain, koska se saattaa joskus osuakin.

Kaikki luettelemasi tekijät ovat totta. Silti pitää muistaa, että noidenkin kategorioiden sisällä on alakategorioita, jotka myös vaikuttavat. Kun kyseessä on saturoitunut ja kilpailtu markkina on pieninkin asia merkityksellinen ja monesti myös se ratkaiseva seikka. Siksi onkin naiivia puhua mahdollisuuksistani samanvertaisina kaikkiin muihin verrattuna. Mahdollisuuteni eivät ole nolla, mutta vaikka olisin osaava, älykäs, sosiaalinen ja oppiva, niin yli kahdenkymmenen vuoden takamatka ei voi olla vaikuttamatta.

[ap]

Tietenkin se vaikuttaa työnhakuun, jos ihmisellä on joku 15 vuotta työttömyyttä takana. Siksi työnhaku pitääkin tehdä niin, että ei joudu siihen tilanteeseen, jossa johonkin työpaikkaan on paljon muuten tasavertaisia hakijoita, paitsi että osalla heistä on pitkä työttömyys takana, jolloin työnantaja lähes automaattisesti karsii ne pitkään työttömänä olleet.

Jos haluat töihin, niin lähtökohtaisesti se onnistuu siten, että jollain muulla tavalla osoitat työnantajalle olevasi hyvä työntekijä. Tällaisena tapana voi toimia esimerkiksi se, että menet työnantajalle työkokeiluun tai jos opiskelet ammattia niin työharjoitteluun. Tai sitten hankit itsellesi sellaisen ammatin mistä on pula, jolloin työnantajat eivät pysty nirsoilemaan, mikä on suositeltavaa toki muutenkin. Opiskelu toimii myös "cv:n täytteenä", koska lähtökohtaisesti työnantajat ovat kiinnostuneita siitä mitä työnhakija on tehnyt lähiaikoina eikä niinkään siitä, mitä hän on tehnyt joskus 10 vuotta sitten.

Toisin sanoen työmarkkina ei ole saturoitunut markkina eikä se ole myöskään mikään missikilpailu missä kaikki joilla on pienikin puute jossain karsiutuvat. Toki on erinäisiä haussa olevia työpaikkoja joista on erittäin kova kilpailu, mutta ne ovat vain osatotuus. Töitä voi saada muutenkin kuin osallistumalla näihin kilpailuihin.

 

Millaiseksi arvioit mm. työelämän, parisuhde-elämän ja yleisesti sosiaalisten suhteiden tuntemuksesi siltä pohjalta, että sinulla ei kertomasi mukaan ole juuri lainkaan niistä kokemusta?

Jos arvioit sen huonoksi, niin miten voit samalla väittää, että sinulla on hyvin tiedossa kaikki mahdollisuudet mitä sinulle voisi olla noilla osa-alueilla tarjolla?

Arvioin sen melko hyväksi. Mulla on silmät, osaan lukea ja omasta mielestäni kykenen myös itsenäiseen ajatteluun. En tietenkään osaa sanoa minkälainen ihminen olisin esim. parisuhteessa, mutta jos puhutaan miten parisuhteeseen tai työsuhteeseen päädytään, niin niiden kohdalla osaan ainakin sanoa mitä tekemällä epäonnistuu kaikessa.

[ap]

 

Tietenkin se vaikuttaa työnhakuun, jos ihmisellä on joku 15 vuotta työttömyyttä takana. Siksi työnhaku pitääkin tehdä niin, että ei joudu siihen tilanteeseen, jossa johonkin työpaikkaan on paljon muuten tasavertaisia hakijoita, paitsi että osalla heistä on pitkä työttömyys takana, jolloin työnantaja lähes automaattisesti karsii ne pitkään työttömänä olleet.

Jos haluat töihin, niin lähtökohtaisesti se onnistuu siten, että jollain muulla tavalla osoitat työnantajalle olevasi hyvä työntekijä. Tällaisena tapana voi toimia esimerkiksi se, että menet työnantajalle työkokeiluun tai jos opiskelet ammattia niin työharjoitteluun. Tai sitten hankit itsellesi sellaisen ammatin mistä on pula, jolloin työnantajat eivät pysty nirsoilemaan, mikä on suositeltavaa toki muutenkin. Opiskelu toimii myös "cv:n täytteenä", koska lähtökohtaisesti työnantajat ovat kiinnostuneita siitä mitä työnhakija on tehnyt lähiaikoina eikä niinkään siitä, mitä hän on tehnyt joskus 10 vuotta sitten.

Toisin sanoen työmarkkina ei ole saturoitunut markkina eikä se ole myöskään mikään missikilpailu missä kaikki joilla on pienikin puute jossain karsiutuvat. Toki on erinäisiä haussa olevia työpaikkoja joista on erittäin kova kilpailu, mutta ne ovat vain osatotuus. Töitä voi saada muutenkin kuin osallistumalla näihin kilpailuihin.

Ja tekemällä nuo kaikki voi silti jäädä ilman työpaikkaa. Tilastolliset todennäköisyydet ovat olemassa ja laskettuja. On turhaa alkaa niiden kohdalla selittämään mustaa valkoiseksi. Ei tässä maassa ole työpaikkoja joihin ei ole kilpailua, eikä ole työpaikkoja joiden hakijoissa tyhjän CV:n omaava olisi millään tavalla edes jonon puolivälissä.

Jos työllistyminen olisi noin helppoa, niin mikseivät kaikki Suomen kymmenet tuhannet työttömät noudata noita neuvoja?

[ap]

 

Ja tekemällä nuo kaikki voi silti jäädä ilman työpaikkaa. Tilastolliset todennäköisyydet ovat olemassa ja laskettuja. On turhaa alkaa niiden kohdalla selittämään mustaa valkoiseksi. Ei tässä maassa ole työpaikkoja joihin ei ole kilpailua, eikä ole työpaikkoja joiden hakijoissa tyhjän CV:n omaava olisi millään tavalla edes jonon puolivälissä.

Jos työllistyminen olisi noin helppoa, niin mikseivät kaikki Suomen kymmenet tuhannet työttömät noudata noita neuvoja?

[ap]

Mitä väliä sillä on, että voi jäädä ilman työpaikkaa eli epäonnistua? Ei tuollaisella ajattelulla pysty saavuttamaan mitään elämässä, jos ei ole valmis ottamaan alkeellisintakaan riskiä.

Tässä maassa on muuten paljon työpaikkoja, mihin ei ole mitään kilpailua. Tosin näistä työpaikoista ei ilmoiteta mol.fi:ssä (muuta kuin niissä tapauksissa missä koulutusvaatimus saa aikaan sen, että hakijoita ei ole kuin nolla tai yksi).

Itsekin olen saanut aika monta työpaikkaa siten, että työnantaja on yksinkertaisesti soittanut minulle ja kysynyt, että haluanko tulla töihin. Tämä on mahdollista siitä syystä, että työnantaja on tiennyt kuka olen ja mitä osaan ja siksi katsonut järkevimmäksi tarjota työtä minulle sen sijaan, että olisi esimerkiksi ryhtynyt kalliiseen ja epävarmaan työntekijän julkiseen hakuun. Mainittakoon, että en ole mikään erityisasiantuntija tai vastaava vaan ihan rivityöntekijä.

 

Mitä väliä sillä on, että voi jäädä ilman työpaikkaa eli epäonnistua? Ei tuollaisella ajattelulla pysty saavuttamaan mitään elämässä, jos ei ole valmis ottamaan alkeellisintakaan riskiä.

Tässä maassa on muuten paljon työpaikkoja, mihin ei ole mitään kilpailua. Tosin näistä työpaikoista ei ilmoiteta mol.fi:ssä (muuta kuin niissä tapauksissa missä koulutusvaatimus saa aikaan sen, että hakijoita ei ole kuin nolla tai yksi).

Itsekin olen saanut aika monta työpaikkaa siten, että työnantaja on yksinkertaisesti soittanut minulle ja kysynyt, että haluanko tulla töihin. Tämä on mahdollista siitä syystä, että työnantaja on tiennyt kuka olen ja mitä osaan ja siksi katsonut järkevimmäksi tarjota työtä minulle sen sijaan, että olisi esimerkiksi ryhtynyt kalliiseen ja epävarmaan työntekijän julkiseen hakuun. Mainittakoon, että en ole mikään erityisasiantuntija tai vastaava vaan ihan rivityöntekijä.

Sillä on se väli, että tässä ketjussa maalataan mun tulevaisuudenkuvaa yltiöruusuiseksi ja annetaan ymmärtää, että työllistyisin, jos vain vähän laittaisin jalkaa tai aivosolua toisen eteen. Tämä on älyllisesti epärehellistä ja suoranaista valehtelua. Siksi olenkin koko ketjun sanonut, että mua ei kiinnosta lähteä taistelemaan satunnaisista leivänmuruista muiden - mua parempien - hakijoiden kanssa.

Sä voisit ilmoittaa nuo ei-kilpaillut työpaikat jossakin foorumilla julkisesti, sillä moni pitkäaikaistyötön olisi niistä äärimmäisen kiinnostunut. Jos on tarjottavana vain vihjailua ilman konkretiaa niin se ei hyödytä ketään.

[ap]