Tuota väkisin suutelemista Hakkaraisen tuleekin anteeksi pyytää ja olla oikeasti pahoillaan.
Pyysi jo. Anteeksi pyydetään kerran. Mikä on anteeksiannettu niin se sitten on. Muutenhan sitä ei ole anteeksiannettu?
Lähinnä ihmettelen tota viinan yksilöllistä vaikutusta.
Jos sitä tarpeeksi juo niin kännihän siinä on edessä jokaisella.
Mä olen ollut hyvinkin kännissä monta kertaa ja viimeksi nyt.
Mutta ei mulla ole koskaan juolahtanut mieleenikään laittaa käsiäni paikkoihin jotka ei mulle kuulu.
Paitsi kun promillemittari nousee yli kolmen ja paikalla on mikrofoni ja karaåke, niin sit mä luulen olevani joku Elvis.
Siitä sit saa kärsiä koko kapakka.
Mut jopa punatukkaiset naiset saa mun puolestani olla omassa rauhassaan vaikka kulkisivat nakuina. Huonosta näöstä huolimatta mä tunnistan söpön pepun vilkaisemalla.
Ei mun tartte jäädä tuijottamaan tai sormilla kokeilemaan.
Aikanaan yks edesmennyt kollega pyysi mua mukanaan baariin. Parin kaljan jälkeen sit jo pitikin päästä tissibaariin. "Aksu, nyt mennään tissibaariin, tissibaariin, tissibaariin".
Ylihintainen kalja tissibaarissa kyllästyneen näköisen yläosattoman neitokaisen tarjoilemana oli jokseenkin yhtä kiinnostavaa kuin persiankielinen luento alapatagonian ulkopolitiikasta.