Päiväkodeissa luovutaan sikasovinistisesta isänpäivästä

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Kohta joku feministi suuttuu kun katsoo kalenteria että -Ei hyvänen aika, voi h*lvetti.. tänään on Pekan nimipäivä. Kamalaa, naisia alistavaa, pelkän miehen nimi tämän päivän kohdalla.. ettäs kehtaavat..mitä syrjintää.
Lopetetaan siis nimipäivät.
 
vierailija
Laitan tän kommenttini myös tähän ketjuun:

En ymmärrä miksi kaikesta pitää nykyisin tehdä niin vaikeaa, minun lapsuudessa 80-luvulla jos ei jollain ollut isää se teki kortin äidille tai isoisälle ja äitienpäivänä jos ei ollut äitiä niin teki kortin isälle tai mummolle. ei ollut mitään ongelmia.
o_O
 
vierailija
Ja sama se oli ala-asteella 80-luvulla kun meidän luokalla oli esim. jehovantodistajia ja jos askartelutunnilla askartelimme esim. virpomis vitsoja, joulukortteja tms niin jehovalaiset olivat kyllä mukana tunnilla mutta askartelivat sitten jotain muuta, joko itse keksivät aiheen ja ehdottivat opettajalle tai ideoivat opettajan kanssa yhdessä. Ei ongelmia.
 
Entä nimipäivät, kaikilla ei ole nimeä kalenterissa, eikö se satuta pientä sydäntä ja ole syrjivää
Puhumattakaan siitä että siellä on miesten nimiä..ihan kamalaa naisia kohtaan. Miesten nimet pitäisi korvata jollain neutraalilla sanalla kaikissa kalentereissa.

Siis ihan oikeasti, alkaa mennä jo kyllä niin naurettavaks koko tämän maan touhu ettei enää tiiä itkeäkö vai nauraa...
 
vierailija
Ei kukaan ole sanonut isänpäivää sovinistiseksi.
Eikä voi sanoa että "päiväkodeissa luovutaan" jos kaksi! päiväkotia kokeilee läheistenpäivää. 99,999% Suomen päiväkodeista juhlitaan yhä isänpäivää.
Läheisenpäivä ei myöskään estä juhlimasta isää tuttuun tapaan.
 
vierailija
Onko jossain todistettu että isän- ja äitienpäivän takia lapset olisivat traumatisoituneet? Ymmärrän, jos oikeasti pienet lapset tästä traumatisoituisivat. Mutta jos tämä muutetaan vain siksi, koska nykypäivänä maailmaa muutetaan sukupuolineutraaliksi, sitten en ymmärrä miksi kaikista perinteistä tulee luopua. Suomen kuuluisi vaalia omia perinteitänsä ja historiaa, jotta osa siitä siirtyisi seuraaville sukupolville.
 
vierailija
Mielestäni tämä on erittäin hyvä. Ensimmät isänpäivät isäni kuoleman jälkeen olivat karseita kun maitoakaan ei voinut käydä hakemassa, etteikö joka hyllyväli olisi kiljunut usänpäivää. Voipahan edes keskittyä koulutyöhön kaikessa rauhassa.

Jokapaikka kiljuu lapsiperheitä. Olen tahattomasti lapseton, en kenenkään äiti. Vaikea keskittyä elämään ylipäätänsä, sillä elämässä on asioita jotka muistuttavat tästä päivittäin. En silti pysty loukkaantumaan äitienpäivästä.
 
vierailija
Ja sama se oli ala-asteella 80-luvulla kun meidän luokalla oli esim. jehovantodistajia ja jos askartelutunnilla askartelimme esim. virpomis vitsoja, joulukortteja tms niin jehovalaiset olivat kyllä mukana tunnilla mutta askartelivat sitten jotain muuta, joko itse keksivät aiheen ja ehdottivat opettajalle tai ideoivat opettajan kanssa yhdessä. Ei ongelmia.
Meillä oli myös näin. Tosin olen aloittanut ala-asteen jo 70-luvun puolella. Nykypäivänä tämä ei käy vaan jehovien pitää loukkaantua ja pahoittaa mielensä, jos vaikka sitten ensi kerralla tehtäisiin virpomisvitsan sijaan vain koivuvitsa.....
 
vierailija
Jokapaikka kiljuu lapsiperheitä. Olen tahattomasti lapseton, en kenenkään äiti. Vaikea keskittyä elämään ylipäätänsä, sillä elämässä on asioita jotka muistuttavat tästä päivittäin. En silti pysty loukkaantumaan äitienpäivästä.
Mutta onko sinulla äiti? Jos hän on jo mullan alla niin sinun pitää opetella loukkaantumaan äitienpäivästä. Päivän trendi, nääs.
 
vierailija
Kyllä isät ovat päivänsä ansainneet ihan siinä kuin äiditkin. Todella surullista, jos mies on lapsensa jo pk-iässä hylännyt. ( toki voi tietty olla kuollutkin) Onkohan tässä nyt taas enemmän aikuisten kuin lasten pahamieli taustalla. Niin suomalaista että enemmistö ei saa iloita, jos joukossa on 1 jolla elämäntilanne on toinen. Vääränlaista lapsen parhaan ajattelua. Voisiko mieluummin isättömille lapsille hommata vara-isät( ukit, sedät, miespuoliset vapaa-ehtoiset tms.
 
vierailija
Ala-asteen opettaja pakotti mut joka vuosi tekemään isänpäiväkortin, vaikka mun isä kuoli kuoli kun olin 4v. Isovanhempien kanssa asuin, mutta papalle en saanut tehdä. Opettajan perustelu oli, että kaikki muutkin tekee isälle, et ole erityisasemassa.

Tuo opettaja ei tykännyt musta ja antoi sen näkyä kaikin tavoin, kohtelussa, numeroissa, ihan kaikessa. Tuo isänpäiväkortti oli vaan yks esimerkki, aika ikävää kuitenkin.
 

Yhteistyössä