vierailija
Lapsiasiavaltuutettu tyrmää suvakkien haihattelut.
http://m.iltalehti.fi/kotimaa/201711022200507230_u0.shtml
http://m.iltalehti.fi/kotimaa/201711022200507230_u0.shtml
Jonkun uutisen kuulin radiossa, että molemmista luopumista pohdittiin.
Nykyään ei saa juhlia, puhua eikä tehdä yhtään mitään, ettei kenellekään vain tule vahingossa paha mieli.
"- Vetoan kuntiin, etteivät ne muuta isän- ja äitienpäivien viettoa läheisenpäivään. Lapsia ei pidä aliarvioida ja mitätöidä koko juhlaa.
Kurttilan mielestä lapsia ei tarvitse suojella pettymyksiltä.
- Lapset ovat voineet tuoda jo vuosia läheiset näihin tilaisuuksiin, eikä se ole ollut arjessa ongelma."
Tässähän se ongelman ydin on. Lapsia yritetään kääriä pumpuliin, suojella kaikelta ja varsinkin pahalta mieleltä. Pitkän päälle tehdään vain karhunpalvelus lapselke.
Pettymykset ja paha mieli ovat osa elämää, parempi niitä on harjoitella jo lapsena.
vierailija
Jari Sinkkonen: Isänpäivä pysyköön isänpäivänä
Lastenpsykiatrin mielestä ilman isää elävän lapsen suru ei poistu juhlapäivän nimeä vaihtamalla.
– Sanoisin, että höpö höpö! vastaa Jari Sinkkonen tiedusteluun siitä, mitä hän sanoisi ajatukseen isänpäivän nimen muuttamisesta läheisenpäiväksi.
– Tai muutetaan vaan, mutta juhlitaan sitä sitten kaksi kertaa vuodessa: keväällä ja näin marraskuussa, hän jatkaa viitaten toukokuiseen äitienpäivään.
Sosiaalista mediaa kuohuttanut termi läheisenpäivä sai alkunsa, kun Iltalehti uutisoi Helsingissä tehtävästä kokeilusta, jossa ainakin Yliskylän ja Kulosaaren päiväkodeissa vietetään tänä vuonna marraskuun toisena sunnuntaina läheisenpäivää isänpäivän sijaan. Kokeilua perustellaan perheiden moninaisuudella.
– Tässä lapsi on keskiössä, toteaa Kulosaaren päiväkodin johtaja Ria Sotka Iltalehden haastattelussa.
Taustalla kaunis ajatus
Lastenpsykiatrina uransa tehnyt sekä lasten, myös erityisesti poikien mielenmaisemasta lukuisia teoksia kirjoittanut Sinkkonen sanoo ymmärtävänsä ajatuksen läheisenpäivän takana.
– Tässä varmasti ajatellaan, että kun kaikilla lapsilla ei ole syystä tai toisesta isää elämässään, päivän nimeä muuttamalla lapsi säästyy pahalta mieleltä. Ja varmasti tässä ajatellaan myös naispareja, Sinkkonen pohtii ja jatkaa:
– Kuten aina, asioilla on monta puolta.
Sinkkosen mielestä isänpäivän muuttaminen läheisenpäiväksi sivuuttaa kuitenkin lapsen surun käsittelyä. Hän muistuttaa myös, että se, mistä olemme tulleet, on perustava osa ihmisyyttä. Se kiinnostaa ja on asia, jota käydään läpi myös sijaisvanhempien luona asuvien ja adoptoitujen lasten kanssa.
– Heidän kanssaan työskennellessäni olemme usein yhdessä pohtineet, mistä esimerkiksi lapsen hyvä matikkapää tai musikaalisuus kumpuaa, entä hiusten väri tai kasvojen piirteet.
– Adoptiolapsella ei välttämättä ole mitään tietoa vanhemmistaan, mutta hänelle on tärkeää saada kuvitella, mitkä piirteet on heiltä perinyt, Sinkkonen sanoo.
Meillä kaikilla on isä
Sinkkonen kertoo käsitelleensä uransa aikana lukemattomien lasten kanssa sitä traumaa, jonka isättömyys tai isän läsnäolon laiminlyöminen syystä tai toisesta ovat lapselle aiheuttaneet.
– Joskus lapselle todetaan hänen tiedusteluunsa isästään vain ykskantaan: ”Sori, sulla ei ole.”, mikä on todella karu tapa sivuuttaa lapsen tuska, Sinkkonen sanoo.
– Meillä kaikilla meillä on isä, olipa hän kuollut, kadonnut lapsen elämästä tai olemassa koeputken välityksellä. Silti, jokaisella meistä on isä.
Älä siloittele, vaan kohtaa lapsen suru
Jos isän poissaolo isänpäivänä tasoitellaan lapsen elämästä, häneltä viedään samalla yksi keino käsitellä isän menetyksen tuomaa surua, muistuttaa Sinkkonen.
– Kuitenkin isättömyys on iso asia, jota moni joutuu käsittelemään läpi elämänsä.
Sinkkonen painottaa moneen otteeseen ymmärtävänsä ajatusta isänpäivä-sanan vaihtamisen taustalla, mutta:
– En muuttaisi isänpäivän nimeä.
– Sen sijaan varautuisin siihen, että lapsi on surullinen, mikäli isää ei ole, ja haluaa tietää ja puhua asiasta.
Kyse ei näet ole nimestä, vaan elämästä. Sinkkonen toteaa helsinkiläispäiväkotien päätöksen olevan jatkumoa nykykasvatuksessa esiintyvälle curling-vanhemmuudelle, jossa pyritään suojaamaan lasta surulta ja elämän kolhuilta.
– Mutta kun elämä on tällaista! Emme me voi silotella sitä, Sinkkonen toteaa.
Sen sijaan voimme ottaa surullisen ja kaipaavan lapsen syliin, kuunnella, lohduttaa ja rakastaa.
– Sitähän se on, vanhemmuus, Sinkkonen päättää.
https://www.kaksplus.fi/lapsi/jari-sinkkonen-isanpaiva-pysykoon-isanpaivana/
Lastenpsykiatrin mielestä ilman isää elävän lapsen suru ei poistu juhlapäivän nimeä vaihtamalla.
– Sanoisin, että höpö höpö! vastaa Jari Sinkkonen tiedusteluun siitä, mitä hän sanoisi ajatukseen isänpäivän nimen muuttamisesta läheisenpäiväksi.
– Tai muutetaan vaan, mutta juhlitaan sitä sitten kaksi kertaa vuodessa: keväällä ja näin marraskuussa, hän jatkaa viitaten toukokuiseen äitienpäivään.
Sosiaalista mediaa kuohuttanut termi läheisenpäivä sai alkunsa, kun Iltalehti uutisoi Helsingissä tehtävästä kokeilusta, jossa ainakin Yliskylän ja Kulosaaren päiväkodeissa vietetään tänä vuonna marraskuun toisena sunnuntaina läheisenpäivää isänpäivän sijaan. Kokeilua perustellaan perheiden moninaisuudella.
– Tässä lapsi on keskiössä, toteaa Kulosaaren päiväkodin johtaja Ria Sotka Iltalehden haastattelussa.
Taustalla kaunis ajatus
Lastenpsykiatrina uransa tehnyt sekä lasten, myös erityisesti poikien mielenmaisemasta lukuisia teoksia kirjoittanut Sinkkonen sanoo ymmärtävänsä ajatuksen läheisenpäivän takana.
– Tässä varmasti ajatellaan, että kun kaikilla lapsilla ei ole syystä tai toisesta isää elämässään, päivän nimeä muuttamalla lapsi säästyy pahalta mieleltä. Ja varmasti tässä ajatellaan myös naispareja, Sinkkonen pohtii ja jatkaa:
– Kuten aina, asioilla on monta puolta.
Sinkkosen mielestä isänpäivän muuttaminen läheisenpäiväksi sivuuttaa kuitenkin lapsen surun käsittelyä. Hän muistuttaa myös, että se, mistä olemme tulleet, on perustava osa ihmisyyttä. Se kiinnostaa ja on asia, jota käydään läpi myös sijaisvanhempien luona asuvien ja adoptoitujen lasten kanssa.
– Heidän kanssaan työskennellessäni olemme usein yhdessä pohtineet, mistä esimerkiksi lapsen hyvä matikkapää tai musikaalisuus kumpuaa, entä hiusten väri tai kasvojen piirteet.
– Adoptiolapsella ei välttämättä ole mitään tietoa vanhemmistaan, mutta hänelle on tärkeää saada kuvitella, mitkä piirteet on heiltä perinyt, Sinkkonen sanoo.
Meillä kaikilla on isä
Sinkkonen kertoo käsitelleensä uransa aikana lukemattomien lasten kanssa sitä traumaa, jonka isättömyys tai isän läsnäolon laiminlyöminen syystä tai toisesta ovat lapselle aiheuttaneet.
– Joskus lapselle todetaan hänen tiedusteluunsa isästään vain ykskantaan: ”Sori, sulla ei ole.”, mikä on todella karu tapa sivuuttaa lapsen tuska, Sinkkonen sanoo.
– Meillä kaikilla meillä on isä, olipa hän kuollut, kadonnut lapsen elämästä tai olemassa koeputken välityksellä. Silti, jokaisella meistä on isä.
Älä siloittele, vaan kohtaa lapsen suru
Jos isän poissaolo isänpäivänä tasoitellaan lapsen elämästä, häneltä viedään samalla yksi keino käsitellä isän menetyksen tuomaa surua, muistuttaa Sinkkonen.
– Kuitenkin isättömyys on iso asia, jota moni joutuu käsittelemään läpi elämänsä.
Sinkkonen painottaa moneen otteeseen ymmärtävänsä ajatusta isänpäivä-sanan vaihtamisen taustalla, mutta:
– En muuttaisi isänpäivän nimeä.
– Sen sijaan varautuisin siihen, että lapsi on surullinen, mikäli isää ei ole, ja haluaa tietää ja puhua asiasta.
Kyse ei näet ole nimestä, vaan elämästä. Sinkkonen toteaa helsinkiläispäiväkotien päätöksen olevan jatkumoa nykykasvatuksessa esiintyvälle curling-vanhemmuudelle, jossa pyritään suojaamaan lasta surulta ja elämän kolhuilta.
– Mutta kun elämä on tällaista! Emme me voi silotella sitä, Sinkkonen toteaa.
Sen sijaan voimme ottaa surullisen ja kaipaavan lapsen syliin, kuunnella, lohduttaa ja rakastaa.
– Sitähän se on, vanhemmuus, Sinkkonen päättää.
https://www.kaksplus.fi/lapsi/jari-sinkkonen-isanpaiva-pysykoon-isanpaivana/