En usko, että mun miehelle se olis ok. Tosin kyllä hän on sellainen, että perheen takia saattaisi uhrautua jopa. Mutta voi olla, että tieto minun suhteesta muuttaisi välejämme niin, että arjen sujuvuus kärsisi ja pahasti.Ekö tielle kummallekaan oo tullut mieleen että ois reilua ehdottaa puolisoillenne jonkinlaista vapaata suhdetta? Sit ois niidenkin mahdollista saada kiva henkireikä arjen keskelle.
Te pelaatte jo likaista -tai siis sangen paskaista- peliä. Jos jäätte kiinni, on varsin oikeutettua miehen naiselle käyttäytyä samoin.En usko, että mun miehelle se olis ok. Tosin kyllä hän on sellainen, että perheen takia saattaisi uhrautua jopa. Mutta voi olla, että tieto minun suhteesta muuttaisi välejämme niin, että arjen sujuvuus kärsisi ja pahasti.
Mr. X:n (Käytän nyt) vaimo on sellainen tapaus, että ei varmasti lähtisi sellaiseen. Eli taatusti lähtisi lapsineen ja todennäköisesti olisi valmis pelaamaan likaistakin peliä.
Nuo on nyt ne pääsyyt siihen, että asiassa ei voi edetä harkitsemattomasti. Juu ja mä tiedän, että kaiken pääsyy pohjimmiltaa on tietenkin tämä meidän suhde. Mutta se nyt on ja pysyy. En enää voi enkä halua sitä poistaa. Mieluummin kärsisin pahat seuraukset, mutta tällä hetkellä yritän kulkea asian suhteen keskitietä. Eli että en menetä suhdetta, mutta en myöskään aloita kahdessa perheessa sellaista prosessia joka on peruuttamaton.
Jaa mikä viha? Jos ei hyväksy pettämistä niin sisällä asuu viha?Ja tiedän, että jotkut kirjoittaa pahoja asioita vain siksi, että heidän sisässään asuu viha jota purkavat.
Tää aloittaja on varsinainen henkiREIKÄ sille toisen perheen isälleEkö tielle kummallekaan oo tullut mieleen että ois reilua ehdottaa puolisoillenne jonkinlaista vapaata suhdetta? Sit ois niidenkin mahdollista saada kiva henkireikä arjen keskelle.
Huvittavaa pirujen maalailua. Kautta aikojen varsinkin miehet ovat hyppineet vieraissa, eikä siinä ole kenellekään mitään käynyt. Perheet ovat pysyneet kasassa ja sivusuhteet ovat hiipuneet omia aikojaan sen jälkeen, kun ensihuuma on niistä kadonnut.Tuo ei tule koskaan päättymään hyvin. Oli ajankohta mikä tahansa. Ja vaikka sun miehesi ei osaisi epäillä mitään, ei se tarkoita etteikö tuon toisen osapuolen vaimo osaisi.
Ja kuinkahan monesti on kirves heilunut, ajettu päin vastaantulevaa rekkaa yms. Toivottavasti ei taas tarvitse lukea jostain perhesurmista...Huvittavaa pirujen maalailua. Kautta aikojen varsinkin miehet ovat hyppineet vieraissa, eikä siinä ole kenellekään mitään käynyt. Perheet ovat pysyneet kasassa ja sivusuhteet ovat hiipuneet omia aikojaan sen jälkeen, kun ensihuuma on niistä kadonnut.
Tsemppiä aloittajalle. Mielestäni teit virheen siinä, kun kerroit ystävällesi. Pidä asia salassa ja nauti elämästäsi.
Turhat moraalisäännöt ja omistushalu johtaa tuollaisiin tekoihin. Jos täälläkin rinnastettaisiin seksin harrastaminen muihin harrastuksiin, kuten joissakin yhteisöissä on tapana, niin asia ei olisi kenellekään ongelma.Ja kuinkahan monesti on kirves heilunut, ajettu päin vastaantulevaa rekkaa yms. Toivottavasti ei taas tarvitse lukea jostain perhesurmista...
Eihän kukaan väitä, että olisi pitänyt jäädä suhteeseen. Vaan EROTA ensin, kuten aikuiset ihmiset nyt yleensä tekee. Ei mennä pettämään. Sitä kumppania pitäisi kohdella edes jotenkin ihmisarvoisesti,vaikka ei enää rakastakaan.Mun ja mieheni suhde alkoi kokolailla näin. 23 vuotta sitten. Naimisissa ollaan oltu 21 vuotta ja risat, kaksi yhteistä muksua, miehellä edellisestä yksi.
Homma ei tod ole niin mustavalkoista kuin moni antaa ymmärtää. Me petettiin entisiämme, ei siitä käy kieltäminen. Mutta olisiko vaan pitänyt jäädä, koska? Niin miksi? Jos on onneton toisen kanssa ja huomaa sen vasta kun oikeasti törmää siihen elämän mieheen. Itseäni syytän väärän miehen valinnasta (siis se ex) nuoruutta. Oli vaan pakko päåstä perustaan perhettä ja leikkiin kotista. Mun miehellä vähän sama kuvio exänsä kanssa. Vahinkoraskaus haluttiin hoitaa "kirjoittamattomien" sääntöjen mukaan.
Olisko pitänyt jäähä noihin suhteisiin, joissa omat tunteet oli valjut. Ei nyt mitää vihaa tms, välittämistäkin toista kohtaan. Mutta ei vahvaa tunnetta enää. Mistä nuorena olis ees tiennyt vertailukohtia sille millaista rakkaus voi olla? Joku löytää tien suoraan, toisilla polku mutkittelee. Jos olette kerrasta löytäneet sen oikean, hienoa. Kaikki ei ehkä löydä. Ja jos olette tyytyneet laimeuteen niin ihan vapaasti. Jokainen saa käyttää tämän yhden elämän juuri niin kuin haluaa.
Muistat sitten aikanaan kertoa miehellesi, että etenit tässä asiassa kylmän harkitusti. Koska tiesit, ettei miehesi hyväksy syrjähyppyjä, päätit vakavan harkinnan jälkeen hypätä vieraaseen sänkyyn.En usko, että mun miehelle se olis ok. Tosin kyllä hän on sellainen, että perheen takia saattaisi uhrautua jopa. Mutta voi olla, että tieto minun suhteesta muuttaisi välejämme niin, että arjen sujuvuus kärsisi ja pahasti.
Mr. X:n (Käytän nyt) vaimo on sellainen tapaus, että ei varmasti lähtisi sellaiseen. Eli taatusti lähtisi lapsineen ja todennäköisesti olisi valmis pelaamaan likaistakin peliä.
Nuo on nyt ne pääsyyt siihen, että asiassa ei voi edetä harkitsemattomasti. Juu ja mä tiedän, että kaiken pääsyy pohjimmiltaa on tietenkin tämä meidän suhde. Mutta se nyt on ja pysyy. En enää voi enkä halua sitä poistaa. Mieluummin kärsisin pahat seuraukset, mutta tällä hetkellä yritän kulkea asian suhteen keskitietä. Eli että en menetä suhdetta, mutta en myöskään aloita kahdessa perheessa sellaista prosessia joka on peruuttamaton.
No joo, mut lain edessä mä en tee mitään väärää kummiskaan.Muistat sitten aikanaan kertoa miehellesi, että etenit tässä asiassa kylmän harkitusti. Koska tiesit, ettei miehesi hyväksy syrjähyppyjä, päätit vakavan harkinnan jälkeen hypätä vieraaseen sänkyyn.
Vinkkinä voin sanoa, että rikoksistakin tulee kovempi tuomio silloin, kun ne on etukäteen harkittu ja suunniteltu ja syyllinen tietää tekevänsä väärin. Silloin se ei ole vahinko, eikä tapahtunut satttumalta. Sääli, ettei erotessa enää voi kyniä toista pennittömäksi, jos toinen on syyllistynyt pettämisern.
Sä et voi vastustaa muttet kuitenkaan miehellesi suo mahdollisuutta samaan?No joo, mut lain edessä mä en tee mitään väärää kummiskaan.
Ja joitakin voimia ei vaan kykene vastustamaan... ja ehkei haluakkaan. Se vaan on niin.
Olispa kuule elämä noin mustavalkoista. Mut se ei ole. Olemme molemmat edelleen - 23 vuoden jälkeenn yhteyksissä exiimme, mies tietty jo tyttären vuoksi. He molemmat onnellisesti uusissa liitoissa. Varsinki mun exän puolesta olen onnellinen, hän oli se joka olisi vaan halunnut jatkaa vaikka kipuilin irti suhteesta pitkään. Olisi jopa halunnut jatkaa kun kerroin pettämisestäni ja että lähden...hän ei olisi halunnut päästää irti. Mun miehen exän tilanne taas oli taloudellinen kaaos, ylläri vauva, opinnot kesken etc eli mieheni katsoi tehtäväkseen jeesata lapsen äiti jaloille yhteisen lapsen vuoksi vaikka ei oikein häntä rakastanut...Eihän kukaan väitä, että olisi pitänyt jäädä suhteeseen. Vaan EROTA ensin, kuten aikuiset ihmiset nyt yleensä tekee. Ei mennä pettämään. Sitä kumppania pitäisi kohdella edes jotenkin ihmisarvoisesti,vaikka ei enää rakastakaan.
Mistä sitä tietää, vaikka mies tekeekin samaa.Sä et voi vastustaa muttet kuitenkaan miehellesi suo mahdollisuutta samaan?
No sit ainakin kannattaisi kertoa. Turhaan kumpikin tuntisi syyllisyyttä.Mistä sitä tietää, vaikka mies tekeekin samaa.
Juu en ymmärtänyt. Miksi olisi ollut väärin jättää puoliso ja lompsia tiehensä, mutta oli oikein pettää puolisoa ja lompsia sitten tiehensä? Miten se noin tarkalleen ottaen oli hyväksi näille entisille kumppaneille, että joutuivat petetyksi? Sinä tietenkin pääsit helpommalla kun hankit ennen eroamista ihmisen johon tukeutua. Eihän sun tarvinnut yksin kestää pettämistä, hylkäämistä ja häpeää. Sun kumppanin piti.Olispa kuule elämä noin mustavalkoista. Mut se ei ole. Olemme molemmat edelleen - 23 vuoden jälkeenn yhteyksissä exiimme, mies tietty jo tyttären vuoksi. He molemmat onnellisesti uusissa liitoissa. Varsinki mun exän puolesta olen onnellinen, hän oli se joka olisi vaan halunnut jatkaa vaikka kipuilin irti suhteesta pitkään. Olisi jopa halunnut jatkaa kun kerroin pettämisestäni ja että lähden...hän ei olisi halunnut päästää irti. Mun miehen exän tilanne taas oli taloudellinen kaaos, ylläri vauva, opinnot kesken etc eli mieheni katsoi tehtäväkseen jeesata lapsen äiti jaloille yhteisen lapsen vuoksi vaikka ei oikein häntä rakastanut...
toki oppikirjojen mukaan tuossa pitäs vaan jättää toiset suoralla kommentilla ja lompsia tiehensä. Tiedättehän millaisiksi sellaisia, varsinkin miehiä, sanotaan.
Olisikin pitänyt auttaa ex jaloilleen ja luoda suhde lapseen ja kun todettu ettei homma toimi, erota ensin ja sitten etsiä uusi. Eli kumpikaan sinun vaihtoehdoistasi ei fiksuin ratkaisu. Vaan eipä se elämä aina ole niin yksioikoista ja jokainen tekee omat ratkaisunsa.Juu en ymmärtänyt. Miksi olisi ollut väärin jättää puoliso ja lompsia tiehensä, mutta oli oikein pettää puolisoa ja lompsia sitten tiehensä? Miten se noin tarkalleen ottaen oli hyväksi näille entisille kumppaneille, että joutuivat petetyksi? Sinä tietenkin pääsit helpommalla kun hankit ennen eroamista ihmisen johon tukeutua. Eihän sun tarvinnut yksin kestää pettämistä, hylkäämistä ja häpeää. Sun kumppanin piti.
Tämähän muuttaakin koko keskustelun. Ei teistä kumpikaan voi odottaa toiselta uskollisuutta, kun olette jo ennen avioliittoanne todistaneet, ettette kykene uskollisuuteen.Me petettiin entisiämme, ei siitä käy kieltäminen.
Huhhuh. Kylläpä täällä on paljon katkeria ihmisiä.Tämähän muuttaakin koko keskustelun. Ei teistä kumpikaan voi odottaa toiselta uskollisuutta, kun olette jo ennen avioliittoanne todistaneet, ettette kykene uskollisuuteen.
Anna palaa vaan, koska miehesikin pettää sinua varmasti ja te molemmat tiedätte toistenne olevan pettäjätyyppiä. Käy kuitenkin usein sukupuolitautitesteissä. Et koskaan voi tietää, mitä kaikkia pöpöjä sinä ja miehesi olette näistä satunnaisista seksisuhteista aviosänkyyn noutaneet.
Milläs tavalla se on katkeraa, että kun pettäjä haluaa pettää myös uutta kumppaniaan, hänelle todetaan, että se oli odotettavissakin? Ihmisen tulevaa käytöstä on helpointa ennustaa aikaisemman käytöksen perusteella. Onhan se nyt paljon reilumpaa antaa ihmisen olla sellainen kuin hänen luonteensa on, kuin vaatia häntä muuttumaan vastaamaan yhteiskuntamme ihannetta.Huhhuh. Kylläpä täällä on paljon katkeria ihmisiä.