Aivan ihana kauppareissu vaikka pjärsiilteen se meni kuiteskin
Väkeä mahdottomasti, joka paikka turvoksissa. Ja en tiiä, oliko ihmiset jo valmiiksi niin nälkäsiä vai ketuttiko sää- se rupes nääs satamaan- mutta ärtyneen oloisia.
Paitsi tää yksi ihanan hurmaava ilmestys. Aivan herttainen papparainen uudenkarhealla joystikin avulla ohjattavalla pärräystuolillansa - mikä ihme ja kumma sen nimi onkaan...
Ainoa ihminen siinä hässäkässä jolla oli kasvoillaan lempeät naururypyt ja leveä hymy
Ohimennessä hihittelimme yhdessä muutaman sanan verran ruuhkatunnelmaa ja totesimme ettei tässä mitään kiirusta ole
..." ..ja minäkin eläkelläishuru- ukko, ei ole tarvetta hötkyilyyn.."...
Äääh, tommosia kivoja kohtaamisia sais olla enempikin...tai ei oikeestaan, koskapa multa jäi hankintoja tekemättä, argh
!
Kotiin kun pääsin, niin muistin, että maustehyllyllä tuli mieleen yks asia mikä sitten sujuvasti näemmä unohtuikin
...ja pari kolme muutakin
Mutta - kukkakaalit tulivat kotiin