Huomentaa!!!!
Kaverisynttäripäivä...huhhuh, jo valmiiksi.
Nyt menossa 32/31. Menkkafiiliksestä huolimatta täytyy tänään hakea testi apteekista varuuksi, koska viikonloppuna pitäisi lähteä isännän kanssa viettämään kolmikymppisiä yhden tutun luo. Mä vaan vihaan niitä testejä jotka näyttää negaa...
No kukapa niistä tykkäis.
Eilen yritin ostaa testiliuskoja s marketista, mutten saanut ostettua kun oli liikaa tuttuja liikkeellä.
Mulla on myös ikävä kokemus istukan väkisin irrottamisesta. Väkisin irrottaminen tehtiin, koska kätilö halusi näyttää opiskelijalle miten se tehdään ja heillä ei ollut aikaa odotella, kun työpäivä loppui..
Lopputulos oli se, että istukka saatiin osittain ulos, mutta pala jäi sisään. Tän myötä minut vietiin sitten kaavintaan. Kaavinnan jälkeenkin vuosin verta ja isoja hyytymiä monta päivää. Viikona ajan tuli hyytymiä edelleen ja minua pidettiin ravinnotta. Kävivät juttelemassa, että saatetaan joutua kohtu leikkaamaan, koska verenvuoto ei lakkaa. Tehtiin uusi kaavinta, joka ei sekään auttanut. Monia lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa kävi asiaa ihmetteleässä. Sain 10 pussia lisäverta yhteensä tuona aikana. Makasin käytännössä sen viikon enkä saanut vauvaa nostaa yksin, koska en olisi pystynyt seisomaan pyörtymättä (koska menetin kokoajan verta). Lopulta suunnittelivat, että lähetetään meilahteen (suonen polttoon), kun ei verenvuoto lakkaa. Tässä vaiheessa sain jotain lääkettä suonensisäisesti ja tämä lopulta alkoi rauhoittaa verenvuotoa. En yhtään tiedä mitä lääkettä se oli, mutta vanhempi herttainen sairaanhoitaja sanoi, että hän oli työuransa alkuvuosina kerran nähnyt lääkettä käytettävän aiemmin. Jäänyt vähän vaivaamaan et mitähän se oli.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sain pitää kohtuni ja säilyin hengissä. Lapsi voi koko ajan hyvin ja minulla säilyi mieli hyvänä. Niin ja mitäs vielä... sen viikon ravinnottomuuden vuoksi painoin lähtiessäni sairaalasta yhtä paljon, kuin raskauden alkaessa.
Täytyy vielä sanoa että tuona aikana törmäsi kyllä monenlaiseen hoitohenkilökuntaan. Joku kiukutteli minulle kun joutui laittamaan peräsuoleen jotain kohtua supistavaa... (enpä minäkään siitä tykännyt, mutta ei kai se minun vikani ollut). Ja tämä aiemmin mainitsemani vanhempi hoitaja oli aivan ihana!!!! Hän oli niin empaattinen ja sydämellä ajatteleva ihminen että hänestä jäi oikein lämpimät muistot.
Tulipas pitkä tarina...kuinkahan moni jaksoi lukea loppuun.
Mutta tosiaan, kun on ollut uhkana kohdun menetys historiassa... niin tänä päivänä olen todella onnellinen että minulla on yhä mahdollisuus saada vauvoja!!!