vierailija
Enhän mä mitään kaartele. Se auto-onnettomuus vs. tahallinen tappaminen pätee sanomisiinkin. Kenellekään en myöskään puheillani halua mitään loppuelämän traumaa aiheuttaa, mutta jos niin käy, se on vahinko. Vahinkoja sattuu.Sä taas kaartelet siinä kun et muka tule koskaan aiheuttamaan peruuttamatonta vahinkoa puheissasi. Et kertonut onko sulla perhettä? Parhaatkin vanhemmat aiheuttaa lapselleen ainakin yhden trauman, sådant är livet.
Kyllä osaisin olla nätisti ilman uskoa Jumalaankin. Vaikka uskon että ateistin kokema normaali syyllisyys/häpeän tunne törttöilyistään ei ole pelkästään psykologinen ja kasvatuksellinen piirre, vaan Jumalan antama omatunto.
Kunnon kansalaiset, jotka auttavat muita ja ovat hyväsydämisiä, kokevat etteivät tarvitse Jumalaa. Mutta siinä he syyllistyvät pahimmanlaatuiseen ylpeyteen ja myös, sori, hulluuteen:
He näkevät joka päivä Jumalan teot (luonto, avaruus, oma kroppa) eivätkä tajua etteivät he ole tätä tehneet eivätkä valvo tätä universumia. Sama kuin joku atomin miljoonasosa uhoaisi "juu määä oon en ketään muuta tarvitse".
Nyt pitää mennä laittamaan iltapalaa, mutta tässä yks ajatelma:
Ateistina on kuulemma helppo elää, mutta vaikea kuolla.
Hulluutta ja ylpeyttä jos ei usko jumalaan? Juuei. Silloin ei vaan usko. Järki tulee vastaan ja sille ei mitään voi, miksi pitäisikään voida. Eikä se tarkoita, etteikö muita tarvitse. Ne muut on niitä läheisiä ihmisiä.
Meillä kummallakaan ei ole kokemusta ateistina kuolemisesta, joten hankala ottaa kantaa.