Tätäkään ei kukaan niin vannoutunut ristirtkien vihaaja suostu edes lukemaan. Varsinkin jos ei tiedä kristityistä mitään.
Yksinkertainen totuus jihadista ja ristiretkistä
Aseistariisunta islamin edessä pitää lopettaa.
21.03.2016 20:13, 5859 lukukertaa
Islamilainen jihad kristikuntaa vastaan alkoi ennen kuin kukaan oli kuullutkaan ristiretkistä, kirjoittaa USA:n laivaston eläkkeellä oleva amiraali James A. Lyons.
Aiemmassa kolumnissani “
Islamin reformoiminen” dokumentoin islamin tarvetta kokea sisäinen uskonpuhdistus. Tässä ei ole kyse vain abstraktista teologiasta, vaan se liittyy suoraan siihen, kuinka voitamme islamilaisen terrorismin, ja miten muslimimaailma suhtautuu meihin.
Esimerkiksi Isis, joka muodostaa suurimman terroriuhan nykymaailmassa, tuomitsi Amerikan ja sen liittolaiset “ristiretkeläisvaltioiksi” samalla, kun se otti vastuun Pariisin terrori-iskusta viime vuonna.
Osama bin Laden teki samoin. Bin Laden saarnasi “ristiretkeläisiä ja YK:ta” vastaan, kun presidentti
Bush käytti “r-sanaa” 9/11-iskujen jälkeen. Bushia kritisoitiin siitä laajasti, ja hän lakkasi käyttämästä sitä termiä.
Termien “ristiretket” ja “ristiretkeläiset” hyväksikäyttö on selkeästi tarkoitettu lietsomaan muslimimassat kuvittelemaan, että he ovat hyökkäyksen kohteena, eikä niin, että me puolustamme itseämme jihadia vastaan.
Ehkä vielä tärkeämpää, se on suunniteltu herättämään syyllisyydentunteita ja tappiomielialaa länsimaalaisten liberaalien keskuudessa, jotka häpeävät länsimaista sivilisaatiota ja suhtautuvat parhaimmillaankin välinpitämättömästi sen selviytymiseen.
Ei ole yllättävää, että kun presidentti Obama puhui viime vuonna terrorismista kansallisella rukousaamiaisella, hän yritti minimoida Isisin barbaaristen tekojen islamilaisia elementtejä:
“Meidän ei pitäisi uskoa, että olemme parempia kuin muut ja kuvitella, että tämä liittyy vain joihinkin muihin paikkoihin, vaan muistaa, että ristiretkien ja inkvisition aikana ihmiset tekivät kauheita tekoja Kristuksen nimessä.”
Selvitetäänpä tämä asia. Ristiretket olivat joukko sotia, jotka Länsi-Eurooppa käynnisti, koska kristillinen Bysantin valtakunta oli kärsinyt tuhoisia tappioita turkkilaisille seldžukeille.
Ensimmäinen ristiretki aloitettiin vuonna 1096. Se oli niistä kaikkein onnistunein, ja ristiretkeläiset valtasivat Jerusalemin.
Mutta voitot olivat vain väliaikaisia, ja Pyhään maahan perustettujen feodaalisten kääpiövaltioiden ylläpito vaati jatkuvia ponnisteluja. Ristiretkeläisten viimeinen linnake, nykyisen Israelin alueella sijainnut Akko, antautui vuonna 1291.
Kaiken kaikkiaan ristiretket kestivät vain kaksi ja puoli vuosisataa. Ne olivat rajoittuneita ja käytännössä vastahyökkäyksiä, joilla yritettiin takaisinvallata kristittyjen maat, jotka olivat joutuneet muslimien haltuun.
Miten ristiretket vertautuvat islamilaiseen jihadiin?
Muhammadin vuonna 632 tapahtuneen kuoleman jälkeen häntä seuranneet kalifit – sama virka, jonka Isisin johtaja
Abu Bakr al-Baghdadi väittää elvyttäneensä – aloittivat provosoimattoman valloitussodan bysanttilaisia vastaan.
Vuosikymmenen kuluessa jihad oli valloittanut Egyptin, Palestiinan ja Syyrian, joiden asukkaista oli tuolloin enemmistö kristittyjä.
Muslimiarmeijat pyyhkäisivät Pohjois-Afrikan yli ja tunkeutuivat Espanjaan vuonna 711. Heidät pysäytettiin vasta Ranskassa
Kaarle Martelin toimesta vuonna 732. (Samaan aikaan muslimien sotajoukot tunkeutuivat itään alistaen Persian ja päästen Kiinan rajalle asti.)
Toistuvat hyökkäykset jatkuivat koko Välimeren alueella, kuten Konstantinopolin piiritykset arabien toimesta, ja Kyproksen, Sisilian ja Kreetan valloitukset.
Näitä hyökkäyksiä motivoivat islamilainen jihad sekä ryöstelyn ja orjien kaappaamisen himo – aivan kuten Isistä nykypäivänä – eikä yksikään niistä ollut puolustussotaa.
Ne eivät olleet muslimien maita, jotka vapautettiin valloittajilta, vaan kristillisiä maita, joiden asukkaat kokivat ne samat kauheudet, joita näemme tänä päivänä Syyriassa, Irakissa ja nyt Libyassa, Israelin odotellessa vuoroaan: amputaatioita, mestauksia, orjuutta ja seksiorjuutta (joihin kaikkiin Allah antaa luvan Koraanissa).
Kun näemme hirvittäviä videoita Isisin tekemistä mestauksista ja naisten ottamisesta seksiorjiksi, muistakaamme, että tämä on tapahtunut tuhansia kertoja aiemmin: Jerusalemissa vuonna 637, Egyptissä vuonna 639, Espanjassa vuonna 711 ja Konstantinopolissa 1453.
Ainoa ero on siinä, että nykypäivänä on kameroita ja välitön yhteys ulkomaailmaan.
Islamilainen jihad kristikuntaa vastaan alkoi yli neljä ja puoli vuosisataa ennen kuin kukaan oli edes kuullut ristiretkistä. Ristiretkeläiset pakottivat jihadin puolustuskannalle lyhyeksi ajaksi noin vuosina 1100-1350, jonka jälkeen se jatkoi täyttä vauhtia hyökkäystään.
Suurin osa Vähä-Aasiasta – tämän päivän Turkki – vallattiin nopeasti sen jälkeen, kun ristiretket päättyivät. Uuden Osmanien valtakunnan islamilaiset soturit tunkeutuivat Eurooppaan Gallipolista vuonna 1356. Jihadistit valtasivat nopeassa tahdissa Kreikan, Bulgarian, Serbian, Albanian ja Romanian eteläosat.
Konstantinopoli vallattiin vuonna 1453. (Tämä toteutti nykypäivän jihadistien innokkaasti siteeraaman, Muhammadin tekemäksi väitetyn ennustuksen ensimmäisen osan siitä, että ensin he valtaavat Konstantinopolin ja sitten Rooman.) Bosnia, Kroatia, Unkari, Etelä-Itävalta ja Puola joutuivat myös vallatuiksi.
Islamilaiset orjakauppiaat riehuivat rannikkoalueilla Italiassa, Espanjassa, Sardiniassa, Korsikassa, ja he myös tunkeutuivat niinkin kauas pohjoiseen kuin Irlantiin ja Skandinaviaan asti.
Vasta itsenäistyneen Yhdysvaltojen käymät barbareskisodat olivat vastaus tähän samaan toimintaan, joka kesti pitkälle 1800-luvun puolelle. Se oli Amerikan ensimmäinen yhteenotto jihadin kanssa, mutta ei todellakaan viimeinen.
Muslimien eteneminen kärsi vakavan takaiskun vasta vuonna 1683, jolloin turkkilaisten toinen yritys Wienin valtaamiseksi epäonnistui. Vaikka hyökkäävän jihadin ideologia ei ollut muuttunut, se ei kyennyt vastaamaan siihen tieteelliseen ja teknologiseen vallankumoukseen, joka oli alkanut kristillisessä Euroopassa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että aggressiivinen islamilainen jihad kristittyjä vastaan kesti 450 vuotta. Kristilliset ristiretkeläiset taistelivat vastaan 250 vuoden ajan. Sen jälkeen, kun vastahyökkäys epäonnistui, uudelleen käynnistynyt jihad kesti toiset 350 vuotta.
On selvää, keitä hyökkääjät ovat, mikä vain korostaa, että meillä ei ole varaa sitoutua moraaliseen aseistariisuntaan jihadin ja uudistumattoman islamin edessä.
Valitettavasti Obaman kaudella moraalinen ja varsinainen aseistariisunta on Yhdysvaltain virallinen politiikkaa. Tämä pitää peruuttaa.
