En kai mä antanut sitä käsitystä, etteikö kumppanin persoona olisi se oleellisin juttu kumppanin valinnassa? Intohimo on se seuraava kriteeri. Sitä joko on tai ei ole. Seksuaalinen yhteensopivuus ei ole opeteltavissa oleva ominaisuus. Minä henk. koht. mieluusti totean sen ennen papin aamenta.Jeesus oli lain loppu!!
Kyllä omasta mielestäni kumppanin valinnassa ihmisen persoona on kuitenkin se, mihin rakastutaan, ja joka merkitsee eniten. Samat arvot jne. Seksiä voi yhdessä opetella, ja sen tulee olla molemmille osapuolille tyydyttävää, ei vai pelkän seksipartnerin vaihtaminen ole itseisarvo, vaikka niinhän taitaa nykyään olla. Kyllä monien haastattelujen ja tutkimusten perusteella ihmiset ovat katuneet nimenomaan surkeita seksikokeiluja monien eri partnereiden kanssa. Hyvässä parisuhteessa seksi on molemminpuolista arvostusta ja yhteistä hyvää aikaa.
On eri asia tulee uskoon myöhemmällä iällä, vai onko lapsesta saakka ollut uskossa. Mutta itse aikuisena uskoon tulleena olen niin kiitollinen, että minun ei tarvitse enää elää sitä "vapaata" elämää, joka oikeastaan vain rikkoo ihmistä sisältä. Näennäinen vapaus ei tuonut mitään hyvää, päinvastoin paljon, paljon, paljon pahaa ja murhetta. Nyt olen onnellisempi kuin koskaan, sillä tiedän Lunastajani elvän. Tiedän, että se ihminen, joka teki kaiki nuo teot, sitä ei enää ole. Olen uusi lomus, ja saan elää puhdasta ja pyhää elämää. ja se ei suinkaan ole tylsää, vaan päinvastoin. Koskaan ei tiedä mitä tämä päivä tuo tullessaan.
Tietysti on ihmisiä, jotka tyytyy johonkin, koska se on ihan hyvä. Minä en oikein osaa sitä. En ainakaan ihmissuhteiden kohdalla.
Esiaviollinen seksi ei muuten mielestäni ole synonyymi irtosuihteille.
Ei sillä, ettäkö irtosuhteissakaan olisi mielestäni mitään vikaa. En ymmärrä, miksei irtosuhteessa voisi olla molemminpuolista arvostusta ja yhteistä hyvää aikaa?