V
vierailija
Vieras
Muistan vielä kun jaksoin olla se "hauskis" porukassa, ja naurua sekä juttua riitti niin ettei välillä armoa kukaan saanut. Olin vain sellainen, luonnostani. Helppoa.
Myöskin jaksoin nähdä paljon kaikessa niitä positiivisia asioita ja juttuja enkä valittanut oikeastaan.. En aina edes vaikka olisi ollut aihetta.
Jotain tapahtui.. Mun on vaikeaa muistaa milloin. Pari vuotta sitten? Vuosia... Hmm.. Jokatapauksessa jotain sattui jossakinvaiheessa.
Musta tuli negatiivinen, kiukutteleva ja katkeran oloinen.. Mikään ei ollut enää hauskaa tai spontaania. Kaikesta tuli tylsää ja ennalta arvattaakin.
On vaikea olla se ilopilleri.
SE "hauska tyttö" joka olin ennen.. Se oli niin luonnollista. Sitä ei vain enää tapahdu. Kuin olisi eri ihminen osittain.. Minulla on ikävä sitä "viattoman" hauskaa tytteröistä sisälläni.
Nyt on vaikea pitää itsestään, ja tuntuu että päivät ja vuodet ovat vain menneet hukkaan miettimällä mitä tapahtui
Miksi olen nykyään perus ilmeeltäni kiukkusen näköinen ja luotaan työntävä ihminen..
Huoh.
Tämäkin teksti on yhtä negatiivisuutta.
Haluan auringon takaisin elämääni.
Myöskin jaksoin nähdä paljon kaikessa niitä positiivisia asioita ja juttuja enkä valittanut oikeastaan.. En aina edes vaikka olisi ollut aihetta.
Jotain tapahtui.. Mun on vaikeaa muistaa milloin. Pari vuotta sitten? Vuosia... Hmm.. Jokatapauksessa jotain sattui jossakinvaiheessa.
Musta tuli negatiivinen, kiukutteleva ja katkeran oloinen.. Mikään ei ollut enää hauskaa tai spontaania. Kaikesta tuli tylsää ja ennalta arvattaakin.
On vaikea olla se ilopilleri.
SE "hauska tyttö" joka olin ennen.. Se oli niin luonnollista. Sitä ei vain enää tapahdu. Kuin olisi eri ihminen osittain.. Minulla on ikävä sitä "viattoman" hauskaa tytteröistä sisälläni.
Nyt on vaikea pitää itsestään, ja tuntuu että päivät ja vuodet ovat vain menneet hukkaan miettimällä mitä tapahtui
Miksi olen nykyään perus ilmeeltäni kiukkusen näköinen ja luotaan työntävä ihminen..
Huoh.
Tämäkin teksti on yhtä negatiivisuutta.
Haluan auringon takaisin elämääni.