E
Ella
Vieras
Minä olen ihminen, joka ei saa yrityksistä huolimatta ystäviä.Olen kokeillut monia keinoja: harrastuksia, työpaikkaa, leikkipuistoja, perhekerhoja ja jopa nettiä. Edes täältä palstalta en ole saanut ystäviä.
Olen henkilö, joka on hyvän päivän tuttu kaikkien kanssa. Minun kanssani voi jutella omiakin asioita, mutta en ole se jolle soitellaan tai jonka kanssa käydään kahvilla/ harrastamassa. Minulle voidaan uskoutua, mutta kukaan ei minua kuuntele.
Olenko sellainen, jolle ei ole suotu ystäviä?Mikä minussa on vikana, kun en ystävysty kenenkään kanssa lujista yrityksistä huolimatta? Olenko niin luotaan työntävä ihminen?
Töissä jopa kesätyöläisiä on tutustunut alta muutaman viikon vakityöläisten kanssa niin,että mennään harrastamaan yhdessä tai kahville. Minä ole tarjoutunut mukaan, mutta en enää sillä en halua istua porukassa niin ettei minulle puhuta.
Kun olen hiljaa ja teen työni, kysytään mikä on vikana. Olen pahalla päällä mukamas.
Olen vain niin pirun yksinäinen,että itken sitä nytkin ja tekisi mieli huutaa. Voin tarjota lapsille seuraksi vain oman itseni. Masentaa ja tämä on ainoa syy ajoittaiseen pahaan olooni: kontaktien puuttuminen.
Onhan minulla mies, mutta ei se riitä. Tunnen olevani vain iso kivi hänelle jos joudun tilittämään hänelle kaikki asiani, sillä minulla ei ole ketään muuta.
Joskus sattuu niin paljon,että tekisi mieli kuolla. Ei, tuskin tekisin asialle mitään.
Olen varmasti vain niin huono.Itsesääliä tai ei, tämä on ainoa tulos mihin olen päätynyt viiden vuoden turhien yritysten ja pettymysten jälkeen.
Olen henkilö, joka on hyvän päivän tuttu kaikkien kanssa. Minun kanssani voi jutella omiakin asioita, mutta en ole se jolle soitellaan tai jonka kanssa käydään kahvilla/ harrastamassa. Minulle voidaan uskoutua, mutta kukaan ei minua kuuntele.
Olenko sellainen, jolle ei ole suotu ystäviä?Mikä minussa on vikana, kun en ystävysty kenenkään kanssa lujista yrityksistä huolimatta? Olenko niin luotaan työntävä ihminen?
Töissä jopa kesätyöläisiä on tutustunut alta muutaman viikon vakityöläisten kanssa niin,että mennään harrastamaan yhdessä tai kahville. Minä ole tarjoutunut mukaan, mutta en enää sillä en halua istua porukassa niin ettei minulle puhuta.
Kun olen hiljaa ja teen työni, kysytään mikä on vikana. Olen pahalla päällä mukamas.
Olen vain niin pirun yksinäinen,että itken sitä nytkin ja tekisi mieli huutaa. Voin tarjota lapsille seuraksi vain oman itseni. Masentaa ja tämä on ainoa syy ajoittaiseen pahaan olooni: kontaktien puuttuminen.
Onhan minulla mies, mutta ei se riitä. Tunnen olevani vain iso kivi hänelle jos joudun tilittämään hänelle kaikki asiani, sillä minulla ei ole ketään muuta.
Joskus sattuu niin paljon,että tekisi mieli kuolla. Ei, tuskin tekisin asialle mitään.
Olen varmasti vain niin huono.Itsesääliä tai ei, tämä on ainoa tulos mihin olen päätynyt viiden vuoden turhien yritysten ja pettymysten jälkeen.