tsuferaffi
Long time no see. Mitäs tänne?
Koulussa on ihan törkeä kiire ja ämpärin perseily on saavuttanut viimein äärirajansa.
Oon tässä viimeisen kahden viikon aikana suorittanut 10 koetta ja 12 olis vielä edessä ennen helmikuun puoliväliä. Helmikuussa olis ensimmäinen yo-kirjoituskin, pientä paniikkia meinaa pukata.
Ämpäri skippasi sovitun lastenvalvojatapaamisen viime viikolla, ja ens kuussa pääsemme myös lastensuojelupalaveriin keskustelemaan yhdessä sen "vanhemmuudesta". Se oli ilmeisesti napannut puolikasta niskasta kiinni tossa yks kerta kun poikanen oli siellä ja lapsi näkee aika jatkuvalla syötöllä painajaisia isästään ja on alkanut käyttäytymään kurittomasti ja aggressiivisesti lähes päivittäin. Jälkiä tai konkreettisia todisteita asiasta ei ole lapsen oireilua enempää enkä voi olla antamatta lasta sille limanuljaskapaskakasalle, aika vittusaatanaa.
Uhkaili lähtevänsä hakemaan lähihuoltajuutta saatesanoilla "kyllä mä keinot keksin". Alkaa loppua usko ja toivo, ja toivo on siirtynyt hiljalleen sille asteelle, että kuolis oikeesti pois koko paska. Pelottaa ja ahdistaa mitä se mulkero keksii ja yrittää musta jauhaa sosiaalityöntekijöille siellä palaverissa. Lapsi ei ole ainoa joka näkee painajaisia. Oon ihan varma, että se yrittää syyttää mua vähintäänkin huumeden käyttämisestä tai jostain muusta perättömästä, en tiedä mihin se tyyppi pystyy.
Oon vitun väsyny ja stressaantunu, mutta onneks pääsen pian psykiatrille hoitamaan itseäni ja mun elämään on tupsahtanut yllättävä henkilö, joka auttaa ja on poikasellekin tullut tutuksi ja tärkeäksi.
Päätin osallistua tammikuun vegaanihaasteeseen, ja tää ruoka-asioiden pohtiminen ja uusien juttujen kokeilu on hyvä henkireikä ja yks harvoja asioita minkä tässä elämäntilanteessa koen mielekkääksi ja josta saan mielihyvää. Että semmosta, ei oo paljo jaksanu palstailla ja poistin tunnukset.
Koulussa on ihan törkeä kiire ja ämpärin perseily on saavuttanut viimein äärirajansa.
Oon tässä viimeisen kahden viikon aikana suorittanut 10 koetta ja 12 olis vielä edessä ennen helmikuun puoliväliä. Helmikuussa olis ensimmäinen yo-kirjoituskin, pientä paniikkia meinaa pukata.
Ämpäri skippasi sovitun lastenvalvojatapaamisen viime viikolla, ja ens kuussa pääsemme myös lastensuojelupalaveriin keskustelemaan yhdessä sen "vanhemmuudesta". Se oli ilmeisesti napannut puolikasta niskasta kiinni tossa yks kerta kun poikanen oli siellä ja lapsi näkee aika jatkuvalla syötöllä painajaisia isästään ja on alkanut käyttäytymään kurittomasti ja aggressiivisesti lähes päivittäin. Jälkiä tai konkreettisia todisteita asiasta ei ole lapsen oireilua enempää enkä voi olla antamatta lasta sille limanuljaskapaskakasalle, aika vittusaatanaa.
Uhkaili lähtevänsä hakemaan lähihuoltajuutta saatesanoilla "kyllä mä keinot keksin". Alkaa loppua usko ja toivo, ja toivo on siirtynyt hiljalleen sille asteelle, että kuolis oikeesti pois koko paska. Pelottaa ja ahdistaa mitä se mulkero keksii ja yrittää musta jauhaa sosiaalityöntekijöille siellä palaverissa. Lapsi ei ole ainoa joka näkee painajaisia. Oon ihan varma, että se yrittää syyttää mua vähintäänkin huumeden käyttämisestä tai jostain muusta perättömästä, en tiedä mihin se tyyppi pystyy.
Oon vitun väsyny ja stressaantunu, mutta onneks pääsen pian psykiatrille hoitamaan itseäni ja mun elämään on tupsahtanut yllättävä henkilö, joka auttaa ja on poikasellekin tullut tutuksi ja tärkeäksi.
Päätin osallistua tammikuun vegaanihaasteeseen, ja tää ruoka-asioiden pohtiminen ja uusien juttujen kokeilu on hyvä henkireikä ja yks harvoja asioita minkä tässä elämäntilanteessa koen mielekkääksi ja josta saan mielihyvää. Että semmosta, ei oo paljo jaksanu palstailla ja poistin tunnukset.
