V
vierailija
Vieras
Aloin miettimään tässä erästä asiaa. Aina parjataan äitejä (isiä) jos ovat miehensä kanssa eronneet ja ex:llä uusi kumppani jota äiti ei hyväksy. Sanotaan, että kyllähän aikuisen ihmisen täytyy ex:n uusi hyväksyä lapsensa uudeksi "kasvattajaksi". Pohdiskelu lähti liikkeelle siitä kun mietin pitäisikö laittaa välit poikki appiukon kanssa kokonaa. Eihän isovanhemmilla ole loppupeleissä mitään oikeutta tai velvollisuutta lapsenlapsiaan kohtaan. Jos he ovat täysiä idiootteja niin miksi minun (äidin) pitäisi hyväksyä, että lapseni viettävät aikaa hänen kanssaan. Jos joskus eroaisin ja mieheni muuttaisi yhteen jonkun yhtä epäsopivan kanssa (ilmaisu esim. narsistiselle, täysin eriarvot omaavalle ym.) Ja lapset olisivat viikko-viikko systeemillä niin tämä minun pitäisi kuitenkin hyväksyä koska se on mieheni päätös. Vaikka tämä uusi nainen ei olisi edes ns. verisukulainen toisin tämä isovanhemmat. Äidillä ei olisi mitään sanavaltaa siihen kuka hänen lapsiaan "kasvattaa" joka toinen viikko. Miksi nämä kaksi tilannetta ovat aivan eriasioita?