On tää kumma maailma!

["mama"]

Erosin kahden vanhemman lapseni isästä 8 vuotta sitten.
Jonka jälkeen kuhan saatiin vaan huoltajuussopimukset kuntoon niin riitoja ei ole ollut, silloin jonkin verran oli vääntöä mutta ei enää kun nimet saatiin paperiin ja homma on toiminut.

Minulla uusi mies ja kaksoset tästä suhteesta.

Miehelläni vaimo.

Nyt asia: tulemme todella hyvin toimeen mieheni ja hänen vaimonsa kanssa, hänen vaimostaan on oikeastaan kehkeytynyt hyvä ystävä. Minun mieheni tulee toimeen heidän kanssa myös. Ei riitoja!

Tämä exän nykyinen jopa on aina soitellut apuja jos lasten kanssa jotain kärhämmää, jos lapset eivät tottele, eivät kuuntele tj. niin soittaa ja koitan aina auttaa. Kahvittelemme kun lapset tulevat kotiin tai haen heitä isältään. Välit ovat todella hyvät, kaikilla etenkin lapsilla on hyvä olla!

Mutta muiden ihmisten silmissä, siis tosi monien, niin tämä on kummallista, suorastaan sairasta että olemme näin hyvissä väleissä!

Miksi ihmiset miettii näin?

Jos riitelisimme koko ajan niin tasa saisin olalle taputuksia ja sanoja" voin vaan kuvitella"

Mutta koska olemme ystävystyneet exän vaimon kanssa niin tämä on sairasta!

Ehkä tämä ystävyys onnistuu vain siksi etti entisen mieheni ja minun välille jäänyt mitään tunteita enää, asuimme viimeisen vuoden kuin kämppikset ja puhuimme asiat selviksi joten mitään ei jäänyt, ei rakkautta ei vihaa.

MUTTA MIKSI OI MIKSI se että välit ovat hyvät on sitten valtaosan ihmisten mielestä SAIRASTA?!?

 

["hop"]

Jos se näyttää ulospäin riippumiselta? Siltä, että yrittää sekä syödä että säästää kakun. On hankittu uusi puoliso, joka on sen verran parempi kuin entinen, että hänet kannatti ottaa tilalle, mutta exässä on silti jotain positiivista, mistä ei kärsitä/ymmärretä luopua ja sitten hengaillaan porukassa mukaleppoisassa tunnelmassa?

En mä keksi muuta selitystä. Mutta maailmassa, jossa läheisiä ja pitkiä ihmissuhteita on kovin vähän, on omituista, että joku pitäisi heittää roskakoriin vain siksi, että huomattiin, että kavereina on helpompaa kuin parisuhteessa.

 

[Perustollo]

Minusta tuossa ei ole mitään kummallista.

Olisin itsekin mielelläni exäni ja hänen uuden naisystävänsä kanssa väleissä/ystäviä. Haluaisin, että näin olisi ihan lastenkin vuoksi, jotta voisimme auttaa toinen toistamme lasten asioissa.
Ex ei halua meidän olevan missään väleissä, mitä en voi ymmärtää, koska en ole mitenkään vihamielinen heitä kohtaan.

 

["a p"]

Joo ja kyllä meillä siis oli parisen vuotta siinä välissä hyvin viileää ja elimme kumpikin omaa elämäämme, lapsista soittelimme ja heidän asiansa hoidimme. Mutta tämän hänen nykyisen vaimon kanssa vaan heti tuntui luontevalta olla ja keskustella. Raskausaikanaan olin hänen tukihenkilönsä oikein olan takaa koska oli niin kipeä =D ja olin jopa varahenkilönä doulaksi synnytykseen jos hänen miehensä, myös minun lasteni isä ei olisi päässyt työmatkalta ajoissa kotiin. En ole niin kovinkaan läheinen entisen mieheni kanssa vaan hänen vaimonsa, entisen mieheni kanssa toki puhumme tietenkin lasten asiat ja normaalit kahvipöytä keskustelut mutta hän keskustelee yleensä kahvipöydissä minun mieheni kanssa ja me akat keskenämme.

Joten kyseen kaltaista suhdetta ei tästä löydy kyllä.

 

["a p"]

Lapset ovat olleet alusta asti se pääasia minulle ja siksi hoidin välejä niin että luontevasti heistä puhuminen onnistui ja heidän kanssaan oleminen.

Mutta nyt tuntuu ettei tämmöisiä hyvinä pidä kuin sossu, lapset ja toki me aikuiset kun ei kenenkään tartte stressata!

 

["a p"]

UP