Ulkonäkökeskeisyys on lisääntynyt, koska ihmisillä ei ole pakottavaa tarvetta pariutua. Eli- voidaan odotella parempaa. Ei tarvitse enää ottaa 20- vuotiaana sitä lähikylän Jukkaa, jottei jää vanhaksipiiaksi ja Jukka on ihan ok.
Kukin haluaa edustavan ja miellyttävän kumppanin. Kukin ottaa niin edustavan kumppanin, kuin mihin rahkeet riittää. Tietysti on olemassa variaatiota siinä, mikä ketäkin miellyttää ja mitkä ovat kenellekkin ne perusteet parhaalle yksilölle. Jollekkin se voi olla raha, jollekkin ulkonäkö, jollekkin älykkyys jne. Mutta esim. Kaunis ja älykäs nainen ottaa useimmiten mieluiten komean ja älykkään miehen jne. tietysti poikkeuksia on. Urheilullinen komea mies haluaa urheilullisen ja kauniin naisen. Sitten on perinteinen jääkiekkoilija- missit yhtälö, raha- julkisuus ja ei niin terävä pää (heheh).
Kukin haluaa mahdollisille jälkeläisilleen mahdollisimman hyvät edellytykset pärjätä. Se ohjaa osittain kumppanin valintaa. Lihavuus on epätoivottavaa ja se edesauttaa monia vikoja, sairauksia ym. Ääriimäinen laihuus, kuten myös äärimmäinen lihavuus on epäviehättävää. Ihminen haluaa terveen kumppanin.
Näinpä, eli ulkonäkökeskeiset ovat mielisairaita, tai oikeammin markkinakoneiston aivopesemiä. Todiste: mikäli ulkonäkö olisi ollut ennen parinvalinnassa tärkeää, ei meillä olisi rumia tai lihavia ihmisiä. He olisivat hävinneet luonnon valinnassa.